Meet me halfway

Jos et ole varma mitä tehdä, älä tee mitään.
Niin, teoriassa helppoa mutta käytännössä vaatii itsekuria. Onnistuminen tulee pienin askelin ja nekin tuntuvat olevan vaikeita tehdä, vaikka palkitsevatkin. Pitkän pinnan kasvattaminen on kivuliasta.

Ota askel kerallaan, muuten häviät.
Jälleen mun lyhytjänteisyys nostaa päätään. Mä pyrin tekemään, sanomaan, elämään. En vain aina muistaa, etten aina voi olla aktiivinen osapuoli, jos/kun on kyse toisen ihmisen elämästä ja päätöksistä.

Ilmeisesti sisäinen lapseni, emootio, sai itkupotkuraivarin; sisäinen vanhempi "moraali/kontrolli", ei saa tätä kuriin ja sisäinen aikuinen, "järjen ääni", nukkuu tai lähti lomille.

Mä haluan olla karhu ja nukkua talviunta.

Kirjoitettaessa soi Black Eyed Peas: Meet Me Halfway