Dia's diaries

10:02 Työkaveri
Lunch?

10:03 Dia
Jeh! Aika?

10:03 Työkaveri
11?

10:03 Dia
Jeh! Aula? :D

10:03 Työkaveri
Jep

10:03 Dia
Okra.

10:03 Työkaveri
Laitas tää keskustelus kans blogiis. :D

10:04 Dia
Kävi jo mielessä äsken :D

Osaan hoitaa tunnin siivouksen vartissa ja ihan yhtä laadukkaasti.
Osaan tehdä oikeaoppisen solmiosolmun. Yhden niistä kolmestakohan se nyt oli.
Osaa käyttää poraa ja ripustaa tauluja suoraan.
Osaan hankkia kvaikka kiven alta kuumat keikkaliput vain pari tuntia ennen keikkaa.
Osaan tehdä itselleni yhtä hienon manikyyrin kuin salongissa tehdään.
Osaan olla hiljaa ja kuunnella ja jopa ymmärtää ja samaistua.
OSaan ylipäätään olla.

Mut mä en jumalauta osaa ottaa itsestäni hyviä kuvia. Passikuvakin on hieno verrattuna siihen mitä sain aikaiseksi. Kamerasta on takuu loppu, mutta sillä ei tietääkseni pitäisi olla vaikutusta kuvien sisältöön, laatuun kylläkin ja laatuhan on hyvä. Sisältö tökkii.

Enkä aio laittaa tähän arvosteltaviksi mielestäni epäonnistuneita otoksia. En myöskään tarvitse "ammattikuvaajan apua", niitähän löytyy citystä melkein yhtä monta kuin viettelevissä olevaa miestäkin. Mua vaan pikkasen vituttaa., että mä osaan sössiä pienet asiat ja tehdä niistä isoja. Taitohan sekin toisaalta on.

Edit. "!!!&¤&#%&##/#O Mä sain yhden hyvän kuvan otettua ja sitten vahingossa dellin sen. Nyt on sellainen fiilis että olen kyllä ihan valmista kauraa aivolataamoon.

Tämän kokeilun lopputulos.

Heti alkuun kerron, ettei yksikään vastaantullut koira haukkunut eikä edes murissut eivätkä pikulapset itkeneet tai huutaneet sormella osoittaen: "Äiti kato hammaspeikko!" Poliisiautotkin ajoivat ohi, tosin yksi hidasti ja mateli hetken vierelläni. Dösäkuskit ja kassaneidit hymyilivät ja tervehtivät ystävällisesti ensimmäisinä. Toivottavasti kyseessä ei ollut mikään sympatianosoitus. :D

Lähdin siis aamulla töihin ilman mitään meikkiä, pelkkää kosteuttavaa geeliä poskipäillä ja nenänpäässä. Säästin ruhtinaalliset kaksi minuuttia aikaa kun en sutannut maskaraa ripsiini enkä tökkinyt valokynällä silmänalusiani. Ainakin jälkimmäinen olisi ollut tarpeen liian lyhyiden yöunien jälkeen mutta hei, lupaus on lupaus ja pidän sanani parhaani mukaan.

Dösäkuski pysähtyi tänäkin aamuna juuri kohdalleni, vaikka tienvarressa olisi ollut muitakin enkä ollut jonon kärkipäässä. En ajatellut, että luonnonkauneuteni häikäisi hänet, vaan veikkaan kuskin vain nähneen huonosti kaukaa. Jos hän olisi katsonut tarkemmin, olisi varmasti ajanut pysäkin ohi :D

Töissä yksikään työkaveri ei kehottanut pitämään pidempää lounas- tai kahvitaukoa, ei tarjonnut buranaa eikä kuuntelevaa korvaansa eikä kysellyt onko jotain ikävää sattunut. Tosin vaikka työskentelen naispainotteisessa kollektiivissa, ne mimmit on kaikki aikuisten oikeasti ihania. Ehkä ne oli vain hienotunteisia. :D

Lounasaikaan istuttiin lounasseuralaiseni (hey girl!) kanssa sisäänkäynnin lähelle. Naiset kävelivät pöytämme vierestä, mutta miehet kiersivät kauempaa. Hmm. Niin ja tiedoksi että ruokailutapani ovat moitteettomat, niillä ei siis ollut mitään vaikutusta asiaan! :D

Töiden jälkeen piipahdin kaupoissa. Yksikään meikkiosastoon myyjä ei tullut sanomaan minulle samaa kuin Cindy Crawfordille aikanaan: "Kultaseni, jos sinä käyttäisit hiukan meikkiä, sinustakin tulisi ihan nätti."

Kaupan ulkopuolella yritin kiertää jo kauempaa vastaantulevaa hiukan niljakkaan oloista ei-suomalaista miestä, mutta hänpä ennakoi ennakointini ja käveli tarpeeksi lähelle, jotta kuulin hänen aksenttinsa selkeästi, kun hän sihautti kohdallani: "Kaunis kaunis!" Ehkä Kelan pitäisi teettää noille näkötarkastus ja vähentää sen kustannukset siitä ilmaiseksi jaettavasta rahasta. Oksensin hiukan suuhuni niin viehkeästi kuin kykenin. Olen ilmeisesti allerginen sihinöille.

Vähemmän tutulla dösäreitillä kysyin kuskilta eräästä pysäkistä. Hän sanoi varmasti pysähtyvänsä siinä, painaisin nappia tai en. Hmm. Niin ja kyse ei todellakaan ollut päättäristä! :D

Kotikadulla vastaan käveli papparainen. Hänen pitkä katseensa saa mennä huonon näkönsä piikkiin. Tai sitten hän luuli viimeisen hetkensä koittaneen: aurinkoa vasten blondihiukseni ja valkoinen takki saattoivat hyvinkin tuoda mieleen tuonpuoleisen yläkerrasta karanneen enkelin. Ainakin toivon niin :D

Saatan ottaa uusiksikin. Voisin ainakin nukkua aamuisin kaksi minuuttia pidempään, kun en meikkaisi.

Inspiroiva linkki

No make up day.

Ei dekoratiivista meikkiä naamaan ollenkaan ja eiku menoks vaan. Koko päivän nassuni saa säteillä luontaista vetovoimaansa ilman näitä:

* 56% ripsiä tuuheuttava ja 72% pidentävä maskara (ripseni ovat luonnostaan pikimustat ja keskivertokipale on pikkasen päälle sentin pituinen)
* ihonväriä 29% tasoittavampi ja 48% eheyttävämpi meikkivoide (vaikken tuollaisia yleensä käytäkään, ihan selvyyden vuoksi)
* kajali
* luomiväri
* puuteri.

Jos ulkomaailmalta saamaltani palautteelta uskallan, tulen illalla kertomaan totuuden meikittömän naisen kotinsa ulkopuolella saamasta kohtelusta. :D

Peruin sitten viime metreillä lomamatkan syystä, joka tuli esiin ihan puun takaa. Tilanteeseen liittyy toisen samalle matkalle lähtevän ihmisen esittämä pienimuotoinen turha diivailu ja haluttomuuteni osallistua siihen. Minä kun tykkään mennä lomalle rentoutumaan enkä suorittamaan pinnanpidennystestiä*, jonka kuitenkin tiedän feilaavani alkumetreillä.

Elämä heitti pallon ja sain kopin. Onneksi peruin lomani, tilalle tuli paljon makoisampi vaihtoehto. Tämän takia mä en lottoa, voitan ihan eri asioissa ja paljon mielekkäämmällä tavalla.

* Leccare: pinna tarkoittaa tässä yhteydessä tosiaan ihan vain pinnaa :D

Älkää innostuko, mun viiskymppiset on vasta ensi viikolla :D

Katselin tossa elämäni täytteeksi Kellarin kunkkua ja 8. tuotantokauden vikassa jaksossa Carrie lupasi miehelleen Dougille tekevänsä "the birthday thingin", koska luuli nähneensä Dougin itkeneen surullisessa leffassa ja jollakin oudolla tavalla kiihottui miehensä herkästä puolesta.

Miesten itkuista ja naisten oudoista fiksaatioista ei siis nyt puhuta koska ne on maailman luonnollisin asia kaikkien paitsi miesten ja naisten mielestä. Mua kiinnostaa enemmän tuo erikoisuutena esiintuotu the birthday thing. Sama aihe on tullut esiin usein ennenkin: jossakin leffassa "Buffy" Gellar sanoi vastaparilleen manipulaatio-/suostuttamismielessä antavansa tälle you can put it anywhere -seksiä. Frendeissäkin on viitattu johonkin sänkyspesiaaliin Monican ja Chandlerin dialogissa sanoilla "Is it the thing we rarely do or the thing we never do?"

Mikä ihme voi olla kerran vuodessa tehtävä seksijuttu? Käsittääkseni saksalainen porno on sitä laajinta ja raainta, mutta ettäkö Jenkkilässä oltaisi ujoja ja konservatiivisia samaan aikaan kun banjo soi syvien jokien läheisyydessä? Mikä olisi tällainen harvinaisen herkun vastine, siis vaikka ihan perussuomalaisen (ei kuitenkaan persun) mittapuun mukaan?

Avautukaa, kiitos. Olen sokerihumalassa ja mua kiinnostaa, koska omaa (seksi)elämää ei ole, johan siitä kertovat aihelähteeni :D

PS. Leccare, tämä ei koske sua, millään tavalla. :D

Lähdetkö istumaan mun seuraan höpisemään tyhmiä juttuja ja tuijottelemaan hiljaa joka suuntaan jonnekin rauhalliseen kahvilaan tai vastaavaan paikkaan, ei kuitenkaan terassille, tai jos jännitykseltäsi pystyt, ehkä jopa syömään?

Ajankohtaa ei tarvitse sopia heti, vaikka suotavaahan sen olisi olla jo tämän vuoden puolella. Voit halutessasi ehdottaa päivämäärää, pakko ei kuitenkaan ole.

Siinä. Toimi paremmin kuin kymmenet deitti-ilmot. :D

Sain tässä taannoin hauskan viestin vastauksena tunnustukseeni, että olen lukemassa jo viidettä Paasilinnan kirjaa noin kahden viikon sisällä.

"Hmm. Erikoista, että luet Paasilinnaa. jotenki sen tuotannon ystäviksi on profiloitunu keski-ikäiset miehet :)"

No mutta tämä havaintohan selittää ainakin sen, miksi katselen nuoria tyttöjä. Olen paasilinnamainen keski-ikäinen mies syvällä sieluni sopukoissa. Tämän kun kehtaisin vielä laittaa deitti-ilmoon, niin aito onni olisi taattu :D

Kiitos Samsung <3

Kännykkäni parhaimpia ominaisuuksia on estoluettelo, jonne saa kätevästi häiriköiden numerot niin, että heidän lähettäessään tekstiviestejä välitystiedot ilmoittaa viestin olevan toimitettu, mutta minäpä en koko viestiä saa.

Gotta love it :)

PS. Leccare, tää ei siis liity suhun mitenkään, oikeesti :D

Lapsellinen 35-vuotias itkupotkuraivarimies soitti ja pyysi anteeksi, kuulemma ihan vilpittömästi vielä. Häntä kuulemma hävetti, kun mietti puhelun jälkeen käytöstään ja sanavalikoimiaan.

Niin no, en mä oo pitkävihainen. Näissä jutuissa vaan karman laki toimii kivasti ja täsmällisesti. Tyyppi ei siis tiedä, ettei sillä ole enää parin viikon päästä töitä. :)

Vahingoniloa? Nööööööy! :D