Uuno Unto oli pienenä, vaan taiteilijanimenä tyylikkäämpi: Unto Mononen.
37-vuotiaana kuoli pahasti alkoholisoiduttuaan oman käden kautta.
Tyylikkäästi myös 100-vuotias Savonlinnan Teatteri asian lopun hoitaa - kuten teatterit aina: ei siinä veressä loiskita - kuten elokuvissa, lähes aina. Jo siksikin teatterissa on hygienisempaa ja pelottomampaa istua.
Ja live on aina live!
Ei siitä mihinkään pääse; livettömyyden takia en viitsi enää presidentin uuden vuoden puheitakaan kuunnella, koska suora, mitä tahansa saattaa tapahtua, kontakti puuttuu esittäjän ja katsojan väliltä. Puhukoon Sauli seinille.
Kunnon keikkamuusikon kanssa siinä keikkamuusikkojen elämää keskellä päivää katsoimme ja kuuntelimme, ja mielenkiinnolla seurasin musiikin ulkopuolisena miten musiikin sisäpuolinen esitettyyn suhtautuu:
- Just tuommosta se oli ja lopuksi puolitoista tuntia tanssia! Tosin minun aikana alkoholin käyttö oli jo vähäisempää, mutta jutut ja juonteet samanlaisia, semmoisia joissa tavallista elämää ei pidetty minään.
Semmoinen lopputulema keikkamuusikon suusta tuli. Ja uskottava oli.
Tunteella elämistä, kai toisten tunteilla myös - 'viattomien' kuulijoiden.
Melkoinen nappisuoritus siis taitavilta teatterilaisilta jälleen, ammattilaisia ovat alallaan, ja Savonlinnassahan on aina laulaa osattu. Jos rymytäkin. Näytelmän jälkeen satamatorin toisella puolella olevaa Joel Lehtosen patsasta näytin ja sanoin että tuolla se Leinon Eikkakin aikoinaan kännissä remuyön jäljiltä makasi ja tiukkaa teki että saivat hoipertelevan runoilijan oopperaan avauspuhetta pitämään.
Rydmanin Karille tiedoksi: nyt se taitava taitava oppilaasi, se joka kesällä kerran näytteli Marianvaaran kesäteatterissa Kaavilla loistavasti Putkinotkon Juutas Käkriäisen vaimon Rosinan osan, näytteli nyt persoonallaan Unto Monosen morsmaikun ja vaimon osan: Helka Periaho.
Savonlinnan teatteriin on kiinnitetty tuo persoonallinen jopa karismaattinen näyttelijä(tär).
Eivätkä ihan tumpeloita olleet muutkaan roolisuorittajat, vaikka joillekin kliseiset tumpun osat oli esitettäväksi määrätty: sekin juontaja, ja entä ne balettipojat, Unton taksikuskista puhumattakaan!
Sekään ei haitannut vaikka havaittiin että kätensä menettäneen miehen puuttuva käsi oli ensin vasen ja vähän myöhemmin oikea.
Unto itse on rautaa, siis Unton roolittaja Matti Ruuska on, Unton tulkki. Perin kummallista, millaisia elämän reppanoita sieltä Somerolta tulee, baddingejä jo ennen Baddingiä. Pehmeitä haaveilijoita, jotka eivät avittamatta saa edes lapasen peukaloa suustaan. Tunne ennen käytännöllisyyttä. No, M A Nummisella taitaa sentään olla asiat toisin päin.
Eikä Unton rinnalla Jari Pylväinen Olavi Virtana kalvennut, vetäisi Hopeisen kuunkin mukiinmenevästi ja Kärjen Topina oli kuin narsisti Topi kuunaan. Mehän nautimme itkien ja nauraen mukana.
Eipä tässä voi lopuksi muuta kuin taputtaa ja kehua porukat uudelleen lavalle ja jakaa kunniaa myös lavastajan, Jarmo Hirvonen, oivalluksille.
Komiat päivätanssit, vaikka kuolema läsnä!
