Sieltä yks selostaja uupuu kun on jo uupunu ennen starttia, mutta muut ovat sen reesimpiä - kuin pikkupuoskat innosta puhkuvat. Ovat ilmatteeks päässeet täyshoitoon kauaks.
Saas samat naamat nähä parin viikon kuluttua - voi olla copakapaanat sun muut hehkutukset vähissä.
Vaan entä tää yks sananmaiskuttelija tovinkuluttua-tottakai-Tapsa!
Tuossa meijjän torilla oli toikkaroinut poliisit käsipuolessa puolen yön jälkeen vielä selostamassa ja selittää tankannut mitä lie omiaan.
Sääliä ei saa, joten niskasta kiinni: LOPETA JUOMINEN - TAPIO SUOMINEN! Muuten yhtä darraa on huominen.
Ja näin olen julistanut omalta osaltani XXVIIII olympialaiset avatuiksi.
... on puoliksi tehty ja näytetty!
Vai miten se sananlasku sanoo?
Ja mitä päästelivät nämä urheilijakaunokaiset!
.
Kilpa käynnissä:
Arvatkaa ellette tiedä, kuka minkin punautti suustaan Kalevan kisoissa Oulussa uutuurin jälkeen - joko huulilta leuttavissa tai ääneen kuultavissa:
1. Perkele!
2. Vitun vittu.
3. Vittu.
a) Aituri Neziri; b) keihästäjä Oona Sormunen; c) pituushyppyri Emmi Mäkinen.
Olisi muuten luullut että miehet sanovat sen ja naiset miehen sen.
Vaikka täräyttelevät ne hiihtoniilotkin.
No eipä todellakaan olisi uskonut että kansanedustaja Kike Elomaa diggaa runoista sekä lukee monimutkaisinta suomalaista kirjallisuutta eli Volter Kilpeä! (Tosin vähän harppoen.)
Ja että näin on, on Kiken kiittäminen Ikeä.
Tai no kansanedustajakollega Ilkka Kanervan keinosiementäjäisä-Veijoa, joka joskus siemennysreissuillaan Elomaan pihattoon kurvattuaan laittoi runoksi, varsinkin jos kunnan eläinlääkäri oli följyssä. Siinä siementäessään lausuivat herrat runoja, Leinoa mm., Kiken seistessä toimituksen vahtina.
- Mahtava meininki! päätteli Kike ja oli myyty - runoudelle.
Ja tämä tarina on tosi. Kustavissa kerrottu. Kato vaikka ite.
- Hrrr!Hrrr!Hrrr! se ärhentelee tuolla Paratiisin kaivolla, paraskin kottero!
Onniakos ottaa pannuun ja kupoliin, vaikka itse on sen hankkinut Paratiisin paratiisina pitääkseen. Ikkunasta tsiigailee, koska ei voi sietää sen ääntä ja ärinää.
- Härillään on kuin Päätalon Kallen Viktoria Verke! Fillari, vitsailee Onni mielessään, mutta jo vakavoituu kun näyttää että tuo häriläs on tosissaan ja pian hyökkää liikkumattoman Tervatun Pukin kimppuun. Kuvat vuoden vaihteen Hesan rautatieasemalta ja Kölnin ahdisteluista vilisevät filminä Onnimme aivoissa. - Vielä väkisinmakaa. Vaikka tuskin pystyy, on se sen verran kova kalu tuo TP.
- Ja tämä uusi tulokas: vielä samaa sukupuuta ja puolta! Hyvänen aika. Eiköhän asetu kunhan ällyää, vaikka tiedä näistä ...
Onni aukaisee ikkunan. - HrrmmHrmmrrrmm! voimistuu ääni. Käynnissä tuntuu olevan. Pian päälle käy ja hyökkää, piru.
-LOPETA! karjahtaa Onni.
Vaan ymmärtääkös tämä uusi värkki, kuuleeko innoissaan edes. Sen kun ärhäköityy.
Eikä tuo TP:kään tunnu lopulta pahaksi pistävän!
Tapahtuupahan; onkin vähän yksitoikkoista viime aikoina tässä kasan viereen unohdettuna ollut, kun isäntä on keskittynyt EM-Pariiseihin ja Amsterdameihin futiskisoja ja heittojuoksuja seuraamaan, Ronaldon polvea ja Ruuskasen kylkeä suremaan. Ja upeasti näytti Dafnekin närhenmunat, oli se viestin toinen osuus uilakka veto, muut jämähtivät paikoilleen kuin...
Siinäpä se.
Onnilla alkaa kirkastua jotta melkein näkyjä hän tässä näkemässä: kuukauden valvominen yönsä päivänsä EM-kisojen kimpussa maksamassa veronsa kun näkyjä näyttää ja kummia kuuluu.
Tuliterä ruohonleikkuri se tuolla kaivolla seisoo hiljentyneenä Tervatun Pukin luona, sulassa sovussa ovat ja - kuhertelevat.
Kaikesta muustahan se kertoo enemmän, Saarikoskesta vähemmän, mutta kyllä Pentti jämeröittää näytelmän kun kommunismin, sosialismin, humanismin humalan koettuaan kokeilee vielä, tärppäisikö, löytyisikö elämän idis uskonnosta, jota ei vielä ole rohjennut kokea.
No sinne kuolee runoilija Heinävedelle entisen vaimon ja sen vallesmanni Variksen huomassa ja on nyt turistien 'kynittävissä' Uuden Valamon hautausmaalla.
Pentistä tulee näytelmän kantava voima ja Penttiä näyttelevästä Vesa Kervisestä aito Pentti, jolla riittää lumovoimaa paitsi näytelmän naisiin myös yleisöön.
Pentti otti tauolla pyörän ja lähti kai nais... paukuillepas?
Uuden henki on päätösjakson nimi, ohjaus ja käsikirjoitus edelleen Lauri Jäniksen, kuten Valamo-trilogian edellisten osien.
Olemme nykyajoissa.
Ajanhenkeen kuuluva markkinatalous on rynninyt kanavalle ja luostarin vetovoima kasvaa. Hilkulla ollut luostarin lakkaaminen on selätetty.
Verestä voimaa munkkivahvuuteen tuo nuori tyttöystävästään irti rimpuileva Rauno, jonka levottomuuden Jesse Kinnunen tulkitsee 'ihan niin kuin se on', hennosti, nappiin siis.
Mainioita osasuorituksia on vallan monta: Yleisön valloittavat, ainakin meidän seurueen, lomakylän isäntä Einon takana seisova Aulis Raitaluoto, ilmetty Tapio Hämäläinen. Entäpä räväkkä vaimo Marjo! Siinä ei nokka tuhise eikä ukko nenille hypi kun Riina Dahl näyttää kaapille paikkaa, vaikka sulaa vahaakin osaa Pentille olla, ihan lirkku. Entä keittiön Hilikka, luostarin köökerska, Päivi Svahn! Valmis vaikka Suomi-Filmiin. Kuin myös munkki Akaki, Hannu Räisänen, kiukku, joka on uudelleen lapseksi pullahtamassa ...
Uuden henki lopettaa trilogian, jonka edelliset osat näyteltiin Karviossa menneinä kesinä. Isän varjo sekä Poika munkkilan polulla olivat vakavahenkisempiä; nyt voi jo irrotella kun hyvin pyyhkii
- vielä sentään ei niin hyvin että munkkilan whiskytuotanto olisi käynnistetty.
Menkääs nyt helekatissa katsomaan, lomakin kun monella on!
Ei tää nyt niin vakavaa oo - ikävää ei ainaskaan!
Joka kolmannella suomalaisella on jokin pelko tai fobia:
1. Käärmeet (46 %)
2. Oksentaminen (41 %)
3. Yleisön edessä puhuminen (31 %)
4. Korkeat paikat (29 %)
5. Hämähäkit (29 %)
*Tiedote. Samsung Electronics Nordic.
Juuri saamamme tiedon mukaan - *julkaistu: 29.06.2016 klo 08:30 - suomalaisten pelot ovat yllä luetellut. - Pelokkaimmiksi pohjoismaalaisiksi osoittautuivat norjalaiset, joista jopa 39 prosentilla oli irrationaalisia pelkoja. Vaarsinaisia vellihousuja, siis.
Lisäksi: Hammaslääkäriin ei 18 prossaa suomalaisista pelkääjistä saa kirveelläkään eikä 13 sadasta telttaan. (Eikä Cheekiä käytettyyn makuupussiin kuten Vain elämää -ohjelma näytti.)
Luvut ovat lukuja ja hyvinkin voivat olla lukuina stubbimaisen irrationaalisia, mutta pelonkohteet pitänevät jämerästi paikkansa.
Kumma kyllä sotaa ei pelkää juuri kukaan! (Nato jo mielen päällä?)
VR kuulemma auttaa asiassa. Eli istuutuu junan penkkiin ja jyskyttelee eteenpäin?
E-Ei tarvitse matkailemaan vaivautua: riittää kun pistää Samsungin kehittelemät VR-lasit päähän ja altistuu Itsy-nimisen sovelluksen avulla pelkonsa kohteelle.
Kuulemma kolmessa tunnissa on pelko lievennyt ja kukaties kokonaan poissa niin kuin Rosmarielta.
*
**
*** 20 ja 16 tai 16 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2016 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
?Mitäpäs tuolle tummahipiäiselle hurmurille, Paratiisin Pukillemme, kuuluu nyt - toisena kesänä?
Kas, kas!
Paratiisin Pukki on tehnyt tenän. - Julukiset kammat, sanos Päätalo. Ettei vaan tummahipiäinen olisi herkkähipiäiseksi heittäytynyt! Onni Rentneriä, toista paratiisilaistakos kummastutti.
- Eikö kauneus enää kiinnosta? kyselee Onni Pukilta. - Ois varsinainen kaunotar tyrkyllä, kaivolla, aivan yltömatkan päässä.
Vaan ei, ei ainakaan oikoisenaan potalla Pukki asemiin, virkaansa hoitamaan.
Onni joutuu suorastaan raahaamaan Pukin pumpulle, jotta homma hoituisi.
- No johan nyt myrkyn lykkäs! tuhahtelee Onni Pukkia väkisin Pumpulle kuljettaessaan.
Eikä sittenkään kylki kylkeä vasten suostu asettumaan kaunottaren viereen, vaan jää enemmän kuin käsivarren mitan päähän. - No jo oot ujo pukki! Siusta mitään virkaa pian koko Paratiisissa, kiukkuilee Onni. - Ethän vaan lahonnu, palelluttanut seisontakykyäsi talvipakkasilla hangen ja avotaivaan alla.
Siinä mylkkäävät aikansa, Onni & Pukki, Paratiisissaan, kunnes lopulta asettuvat ja pääsevät hommiin: ahkeroimaan saunapuita Pumppu-kaunottaren liepeillä.
Hyvä että ehtivät hätäisesti vilkaista, katseita vaihattaa, silmäniskuista puhumattakaan.
- Kommea se on - ja nätti oot!
Sen verran sentään kehuu Onni kaivolle vilkuillessaan, muodokasta Pumppua tsiigaillessaan - vaan tervattu Pukki ei puhu ei pukahda.
Kai se miettii vielä sitä raskautta kun Valerie Vili vasta oli istunut sen päällä, vaikka Dafnea ja sitä paraguaylaista keihästäjätärtä, no sitäpä Leryniä justiinsa, se oli siihen kahareisin istumaan toivonut.
Onni Rentner, paratiisieläjämme, asettautumalla asettui pöytänsä ääreen tässä päivänä muutamana tutkimaan asioita.
Tekniset välineet päähän, rillit siis, ja naislehti pöydälle levälleen!
Nyt ei ollut, nimestä huolimatta, vuorossa keltalehtikatsaus, missä vähäpukeiset naisenpuolet villeinä ja vapaina vilinöivät, vaan vakavammin otettava yliopistollinen julkaisu Saima, tuolta itäisen yliopiston puolelta Kuopio-Joensuu-akselilta.
Vakavaksipa veti Onnin, monetkin kirjoitukset, mm. diabetes-, syöpä-, sydän- ja verisuonitautipuheet. Heti tuntui suussa jano, rinnassa kyhmy ja sydämen porstuassa läpättävä värinä.
Kelmeäksi suorastaan valahti mies tavaillessaan kohtaa missä mainittiin sana katetri.
Puistatti kun muistui mieleen tokkurainen sairaala-aamu menneisyydestä.
Tuolloin kaksi hoitajakimulia oli käynyt aamuvarhaisella kimppuun heti yövuoteella; naiset käskeneet kainostelematta riisumaan yöpökät ja pian alkaneet sadistiset esineleikkinsä, kivuliaan kapineentyönnön just sinne arimpaan, Onnin omimpaan alaulkoputkiloon. - Hyi hiis! miten kivuntunne poltti yhä.
Onneksi siihen Onnille kääntyy huvittavampi juttu miehestä ja balkongilla mollikkaa ottavasta naisesta, kesämökkinaapurihemakosta, jota naapurinsetä kiikaroi.
Mutta zot ZOT! Ei saisi.
Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kieltää moisen teerenpelin, sillä kesämökin piha on kotirauhan suojaama paikka, eikä toista ihmistä saa tarkkailla teknisillä välineillä kuvaamisesta puhumattakaan:
Toistuva ja häiritsevä paljailla silmilläkin tuijottelu toisen kotirauhan suojaamaan paikkaan voi olla vainoamisrikoksena rangaistava.
- Tiukkapiposta touhua! hönkäisee Onnimme ja kirmaa kuin vastalauseena kelteisillään puutarhan puolelle, kuin J.Väätäinen aikoinaan savannilla.
Marjapehkot vain kahahtelevat.
