"mutsi älä ragee, frendit feidaa"
"Mÿnna thachton gernast spuho somen gelen Emÿna daÿda."Siinä suattaa savolaesela jos muillai männä piä sekasi ja kiel solomuun jos nuista pitäs tolokkua suaha ja tulukita.
Agricolan Mikael, kirjakielen isämme ei ymmärtäisi stadin kundin slangista, toi stadilainen vielä vähemmän Agricolan aikaisesta kirjakielestä, eikä kumpainenkaan savolaiskarjalaisen suakkunasta - höykösenpölläystä.
Niin on rikasta suomenkieli!
Miten tähän on tultu ja jouduttu tai päästy?
Dosentti Ari Kotilainen on kirjoittanut elävän elämäkertateoksen, jossa pääkohteelle ja sankarille ei ole niin nökö nuukaa kehutaanko maasta taivaaseen vai kerrotaanko totuus kaikkine karvoineen. Käsissä on suomen kielen elämäkerta, aina kantauralilta viiden tuhannen vuoden takaa tulevaisuuteen. Melkoinen veijari on Kotilainen, joka oikaisee mutkat suoriksi, mutta totuudessa pysyen, Volgan mutkasta näihin päiviin kielemme kehityksestä kertoillessaan niin ettei lukijalla ole vaikeuksia kelkassa kestää.
Teos on nimeltään Kielen elämä - Suomen kieli eilisestä huomiseen, Siltala 2016.
Jo yksin kansikuva herättää ilon ja riemun kiljahduksen! Tai ainakin naurun pyrskähdyksen.
Nukahtamisen vaaraa ei ole, sillä Kotilainen, huomatessaan liian teoreettiseksi käyvänsä, ravistelee lukijaa heittämällä taas helpomman syötin tyyliin 'mitäs tuumaat tästä?'.
Oisko tässä tämän black fridayn herätetäsmäostos?
Sopii niin ajan henkeen, suomen kielen englantilaitumispäivän herätteeksi.
-
lisuke
