Yritän ylittää STOP digitaitoni STOP ja kiinnittää tähän Hätä-Sanomaan STOP kuvan kauniista STOP minulle tuntemattomasta STOP pariskunnasta ja samalla STOP retorisesti kysyä STOP Onkohan IS:n uutinen etusivun väärti?
STOP
STOP
STOP
tuus Lennu"
Enpä häneen sen kummemmin puutu, koska retorinen on Lennun kysymys. Otsikkoon lisään sentään tuplaässän, ikään kuin vihjevastaukseksi - josko siksi.
1. "Jos poimii rinteessä tai korkeammalla mättäällä, kannattaa aina poimia alarinteen puolelta ylöspäin." 2. "Poimurilla poimiminen on käsinpoimintaa ripeämpää."
3. "Sateella ei kannata lähteä mustikkametsään."
Käänteentekevää, mullistavaa uutta tietoa!
Asiantuntijat, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola sekä Arktiset Aromit ry:n puheenjohtaja Simo Moisio, jakavat eilisessä (9.8.2017) Ilta-Sanomissa marjastajille neuvoa, opastusta sekä kymmenkunta vinkkiä, joista kolme pätevintä näkyvissä yllä.
Jotenkin haiskahtaa, että Hölmölän yliopiston (Bemböle universitet) kannattaisi ottaa yhteyttä miehiin, jotka noin peruskauraa pystyvät vakavalla naamalla ilmineraamaan.
Täydennystä HöY/BöU-luennoitsijakaartiin, sano.
Tosin vielä vakavampi ongelma kuin marjojen löytäminen ja kerääminen, on karanneiden poimijoiden löytäminen ja poimiminen, kuten ukrainalaismarjastajien, jotka lähtivät livohkaan Öllölästä.
Onneksi löytyivät kauhean mediametakan jälkeen Hyrynsalmen Ukkohallasta.
Josko ulkomailta tulevat, ja miksei kotimaankin poimijat, pitäisi pakkokouluttaa ennen metsään päästämistä HöY/BöU:ssa em. luennoitsijoiden luennoilla.
Rautalangasta, rautalangasta, sano.
HöY/BöU:n sisäänpääsyrovetesti: mustikka vai mansikka?
Erityisopettajan varoittava puheenvuoro ensimerihätään:
- Meillä kaikilla on jonkinasteinen ADHD - varsinkin tuolla ohjaajalla ja noilla näyttelijöillä!
=
"Jos käyt siellä Joensuussa päin", lauloi Pohjois-Karjalan poika Esa Pakarinen. Nyt olisi enemmän kuin hyvä syy kaikkien käydä, sillä P a l j o n on katsottavaa sikojen, kanojen ja vuohien lisäksi Joensuun laidalla Sinkkolassa
= Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä. Pahanilkisen ihanana.
Paljosta jäätte vaille jos ette mene, uskokaa hyvällä tai - pahalla!
Loistava loistava loistava! Splendid - maailman kielillä.
Tästä ei teatteriesitys tokene! Mitkä puitteet!
Esitys, joka 'soveltuu kaikenikäisille, erityisesti lapsille ja aikuisille' ja jonka ohjaus ja arkkitehtuuri on Tomi Kervisen. Nimenomaan arkkitehtuuri. Yksin siinä riittää suu pyöreänä hämmästeltävää, sen mammuttimaisuudessa, monipuolisuudessa ja toimivuudessa.
Voi veljet ja sisaret!
Ollaan maalla merellä ja ilmassa - ihan oikeesti, hei. Niin että katsojakin kastuu, ainakin jos erehtyy parille eturiville. Ja näyttelijät kastuvat kaikki laajassa uima-altaassa joka on varta vasten kaivettu silmin nuolla. Teatteri-Traktoriahan se, aina luotettavaa tuotantoa, jo kahden vuosikymmenen ajan.
Mikä fiilinki! Mitkä näyttelijät! Ja suloisista suloisin PeppiMeeri ToivonenPitkätossu! Mikä mimiikka, mitkä eleet ja ilmeet!
Ja kaikki muut huimat näyttelijät! Ei siellä mitään mikkejä kaipaa, niin kuin joku vakavammin otettava kriitikko Heilissä vaati. Vai vielä mikrofonit megafonin lisäksi kastumaan!
Jos aikuinen näin lääpällään, niin miten lapset?
Voitte vain arvailla ...
Joku jo viikolla lehteä silmäillessään sanoikin, jotta 'tuo pitäs nähä, tuo alku'. Joku semmoinen joka ei muuten välitä, joku rätyläinen.
Tietysti leikkiäkin mukana, aika karskia huumoria.
Sillä se sitten alkoi, just sillä: ryminällä ja melskeellä, alastomilla, vaatteettomilla ja vaatetetuilla huiskijoilla, jotka täyttivät laajan lavan. Englannista asti oli pitänyt rahdata tuo sakki, ikään kuin suomalaiset eivät osaisi 'temput' tehdä. Kuninkaallisen Royal Opera Housen Housut pois -porukkaa olivat, harjoittaneet 'haureutta' ensi kertaa jo vuonna 2001 Lontoossa.
Oopperassa Olavinlinnassa olimme;
olettehan kuulleet: "... La donna è mobile ..."
Verdin GiuseppenRigoletossa.
Viikkoa liian aikaisin Putinin näkemistä ajatellen: istuu ensi torstaina täällä, tosin vissiin keskemmällä salia.
Ei se niin pöljää hommaa ole kuin luulisi - tai mitä Tohmajärven Giuseppe Räty lohkoo. Kerran kesässä satasen pulittaa, niin pääsee ulommaiselle piippuhyllylle toisten köyhien sekaan kuikkimaan ja ihmettelemään, mitä kaikkea ihmisen kurkusta lähteekin. Kyllä tällainen oleskelu yhden koti-iltanyhjöttämisen voittaa!
Ja hyväähän, tuo piru, Rigoletto, hovinarri pohjimmiltaan tahtoo, mutta vain läheiselleen eli omalle tyttärelleen Gildalle, jota yrittää suojella henkeen ja vereen.
Siinäpä se kaksinaismoraalin huippu: miksi hyvää ainoastaan omalleen, läheiselleen - mutta muille 'pahaa'! Olkoon siinä Rigoletton kirjallinen sanoma, libreton, joka perustuu Victor Hugon näytelmään Kuningas huvittelee.
Musiikin sanoma on jo toinen, jopa viehättävä, tarttuva. Tuuli TakalaGildana oli huippu, jopa Kiril ManolovRigolettona jäi varjoon ajoittain.
Musiikin puhtaudesta ei maallikolla ole valitettavaa, se jääköön osaavimpiin korviin, kuten Hesarin kriitikko Vesa Sirénin ensi-ilta-arviopaloihin:
"Takala oli 90-prosenttisesti vastustamaton myös laulajana. Sointi oli ja laulu sävykästä ja useimmiten myös erittäin puhdasta. Vain hetkittäin hän yritti ehkä pakottaa sointia suuremmaksi, mikä toi ohimenevää pinnistelyä."
"Hyvän juhlaorkesteri sointi kuulosti normaalia kompressoidummalta. Kontrabassot olisivat saaneet soida syvemmin, heleät kohdat heleämmin."
Jo on aikoihin eletty, kun ystävämme Onni Rentner, se tyytyväinen paratiisimies, istuu boxereissaan tupansa seinuspenkillä ja tutkii lämpöpumppuesitettä silmä kovana. Lämpöpumppu!
Väräjää. Väräjää kuin haavanlehti.
Mittari näyttää +7C.
- Minne on ikuinen lämpö Paratiisista kadonnut? kysytyttää Onnilla jos Sivustakatsojallakin.
Heinäkuu sentään menossa - muuallakin kuin Paratiisissa pitäisi tarjeta!
Mutta ei, holotna on, ja mies sen kuin väräjää.
Ja kun ympärille katsoo niin eipä muuta voi visertää kuin jotta 'ihan on ilmanala enontekiöläinen: hyyhmää sattaa ja viluttaa'.
Ei näy ristinsielua liikkeellä, ei aitan polullakaan.
Aitan ovea jos rohkenee raottaa Sivustakatsoja, niin, siellä puolijäykkinä makailevat tallilaiset, niin Hartikka Jonnu, kuva, kuin hänen kaikki suojattinsa Dafnesta lähtien, sitä keihäsnais-Leryniä, kuva, lukuunottamatta. Lerynin näkyy korvanneen Onni Oonalla:
Joten eikun ankeemmaksi ja ankeemmaksi on käymässä elämä Paratiisissa, kaaret lyhyemmiksi.
Mutta eikö tuo pian lämmenne, onni kääntyne, jos Onni hankkisi ne lämpöpumppumiehet pian poraamaan reikää maanuumeniin ja sieltä halpalämpöä nostamaan.
Taikka kunhan ei kävisi niin kuin kesällä Anterolle, joka torjui halkokauppiaan ja murjaisi siirtyvänsä pikkuhiljaa,
lääkärin diagnoosia ronskinpuoleisesti tulkiten,
maalämpöön koko mies.
- Ma vaatasin kassi, se sai kulli kätte. = Katsoin kissaa, se sai haukan.
Aitoa viroa tuo, vähän samalta kalskahtavaa kuin anagrammit, palindromit taikka suppuun typistetyt aforismit. Tuhahtaisiko Anna just tuohon jostain siepattuun vironpätkään vaikkapa näin, roisihkosti:
"Annen ele - sika. Panolla hoppu?
Ahneella on paskainen loppu!"
No leikki leikkinä ja pois ahter tyynyltä, ja Asiaan Hakkila!
Eli Anna Sohlaus anagrammikirjassaan Anagrammiannos gramman sanoina, Reuna 2017, muokkaa suomen kieltä uuteen uskoon, elää ekologisesti, ei tuhlaa, so. säästää kirjaimia niin että käyttää samat kirjaimet kahteen kertaan. Siitähän anagrammeissa on kysymys tyyliin: Oma sänky - soma näky.
Hauskaa sanaleikittelyä vakavillakin asioilla, jolloin yksinäisyyden tuska saa iloisemman ja toiveikkaamman ilmiasun:
Synkkää. Mulkoiltu yö -
älytön mykkäkoulusi.
Millä saat, murheenkryyni, tuon
kyynelsilmä-Reinon hurmattua ...?
Tässäpä kyllin ohut antikirja vähälukuisille, pitkää proosaa jaksamattomille.
Hassu, muttei hassumpi!
• 2.6.2017 10:47
• Tuli äsken tilaussoitto Apu-lehdestä. Pakkomyyntiä. Soittaja ei antanut tilaisuutta itse puhua mitään. Ei ottanut huomioon kieltoamme. Mitäs nyt?
• 10:48 - Johanna
• Hei! Voit perua tilauksen omilla sivuilla nettiasiakaspalvelussa tai olemalla puhelimitse yhteydessä asiakaspalveluumme puh. 097596600. Nettiasiakaspalveluun pääset kirjautumaan tästä linkistä: https://asiakaspalvelu.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu
• 10:48
• Minusta tämä ei riitä, koska enhän voi perus [po.a] tilausta jota en ole tehnyt.
• 10:48
• Sitä paitsi teidän täytyy ottaa selvää ja kieltää tuommoiset kauppiaat.
• 10:49 - Johanna
• Voit olla asiasta puhelimitse yhteydessä asiakaspalveluumme puh. 097596600.
• 10:50
• Soittakaa te, en halua maksaa yhtään puhelusta.
• 10:50
• Sitä paitsi ottakaa selvää pakkotiluuttaja. Soitto tuli klo 10.11 ja kesti ½ minuuttia. Miesääni
• 10:51 - Johanna
• Chatissa saa apua nettiasiakaspalvelun käyttöön liittyen. Muissa asioissa voit olla puhelimitse yhteydessä asiakaspalveluumme.
• 10:51
• Voisit kyllä lähettää tietoa ylemmille tahoille näin törkeässä asiassa. Ei ole firman etu ainakaan.
• 10:52 - Johanna
• Palautteen voit antaa asiakaspalvelun kautta.
• 10:54
• Tuntuu että olette samassa juonessa äskeisen pakkomyyjän kanssa.
• 10:56
• OK!
• 10:57
• Lähetän tämän 'keskustelumme' asiakaspalveluun.
Pitkästä aikaa kynsin Elonkehää - linkolalaisuutta. On ilmestynyt vuoden 2017 eka nro.
Mukava että kulttuurinkenttä on laaja-alainen ja lehtivalikoimassa muitakin kuin Anna ja Tekniikan Maailma.
Elonkehä ilmoittaa olevansa syväekologinen lehti, kuten kuvasta huomaa. Raflaavampi kansi kuin Cityssä ollut ikinä! Siitä heti +. Kannen kuvan on piirtänyt Hanni Haapaniemi.
Tämänkertaisen numeron teema on 'Sukupuoli ja lisääntyminen'. Eli mennään esimerkiksi Leena Krohnin matkassa toisenlaiseen todellisuuteen. On aikakin vähitellen päästä, sillä jo puolivuosisataa sitten jokin lauluyhtye, lukion sukupuoliopetukseen tympääntyneenä, pauhasi protestiksi laulua Ei ihminen ole suikulainen.
Kun tuo laulu ponkaisi mieleen, niin tietysti ensimmäisenä luin jutun Kun sieni jatkaa sukua - sienten lisääntymisen monimuotoisuus. Ja poimin sieltä sulateltavakseni virkkeen, Noora Hyrkäs:
- Sienistä vain harvoilla esiintyy sukusoluja; useimmiten toisensa kohtaavien rihmastojen kärkisolut toimivat sukusolujen lailla yhdistyen tosiinsa.
Kertokoon Liv Strömquistin otanta sarjakuvakirjasta Kielletty hedelmä olennaisemmin, mistä tässä numerossa on kysymys:
"Eräs seikka, joka kaksijakoisessa sukupuolijärjestelmässä muuttuu häiritseväksi on se, kun esim. syntyy vauvoja, joiden sukuelimet eivät sovi kulttuuriseen käsitykseen kahdesta sukupuolesta."
On siellä Karl Marxin luontoajattelustakin oiva juttu.
Saisi Pentti Linkolakin sanoa sanansa, mutta ei tällä kertaa sano, vaikka kuinka hieroin lehden loppuun. Eipä silti: monesti olen toivonut Linkolan kommenttia monesta muustakin asiasta, kuten jokaisesta television yksittäisestä ohjelmasta.
Ei taida aika riittää ennen lopullista pallon poks ...
.
Tänään pyhänä kirjana näyttäisi olevan Ruotsin? Cosmopolitan eikä Koraani kuten viimeksi. Cosmoon luottaa ja turvautuu opeystävämme Elina, hädän tullen.
Nytpäs se kumman näytti!
Kummankohan pään sisään tässä mennään: yläkoulun naisopen vaiko tyttöoppilaiden? Samalla levelillä pyörivät muoteineen, meikkeineen, farkkuineen, tekstareineen, netteineen, deitteineen jne...
Kun
-pitäs järjestää bileet,
-pitäs juoda vähemmän,
-laihduttaa 5 kiloo,
-ostaa törkeen kallista,
-tapailla jotain ei-tyyppiäsi,
-kasvaa aikuiseks,
-juosta maraton!
-hankkii elämä,
-pysyy nälkäsenä,
-rakastuukin ku pitäs ...
Kysynpä: Mitäs luulette: Ope vai Oppilas?
V: - Ope.
Juurikin niin. Eihän tuos muuten mitään kummaa oliskaa!
Ärsyttää, mutta myös viehättää toi lapsetus, lapsismi, mut ope onkin vasta 29 v ja kaiken kukkuraksi ruotsinmaikka, joten täydestä menee Elina, kun tutuks tulee kaikkine turhine tuskineen. Kotkotuksineen. Ihan ihana ihminen - tuulell' hää välill' käy, välill' pukkaa aitoo yrityst. Minkäs sille voi jos pintaa pitkin liidättää aika ajoin. Reppana ei opi hevin uskomaan itseensä. Ku ei o itseluottamusta, jää vaille siitä mitä muilla on,
mutta:
onhan sentään 30 tavoitteesta edes yksi aika aikuismainen: Kasva aikuiseksi! No ehkä toinenkin: Hanki flunssarokote! Ja mikä ettei paremman puutteessä tämäkin: Vaihda maitosuklaa tummaansuklaaseen!
On siinä kikattamista, yhdessäyrittämistä, kannustamista, riitelyä naismaikkojen, Mira & Miska-Tuulia, kesken ennen kuin sinkku-Elina on löytänyt sulhasen itselleen ja kaikki tavoitteet täynnä.
29. syntymäpäivänä 30 vuoden rajapyykki näkyy jo - sitä ennen pöhinää, peipöt!
Katri Sisko -nimellä on oikeasti ope ja fil.maisteri kirjoittanut kirjan 30 ennen 30, BoD 2016, yli 30 tarinaa kasvukivuista pienen kaupungin (koulu)miljöössä. Chick litiä jota joku vois piruillessaan tai ylemmyyttään myös shit lickiksi kutsua.
Monta kertaa meno on kuin Ollinpakinan ajanottajilla, jotka lopuksi itse sekunttarit sotkettuaan ryntäävät juoksuun ja potaltavat metsään karkuun. Siis tosi huvittavaa ja hulvatonta. Hetkittäin taas sutii ja sutasee, so. Katri Sisko sortuu jankkaamiseen, saman purkan jauhamiseen, jolloin chick lit muuttaa otsikkoa.
Ei mitään: antaa palaa kun polttaa! Energistä himphamp-humppaa.
Tekijän omakohtaisten kokemusten kautta.
Tampereella nääs. Mustan makkaran mussuttamisen lomassa trippi hulluuteen; tuota vanhakantaista, loukkaavaakin, nimitystä ne telakkalaiset käyttivät mielenjärkkymisestä. Se on tekijän itsensä tahto, ja hän kyllä tilan kokeneena tietää, osaa sanansa asettaa.
Vahva, hyvin vahva on kolmen näyttelijän ote Juha HurmeenHullu-näytelmässä Telakalla. Lähellä maagista. Hurme itse on vain äänenä umpipöydän sisässä, mahtaa olla tukalat olot laatikossa! Melkein Hurmeen kaksoisolento, Antti Laukkarinen, ulkoiselta habitukseltaan, vetää roolin, jossa mennään eikä meinata mielen leveleille. Lopulta näyttää miehen mieli, kaikkein pimeimmät sopit ja sopukat kierreltyään, palaavan meidän normaaliuteemme. Jos normaaliutta on työpaikka jonkun grafologilahkolaisen koirankusettajataluttajana...
... huom! ja kamala ks. mitäs tuon keltalinja-autojenkuvan alla lukeekaan! ... ja on aina lukenut: Ulkoilutan ajatuksia kuin koiraa ikään ... samalla kusetusreissulla toivon törmäileväni toisten koiruuksiin
Antit Laukkarinen ja Mankonen sekaisina potilaina. (Osakuva: Petteri Aartolahti)
2 ja ½ tuntia ei tee tiukkaakaan katsojille olla osallisina, rämpiä, hulluuden syövereissä. Vartilta vain tuntui 'tarina siitä, kun järki lähtee kävelylle ja palaa kuukauden kuluttua takaisin'.
Intensiivinen on näyttelijöiden ote, vaikka mitäpä muuta voi odottaa Hurmeen ohjauksessa: mennään täpöllä, myös fyysisesti, ja onneksi välillä niin että naurattaa - ei kai nauramatta kukaan katsonut naimakieriskelyä lattialla kun toista hullua, Antti Mankonen, vaimo tai joku tyttötipitii, Kaisa Sarkkinen, tuli tapaamaan. Tömps! Tömps vaan - aivan kuten pururadalta pääsemättömissä ollut päähenkilö lenkillään.
Vakava asia, myös naurettavuuden kautta tai kustannuksella. Aikoinaan näin Tarmo Mannin mielipuolena Kansallisen Willensaunassa Gogolin Mielipuolena, Laukkarinen vetää vertoja Telakalla!
Tämä kevät on loppuunmyyty, mutta josko ensi syksynä tärppäsi. So. kokeilkaas kepillä jäätä, [jos ei tuuraa eikä naskaleita satu olemaan mukana.]
