HV
Hj
Ihan kahelia porukkaa nuo urheilutoimittajat. Ei mitään mieltä ei hurpaa. Tyhjänperässä kulkevat ja mölyävät. On niillä nyt antaa kansalle uusi Jeesus, paimensauvoineen! Kekanneet Uuden Vapahtajan. Mailanheiluttelijan, jonka maila on kuin taikasauva konsanaan, oikea maalimaila.
Vissiin viini kielellään jo odottavat että pian sauvallaan veden viiniksi muuttaa.
No myönnettäköön: on siinä vähän Elviksen näköä ja karismaa.
Mutta maalinmättökö elämässä noin suuri asia, melkein elämän tarkoitus. Voi elämän kevät! Je suis Charlie Jésus. Jessus sentään!
Aamen.
Ymmärtänet että arvostan, mutta joku tolkku ihmisen ylistämiselläkin!
Hyvää tätä vuotta! tuus Lennu
wp
Jopas lähti - aidon urheilumiehen suusta!
Eihän tuossa mitään pahaa, hyviä tekoja Teemu täynnä. So. esikuvaksi kelpaava kiekkomies - raatelija-Radulovin vastakohta.
Tosin en ymmärrä NHL-tulosten lukemisintoa aamun uutislähetyksissä. Moniko kohderyhmästä vielä ylösnoussut aamutuimaan?
Alkaa hajanainen reissumme maalaiselämään olla päätöksessään, on loppukylvyn aika.
Matkamme maalle alkoi lanelpaidasta heinäkuun lopulla viime vuonna; puolen vuoden matka siis takana, joten eiköhän 'city-kaninkin' mielenturkkiin ole takertunut ripaus raikasta landelaisuutta.
Ja missäs muualla sen makoisammat jälkilöylyt ropsautettavissa kuin savusaunassa, jonka Käkriäisen pentue lämmittää.
Keitäs näitä nyt jälkipolveen kuuluu: Malakias, Ananias, Topi ja Jopi poikapuolelta, Saara, Leja, Sanelma, Repekka ja Ester hameväkeä
ja, ai niin, lullassa vielä Luukas.
Yksin lukien 10 - ja lisää tulossa kun ei Aapeli Muttisen morsmaikku, lapseton Lyygiakaan pysty estoneuvoja jakamaan, vaikka ihan sitä tehden utelulle on Rosina jättäytynyt loppulöylyihin, kahden kesken kylyyn kylpemään.
Kun tuohon henkilögalleriaan lisätään vielä Kypänäiset, Mauno ja Pertta Saaroineen, niin siinäpä koko suku, ja Putkinotkon kesäinen päivä on saatu iltaan, porukka 'kylvetettyä' jos jollain lailla - pää-Juutas houkuteltua viinankeittoon puolipakolla. Ei kun Rotokollaan kamppeet ja keittovehkeet ja soutamaan luolastoon.
Vastedes ei leivännuusaa Käkriäisillä kärsitä - mene ja tiedä? Sillä palamisenpolte persiessä lie joka hetki läsnä.
Siinä koko stoori, yhden kesäisen päivän kertomus Savon sydämessä, sen Tottin linnan liepeillä, minne yhä kerma kerääntyy kesäiseksi kuukaudeksi kiljuntaa kuuntelemaan, tai lauleloa - miten sen nyt ottaa; vähän samalla laillako huudoksi välillä yltynee kuin putkinotkolaisten kylpiessä tulisessa saunassa? Joel Lehtosen(1881-1934) mestariteos, 500-sivuinen Putkinotko(1919-20), velipuolen pesueesta, elämisestä puutteessa jos kurjuudessakin, on valmis, Aleksander Muhonen on muuntunut Juutas Käkriäiseksi, hänen akkansa Otteljaana Rosina Käkriäiseksi. Löytyypä romaanista Joelin pikkuisena ojaan hylkäämä äitivanhakin, Karoliina Heikarainen, äksy ämmänräyhä.
Käykääs paikka tsekkaamassa kunhan uusi kesäinen päivä koittaa! Siellä se Putkinotko yhä rinteessä järven poukamassa sijaitsee Inhan tilalla -
Savonlinnaa liki.
Jos vaikka korpijoonikin olisi jo juotavissa, kirja kun loppuu jytyjuoman valmistelupuuhiin:
Liivasse asub Juudas Käkriäinen kaevama hauda tôrrele, kuhu viin pannakse imalduma ja peidetakse puuokstega.
Loput kuvitelkaa itse, kun edessänne nyrkinkokoinen koiranpentu, shetlannin pörrö.
Jälkeläinen oli käynyt hakemassa Jälkeläisen.
Tuossa se sitten huojuili, kukkatelineen taakse varjoon valolta kumpsahti, kyljelleen kerälle, vartin tirsoille rapisteltuaan, juuri ja juuri jaloillaan parketin lakkapinnalla pyristeltyään.
Kohta jo taas oli valloittamassa vuoria ja ihmisiä, kapuamassa emäntänsä jalkojen yli tabletin kulmaa järsimään.
Kuivinapa olivat vessapaperit lattialla, Hesari siellä, Karjalainen täällä; eivät olleet vielä saaneet ruiskausta erkkolaiset, ei Yrjökään, otsalleen tai otsikoilleen.
Arveli Jälkeläinen, vissiin, ettei tuoreita lehtiä kannata tärvellä. Uusinta uutista niihin keltaisella mahanalustussilla pyyhkäistä.
Sisällä 25 astetta. Ulkona -15.
Lähdönaika. - No eikö niitä enää kiinnostakaan? kummastellee J.
Näytetäänpä niille. Vielä yksi temppu ja päälle toinen, eivätköhän lopullisesti sula, otettuja ole.
Kaappaa emäntä kanasensa kainaloon, laskeudumme portaat alas ja ulos. Tassujen alla hanki ja jää. Vatsakarvat maata viiltävät. Livettää. Paleltaa. Valuttaa. Jälki jää.
Pienen pieni pissin liraus vauvan kämmenen kokoinen läikkä kengän vieressä.
Hyvä hyvää! hurraavat. - Vaan katsokaapas tätä!
Kaksi pienen pientä kikkaretta lunta vasten penkan kylkeen vääntää. Vipeltää kohti kaitsijaansa. - Bravo! Bravo! kajahtaa hämärissä pakkasessa.
MUTTA. (tuo Saulin rakastama sananen)
ENNEN MUUTA: riemukos repesi kun RAIKUUN saamme uuden vuoden myötä lebensraumia lisätavun verran.
Se jos mikä helpottaa elämää!
MUTTA
Länsi on oleva suunta Suomen
- siell' huomen
ja kato
- myös se NATO!
Silti soittaa itään
- kun Obama ei vastaa mitään.
***
**
* 20 ja 15 tai 15 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2015 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Tänään pistämme, vaikka vuoden viimeisen päivän kunniaksi, Kolme Kovaa Konkaria paremmuusjärjestykseen, valitsemme Vuoden Miehen. Keskisillä ja Nykäsillä ei mitään jakoa tässä skabassa; he lienevät enemmän Vuodemiehiä.
Alustukseksi: a) Ansioitunein näyttäisi olevan Erkki, tuo mikrofonin tuulisuojus - olkoon mittari mikä tahansa. 3000 metrin esteetkin mies on juossut alle 11 minuutin. Maraton < 3 h b) Voittajan paremmalla puolella, oikealla!, seisoksinee lastenkirjojakin! kirjoittanut Esko-Juhani. Potkinut jalkapalloa III divisioonan tasolla: Karihaaran Tenho/Rovaniemen Reipas. c) Sylkykupiksi käytävälle jää kai Lokalahden Leiskun verkkareissa aikoinaan urheillut Ilkka kirjallisen tuotannon vähäisyyden takia. Tosin ihan kunnioitettavat pisteet 10-ottelussa: 5377 pistettä, 400 metriä 52,2, 400m aidat 58,2 jne.
Henkilökohtaisesti olen tavannut Erkin Helsingissä Akateemisen kirjakaupan porraspielessä jakamassa Kirjavinkkejä-kirjaansa vaalien alla. Ilkan olen tavannut kokoomuksen nuorten sisäpiiritilaisuudessa Joensuussa opiskeluaikoina, korvasi yksin kiireiset, paikalle lupautuneet Juha Rihtniemen ja Juha Vikatmaan!
Esko-Juhania en ole ikinä tavannut. Valitettavasti.
Voittajasuosikki Erkki on demari. Hopeapallisti Esko-Juhani on SKDL, oma, Deva sekä Vas eli kommari mikä kommari, pronssia hamuileva Ilkka on mitä vakain ja vankin kok.
Poliittisestihan Esko-Juhanilla ei ole mitään sijaa näiden kahden uraministerin rinnalla, museokamaa, kuten E-J itse määrittelee eli arvelee puhemies Sauli Niinistön mietteet tämän kulkiessa 80-vuotisen kahvilapöydän, E-J:n kantapöydän, ohi eduskunnan kuppilassa: "Varmaan hän haluaisi minutkin Museoviraston suojeluun." /Toppari Arkadianmäellä -kirjassa.
Siis.
RANKING (kirjallinen tuotato lopulta ratkaisi miesten paremmuuden.)
1. Erkki Tuomioja. Helsingin Jyry 2006 Tieto-Finlandia-palkinto Hella Wuolijokea käsittelevästä, alun perin englanniksi kirjoitetusta teoksesta Häivähdys punaista.
2, Esko-Juhani Tennilä. Karihaaran Tenho, lak. > 20 kirjaa, joukossa lastenkirjojakin!
3. Ilkka Kanerva. Lokalahden Leisku. Ei kirjoja, runsaasti tekstiviestejä - pääasiassa naishupakoille.
Koska kyseessä ei ole dekkari - vaikka ihmisiä, neuvostokansalaisia, pilvin pimein tapetaankin - voi paljastaa mikä mies kirjan nimimies, Graniittimies, on: Tappaja.
"Lauta-aidan takana kaksi parakkia. Toiseen niistä suljettiin ne jotka eivät tienneet.
Toisessa odottivat ne jotka tiesivät. Aamunkoittoa, käskyä. ...
Niskaan ammuttiin, se oli tehokkain tapa."
Ei täyttänyt käytännön kommunismi/sosialismi vuosienkaan mittaan niitä toiveita joita hiihtäjillä oli mielessä pyörinyt rajan yli sivakoidessaan.
Turhaan hiihti nuori pari, Ilja ja Klara, Suomesta neuvostovapauden valtakuntaan ennen aikojaan vanhenemaan. Surman suuhun, Petrogradiin, tasa-arvoista yhteiskuntaa rakentamaan monien muiden lailla. Ilon seppiin orpoja katulapsia elämälle pelastamaan.
Yhä enemmän elämän orpoja niistä(kin) tuli, koska teoria oli tärkeämpää kuin käytäntö, kollektiivi kulki yksilön edellä.
Oli oltava nöyrä.
Klara oli kyseenalaistanut vapauden neuvostomaassa joskus nuoruudessaan ohimennen, nyt oli langennut maksunaika.
Tuomio: vakooja mikä vakooja. Kansanvihollinen.
"Kun iskut tulevat, hän vavahtaa niiden alla, luut ryskyvät, silmät sokeutuvat, mutta se on kaikki tuttua, hän tahtoisi sanoa."
Sirpa Kähkönen on kirjoittanut romaanin, joka on totta, mutta jota ei pitkiin aikoihin saanut ääneen lausua, ei siellä eikä täällä: ei mitään hurpaa aatteen toimeksipanijoilla harharetkillään!
Pistää nyt ihmiset, nuo toistensa kilpailijat, tasa-arvoaatteen toteuttajiksi!
Mikä ettei - kuittaanpa sitten kirjan sanoman vaikka noin muistellen DarwininLajien syntyä ja valintaa. Sosiaalidarvinismia. Taistelukenttä mikä taistelukenttä!
Vaikka kyllä Klara oli osannut ottaa toiset huomioon käytännössä, eikä vain teoriassa kuten politrukkien tapana oli, jopa niin pitkälle että jätti oman perheen toissijalle, ulkopuolelle - 'äitinikin olin jättänyt vanhuuden turvaa vaille'.
Näin on tullut summattua Kähkösen kirjan sanoma ihmisen luonteen heikkoudesta, alistumisesta, mataamisesta Voiman edessä, sen yhden georgialaisen viiksiniekan, jonka nimeä ei kirjailija tohdi edes mainita.
Pitää myös muistaa, että totuuspohjasta huolimatta Graniittimies on vahvaa ja väkevää kaunokirjallisuutta, taidetta, josta tosin kauno on sisällöstä kaukana. Sujuvassa kerronnassa sitä silti on.
Raskas kirja, raskasta tekstiä kuin Oksaselta, ei ilon pilkahdusta, ei naurua, huumoria - lukija kuin paikoilla läsnä kärsimässä, päätään menettämässä itse. Riipaisee siinä missä Otto Ville KuusisenAinoJumala syöksee enkelinsä -muistelmillaan: vain ratapölkyn arvo ihmisellä. Tai kuin Uiton dokumentti mainitusta Suomen syöjästä, tai kuin Arvo Poika TuomisenKremlin kellot tai kuin ...
Hukkaan valuu, karkaa elämä omista käsistä näidenkin Kähkösen kansalaisten - taisteli miten taisteli, taisteli missä taisteli.
Vaan eipä ratkea, dekkari kun ei ole, tässäkään kirjassa: Kuka, ketkä, mikä ja miksi kaiken tapon takana?
Joulukorttikalenterin yhteenveto:
Häverikkiä ei tullut. Luvuin 24-21 voittoon päättyi joulukorttitaisto, mikä merkitsee voittoprosenttia 14%.
Veristä taistelua tälläkin rintamalla, siis.
No pilapilaahan tämä kaikk'. Toki.
Aivan niinkuin Eläkeläiset-yhtyeen jäännöskaksikoksi irronneelle Tekramütisch-duolle laulanta. Koko joulun ajan on suoranaiseen nauruun tuontuostaan pyrskäyttänyt kaksikon jouluinen laulusuunnitelmaesitys: 'On ryijyn alla mämmi'.
Niinhän se eläkeläisillä tahtoo olla, lipsahtaa puurot ja vellit sekaisin.
Joskus.
Vanhin serkku Lapista laittoi tuon viimeisenä tulleen, mutta ensimmäiseksi arvostamani joulutervehdyksen.
Hyvin siellä menee, minkä nyt Kaamosta tuntuu riittävän mitä lie kaikkiaan parit kuukaudet; jalkoja kolottaa - jos iskiaskin kiskottelee, runnakossa rumelehtii. Eikä siellä missään pussin perällä olla ja elellä; kovin tuntuu matkustelevan nuorempi väki maailmalla, Honolulut, Meksikot, Japanit - jopa enemmän kuin toinen Lapin asukas, tämäpä maallisen joulun päätähti, harmaajapsi eikun hapsi Joulupukki.
Niin eläväisesti kertoo serkku'tyttö' maailmanmenosta, jotta pieni lainaus on räntättävä julki, mikä ei murtane intimiteettisuojausta eikä aiheuttane estoja eloisaan kirjeenvaihtoomme vastaisuudessa:
'Antti OK paitsi kuulo meni toisesta korvasta Syvärillä 18-vanhana ja nyt menossa loputkin. TV täysillä ja Ahkulla korvatulpat.'
Jakelee ahku ohjeitakin ja varoittelee bensanhakijoita:
'Pysyis vain Putinin porukka rajan takana. Niin lähellä ryssät on teitä. Lapsuuden kesät haisi savulle ja sodan jylinä kuului kuin ukkonen.'
Otetaan opiksi ja ollaan varovaisia - eiköhän se tästä taas arki ala ja rauha maassa pysy jos hyvä tahto päällimmäiseksi nostetaan.
"Rikkaita emme ole, varakkaiksi emme tule, olkaamme siis köyhiä."
Lause on Ämeriäkkylän uuden kunnanjohtajan puheesta, jolla hän kiitteli kuntaan juuri myönnetyn kunnallisneuvostittelin saanutta Vasemmanliiton kunnanhallituksen puheenjohtajaa ja tämän myötävaikutusta näin käyneessä asiassa - kepupoikien jäädessä nuolemaan näppejään ja kärkkymään pienempiä titteleitä.
Eikä totuuden lausumiseen mitään Arwidssonia siis tarvittu. Yhdymme onnitteluihin.
Mikäs meidän näin on ollessa ja porskutellessa kun tavan kuntalaisina seuraamme terveydenvaalijamme, sen Attendon, esimerkkiä verojenkierrossa hakemalla bentsiinit, tupakat sun muut polttoaineet rajojen takaa.
Ykköspallille päästäksemme kannattaa harkita toimeksiantoa, jolla terveyden- sekä soisaalihoidon jo hoitava hoivapalvelu Attendo ottaisi hoitaakseen loputkin kunnan tehtävistä eli vielä jäljellä olevan koulutoimen.
Myös kunnan päätäntävalta kokonaisuudessaan tulisi delegoida hoivapalvelulle. Sieltä kyllä löytyisi päteviä kunnanjohtajia sun muita virkailijoita.
Joulukorttikalenteri täydentyy aika mukavasti. Aletaan olla pian omillaan. Kortteja on tullut ihan kahmalokaupalla.
Hetkinen: kahmalokaupalla!
Kahmalo - minkähänmoinen mittayksikkö? Peräti SI-järjestelmässä?
Kohmelonkin suuruuden vielä ymmärtäisi - vaan kahmalopa jo nikotuttaa. Peukalonhangallinen myös on vielä jotenkuten käsitettävissä, vaan jotta kahmalo!
Jotain positiivista sen täytyy olla, ainakin saman verran paremmalla puolella viivaa kuin mitä kilpaileva kohmelo on huonommalla.
Mutta ennen kuin Nykäseen turvaudutaan, käsitellääs omat NHL-tulokset eli päivän korttitilanne:
Sitten viime näkemän niitä on nyt yksinlukien 1 +3 + 4 + 9 = 17.
Enää 4 miinuksella!
Yksi ylläri tuli eilen.
Kaikista ilahduin, mutta yllärikortin panin ylitse muiden, kuvankin päällimmäiseksi kuvaan ylle. Ilovaaran, sen menneiden lumien koulun, fasilitaattori oli asialla. Pus! ja puspus.
Vieläpäs oli mieleen juolahtanut, vuosien jälkeen!
Ilahdutti kovin, sydänkin virkosi taas muutamaan ylilyöntiin, hyvä ettei tuonne, ansioluettelossakin mainittuun, KYKSin katetriablaatioon taas olisi vietättänyt!
Vaan mitä vielä; eihän se toki sydänkään ilosta väärille rytmeille riennä, surusta pikemminkin sekaisin menee kuten silloin kun Ilovaaran koul ... Pah! Vaan sinnepä ei enää palailla. Kylmillään jäätyköön.
Kahmalokauppaan palataan ja Nykäseen, Mattiin ja kohmeloonkin, jos tarve vaatii.
Nykänen on vanhan ajan Google-herra. Siitä kun katsoo niin kohta jo tietää. Nykänen on nimittäin noiden ammattisanaristikkoratkaisijoiden slangissa Nykysuomen sanakirja.*
_ _ _
*kahmalo = yhdessä olevat kourat; kahden kouran täysi, kahmalollinen.
*kohmelo= päihtymyksen jälkitila, pohmelo.
- - -
Eli korttitilanne on siis mitä valoisin: mitään kahmaloita ei enää tarvita. 4 korttia niin omilla ollaan. Eikähän mittatappioprosentti enää nytkään ole kuin 19 %.
Silti jos, varmuuden vuoksi, ja kuitenkin - ihan pieni ja kaino suhaus:
- pliisss...
***
**
* 20 ja 14 tai 14 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
