... eikä yksikään pelastunut. Eikä yksikään pelastunut on erittäin tunnettu kirja, jonka harva tuntee. Siis tuolla nimellä. Tunnetumpi on se Agatha ChristienTen Little Niggers, jota ei sovi enää suoraan suomentaa.
Tulipahan vain mieleen eilisessä oikeudenistunnossa, käräjäsalissa, suljetussa tilassa, missä käsiteltiin väkivalta-asiaa ainoastaan yhden ulkopuolisen läsnäollessa, joku lehtimies nuokkui ovenpielen tuolilla uutista metsästämässä.
Iso liuta heitä oli asiaanryhtyneitä, otsikon verran.
Kovin olivat ulkomailta Suomeen sotaa pakoon tulleet nuorukaiset oppineet suomipoikajuhlatavat kaikkine viinoineen ja huumeineen, uskonnon unohtaen. Niin pitkälle menneet että puukkokin piti esille kaivaa häjyjen junkkarien malliin.
Onneksi kukaan ei ollut kuollut tässä sodassa, ei haavoittunutkaan, mutta: uhkaapa teräaseella ja heilauta sitä toista kohti, niin linnaa siitä vuosi rapsahtaa. Tosin ensikertalaiselle ehdollisena parin vuoden koetusajalla.
Jos tuli mieleen Agatha niin lopulta vahvimpana mielessä kummitteli AgricolanABCkiria: miten tärkeää olisi ihan aluksi oppia maan kieli!
Oppe nyt wanha / ia noori /
joilla ombi Sydhen toori .
Jumalan keskyt / ia mielen /
iotca taidhat Somen kielen .
Laki / se Sielun hirmutta /
mutt Cristus sen tas lodhutta .
Lue sijs hyue Lapsi teste /
Alcu oppi ilman este .
Nijte muista Elemes aina /
nin Jesus sinun Armons laina
Matti Pulkkinen kirjoitti Romaanihenkilön kuoleman, niittasi lopullisesti romaanimuodon: käytetty mikä käytetty ja aikansa elänyt - vanha paska. Moni muukin on sitä ennen ja sen jälkeen ollut samaa mieltä.
Nyt taas. Hannu Salaman (s.1936 Kouvola) vuoro, vaikka Salamahan on Juhannustansseista saakka ollut kaarevan tarinaromaanin, on alku ja on loppu, vastustaja: ei elämä niin selkeä ole kuin 1800-luvulla syntynyt romaanin pakettimuoto. Sen Salama on osoittanut konkreettisesti kirjoissaan aina ja etenkin sarjassa Elämän opetuslapsia I,II,III, IV, joille ei loppua näy.
Hakemisen riemu on Hannu Salaman uusin teos, alanimeltään Harri Salmisen luistelmia. Otava 2014. Romaaniksi kustantaja sen luokittelee itsepintaisesti. Melkoinen matikka, josta kiinniottaminen vaatii kokemusta, muuten luiskahtaa omille teilleen näpeistä, takaisin veteen. Turha yrittääkään tarttua kiinni ilman aikaisempaa kokemusta.
78-vuotiaan kirjailijan kynsissä saa huutia kaikki. Kaikki. EU, uskonto, isänmaa ja rahamaailma. Eikös tuossa jo kaikenkattava luettelo olekin? Ja jos ei ole niin siihen voi lisätä perheen ja kaikki muut elämään liittyvät asiat niin maassa kuin taivaassakin.
Niin perkeleen viturallaan asiat ovat, naisetkin huoria Jeesuksen Maria-äidistä eli Jesubiuksen Miriamista lähtien. On siinä taluttajalla, isäpuoli Jehosefilla kestämistä olla ja elöä moisen perheen päänä!
Jotenkin näyttää, että Salama kirjoittaa viidettä evankeliumia mainitessaan Jeesus-stoorin, joka on kerrottu MMLJ-nelivetoversiona. Nyt tarina kulkee siis Jesubiuksen kautta ja tässäkin kävellään vetten päällä ja selitetäänkin kädestä pitäen kuinka sellainen mahdollista on.
Ja kuten kirjan alaotsikossa lukee taustalla kulkee HS:n, siis Harri Salmisen/Hannu Salaman, tuttuja jutskuja sitä mitä kaikkea elämässä on tapahtunut: Kouvolat, Oriveden opistot, uskovat ja uskomattomat tyttöystävät, keskikoulun käynnit toiseen luokkaan saakka jne. tulee kerrattua. Ja mikä kummallisinta: mielenkiintoisella tavalla vaikka samaa löpinää olisikin, sitä vanhan kertausta!
Eli kyllä kieleenuppoamistaito, ’verbaalisen melomisen kyky’ Salamalla viimeiseen vetoon saakka on ja säilyy, hanka pitää.
Ei Salaman uusinkaan mitään pappamopoilua siis ole, ei sinne päinkään, vaikka jotenkin siihen suuntaan vihjaillee. – Päässä jossa vaahtoamasi avaruudellinen ajattelu ei maanpintaa korkeammalle lennä, vähättelee taivaasta laskeutunut Elsa, ent. tyttöystävä kirjoittajaa.
Eli ettei vain kirjoittaja sittenkin epäilisi loogista ajattelukykyään, tosin huumorimielin, mitä hauskaa kirjassa totta tosiaan riittää kun kaikki sanaleikit luetaan.
Melkoista ilotulitusta on.
Ja sen voi ainakin sanoa: jos moista kieltä käyttäisi ja yhtä ronskisti kirjoittaisi muhametin uskonnosta niin ei Hannua enää olisi olemassa. Salama tai pommi olisi iskenyt ja tainnuttanut tämmöiset miehet, kuten Charlie Hebdon tapauksessa.
”Jotain tässä kuitenkin oli sekavaa. Miksi Jehosef nimitti häntä vaimokseen ja katselikin kuin heti ensimmäisessä levähdyspaikassa tuuppaisi kukkelin pukkeliin.”
Helsingin Sanomien Moskovan kirjeenvaihtaja Pekka Hakala kaipaa Venäjälle Seiskaa ja Hymyä.
Hymyilyttääkö? Miten olisi oman lehden sisar sinne laajentumaan, IS?
Ja eikös niillä ole siellä jo totuutta nokko, se Pravda - ainakin ollut totuuden etujoukoissa.
Vaan onhan siellä ollut myös Pekan jutun mukaan myös Korrespondent, mutta sen taru päättyi viikossa kun se erehtyi vuonna 2008 lavertelemaan ja pötyä puhumaan pääministeri Putinin naissuhteesta.
Täällä Seiska ja Hymy sen kuin porskuttelevat vaikka pääministeri Vanhanen sai omat ruususen piikkinsä lehdiltä iholleen. Ja kiltin Kanervamme pistää tuksuttelivat pois ministerin pallilta.
Nyt Venäjän federaatiossa on taas yhden lehden vaje, kirjoittelee Hakala ja kaipailee venäläistä Seiskaa, jotteivät herrat rypisi, niin kuin tälläkin hetkellä: just ja just kävi ilmi että Moskovan yliopistolla on meneillään 1,4 mrd euron kehitysprojekti.
Projektin takana on Kansallinen älyllinen säätiö ja Kansallisen älyllisen säätiön johtajana on Jekaterina Vladimirovna Tihonova, joka toiselta nimeltään olisi tutumpi: Jekaterina Putin, tyttäristä nuorempi.
Tuonkin pimennon takia huutaa Pekka Hakala Seiskaa Venäjälle - omaa hymyä pidätellen?
Painaisivat nyt edes ½Seiskan
Putositkos palliltas pöydän alle kuten kollegasi Kirsi Alm-Siira MTV-Uutisssa aikoinaan? Vai tikahduitko jännityksestä - suolapatsaaksi muutuit kuin Lootin vaimo? Pullaan tukehduit? Jänistit muuten vain?
Hävisit joka tapauksessa kuin pieru Saharaan kesken Afrikan jalkapallomestaruusskabaselostuksen.
Arvoitukseksi jäi vielä puolentoista tunnin jälkeenkin tiistai-illan jalismatsissa Senegal-Algeria.
Ei meinannut oikein untakaan palloon saada ...
Missä olit Velimatti Sutela? Kun eilen jo kuiteskin paikalla palloilit Kamerun-Norsunluurannikossa. Ja hyvä kun tulit, turvana olit - sen verran pelottavia äijänkutaleita viidakosta kentällä vilisi.
Yleensä toki parempi olisi jos ei selostajakähisijöitä lainkaan olisi: tahtoo kaikilla ninmaan karvaiset äänet olla. Vaan Sinä saisit olla, koska sitä aitoa harmitteluasi ja sadatteluasi on kiehtovaa kuulla, ihan oikeesti.
Vastaa!
tai muuuten fanitus loppuu tähän paikkaan.
A
+ hyökkäsi kovaa heti ja osui lentopotkulla päähän;
+ hyökkäsi perään ja osui koukulla leukaan.
O
- putosi polvilleen ja yritti taistella vastaan;
- ei purematta niellyt, kun tuomari keskeytti ottelun.
A = Amirkhani, suomalainen UFC-ottelija
O = Ogle, britti.
Kyseessä ei ole siis brutaalia väkivaltaa öisellä kadulla, vaan reilua kamppailu-urheilua häkissä, vapaaottelun höyhensarjaa. 8 sekuntia kestäneen pahoinpitelyn korvaus oli 58 936 €.
Sen tosin sai pahoinpitelijä!
Tuomarinkin mielestä niin oli oikeus ja kohtuus. Siinä hra Hammurabkin kalpenisi. Rooman imperaattorin tuomio, damnatio ad bestia, siinä ja siinä
Siitä vaan isommille tantereille Johanneshovin häkin sijasta: Isis, Ukraina ja mitä näitä nyt on ... näytön paikkoja.
Teksti-TV:n urheilusivuilla sitten taas nähdään, moi!
***
On mukava olla rappiolla. Vai eikö sittenkään?
Ei sittenkään taida.
Mieluummin vesiselvänä kuin haanpääläisittäin vedenvärisen vaikutuksen alaisena - ei-itsenään.
Tuntuvat empivän näkyvimmissä piireissä, ottaako vai eikö ottaa.
Mitä sitä turhaa empimään: ottaa kunnolla niin on siinä sitten ihmettelijöillä töllisteltävää!
Jari Tervoahan tässä on tullut pahana esimerkkinä käytettyä aina kun näistä asioista on puhetta pidetty, armoitettua uutisvuotajaa, joka sanoi olevansa ah!ain niin kuses ja pihal istuessaan pihalla taksin penkissä: ovi auki, toinen kenkä ulkona toinen sisäpuolella - ollaanko sitä menossa vai tulossa? Näkyy Jari taas keltaisen lehden kertauksessa olleen ongelmissa ja kallellaan: Jo ennen iltakasia oli pyyhkäisty pois kapakista.
Jari hillui 'luovassa tilassa' helsinkiläisravintolassa muita asiakkaita häiriten.
Seiska 17/2015 näyttää oikein videoituna tuon kumman. Hyit! molemmille.
Olisihan noita nyt vielä pahempiakin tapauksia Saarikoskeineen Leinoineen esitellä, jos kulttuuriväestä kerran puhe. Kevyemmän kaman porukoista Tauski ja pomppuihme Nykäs-Matti lienevät etunenä-äijiä näissä mäskeissä.
Vaan symppishuippu tuli esille tuossa nykyajan Miksi isä ei tule kotiin? -ohjelmassa Korkki kiinni viikolla: Joku semmoinen ruipelo silmälasimies vapisemassa ja tärisemässä ohjelman alussa niin ettei määrämittaa ei laitaa.
Freukkari Pekka Myllykoskihan se - hiipiny ite!
Oli pistänyt korkin onnistuneesti kiinni alkoholiterapeutin avustuksella. Oli saanut hyvää vertaistukea päihdeterapeutilta, muutosvalmentaja Kinnuselta, joka puolestaan oli päässyt viinankiroista irti kaikkien kamaluuksien jälkeen.
Näitä kertaili hymähdellen mukana kekkuloinut pitkähiuksinen mies, Arto Pajukallio, entisaikojen keikkaelämästä Hassisen Koneen ja Freud Marx Engels & Jungin vuosilta:
- Päihteiden käyttö häiritsi toimivuutta jonkin verran... Jussikin oli joskus ystävällismielisesti köytetty johonkin pylvääseen jotta hän pysyisi pystyssä keikalla...ja tämänkaltaisia asioita...
- Epäilevät tahot epäilevät, että Ämeriäkkylään kylään on tullut varsinainen käki, ainakin käenpoikanen.
Ämeriäkkylään on asettunut Attendo ja käynyt taloksi.
Ettei vaan pistänyt kommandopipoa päähän ja käynyt herraksi talossa?
Se on tämä A, You see, se lääkärifirma joka ties minne paratiiseihin veronsa maksaa, vai maksaneeko sinnekään, I see.
Nyt ovat aat, pesisväki siis, pesu- ja hoivapalveluja luvanneet pitäjärajan yli: - Kunnan tiloista kuulemma löytyy hoivapaikkoja naapurikaupunkilaisillekin. Vai oliko se jähmätorvelaisille.
Ei. Juuri saamamme tiedon mukaan noille pesäpallokaupunkilaisille ovat luvanneet.
Kunnankermaisät ovat täällä mailalla tai ainakin ällikällä lyötyjä.
- Eip oo moista päätetty, eikä ratiosta kuulunu! nikottelee pj ylimmistä elimistä ja jatkaa: - KS. alakuvan viheriiöity.
Lehdistä ovat paikallispäättäjät saaneet tietää ja lehtiin kommentoineet, mitä nuo eteläntuomat kuomat, pesisväki, ovat päättäneet.
Mitästä turhia siihen nyt enää valtuustoja ja kkisiä sotkemaan! Selvää kauraa ja pässinlihaa!
Kunhan eivät vain ku sori...pesis silmään.
Riku Rantala.
Ei oo ikinä kuullukaan!
Voitteko kuvitella, Onni Rentner, katsoi eilisiltana Puoliseiskaa ja aivan ymmällä oli: kuka on tuo mies joka on menossa Venla-gaalaan palkittavaksi ja nyt haastattelija kertoo että hänet on valittu vuoden 2014 seksikkäimmäksi mieheksi - Riku Rantala.
Ai ette tiedä mikä on Puoliseiska?
No se on Kekäläisen ja jonkun Blondin vetämä TV-ajankohtaisohjelma arki-iltoina paitsi maanantaina klo 18.30 Ykkösellä.
Ai ettäkö ketä ovat Kekäläinen ja Blondi?
Kekäläinen on mies ja se nainen on Susanna, joku entinen missi.
Aikaisemmin Susannan tilalla oli Ella Kanninen, jolla oli suloinen ääni ja Ellaa edelsi hmmm! eipä tulekaan nyt mieleen, mutta joka tapauksessa joku mukavannäköinen pyöreänaama joka lähti äitiyslomalle.
Niin nin tuota Onni Rentnerimme jäi nikottelemaan että kuka kumman Riku Rantala, semmoinen pienenläntä miehentynkä joka muka on vuoden 2014 seksikkäin Mies - ei voinut Onni käsittää moista valintaa, vitsinä piti kun muka itsekin siinä tapauksessa olisi vähintäänkin yhtä pätevä ja kelvollisempikin moiseen titteliin.
Ne ottivat Susannan kanssa, sen Blondin siis, selfit, semmoista vuoden turhaketta, keppiä hyväksikäyttäen. Kaivoivat sen turhakkeen esille jostain Riku Rantalan housunkolahkeesta vai mistä lienevät ja sitten räpsäsivät selfit. No se vielä puuttui!
- Mitkä hiton selfit? ärhenteli Onni.
Ai että oisittepa nähneet Onnimme paheksuvan naaman. Kai sitä ärsytti tuo Riku Rantala ja sen keppi, se turhake, niin että näki telkun ruudussa kaksi turhaketta kuvassa, Susannaa ei sentään turhakkeeksi laskenut. Eikä Kekäläistäkään, vaikkei OR tiedä vieläkään mikä on Kekäläisen etunimi, eikä Susannan sukunimi.
Sitä vaan sopii ihmetellä, ettei Onni tajunnut että myös ruudun toisella puolen istui turhake.
Kommenttiloota pursuaa palautetta. On pakko karsia.
Mielelläni en laske muita kommentoimaan eli hämmentämään pottuni (po. pottani) sisältöä kuin voksin (po. Fox) ja pystiksen (po. Pystykorva E), sillä molemmilla mainituilla on vainu kunnossa. Johtuneeko kummankin eläimellisyyteen vivahtavasta nomen omenista (lat. ilmaisu), kenties kisas.
Nuo Omalyt, Nicelolot, Preciusgirlit on kylmän viileästi henkselöitävä, jotta Paratiisin luostarimainen rauha säilyisi, mikä tarkoittaa että yksillä rattailla täällä istutaan ja yhellä härj.hevosella täällä ajellaan ja kynnetään.
Eli asialliset hommat hoidetaan, muihin en sormellakaan koske vaikka miten näppejä poltteleis ja vaikka miten kommenttilaatikko täyttyisi kutsumattomista vieraista.
Vakuudeksi
eli
englannos asiallisista hommista ja ellun kanoista luutnantti Koskelan suuhun Jouni Hynysen laittamana:
We work our way to Tipperary. Offroad we thirst for Bloody Mary.
ps
muuten helekkarin hyvä biisi menossa, kuunnelkaas alta:
Nuutinpäivänä vanha kansa lopetteli joulun vieton. Eilen oli Nuutinpäivä. Vanhaa kansaa on ystävämme Onni Rentner jos kuka.
Ja koska vieläkään ei porraspieleen ole kuusta kantanut, on oletettavaa että viimeiseen hengenvetoon tahtoo nauttia Paratiisin mies juhlista jaloimmasta.
Niinpä pääsemme kurkistamaan, ulkoseinälle lämmönpitimiksi Onnin työntämää lunta tallattuamme ja kuuraa lasiruudusta raaputettuamme, akkunan raosta, mitenkä miespolo juhlansa lopettelee; päivän jos myöhässä on niin hätäkös tuossa. Kynttilät ainakin yhä loistavat joulupuussa.
Ettei vain, kyllä kyllä, pientä hyrinääkin ruudun läpi kantautuu, joku huokuu: ... ja liekit loistavat joulupuusta ... kun joulu on ... kun jouluuu ooonn...
Ja silleen.
Kas kas, kuusta tuijottelee ja hyrisee, katse kiertää kynttilöissä, latva tähdessä, hopein kultavöin kiedotussa prameassa ihmeen hyvin neulasensa säilyttäneessä joulupuussa. Herkkä on hetki kuin Iivolla illalla oli telkkarissa, silläpä Niskasen Iivolla kun vuoden urheilijaa valittiin ja entäpä Sammalvuolla!
Nielee liikutustaan katseen koristeita kiertäessä.
Nyt -
nypät pysähtyy! Katse.
Ojentaa käden kuusta kohti. Tarttuu oksaan kiinni. Pistelee. Irrottaa otteen. Puhaltaa sormiin. Ojentaa käsivarren uudelleen, ja hellästi, hellin sormin, empien heilauttaa palloa puussa. Eikä mitä tahansa palloa, vaan palleroa jonka itse tehnyt on. Koreinta kaikista koristeista. Pehmeintä, lämpimintä.
Itse kansakoulussa villalangasta väännettyä, pahvikiekolle pyöriteltyä, karhurihmalla niputettua, opettaja-Maijan, sen maailman parhaimman opettajan ikinä, pahvilta irrotuksessa auttamaa, tupsua sumein silmin tuijottaa.
Poistumme, ei oo mei'än paikka. Jätetään mies palloansa puristelemaan, tottahan päivän mittaan saa kuusensa vihonviimein ulos kannetuksi. Aikuinen mies.
