Illalla kun Pietarin kirkot oli kierretty ja palmusunnuntaipajunkissakimput katunaisilta ostettu, alkoi livetyttää. - Leningrad Dixieland Jazz Band, sanoi Raimo.
- Simsalabim, sanoimme me sen kummemmin kuitenkaan innostumatta. - Ne on esiintyneet Pori Jazzeilla, sinne ei huonoja valita. Kerran oon kuullu, ette pety, jatkoi Raimo.
- Vanhat äijät soittaa vähemmän nukuttavaa jatsia. Ei mee liian vaikeeks, jatkoi Raimo toisen kerran.
No kun Sirkuskin remontissa ja Puskinin laatat nähty niin:
- Sinne! vastasimme me.
- Sinne, vastasi moni muu.
Kävelymatkan päässä Zagorodnyi prospect, 27
Санкт-Петербургская Филармония джазовой музыки
Satoi kun tulimme pois yönkahjossa.
Ei haitannut, pantiin juoksuksi ulitsalla:
jo-tenkin
sa-ma rytmin na-pu-tus
kengis-tä
lä-h-ti
kuin sisällä koko illan.
... mikäs sen mukavampata kuin hiihtely hangilla hiljokseen - jos ois ...
HIIHOT HIIHETYT
Hyvä olis Hoon hiihellä
jos
hanki ois Hoon alla.
Yheksänsattaa yhteensä,
kilsoa,
vaikk' ain' ei hankee alla ollu!
***
**
* 20 ja 15 tai 15 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2015 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
- Sydämentahdistajia älkää kytkekö pois päältä, muut kojeet on suljettava.
Tuosta lähti liikkeelle näytelmä, joka oli kuin matikka: koko ajan käsistä karkaamassa. Toisaalta tuo varoitus oli hyvä, sillä siinä selvisi tulevan puolitoistatuntisen vakavuusaste. Tragikomiikkaa tuleman piti.
Heti tiesi että katsoja voi taiteilla naurulla ja putoilla naurun vierelle.
Kolme vanhan liiton orkan jäsentä ja yksi uudempi monroe käyvät läpi oman The Everlast Bänd -yhtyeen menestymätöntä historiaa - ronskein puhein, tietysti. Naislaulusolisti, hymyilee minkä naamioltaan pystyy poikaraukoille, hymähtelee ja säälittelee; kaukaisuuden Idols-voittaja muuten tämä naissolisti Simone Päiväperhonen, ajoilta jolloin niitä kisoja ei vielä järjestettykään.
Istumme Joensuun kaupunginteatterin näytelmässä Orkesteri, jonka on ohjannut teatterinjohtaja Vihtori RämäOkko Leon kässäristä. Molemmat ovat olemassa, vaikka jälkimmäistä nimeä vähän epäilin orkesterin yhdeksi hahmoksi Jasen, Hallan, Ranen ja Timin kylkiäiseksi. Olemme heti kättelyssä päässeet backstagelle, nuuhkimaan orkesterin 'poikain' verhontakaisia juttuja, kinaa ja syyttelyä - yhteishengen nostatusta siis sen karskin kielen kera. Värikkään verhon takana olemme kaikin: koska tahansa saattaa esirippu aueta ja olemme suosion huipulla tv-kameroiden ristitulessa! Mistäpä sen tietää.
Puolitoista tuntia puhetta ilman väliaikaa - on näillä vankka rutiini, pistipä ne mihin virkaan hyvänsä, näillä teatterin staroilla Jämsén, Heimo, Heikkilä. Paavilainen, se suurisuu pitkäletti monroe ui sulavasti messiin. Paketoituneena Päiväperhosena Virtanen paketoi pelin.
On siinä ulottuvuutta, nokko - ja orkesterin poikien kulahtaneen elämän kuvaus ns. kohillaan, mitä nyt orkesterin pojilta olen kuullut.
Pois lähtiessä partnerille tosin tosissani toimitan jotta: - Saattaa enin into ja hymy hyytyä sellaiselta joka ei ole ennen teatterissa pistäytynyt.
• table diving
oli huvittavin Ylämyllyn-pojan neuvoista, joilla selviää maailmalla.
• dumpster divingille, keräävälle dyykkaukselle, oiva vaihtoehto jos on huutava nälkä ja haluaa ohimennen tyydyttää nälkänsä.
Ei kun kärppänä paikalle ja ravintolan pöydille jääneiden jämien kimppuun!
Eilen Karon kanssa rikastuimme, tänään Tomin kanssa köyhdymme. Semmoista vaihtelua elämä tarjoaa.
Kauppatieteiden kandidaatti Tomi Astikainen, I was born in Finland in 1981, kolusi nelivuotisella reissullaan Euroopan, Turkin, Marokon ja Väli-Amerikan mailit ja kilsat vailla sentinlatia. Palkkana ystävyyssuhteita pilvin pimein ja näkemys että ihmisestä on sittenkin olemaan ihmisiksi, kunhan omaan napaan tuijottaminen vähenee. Niin monenlaisiin napoihin ja vähään tyytyviin ja auttaviin yhteisöihin hän matkallaan tutustui.
Ainoastaan kolme kertaa henki oli katkolla, kun meri oli nielaista miehen, kun ripuliin söi antibioottia ja kun humaltuva mies viilteli kebabveitsellä selkäpiihin avohaavaa.
Ei Tomi mikään vötkyilijä matkoillaan ollut, vaan tavallaan ihan 'tuottavaa' työtä tekevä reissaaja, joka ei palveluksistaan palkkaa halunnut, koska vastapalveluina jossain muualla jossain muussa muodossa korvauksia sai monin verroin vastaanottaa: ruokaa, vettä, vaatteita, liftikyytiä, kattoa päänsä päälle, terveydenhoivaa ja ennen kaikkea ihmissuhteita - yhteisöllisyyttä yksin tai 'tytsin' kanssa vaellellessaan!
Noista perusasioista Miten elää ilman rahaa, Into 2015, melkeinpä tuossa tärkeysjärjestyksessä kertoo.
Kirja antaa vinkkejä ja vihjeitä maailmalle aikoville ihan käytännössä, termit tulevat tutuiksi ja kirjan nettilinkit auttavat tulevia matkaajia yhteyksien solmimisessa. Meille jotka emme maailmalle peukalolla aio matkustaa kirja lainaa rillit katsella reppumatkaajan silmin, miltä siellä mualimalla näyttää.
Mielenkiintoista, kieltämättä. Mutta myös tarpeeksi vaivalloista laiskalle löhööjälle, länsimaiselle elämän tuhlaajakuluttajalle, paitsi muutamille kansanurhokkaille.
Vuodet 2010-2014 maailmalla muovasivat uuden miehen ja mielen: "Vaikeinta paluussa on kuitenkin hyväksyä se valemaailma, jossa useimmat elävät."
Nyt elämä - ja ura! - jatkuu aika jännnän paikan ja tittelin turvin: Toimitusjohtaja: Tomi Astikainen, omistaja: Keksintösäätiö.
*
**
a) Pistä euro säästöpossuun, niin voit jossain vaiheessa ostaa itsellesi autonrottelon.
b) Pistä euro osakkeisiin, niin voit jossain vaiheessa ostaa itsellesi bemarin, mersun tai rinkelimersun. Simsalabim!
Et voi välttyä vaurastumiselta jälkimmäisellä metodilla pitkällä aikavälillä.
Simsalabim!
Niin yksinkertaista se on. Paitsi että jne.
Karo Hämäläinen, nykyinen Parnasson vastaava tuottaja, on kirjoittanut selkeän oppaan, jonka jälkeen jokainen kipinkapin osaa painaltaa pankkiinsa eli netissä näpelöimään itselleen arvotilin. Siitä hetkestä alkaa armoton pörssääminen, joka on kaukana törssäämisestä, ja vaurastuminen ja lopulta turbulenssimainen rikastuminen on edessä - ei sille mittää maha!
No ei nyt sentään, eihän noin voi käydä kuin noille yössä rikastuneille itäisille oligarkeille.
Mutta kuitenkin vähän sinne päin.
Pörssisäätiö on painattanut rikastumista haaveileville kansalaisille selkeän oppaan, jossa ei suinkaan noin vauhdilla vaurastuta, mutta joka poistaa pelot ja jakaa neuvot kuinka aloittaa käytännössä osakekauppa ja -säästäminen, tavoitteellinen elämäntapa tyyliin ei heti huonoa hankintaa, vaan myöhemmin parempi.
12-vuotiaana viikkorahoista osakesijoittajaksi ryhtynyt Karo Hämäläinen konkretisoi tien jos ei nyt taivaisiin niin helpompaan 'myöhempiin aikoihin' - osakesalkku kädessä.
Ja ihan vain muutaman euron alkupääomalla - tai no joo viissatasen alkupääomasta puhuu.
Pelleilyä: joku pikkupoika tuotu opettajan pieksettäväksi.
Maistuikohan edes VIP-pöydissä liha? Saman verran ylikypsää well-donea kuin kehässä.
Enää puuttui että 62 sekunnin jälkeen olisikin nostettu lattiassa kontanneen unkarilaisen käsi.
No Meronen ja Rajalin olivat taas hyviä, just tuon kaltaista selostusta, rupattelua, kaipaisi jääkiekkomökäselostusten paikalle. Tunnelma tulee huutamattakin, asiantuntijoiden eläytyvällä keskustelulla.
Höynäytetty olo jäi huoneeseen leijumaan kun minuutin ja kahden sekunnin jälkeen kaikki oli ohi, tietokonepiuha telkusta irti ja valot sammuivat olohuoneesta. 14,90 € pulitettu. Puoliyössä silmät sikkarassa. Samanlainen kuin silloin kun Helenius voitti Chisoran. Peen maku. Silloin hävinnyt voitti. Nyt taas vastustaja oli päätä lyhyempi jo ennen matsia.
'Pehmeä alku' kuten joskus ekaluokalle tulijoilla, lyhennetty työviikko.
Sitten alkavat tosi toimet.
Näinköhän Robbe vielä tulee kahden tuhlatun parhaan miesvuoden jälkeen ...
Selitystä! Selitystä eikä ihan pientä moitetta äänessä kuullut ystävämme Onni Rentner eilismaanantaina Parempansa suusta kun tämä kyökin oven oli saanut tempaistua auki ja kiinni ja seistä jahotti nyt siinä kynnyksen lämpimämmällä puolella - lämpimänä, sormi sohossa postinipun päällä.
Onnipa oli ihan öönä: ei osaa ei arpaa ei tietoa mitään että mistä moinen kanne.
Tämmöstä peliä tässä.
Melske ja meteli jatkui, niin että Onnikin alkoi jo oireilla.
Päivän posti lävähti siihen pöydälle, jonka takana Onni istui.
Uskalsi sitten nostaa päätä pystyyn, riuhtaisi kakkulat nenältään, kaivoi rätin taskusta ja pyyhki linssit.
- Onpahan kuva onpa! joutui Onnikin nieleskelemään ja oikein peukalolla silittämään kantta jotta tottako tosiaan.
Aikansa nikoteltuaan ja kuolaa valuteltuaan, silmiä räpyteltyään pääsi asiasta perille: - Tämähän on Lipposen Paavon perillisten lehti. Tuorein Lippunen. - Mikä? - No sen nuorisojärjestön. - Eikö vähempi könyäminen riittäs! - Siveämpää profiiliako meinaat? - Matalampaa! - Eipä matalammaksi lattiatasoa pääse. Ja hyvinpä tuo kuvaa että nuorisoa lisätä halutaan, jäseniä puolueeseen. - Jäseniä jäseniä, näkyy noita olevan nokko! Ristissä ja vaikka sun miten.
Niin sanoi Parempi ja poistui.
- Kovaks on peli menny, jäsenien hankinta. Siinnon akka kantensa valinnu! myönsi Onni ja alkoi vihellellä Fahne hochia.
Siihen jäi selaamaan nuorison mietteitä ja askartelemaan, peittelemään enimpiä kannen jäseniä tussilla jottei vilu pääsisi puistelemaan.
Suomi on kansa.
On se vaan aika julmaa ivaa ja pilkkaleikkiä ja syytöstä kansaa kohtaan.
Ja hiekkakansa nielee mölyt!
Sitä paitsi Seppäsen Esko samaisessa lehdessä viikolla kertoi BW:n todellisen syyn Ruotsiin muuttoon: Turvapaikka. Puolen miljoonan verosäästö hänen rahoissaan ei ole raha eikä mikään - sitä hiekkaa.
'Kiikari kiikari räkäränni ramohvooni palokunta ruisku' rallateltiin ennen pihaleikeissä ja sormella tökittiin ko. elintä. Silmistä alaspäin laskeuduttiin.
Toinen leikki oli lyhyempi: ks. otsikko. Siis virsi kaunis.
Siis mitä mitä! Mistä mättää?
Arvokkaasta kirja-arvostelusta tässä on kysymys, ja näin kierrellen kaarrellen olemme pääsemässä kohteeseen, siihen s-objektiin, joka tämänkertaisen kirjan clouna on.
Karvat pesuvadissa on kirjan nimi, alaotsikoltaan Poliisikertomus Etelä-Pohjanmaalta, ja kirjoittajana toimii Henry Aho. Tekijä tuskin lienee sukua vielä kuulummalle Aholle, ainakaan aihealue, pornotähti Teuvalla, ei Juhaniin viittaa, vaikka ei se aivan mieto teos ole kuulumman kaiman Pariisin kirja Yksin, jota jonkin aikaa pidettiin pannassa, ks. kielletyt kirjat, epäsiveellisistä ts. seksuaalisista syistä.
Pekka perustaa pornobaari Pimpparaudan Horonkylään Teuvalle minne tanssijaksi, kauhukseen, tulee hommanneeksi parisataakiloisen amatsoni-Tarjan Ilomantsista.
Homma laajenee äidinmaitobisnekseksi kun lakkautetulle kansakoululle Pekka perustaa odottaville ja juuri synnyttäneille äideille hoivakodin. Muuan äiskä karkaa ja poliisit pian ovat bisneksiä vainoamassa.
Juuri kun äidinmaitovodkapaukut ovat vetovoimallaan tuomassa kassavirtaa ...
Jätetään tähän sisällys.
Lukee ken tohtii.
Ainakin Seiska-lehdestä tykkäävät tykännevät tästäkin tekstistä.
Itse vetäydyn tässä vaiheessa kaikesta vastuusta
