HV
Hj
Jätkä paini tusinan suomenmestaruuksia ja otti pronssin EM:istä ja sitten joutui hunningolle. Muistatko miehen? Paini 90-kiloisissa. Sitten viina vei ja rikospolku kutsui. Rellesti Oulun puistoissa kun kapakoihin ei sisään päässyt.
Nyt viiskymppisenä on tullut järkiinsä ja laittaa elämäänsä kondikseen.
Lukasehan, siinä se on samassa Seiskassa missä Arhinmäen hyytymishotelli esitellään.
Voihan!
tuus Lennu
Noita pudokkaita piisaa. Aika mielenkiintoinen koonta tässä.
Tiukille se ottaa kun naamataulu framilta putoaa; toivottavasti näille ihanille hymynaamoille ei käy yhtä köpelösti.
Taikka vaikka onhan niillä se pyssy!
Eilen soi tuolla Tuvan puolella, korsussa?, Jouluyö Juhlayö saksaksi, Stille Nacht, ja aiheutti sotavangeille lisää kipua ja kidutusta. Tänään tuo sama soi ranskaksi, Sainte Nuit, seurueelle, jolle vammaisten veljesten isä kertoo pojistaan Mathiuesta ja Thomasista, ja heidän toilailuistaan.
Vaikutus on ambivalentti, kaksinainen - nauraako vai itkeä.
Kyllä se naurun puolelle kääntyy, musta huumori ei ole pilkkaa vaan jaksamista kaiken kattavan kuorman vetojuhtana.
Onpahan opus, kun isä oikein veistää ja vetelee syvimmät sävelensä kirjekirjaan!
Sydämellistä, joidenkin nirppojen mielestä loukkaavaa, niiden yliempaattisten, jotka eivät jokapäiväisessä arjessa asiaa kohtaa ja teoriassa niin oikeassa ovat.
Mutta kyllä se kuitenkin niin on että sanoa saa, kun kuitenkin aikuisten oikeasti rakastaa.
-Teillähän on pää heinää täynnä!
"Se on ainoa todella pätevä diagnoosi, joka heistä on koskaan lausuttu. Josée oli oikeassa, heillä oli pää täynnä heinää. Lääkärit eivät koskaan huomanneet sitä."
Poikien isä, ranskalainen elokuvientekijä Jean-Louis Fournier, on vakuuttunut kirjasessaan Isi, mihin mennään? että nuo rakastavan lastenhoitajan sanat osuvat naulankantaan.
- Heinät latoon, täsmentäisin vielä.
Tunnen asian ja sen arkuuden ja sen miten syvältä kouraisevaa elämä vammaisten lasten seurassa on olla, työn kautta tunsin ja olen tuntenut yhä jo irrottautuneena heistä. Mikäpä oli vasta oman oppilaan viisikymppisille mennessä, kun syvimmät yhteydet jo entimuinoin kauniina kesäpäivänä ongella rakenneltiin ja yhdessä höpsittiin, vaikka molemmilla oli loma eikä mitään velvollisuutta yhdessä olla.
- Kyllä ne hupsuks meitä luulis, jos oisivat kuulleet nää meijjän jutut, sottaili se apukoulun yläasteelainen pohanhujoppi kesäisen päivän päätteksi kun onkivavat olkapäillä lammelta palasimme - heinää matopurkin päällä. Suojana, jotteivat madotkaan kuumuuteen kuolisi.
Ai niin: vaan tämä Siltalan kustantamon Fournierin Isi mihin mennään? -pikkukirja, 126 s., on ISO kirja! Se teidän on ehdottomasti luettava.
Niin tiedätte missä mennään.
Se on tuo Aulis Lehdon ristikko perjantain Hesarissa melkoinen älyvoimainpinnistys - useimmilta vaan ei Lempi Makkoselta.
Monesti Lempi vetäisee sen lonkalta.
Eli tosta noin vaan! valmistuu jos vain tärkeimmiltä hommilta - uunin päällä loikoilu, hiiren pyynti kellarissa yms. - joutaa ja viitsii kynään tarttua, eli saa jostain avustajan kynänpitoon. Sitten sujuu yhtä sutjakkaasti kuin noilla keskustelijoilla sanaristikot netissä, missä muutamille ei tuota ikinä yhtikäs vaivaa ristikon täyttö. Tuntuu kuin moni jo laatikoltahakumatkalla on kaikki ruutunsa täyttänyt: - Helppo juttu, en googleakaan tarvinnu! rääkäisevät kohta kilvan.
- Se on sitä vastustajan psyykkausta.
Lempi tietää, eikä anna moisen häiritä, vaan tarttuu tomerasti ja paneutuen edessä aukeavaan lakanaan ja probleemien ratkaisuun heti kun tekninen apu on kondiksessa, siis se henkilökohtainen avustaja löytynyt kirjuriksi.
Muuten homma tahtoo mennä töpehdinnäksi kuten kuvasta on muutamin kohdin luettavissa:
Vaan nyt HS 2786 on joka tapauksessa täytetty.
Enää nimi alle, LEMPI MAKKONEN, ja postiin.
Voittajaluettelo tulee julki 21.3.2014.
Jäämme jännittämään kuis kissan käy. Katsotaan pulskistuuko kissan tili (20€) ja voiko ylipäätään kissa voittaa.
Ja tämä tarina on TOSI. Ja tästä on leikki kaukana: hrrr!!!
Ei ollut eka kerta, tod.näk. ei viimeinenkään kun tätä arhinmäet ottanutta kirjailijaa vietiin.
Jo ilta kahdeksalta oli kanttuvei, kertoo lehti oikein kuvan ka. Selvät toisen kuulun, Leinon Eikan, otteet hallussa tällä uudemman polven kuululla. Vahvana, vahvana pukkaa mieleen Einon perusteellinen rypyvalmistautuminen Savonlinnan oopperajuhlille aikoinaan, se puhekin ku piti pitämän.
Ovat nämä veitikoita, se heille suotakoon! Tai sitten ei. Kukin kivensä koon mukaan tuomitkoon.
Kävin siis taas rivitaloilla ikuisen ystäväni luona lehden vaihdolla. Nivaskan vein, toisen toin.
Niitä tässä pläräillessä vähän hukassa seilailuttaa.
Yhdessä lehdessä luki että Cheekin toinen auton vai oliko toisen auton valo ei toimi, jossain luki että lisää pitää botoxia tai jotain tisseihin pumpata, jotta törröttäisivät ja jossain numerossa vaati se Tuksun ex lähestymiskieltoa Tuksulle.
Aikani selailin ja siirryin sitten lehdistä kirjoihin ja paneudun Nelly Sachsiin, jolla ei tainnut olla rintaongelmia tai ne olivat ongelmista vähäisimmät natsivainojen alla.
Vaan se onkin jo toinen juttu ja Nelly Sachs toinen kirjailija kuin Jari Tervo, ei lähellekään niin kiinnostava tässä selvitettäväksi - olipa kuin nobelisti tahansa.
Julkisen sanasen neuvosto on sanonut sanasen kuin myös juorunalistiliitto lähettänyt huomatuksen eettisen ohjeen kera, mutta ennen kaikkea oma omatunto on jatkuvasti moittinut ja julmistellut, jotta mitä sitä on tullut matkasta kirjoitettua tahikka nautittuko on matkalla väkemämpätäkin virvoketta.
Siispä seuraa sakkokierros kuin Kaisalla ikään tauluun tähtäämisharhan jälkeen eli Raimo-kirjoitus reparoidaan, mutta samalla mussutetaan, etteihän tärkeintä ole tieto vaan fiilinki - aina.
Seura siis totuudenmukaisempi kirjoitus, Uusi Pravda:
Tiukille otti, koska Ilja K puuttui joukkueesta.
Vastustaja Ak Bars KazanBarys Astana oli parempi, mutta me voitimme kuten tulostaulu kertoo 3 - 2. Varmaan Jalosen Jukan zablún toimi paremmin kuin Ari Ari-Pekka Selinin ja Raimo Helmisen, ja lisäksi taistelutanner oli kotoinen.
Me olimme CKA Pietari.
Istua nyt yhdenäkin jossain Nevan takana sijaitsevassa jäähallissa!
Lähteä hiljaisesta syrjäisestä Ämeriäkkylästä, missä ei muuta internatsionaalista ole kuin tuo surullisen kuuluisa caymanilainen Attendo. On siinä muutosta mielelle nokko!
Hurauttaa vain automobilillä rajan yli ja ajaa metrolla joen ali, niin siinäs istut ja huudat kurkkusuorana kahdentoistatuhannen toverin sakissa kaupungin puolesta, kaupungin jonka laitakujosilla nämäkin Putin ja Medvedev ovat kerran köyhinä pojankosseina pyöriskelleet, PS:
Pietarilainen painimestari, syrjäisen Baskovin kujan nro 12 kommuuniasunnosta maailmanmaineiseen noussut vakooja Vladimir Putin (s. 1952) kärsi rankan tappion Sotshin jäähallissa 19.2. iltapäivällä.
Kyllä siinä pelissä on sota ja rauha jääveteen piirretty viiva, ajopuina katsomossa pyöriskellään ja hillutaan, odotellaan josko homma pian rantakiville kolahtaisi ja tappelus leimahtaisi. Aika ajoin tolstoilaisuus, jos normaali ihmisyyskin, kaukana kaukalon molemmin puolin, eikä auta vaikka kuinka valmentajat pyhäpuvuissaan ja kravateissaan käyskentelevät ja - herrasmieslausuntoja tuomareille jakelevat.
Mukaansa se pauhu imaisee humaaninkin henkilön; mitäpä tuossa pingottamaan, eikun uraa! uraa! uraa!
Painukoot Raipet ja Selinit tappio niskassa villien lumileopardiensa [Ak Bars] kanssa haavoja nuolemaan kaukaiseen Kazaniin,Tatarstanin tasavaltaan harjoittelemaan sodankäyntiä mailaviidakossa Kazakstanin itsenäiseen tasavaltaan, josta kuuluisa hiihtäjä ruotsia puhuva Vladimir Smirnov on kotoisin, ja sen pääkaupunkiin Astanaan, josta on tehty maan pääkaupunki Alma-Atan jälkeen, harjoittelemaan luistelua ja jääkiekonpeluuta.
ps
ja nyt muuten vasta ymmärrän miksi ne ottelun alussa soittivat myös Kazakstanin kansallislaulun.
Sirkka-kollegan lailla.
Heitetään sukset hittoon, nostetaan kesäteloille aitan kuistin katon alle ja psst, onks tietoo?-kyselemään.
Innokkaana hiihdonystävänä ja -taitajana ystävämme Onni Rentner sattui kuin sattuikin katsomaan etukäteen ei niin yhtään kiinnostavalta tuntuneen Kannabis-keskustelun Ajankohtaisesta kakkosesta. Väsytti, väsytti ja onnellisesti uuvutti endorfiinipölyssä pitkän hiihtolenkin jälkeen niin ettei millään olisi jaksanut maailman huolia kantaa, vaan Ukrainan-tilanteen eteneminen joka tapauksessa valvotti miestä.
Eikä sitten muuta tarvittu kuin Sirkka-opettajan suun avaus: vastaa murtomaahiihdon hurmaa!
"Kuusvitonen virkanainen kannabis-tokkurassa!" huudahti Onni innoissaan ja jatkoi:"Vau!" ja heurekaa! huudellen edelleen intoa puhkuen kehuketjua jatkoi: "Miksen minäkin!"
Paiskaa vaan sukset sinne aitan ylisille ja aloittaa ponnistelemattoman elämän: hommaa holkin suupieleen ja kannabispötkylän ja vetäisee savut keuhkoihin ja nauttii raittiit ilmat, alamäkien liu'ut ja tuulen tuiverrukset, ylämäkien hienpuskut, tasaiset tantereet ja tykkylumiset vaaramaisemat kiikkustuolissa soutaen.
Antaa palaa!
Niin päättää, totta totisesti, Onnimme tehdä, koska kollegakin - kunhan niin vanhaksi tulee ettei enää suksi luista mihinkään eikä sukselle jalka nouse.
Ottaapahan sitten selvää että mistä sitä saa ja miten sitä käytetään ja itsekö pitää sätkäksi kääriä vai ovatko ne jo valmiiksi kartonkeihin pakattuja ja onko niissä yhtä rumat kuvat kuin noissa venäläisissä tupakkiaskeissa.
Ei pitäisi leikkiä tulella, so. leikkiä tuon tai tään kaltaisella, ainakin vakavimmat asiat pitäisi pitää vakavina. Muuten sitten oleiltakoon kuin ne ellunkanat.
KS. kartta!
Läheltä liippasi - jalkoihin jääminen.
Me ajoimme su-iltana tuosta ohi Pietarista Viipuriin ja Svetogorskin kautta Imatralle antskuilemaan ja eikös Putin-jättiläinen jo ollut punaisella punaisena sotaa harjoittelemassa ma-aamuna!
Täällä liki meitä harjoittelee vaikka itse sotaraina, Kremlistä Krimille, etenee Ukrainassa!
Ihanpa vilulla puistelee.
Taitaa tulla mahorkan mittainen tauko itäreissaamiseen.
Tiukille otti, koska Ilja K puuttui joukkueesta.
Vastustaja Ak Bars Kazan oli parempi, mutta me voitimme kuten tulostaulu kertoo 3 - 2. Varmaan Jalosen Jukan zablún toimi paremmin kuin Ari Selinin ja Raimo Helmisen, ja lisäksi taistelutanner oli kotoinen.
Me olimme CKA Pietari.
Istua nyt yhdenäkin jossain Nevan takana sijaitsevassa jäähallissa!
Lähteä hiljaisesta syrjäisestä Ämeriäkkylästä, missä ei muuta internatsionaalista ole kuin tuo surullisen kuuluisa caymanilainen Attendo. On siinä muutosta mielelle nokko!
Hurauttaa vain automobilillä rajan yli ja ajaa metrolla joen ali, niin siinäs istut ja huudat kurkkusuorana kahdentoistatuhannen toverin sakissa kaupungin puolesta, kaupungin jonka laitakujosilla nämäkin Putin ja Medvedev ovat kerran köyhinä pojankosseina pyöriskelleet, PS:
Pietarilainen painimestari, syrjäisen Baskovin kujan nro 12 kommuuniasunnosta maailmanmaineiseen noussut vakooja Vladimir Putin (s. 1952) kärsi rankan tappion Sotshin jäähallissa 19.2. iltapäivällä.
Kyllä siinä pelissä on sota ja rauha jääveteen piirretty viiva, ajopuina katsomossa pyöriskellään ja hillutaan, odotellaan josko homma pian rantakiville kolahtaisi ja tappelus leimahtaisi. Aika ajoin tolstoilaisuus, jos normaali ihmisyyskin, kaukana kaukalon molemmin puolin, eikä auta vaikka kuinka valmentajat pyhäpuvuissaan ja kravateissaan käyskentelevät ja - herrasmieslausuntoja tuomareille jakelevat.
Mukaansa se pauhu imaisee humaaninkin henkilön; mitäpä tuossa pingottamaan, eikun uraa! uraa! uraa!
Painukoot Raipet ja Selinit tappio niskassa villien lumileopardiensa [Ak Bars] kanssa haavoja nuolemaan kaukaiseen Kazaniin,Tatarstanin tasavaltaan harjoittelemaan sodankäyntiä mailaviidakossa.
Nyt sen on tapahduttava - koska kellekään ei tunnu kelpaavan paitsi pontikkakaupunki Kitteelle, vaan sinnehän myö ei mennä, kele! siellä Lahtelan sossut sun muut söheltäjät! - kuntaliitoksen josta on haaveiltu: Ämeriäkkylän kunta ja Venäjän Värtsilä yhteen!
Olis aika perustaa semmonen kansanliike, oltas kettutyttöjä ja heilutettas plakaatteja asian puolesta. Asuttas sitten vähän kuin Kalingradissa.
Lähettäs siitä että koko kunta on yksi taxfree - mikäpä meijjän ei ois ollessa!
Veroton alue, niin kuin tavallaan se nytkin on: valtion apujen turvin (>80 %) tässä myllyä pyöritellään ja jaetaan eteenpäin noille Nintendoille, jotka sitten kiikuttavat saaliinsa Caymanniloille säilöttäväksi ja kohta jo ovat taas käsi ojossa uutta rahalähetystä vonkaamassa.
Mutta kaiken varalta jos omatoimisiksi heittäyvyttäs: ikinä tiijjä millon Virkkuset valtion rahahanat sulkevat.
Vaikka toisaalta kepuhan voittaa seuraavat eduskuntavaalit kirkkaasti, mikäli Sipilä tokenee, sitten ei sitä pelkoa pienillä kunnilla ole: ei ne iteltään valtaa pois ota, sillä pienkunnathan ovat niiden valtakuntaa.
Jotenkin noinniin tuntuvat asiat roklattelevan. Hyvää täällä tällä haavaa on se, että kuntalainen saa nyt siinä sivutuotteena mainion lääkintähuollon, tosin väen vanhenemista ei tämäkään rahan perpetuum mobile pysty estämään.
Ei muuta kun kiireellä töpinäksi ja yhteys Venäjän Värtsilään ja liitosneuvottelut käyntiin! Ruskeala on jo siellä kummikuntana valmiina, eli kielenkannatkin oikean värisinä neuvottelijoilla.
Tosin - harmin pala ja himohitokseen! - suuntautumisselvitys osoittaa ettei Ämeriäkkylä halua tai rohkene vieläkään tulla ulos kaapista, vaikka monet poikkeavat ovat jo tulleet:
