Contour

Päivän alku meni mukavasti. Pääsin jonottamatta koeajamaan tehdasuutta ureaa dieselin ohella syövää Valtraa ja siitä sit töihin.

Sit alkoi näkyä pieniä 13. päivän oireita. Vakaajasylinteri ei millään tahtonut mennä kiinni letkuihinsa. Kun sen sain viimein yhdistettyä näytti rakenne hieman oudolta. Se taas johtui siitä että sen saa paikoilleen myös väärän kätisesti. Jos olisin luottanut letkujen riittävyyteen niin olisin saanut koeponnistettua sylinterin niinkin, mutta kun tapit liikkuivat hyvin ja tein vielä kolmannen erikoistyökalun laakerin keskitysrenkaiden asennukseen päädin kääntämään sylinterin.

Kun sen sitten viimein sai pihalle, ilmattua ja täydet paineet päälle niin vielä löytyi yksi halkeama. Todella pieni halkeama, mutta iso vitutus. Onneksi sylinterin irroitus ja kiinnitys on nyt hyvin treenattu ja kierteet auki niin sai sen äkkiä irti ja valumaan tyhjäksi.

Nätisti irtosi ja saa valua ainakin huomiseen

Harvinainen päivä: Takana reilut 130 kilometriä kolmella eri ajoneuvolla- EI yhtään idioottiautoilusuoritusta. Sensijaan kaikella kunnioituksella ikäihmisiä kohtaan: Olkoonkin suojatie ja kävelykepit. Jos nopeus ei riitä ylittämään edes sitä ensimmäistä suojakorokkeiden väliä vihreillä niin pitää pysähtyä sinne suojakorokkeelle odottamaan seuraavaa vihreää valoa. Tunnustan aiheuttaneeni ketjukolarivaaran takana tulleelle autojonolle kun en ajanut vihreän nuolivalon palaessa peräjälkeen suojatietä punaisia päin ylittävän naispuolisen ikäihmisen yli. Jalankulkijoille paloi punainen jo korokkeen toisella puolella, kuten pitääkin palaa koska nuolivalolla kun kääntyy niin risteyksessä ei pitäisi olla väistettäviä. Onneksi oli pitävä keli ja alhainen nopeus. Voihan toki olla että mummeli oli karannut jostain laitoksesta, eikä ymmärtänyt enää liikennesääntöjäkään.

502 pääsee käymään ihan oikeassa korjaamossa. Siihen menee toki vielä aikaa muutama viikko.

Haljennut sylinteri on nyt sit hitsattu, kasattu ja maalattu. Ehkä huomenna ehtii laittamaan takaisin paikalleen koeponnistusta varten. Tänäänkin olisi ehtinyt, mut maali saisi olla kuivaa.

Joskus heräteostokset on typeriä ja niille ei koskaan ole mitään käyttöä. Tänään ostoskoriin sattui haka-avain vaihtotapilla eli juurikin se mitä tarvi sylinterin kasauksessa- kyllä meni mukavasti kun oli oikea työkalu ja puhtaat kierteet.

Katolta pudonneita lumia ja siipiauraa siirrellessä ei tarvinnut ketjua eikä lapiota.

Aamulla maisemat oli taas puhtaan valkeat. Päivällä muutaman sentin päästä tummasta seinästä lämpömittari näytti +20 ja todellinen lämpötila varjon puolella oli ehkä nelisen astetta plussalla. Lumi siis häipyi.

Latua ei tänään voinut säästää vaan ladulle lensi lunta, jäätä, räntää, loskaa ja vielä hiekkaakin. Turhaa hommaa aurata noin pieniä lumia tuossa lämpötilassa, mutta teollisuuspihalla oli pakko käydä kun katoilta oli pudonnut lunta. Kardaanin kytkin on joko lasittunut tai kulunut loppuun. Jos ei kiristämälläkään pidä niin kai siihenkin saa uuden kitkalevyn.

Oikeastaan aika hölmöä että ajokykin on luokkaa 330 millinen ja kardaanille tulee vääntöä 2-4 kertaa enemmän ja sen kytkin on halkaisijaltaan puolet ajokytkimestä.

Olin väärässä tasalaatuisuudesta. Halkeama oli särönkasvuenusteen mukainen, yksi ja laajeneva. Se hetkin kun koko pääty repeytyy irti äänen nopeudella ei onneksi tullut. Taisin olla myös väärässä siinä että tapit olisivat olleet koloissaan vuodesta 1989. Ainakin toisen puolen vakaajasylinteri katkesi silmukan juuresta vuosi tai kaksi sitten. Siitä muutama vuosi taaksepäin taisi olla koko kuormain irti. Kauhan käännön pariinkin otteeseen murentuneita pallolaakereita lukuunottamatta 13800 tuntia alkuperäisillä laakereilla.

Tasaista laatua hydrauliikassa. Sylinterin pääty on pysynyt paikallaan pelkällä pyhällä hengellä. Yksikin painepiikki niin olisi varmaan lähtenyt koko pääty irti. En muista nähneeni että samassa sylinterissä on vastakkaisilla puolilla reikä tai halkeama. Yleensä heikoin paikka pettää.

Onneksi kone on saanut elinkaarensa aikana hyvin rasvaa ja sen vuoksi vuodesta 1989 koloissaan ollet tapit lähtivät helposti.

Oikeastaan aika hölmöä että enemmän aikaa meni lukitussokkien irroitustuurnan sorvaamiseen kuin muuhun purkuun yhteensä. Sorvi yritti kovasti tehdä lieriön sijasta anustappimaista kartiota työkaluteräksestä. Se taas johtui aihiona toimineen vanhan nivelvääntimen epätaisesta lämpökäsittelystä. Minkäs mahtaa kun koneesta ei saa enempää kierroksia ja kovemmassa paikassa terän varsi vaan taipuu ja kappale vielä enemmän.

Vitutuksen purkaminen blogimerkinnöiksi. Kilometritolkulla auraamatonta metsätietä kutsui iltapäivällä. On sekin paikka kylvää lannoitteita ja tulee hintoihinsa aukoa tietä tähän aikaan vuodesta. Jos olisikin ollut koko pätkä koskematonta niin olisi mennyt nopeasti, mutta kun oli tallottu maastoajoneuvoilla ja ilmeisesti traktorilla niin oli aika toivottoman tuntuista.

Ryöminnällä mentiin, lukot päällä ja lunta lensi kummastakin torvesta sen mitä kardaani sieti linkoon voimaa syöttää. Tiellä oli siis enemmän ja tiiviimpää lunta kuin tiealueen ulkopuolella tasamaalla. Tuuli oli kuljettanut ajourat täyteen ja tehokkaasti tamppaantuneet. No ei täällä mitään hätää kun maavara sentään riitti, mutta eilinen reissu Hyvinkäälle... Saisi täältäkin talkooauraaja ottaa kärryn perään ja lahteä purkamaan niitä autoa korkeampia valleja. Ajaminen käy siellä jo vaaralliseksi kun risteyksissä ei pysty yhtään ennakoimaan kun ei näe vallien yli eikä läpi.

Samalla saisi myös talkoohiekoittaja joko seuloa hiekkansa paremmin tai hoitaa sit myös linkoamisen. Olkoonkin iso firma ja isot toleranssit, mutta jään päälle kylvetyt nyrkin kokoluokkaa olevat kivet eivät tee hyvää autoille eivätkä lumilingoille. Auralla tai perälevyllä ajettaessa niistä ei ole haittaa ja nyt vaan täytyy toivoa ettei tule yhtään sakeaa lumipyryä enää.

Vähäistä lumisadetta ja 6,5 km latu oli inhottavan tahmea. Liki 10 min lisää hiihtoaikaa kahteen edelliseen kierrokseen varrattuna.

Joihinkin asioihin tottuu. Toki sijaiskärsijämankka ajaa asiansa, mutta nyt ei silti mieltä lämmitä rca lähtöjen puuttuminen.

Töiden jälkeen kiiruhdin käymään katsomassa olisiko maahantujalla korjaamo- no autolaitteet korjataan Turussa. Uutta vastaavaa ei ole olemassakaan ja lähinnä samoilla liitännöillä oleva laite maksaa reilun tonnin. Se säi vielä kauppaan, koska tuolta valmistajalta samat liitännät löytyy vain 2 din koneesta ja jo sen yhden dinin kolon teko raastoi hermoja ja sen päätteeksi Leatherman putosi vaihdevivun suojusesta suoraan läpi.

Sijaislaitteessa on varmaan linjalähtöjä mutta ei kolmea paria kullattuja rca- liittimiä vaan typerä moninapaliitin. Näin ollen vahvistin ei saa signaalia ja mankan vahvistin syöttää vain naurettavia etukajareita.

Kilometrejä tuli tänään paljon ja valtavasti on bensan hinta noussut edellisestä 415 km sitten tehdystä tankkauksesta.

Suzukin sylinterit 6 kpl meni porautukseen. Voi olla että 2 menee hylkyyn, 2 korjaantuu hoonaamalla ja 2 pystyy oikeasti poraamaan. Jos 2 menee hylkyyn niin saatan kokeilla 2 t sylinterin putkittamista. Kriittisintähän siinä olisi saada kannentiiviste pitämää. Toki putken tarvis pysyä paikoillaan ja huuhteluaukkojen osuminen on tarkka juttu, muttei mikään kellosepän homma kuitenkaan.

Kaksi kahvitonta kahvihetkeä ja kaverin tallivuokralaisen ihmettelyä paluumatkalla.

En halua tulla haudatuksi lemmikkieläinten hautuumaalle, en tahdo elää eläämääni uudestaan. Tänään ei tarvittu pappia, eikä haudattu ihmisiä.

Elämän kiertokulku alkoi kuitenkin tänään kuolemasta ja sitten kun hauta oli luotu umpeen ja kumpare muotoiltu pääsi kerrankin ihmisten aikoihin ruokakauppaan ja varaosiin.

Sitten päivän "ilouutisiin": haudankaivuukoneen vakaajassa on jotain vikaa, ei vakavaa. No koskapa auton perävaunu oli lainassa niin pistin sinne suuntaan viestin ja vastauksena tuli että tyhjä on nimittäin yksi rengas ja lava.

Myös likimain 10 vuotta palvellut autosoitin tuli yllättäen vaihtoikään. Kenwood Mask oli aikanaan parhaasta päästä mitä oli 1 din soittimia, mutta ei silläkään mitää tee kun se ei enää soi eikä reagoi näppäimiin.

Siitä sitten työkaluja kyytiin ja autolla hakemaan rengas kyytiin. Rengasliikkeeseen ja paikkaukseen. Samalla nappasin kaverin hevoskopin vararenkaan. Vararenkaassa venttiilivika, mutta toinen pyörä oli moniongelmainen.

vuodonilmaisija näytti tihkumista vanteen ja renkaan välistä ja olihan vanteessa pieni kolhu. Kolhun oikomisen jälkeen rengasasentaja pysähtyi katsomaan kulutuspintaa ja veti sitten pihdeillä noin kuuden sentin mittaisen naulan renkaasta- ei ihme että oli lysähtänyt tyhjäksi.

Sit laittamaan renkaita paikoilleen ja melkein perillä puhelin soi- en edes yrittänyt vastata ja laitoin vielä varuiksi puhelimen kiinni ettei häiritse. Sit kun auto oli lämmin niin heitin kaverini lääkäriin, sieltä kotiinsa ja ehjätyn kärryn kanssa kotiin- auronko oli laskenut jo kauan sitten.

Mikä se vastaamaton soitto sitten oli. No se oli autuaat ajotaidottomat sarjaa. Kiinni voi jäädä suoralla tiellä alamäessä kun alla on raskas auto ja tielle kylvetty hiekkaa kannustamaan vastaantulija pikkuautollaan ajamaan keskellä tietä ja kovaa. Turhaa minulle soittivat kun olin kymmenien kilometrien päässä kotoa. Olisi vaan talkooväki antanut tien olla niukalla hiekalla niin olisi tuokin onneton tapaus vältetty.

6,5 km valaistua latua noin 35 minuuttia ja nyt ei ole sit enää luistopastaa jotta moisiin lukemiin voisi päästä ennen uusia suksia tai voidehyllyllä käyntiä.

Päivän paras uutinen oli kuitenkin se että töppöjalkakissojen kevätkiima on virallisesti alkanut ja ettei jenkkikolli ei sittenkään ollut homo eikä impotentti.

Löysin veljelleni kutsumusammatin. Se on monsterikuski. Näyttää olevan taas saanut jotain rikki vaikkei ole poistunut naapurin vuokrapellolta

Kun oli vielä yksi englantilainen moottori työkoneessa niin sitä ei kesälläkään uskaltanut parkkeerata varjon puolelle- ei lähtenyt oikein käyntiin.

Kubota sensijaan käynnistyy kyllä varjosta, pienestä pakkasestakin, mutta ei huonoilla koko talven käyttämättä olleilla akuilla. Reilut kolme tuntia lämmityksessä ja latauksessa ei ihan riittänyt vaan vaati vähän buusteria, mutta nostin jalan kaasulta liian nopeasti ja sammui siihen.

Puolisen tuntia lisää laturia ja pari epäonnistunutta yritystä kunnes viimein heräsi koko talven lumien alta- huomenna tarvis sillä mennä töihin. Nyt kun on tallissa niin ei ole mitään hätää.

Kaveri tuli tietysti heti sen perään kun sain koneen poikittain tielle. Sit siirreltiin muutamat haapapöllit ja syötiin.

Eikä tullutkaan yksin puusafarille. Kolmesta entisestä tyttöystävästä se tätä nykyistä edellinen oli selvästi kaunein, enkä tarkoita pelkästään kasvoja, mutta josko nyt tuo sit olisi se lopullinen pitokelpoinen yksilö. Kovin kuitenkin niin samasta muotista että ilmeisesti maku on vakiintunut.

Ladulla oli hiljaista. Kaupassakin oli käytävä ja ne meni nippa nappa samalla reissulla. Siwaan olisi ehtinyt vaikka lenkin jälkeen, mutta vaihtelu virkistää.

Ihan ei ollut eilistä haamuluistoa, mutta vapaan latu oli aivan loistavassa kunnossa. 6,5 km meni meni pisintä mäkeä lukuunottamatta ihan kivuttomasti, mutta vähän kylmältä tuntui loppusuoralla.

Kuolleen nostolaitteen arvoitus. Kirjallisuudesta ja tai netistä ei ollut apua, joten hyväksi havaittu perinteinen keino: Kilauta kaverille.
Onneksi kaveri sattui olemaan poikansa jääkiekkopelissä ja näin ollen ehti hetken jutella. Useampi vaihtoehto, mutta ennen kaikkea oikea suunta lähteä selvittämään vikaa.

Eli siis ensinnä piti kokeilla tuleeko kipin liittimeen paine ja virtaus. No ei tullut vaikka öljyä oli säiliössä. Ei tullut vaikka laittoi vähän lisääkin. Ei tullut tyhjäkäynnillä, ei liikkunut nostolaitekaan.

Kaikesta huolimatta parin venttiilin ronkkaisun ja kipin karan liikuttamisen jälkeen aloin jo epäillä ettei pumppu pumppaa tai paineenrajoitus on jäänyt auki. Pistin sit pumpaten kaasua ja ääni muuttui, sit lensi vähän öljyä ja sammutin sen saakelin öljyruiskun.

Todennäköisesti tilanne oli se että nostolaitteen sylinteri oli ihan tyhjä, imulinjassa oli ilmakupla ja tyhjäkännillä se se pysyi paikallaan. Kun kuplan tilalle tuli öljyä niin varret lähti liikkeelle ja kun yläsento tuli vastaan alkoi öljyä lentää ulos avoimesta huoltoluukusta. Pahaksi onneksi juuri silloin kun yritin tiirata mistä kohtaa pumpun imu säiliöön tulee.

Nostolaite siis toimii jälleen ja päässee huomenna nostamaan penkin paikalleen.

Hiihtolatu oli illalla loistavassa kunnossa. Mittari näytti - 9 ja 6,5 km vei aikaa 35 minuuttia. Nopeamminkin olisi mennyt mutta joku saakelin sunnuntaiautoilija kiersi ankkalampea ja just tuli sellaiseen kohtaan että tarvi pysähtyä hyvästä vauhdista ettei mene auton alle tietä ylittäessä.