Contour

Tänään saa sanoa että oli täydellinen työrauha, mutta sen kyllä näki että jotakuta mietityttää mitä naapurissa tapahtuu.

Oli sen verran pitkä työpäivä että eväistä huolimatta oli pakko käydä syömässä. Hämmästys olikin suuri kun ruokapaikan oven etupuolella oli kilpaileva firman kaveri koneineen, tosin kuten radiomainoksessa ja kilpailussa joillain riittää pokkaa lainata, klapikone ja ajaa liukuhihna solmuun puuta päin, perävaunut pariksi kesäksi ja koko talveksi, hukata perälauta, yksi sivulauta puolet tolpista ja särkeä jäljelle jääneistä matalista laidoista vähintään yksi lukko.

Toki kun ahne ja hyvätuloinen on niin voi olla ostanut tai vuokrannutkin sen koneen, mutta kumma vaan ettei kolmella aikaisemmin hankitulla koneella saa tehtyä.

Kolme kertaa on ollut tarkoistus siirtyä toiselle työmaalle. Tänään se viimein onnistui. Sinne tosin täytyi jättää toinen kone odottamaan. Pohja on siis kasvanut ensin eristelevyn verran kahdesti ja nyt vielä yhden harkonpituuden. Onhan se ihanteellista jos ei tarvitse ruveta eristeharkkoja leikkelemään.

Kyllähän ne timanttilaikalla poikki saa, mutta sen verran monta olen itse katkonut, halkonut ja kolonnut että ymmärrän kuinka paljon se leikkely kunkin harkkokerroksen latomista hidastaa.

Jos metsään haluat mennä nyt näät sammalet myllätyt. Se tosin on hakkukoneen jäljiltä aukkoa ja ainakin märkien kenkieni perusteella huomenna on luvassa vetelämpää osuutta kuokittavaksi.

Foreca lupaa vielä hallaa ja lumisadetta tälle viikolle. Toivottavasti kumpikaan ei osuisi.

Eilen joskus 22:15 tienoilla jonotin ruokaa. Se olikin ainoa hetki tällä viikolla kun yhdellä silmäyksellä sain niin paljon silmänruokaa ala ABC.

Kun sitten vihdoin viimein pääsin tilaamaan ja kuponkiä hyödyntämään olin jo unohtanut että se oli pekoniaterialle ja tilasin kerrosta. No ei sillä sikäli mitään merkitystä olis ollut kun kumpikin olisi ollut saman hintainen.

Sitten vaan kiinnitti huomiota kun USA:n 20 dollarin seteliin tulee seuraavaksi musta nainen. Yhtä musta mies oli paikan kauneimman ja varmaankin myös nuorimman naisen seurana.

No mustia, valkoisia ja vähän siltä väliltä on omakin suku ollut jo monta vuosikymmentä. Mietin vaan että millaisen vastaanoton mahtoi suvun ensimmäinen musta mies saada. Kuulemma jonkun öljyaluksen haaksirikon jäljiltä pääkaupunkiseudulla yhtä merimiestä vaan pestiin ja pestiin kun ei ollut siinä saunassa aikaisemmin nähty kuin valkoisia.

Enkä kyllä tiedä millainen vastaanotto on ollut suvun ensimmäisellä valkoisella naisella mustalla puolella sukua. Ei siis ole yhtään sukulaista Etelämantereella, yksi naamatuttu sieltä juuri palasi. Muuten onkin sitten kaikilta mantereilta joku edustaja suvussa, työkavereissa tai asiakaskunnassa.

Nyt sitten katselin kuvia jostain liikuntatapahtumasta. Se oli suomalaisesta koulusta, mutta jos olisi väitetty että on gambiasta, Ghanasta, Eteläafrikasta tai USA:n Alabamasta niin olisi mennyt ihan täydestä. Lapsista siis vähemmistö oli ulkonäöltään kantasuomalaisia. Majoritet i minoritet...

Pallokassissa oli siis lähtötilanteessa noin 60 valkoista pelipalloa, nyt niitä on jäljellä enää tusina, muut ovat vaihtuneet värillisiin ja suuri osa valkoisista on tuhoutunut pelin tiimellyksessä. Minkäs sille tekee että valkoinen on häviävä geeni.

Tässä Citynkin palvelussa on näköjään joku USA:n tädin nimimikaima ja näyttääkin ihan sikäläiseltä pikkuserkulta. Liekö sit niin että Suomalaiset nimet jäisivät elämään.

Mutta siis orjuudesta 20 dollarin seteliin. Se on melkoinen saavutus. Olisiko Tarja Halonen tai Martti Ahtisaari markkaan palaamisen setelikasvo? Kyllä suoraan sanoen EU alkaa tuntua paluulta orjuuteen. Orjapiiskureina ovat virkamiehet jotka eivät ymmärrä miljoonan ja miljardin eroa eivätkä erota Itämerta Välimerestä tai suota moreenimaasta. Orjina tällä kertaa suomalaiset maanviljelijät joille on kyllä luvattu vaikka mitä ja kanssakärsijöinä jokainen kaupasta ruokansa ostava kuluttaja.

Meillä on ollut itänaapurissa Neuvostoliitto malliesimerkkinä huonosta valtiosta. Siitä ei ole mitään opittu vaan päin vastoin rynnätty osaksi vastaavaa läntistä kolhoosia ja vieläpä ihan samoilla virheillä. En tässä ihan tuomiopäivää vielä maalaile, mutta kysyn vaan montako uutta hyväpalkkaista suojatyöpaikkaa poliitikoille on tarkoitus tehdä pilkkomalla ja yhtiöittämällä valtion omistusta?

Ehkä jonkun mielestä teiden yhtiöittäminen on järkevää, mutta hitto sentään kun se menee kiskoilla päin helvettiä kuin katsatustoiminnan avaaminen kilpailulle.

Missä on vastuu- montako Saksasta radiotaajuuksia ostanutta johtajaa on pistetty vastuuseen tekoisistaan. Missä ovat Elopin valitsijat nyt- kyllä olisi Suomi erilainen ilman Microsoft myyrää.

Esimerkiksi nyt kun tulee kilpailuviranomaiset androidia vastaan- Missä on Nokian toimiva käyttöjärjestelmä? Missä on Jolla ja kuka meloo?

Eilen oli pieniä osia ja pieniä työkaluja, tänään taas isoja ja eilistä isompia.

Ensimmäinen onngelma oli sellaista mitä tulee hevosen takapäästä ja toinen tuota elintärkeää taivaalta tulevaa vettä.

Sen perään olikin sitten nälkä, eikä siihen paljon auta laatikollinen takuukorjauksessa ollutta kulmahiomakonetta. Kuulemma alkuperäisestä jäi jäljelle kuori, johto terän suojus, muu on vaihdettu.

Sen verran ymmärrän tekniikan päälle ja yhden Metabon olen monta vuotta sitten kasannut kahdesta rikkinäisestä että tiedän suunnilleen mitä kuorien sisällä on. Melko varmasti hammaskostetus kulmavaihteessa oli mennyt jotenkin pieleen ja jos ja kun niin käy ei niistä pienistä hämmästyttävän paljon voimaa ja nopeutta välittävistä hammaspyöristä jäljelle jää.

Muutama vuosi sitten arvuutin viritetyn enduromopon kytkimen kellorattaalla naista, Nainen tunnisti heti mikä osa se on ja myös sen että se oli toisiaan rikki. Tietysti kun 1,5 hevosvoiman tilalle laitetaan noin 11 hevosvoimaa niin samassa suhteessa eli 7,3 kertainen tehomäärä tekisi jo ladastakin melkoisen kulkijan.

Tiettävästi jossain maailmalla on tehty Nissaninkin kuoriin yli 1400 hevosvoimaisia hirviöitä, mutta niitä 1000 viimeistä kohti mentäessä taloudellinen panostus on jotain muuta kuin parin päivän heinätyörahat.

Samoin jos hankkisi modernin perunankylvökoneen vuodelta 2006 hintaan 14750 € niin sitä ei pystyisi edes käyttämään täydellä työleveydellä. Ei kuitenkaan kivaa ollut sen yli 40 vuotta vanhan korjaaminenkaan. Tänään pilli paloi ja leka raikui. Vannas on nyt suunnille suora ja sen tuki odottaa hitsausvuoroaan. Voi olla että muutan sitä tekemään hieman suurempia penkkejä, koska tuollaisena sen vetoon ei ole käytettävissä tarpeeksi pientä traktoria.

Niitä inhottavia hetkiä joita kukaan ei kaipaa on esimerkiksi sellainen kun ovesta lakkaa kahva toimimasta, eikä pääse sisään tai ulos.

No se päivä oli siis tänään. Onni onnettomuudessa että ei ollut kylmä ja että rikkoutuminen tapahtui töistä tullessa eikä lähtiessä.

Tietysti joku voisi soittaa lukkosepälle, mutta arvelin että sen saisi kuntoon ihan kotikonsteilla. No ruuvimeisselit esiin ja purkamaan.

Päällisin puolin kaikki näytti olevan yhtä katkennutta ruuvia lukuunottamatta kasassa- Tietysti ruuvi oli katkennut päästä ja tynkä oli jumissa kierteen sisällä. Onneksi se hoitui rautasahalla ja ruuvimeisselillä.

Vaan sitten kun kokeilin kahvaa paikalleen niin sepäs ei toiminutkaan. Sit ei auttanut muu kuin jatkaa purkamista niin että näki koneistoon sisälle. Onneksi varsinainen lukkopesä toimi ihan hienosti.

Sitä sit hetken katselin ja totesin että kieleen vaikuttava vipu on stopparin väärällä puolella. Ilmeisesti kansi oli sen verran löystynyt että pääsi kääntymään.

Kolmannella kasausyrityksellä jäin ihmettelmään yhden pienen jousen sijoittamista. Sitten tajusin että sen saa koteloon ainakin kolmella tavalla, mutta vain yhdellä tavalla lukko avautuu muutekin kuin avaimella.

Sitten vaan rautakauppaan hakemaan katkenneen ruuvin tilalle uusi ja koko paketti nippuun.

Huomenna se sitten alkaa, kevään ensimmäinen vaan ei toivottavasti kuitenkaan ainoa omakotitalotyömaa.

Sillä välin kun sinne oli kone matkalla huomista varten oli johtaja itse lähtenyt pihaansa siivoamaan, tuhonnut matkalla mansikkamaastaan osan ja ohjaamosta esiohjausletkun. Se tietysti halvaannutti koko koneen.

Kun sitten paikalle satuin niin siinä vaiheessa manasi kun ei ollut osia millä korjata. Löysin pitkän pengonnan jälkeen muutaman letkukaran ja koskapa oli sunnuntai ja kauhea nälkä poistuin kotiin tekemään ruokaa ja syömään.

Kun sitten seuraavan kerran työmaalla poikkesin oli kone edelleen rikki ja letku oli kyllä tehty, mutta siinä ei ollut A oikea pituus, toisessa päässä väärä kulma ja toisessa päässä ihan toisen stantardin liitin, kehtasi vielä väittää ettei oikeaa osaa ollut ja siis oli varmaan tunnin tai kaksi yrittänyt vääntää 1/4" BSP liitintä L8 lähtöön. Muuten niin pieniä putkiliittimiä taitaa olla vain keskusvoiteluissa.

On se kuitenkin aika suoritus jos mallin mukaan tehdyssä uudessa letkussa ainoa asia mikä on oikein on letkun paineenkesto. Puristusmittoja en susikappaleesta tarkistanut. Ei muuta vikaa, mutta se korjaaminen lankeaa taas mulle- no hyvä puoli kuitenkin ettei siihen uponnut koko sunnuntaita.

Ekat taimetkinm pieni laatikollinen meni tänään avomaalle. En tosin usko että selviävät loppuviikon viilenemisestä, mutta seuraava eträ saa ylleen harson

Maantiivistäjä ei edelleenkään toimi. Purin puolipuristimen, kiristin narukäynnistimen jousen, tyhjensin tankin, tarkistin että venttiilit eivät kanna, ilmasin ja edelleen käyntiin lähti vain kuumailmapuhaltimen avustuksella. Seuraavaksi varmaan avattava sylinterin kansi, hiottava venttiilit, tarkistettava männänrenkaat ja sylinteri. Tietysti kun koneella ajetaan pölyssä ja kurassa niin eihän se mikään ihme ole jos joku partikkeli läpäisee ilmansuodattimen, menee palotilaan asti ja kiilautuu männän ja sylinterin väliin.

No se remontti keskeytyi puheluun ja sitten olikin loppupäivä melkoista melvaamista turvekuorman kanssa. Nyt se on levällää pitkin kasvimaata, osin kynnetty,osin äestetty ja osin sekä että, tosin äestyksellä aloittaen. Oli siis pakko näyttää äestä ensin kun oli lähtötilanne niin kovin epätasainen.

Päivä ei taas todellakaan mennyt suunnitelman mukaisesti. Toki arvelin että saisin päivän mittaan siirryttyä porttityömaalla, mutta en todellakaan odottanut että sinne ehtisi vasta klo 17 jälkeen.

No sen siitä saa kun naapuria auttaa. Apua siis kahden perävaunun verran ja siinä toisessa olikin remontoitavaa ihan kunnolla. Kyllä se kuntoon tuli.

Ei mennyt päivä ihan putkeen. Pitkä se oli ja vääntää sai muutakin kuin ruuveja. Mietin lähtiessä että josko tankkais vaikka oli oli vielä ainakin teoriassa 60 litraa jäljellä. Kuitenkin varsin pitkä reissu ja lähimmällä asemalla hinta oli aamupäivällä 1,129 € /l - jos oli 1,149 tai 1,179 niin joka tapauksess oli melkoinen shokki kun 55 litran kohdalla hintariville oli tullut 100 €- siis sillä hinnalla olisi tankannut traktorin ja olisi jäänyt vielä rahaa ostaa kannu (4l) pienkonebensiiniä.

Luultavasti siellä on tapahtunut seuraavaa: Kesälaatuun siiryttäessä on syötetty lukemaa 1,179, mutta pilkku on livahtanut väärään paikkaan. Samaisen automaatin logiikka en muutenkaan ollu sama kuin muilla saman firman automaateilla tähäs saakka. Toivottavasti sitä ei ole käyty sorkkimassa että korttitietojen kopioinnille jää enemmän aikaa.

Naapureilla on ilmeisesti tarve uhitella. Itelle ei tulisi mieleenkään lennättää edes leijaa lähellekään USA:n sotakalustoa. Jos tilaa jää Hot Shots tyyliin vain pari auton mittaa niin siinä voi pian käydä vahinko. Sellainen vahinko että laivan automaattitykki suolaa ohilentävän reikäjuustoksi tai joko radiomaston harus tekee lentokoneesa siivettömän. Harppuuna tai heittoankkuri olisi riittänyt, tai iso uistin siimoineen moottorista sisään. En toki tiedä saako sotalaivalla kalastaa.

Kysymys kuuluukin: Ylennetäänkö uhittelijat vai ereotetaan, ammutaan tai lähetetään Siperiaan?

No Sieltä huoltoasemalta suunta oli rautakauppa. Sinne sit tinkimään sopivaa pituuttaa, paksuutta ja väriä laiturin kanteen. Mietinnän päätteeksi tavoitteena oli 3,9 m pitkät pätkät jolloin hukkapaloja olisi tullut mahdollisimman vähän. Sitä piti olla vaan kun ei niin ei.

Onneski Hankkijalla haluttiin tehdä kauppaa ja mukaan lähti 5,4 metrisiä ja koskapa rungossa on keskellä porras niin hukkapaloja ei kannen osalta jäänyt kuin sen verran että päistä sai pahimmat vajaudet ja halkeamat pois.

Paluukuorma päivän päätteeksi olikin oma operaationsa. Ei ihan seitsemää kuutiometriä kuitenkaan. Sen teko vaan aiheutti melkoisen mylläyksen ja ennen kuin kotimatkalle pääsi pistin kevyen tasauslanan liikkumaan.

Nyt tää saakelin kone huutaa jotain päivityksiä.

Täryissä oli ongelmia. Aivan varmasti molemmat ovat rikki samasta syystä:

Luulisi että perässäkäveltävä maantiivistäjä on suunnilleen yhtä helppo käyttää kuin kottikärry, mutta näköjään se vaan aina on niin että pitäisi kädestä pitäen opettaa, jatkuvasti valvoa tai sanoa suoraan että hae vuokraamosta- on meinaa sen verran kallis harrastus tuo korjaaminen:

Tankin korkki- siis yksinkertainen kierrekorkki hajotettu tankkauksen yhteydessä vääntämällä väkisin väärille kierteille. Samoin hajotti entinen tyttöystäväni pienillä kätösillään uuden Valtran öljyntäyttökorkin kierteistä puolet.

Täryn käynnistimiä on jo kaksi mennyt solmuun tai palasiksi, molemmat siitä syystä että puolipuristimen käyttö on ollut liian vaikeaa tai unohtunut. Käynnistimen naruja on mennyt samasta syystä vaikka kuinka monta poikki.

Kahteen otteeseen on jouduttu avaamaan suunnanvaihtomekanismi ja tänään avauskertoja tuli taas kaksi lisää. Suunnanaihdossa on siis yksinkertainen pumppu. Joku valopää on kuitenkin repinyt suunnanvaihtovipua niin lujaa että pumppua käyttävän vivun päästä kaksi kuulalaakeria on mennyt murusiksi ja muruset tietysti pumpun sisälle. 8 mm männän rajoitintappikin oli kahtena kappaleena. Liekö sit ollut sama idiootti joka katkaisi kaasuvaijerin ja rikkoi vielä kaasuvivunkin.

Ensimmäisellä avauskerralla sain korjattua laakerit, mutta pumppu ei toiminut. Toisella kerralla sain pumpun kuntoon, mutta siinä vaiheessa remontti oli vienyt jo noin seitsemän tuntia ja kun päivälle oli muutakin ohjelmaa niin koeajo jäi tekemättä. En siis tiedä peruuttaako vieläkään, mutta pakko olisi pakin toimia jos sillä meinaa seinen virustat tiivistää.

Eiliset poraventtiiliasennukset oli tehty kuumiin ja paineellisiin putkiin puikkohitsaamalla. Ei minusta niiden tekemisessä paljon apua ollut. Mitä nyt pari kertaa jatkovarsia jumpattiin porauslaitteesta irti ja sovia kiinni.

Tänään sitten päästiin käsiksi siihen varsinaiseen vikapaikkaan eli neljä kerrostaloa oli ehkä tunnin tai kaksi kaukolämpöä vailla ja se vikapaikan talo noin kahdeksan tuntia.

Nyt on kuitenkin lämpö päällä ja uusi putki odottaa eristäjää. Sitten taas linjan pitäisi kestää kymmeniä vuisia ainakin tuolta pätkältä.

Seuraavana päivänä olikin sitten vaikeuksia- täry ei suosiolla käynnistynyt, sitten kun se käynnistyi niin se oli kuin Helkaman mainos eli vain pakki puuttui.