Contour

Tänään olisi ollut hyvä päivä lämpökatkolle. +16 lämmintä, mutta yhtään putkea tai kaapelia ei vielä mennyt poikki. Huomenna tähän aikaan sen sijaan toivottavasti viallinen putki on vaihdettu uuteen ja järjestelmä ilmattu.

Olin siis jo maanantaina menossa avaamaan sitä siltä varalta että maa on vielä jäässä. Ei ollut jäässä ainakaan putkilinjan tuntumassa. Tiistaina tuskaa tuotti tunkki. Se oli ollut lainassa ja tiedä sit mitä sillä oli tehty.

No sitten kun tunkki viimein toimi niin oli vuorossa viimeiset kesärenkaat alle eli Toyotaan. Samalla sit tarkistin että kaikki jarrumännät liikkuvat moitteettomasti, takarummut käytin irti ja tarkistin että automaattisäätö toimii. Sen päälle sit painepesuria.

Oman auton vanhoissa alumiinivanteissa alkaa olla sanomista, siis vanteen sisäpuoleen on tullut bitumia ja ilmeisesti jarrupölyperäistä töhkää. Parempi sekin kuin ruosteiset peltivanteet.

Tänään oli herätykello soimassa. Harmitti herätä tuntia aikaisemmin. Vaan ei se päivä silti hukkaan mennyt. Ehkä juurikin se tunti mahdollisti sen että ehdin avuksi putkiosien rahtaamiseen ja ehdin käydä katsomassa miltä näyttää kunnan rajan toisella puolella.

Paluukuormassa olikin sitten pelkkää tuhkaa. Se on sikäli harmi että puolimatkassa olisi kaivattu hiekkalaatikkohiekkaa, mutta se jäi nyt väkisinkin hakematta. Tänään oli ajokelin puolesta kultainen päivä. Siis sellainen päivä ja todennäköisesti viimeinen että pystyi ajamaan lammen vieressä kaivetulla maalla ja ojista yli jäätä pitkin. Huomenna keli näyttää lämpenevän pysyvästi plussalle ja sen päälle pari päivää kuurosateita. Kyllä saa lumipeite kyytiä ja hiekkalaatikkohiekan noutaminen henkilöautolla on todennäköisesti mahdotonta.

Päivän päätteeksi pätkin perävaunulastillisen polttopuita. Ei ne kovin kummoisia olleet, mutta jo meinasi joku nekin vetää välistä myyntikasaansa. On vaan vähän sellaisia puita noi että niistä pitäis saada 150 € kuutiometriltä että niistä pääsisi omilleen. Näin ollen jos ne meinaa myydä voitollisesti niin varmaan ainoa keino on sahata puruksi ja myydä kilon pusseissa savustuspuruna- tai niin ikään pienissä pusseissa joillellekin pienten eläinten kuivikkeiksi.

Ehkä ne kuitenkin parhaiten lämmittävät grillissä tai saunan kiukaan tulipesässä.

Reilut 20 vuotta sitten poltettiin pitkään visakoivua. Sitä oli määrällisesti paljon, mutta valitettavasti kahdessa osoitteessa sama juttu eli ei oltu tajuttu kaataa ennen kuin oli liian myöhäistä. Sääli asiakkaiden kannalta, mutta kyllä se vaan vähän niin on että kotimaiset puut sisältä lahonneina onttoina kuorina kelpaavat vain polttoon.

Sen sijaan kurpitsa- tuo syksyisen säilymisen ihme huoneenlämmössä antautui viimein. Ilman mitään säilöntää, lakkaa tai lisäaineistusta se oli muutamaa neliösenttimetriä lukuunottamatta ihan syötävän näköinen sisältä.

Maanantaista eteenpäin onkin edessä tiukkaa puurtamista. Toivottavasti muistan kastella turveruukutkin.

Kaikkea merkillistä sitä sähköpostin mukana tuleekin.

Nyt kai pitäisi vaihtaa kesärengastusta alle. Jäi vaan tältäkin päivältä väliin kun arvelin että matkan varrella voisi olla vielä jäätä tai muuten vaan liukasta. No kyllähän sitä oli, muttei enää paluumatkalla kuin yhdessä paikassa keskellä metsää.

Päivän ratoksi oli ohjelmassa runkopuiden laittoa ja veden päällä kävelemistä. Muuten meni ihan hienosti, mutta kun toiseksi viimeistä poikkipuuta laiturin tilapäiskanteen ruuvasin kuului loiskaus. Onneksi ole vain ruuvi eikä väännin tai kärkisarja. Tietysti sukkana tolpan juuresta veteen.

Naureskelin siellä sitten keväällä syntynyttä saarta. Ainahan se siinä on ollut tai ainakin sata vuotta, mutta nyt vesi on vaihteeksi niin alhaalla että saappailla pääsisi sata metriä rannasta. En tosin tiedä kuinka kantavaa se on.

Aamulla hieroin silmiäni ja luulin olevani unessa- lehdessä siis luki että Olkiluoto kolmosesta pumppaillaan jo vettä läpi ja polttoainesauvoja survotaan sisään sitä tahtia että syksyllä Suomi on omavarainen sähköntuotannon osalta.

Hämeenlinnan paikallisuutisissa taas kerrotaan että HPK on saanut Kovaltchukin kolmivuotisella sopimuksella.

Sen varjossa SCC peruskiven muuraaminen ja rahoituksen järjestyminen Nigerian prinssin rahoilla kuulostaa ihan uskottavalta.

Hämeenkaareen perustetaan vastaanottokeskus. Siis sellainen josta päivittäin viedään ryhmä uimaopetukseen viereiseen uimahalliin ja kurssin läpäisseet pääsevät Vanajalle kalastamaan roskakalaa kolmessa vuorossa.

Vastaanottokeskuksen imussa vastarannalle elämyspuiston tienoille perustetaan kolme jätettä ja kierrätysmateriaalia hyödyntävää pienvenetehdasta. Siellä romuautojen moottoreita kunnostetaan ja marinoidaan, vanhat sohvat muutetaan sisustusmateriaaleiksi ja lopputuloksena on veneitä joilla muunneltavan sisustuksen ansiosta ylösalaisin käännettynä majoittaa 4-6 henkisen perheen tiiviisti, mutta lämpimästi.

Kaatopaikkamaksut siirtyvät historiaan kun optisen lajitteluaseman kolmosvaihe käynnistyy. Ekokemiin lähteviä ongelmajätteitä lukuunottamatta kaikki jäte pystytään lajittelemaan ja hyödyntämään muutekin kuin polttamalla. Jätteen kuljettaminen tapahtuu jatkossa omakotitaloista kahdesti viikossa, kerros ja rivitaloista kolmesti viikossa ja älykkäiden roskisten ansiosta materiaalin keruuajoneuvoilla ei ajeta tyhjille laatikoille turhaan.

Älyroskis on suurin keksintö sitten matkapuhelimen. Se hoitaa esilajittelun puolestasi, on hajuton ja tuottaa sähköä talvellakin enemmän kuin kuluttaa.

Tänään käytin ensin sukulaismiestä sairaalassa. Hän sit sai päähänsä että täytyy saada vene. Ihminen vanhenee niin alkaa uudestaan lapsettamaan.

No seuraavien seitsemän tunnin aikana peräväunun päälle vedettiin vanha lasikuitukippo ja sitä vaunua raijattiin useampi tunti josta tietysti vain puolet veneen kanssa.

Matkalla alkoi jo meno muistuttaa "Kummelin Catch a fish sketsiä". Onneksi järvi on vielä jäässä, pelastusliivit ja ankkuri kaupassa.

Eli Veturina oli kokolailla samanlainen Toyota ja veneeseen istutettiin uutuuttaan kiiltävä vanha perämoottori. Kaiken huippuna vielä teline televisiota varten- en tosin ole ihan varma oliko sekin tarkoitus veneesee asentaa- ite en ainaakaan ole törmännyt vesitiiviiseen matkatelevisioon.

Mies kirjoitaa ostoslistan kärkeen ruisleipää ja lähtee kohti kauppaa.

Matkalla kuitenkin tulee mieleen että perävaunu pitää palauttaa- koukkuun ja menoksi.

Kun koukku on tyhjä kärryn ontuva omistaja valittelee kun ei saa moottoripyöräänsä käyntiin ja valot palavat oudosti.

Korjaamaan parit sähköjohtojen liitokset jotta kaksilankaisille polttimoille saadaan virtaa molemmille toiminnoille. Siitä syömään.

Paluumatkalla tulee mieleen että piti käydä tarkistamassa vuotaako liitos ja että samalla vois tankata koneen.

Kun aineet on tankissa käykin ilmi että tarvis vähän levittää soraa. Reilut 3 tuntia myöhemmin alkaa jo mahassa kurnia, joten puhelu työmaalle- no vartin päästä alkaisi kokous- sinne, siellä tunti, lyhyt hiekkalaatikolla käynti sukulaisen pihassa ja viimein nälkäisenä kauppaan.

Sieltä sitten ostokset kyydissä kotiin toteamaan että pakastimessakaan ei enää tai vieläkään ole yhtään ruisleipää ja bataattiranskalaisetkin joutui paistamaan rehellisessä voissa. Ei muuten tullut ihan yhtä hyviä kuin rypsiöljyssä.

Kyllä on vaikeaa treffeille pääseminen nykyaikana. Reilu viikko takaperin ajelin sellaiset 235 kilometriä ja siellä puolimatkan krouvissa eli kääntöpisteessä odottelin P11 farmariversiota.

Näpit jäässä oli jäässä treffien päätteeksi. En siis kaivanut takakontista hanskoja siinä vaiheessa kun ohjelmassa oli koirien kanssa lenkkeilyä.

Hyvää kannattaa odottaa. Oli näet pitkästä aikaa sitä luonnollista viehätysvoimaa.

No siinä sitten kesken treffien totesin mielessäni että taisin mokata nämä treffit jo paljon ennen ensimmäistä tapaamista. Ei muuten, mutta ei ensimmäisenä tullut mieleen että mahdollisimman kaukana autosta hän saa puhelun liittyen vanhemman velvollisuuksiin.

Nostan silti naiselle hattua ja pistäisin vielä lentosuukonkin perään jos sattuisi tätä lukemaan.

Siitä pari päivää aikaisemmin tai myöhemmin mene ja tiedä olin niin ikään kaukotreffeillä tosin vain syömässä. Tällä kertaa lenkkeily jäi väliin tai lähinnä autojen ulkoiluttamiseksi.

Mutta siis jos tähtäimessä olisi romantiikkaa, lakanoiden ruttaamista ja sitä millä tavoin heterot lisääntyvät täytyisi varmaan todeta suosiolla että ei varmaan kannata yrittääkään. Sitä varten on tyhmempiä ja komeampia miehiä ja toivottavasti myös heitä karttavia naisia.

Tänään tehtyäni ruokaa noin kahden tunnin ajan en vieläkään pysty sanomaan oliko ruuaassa olleet pakastimesta otetut sienet rouskuja, tatteja vai jotain muuta.

Sen tiedän että perunat oli oman maan, samoin punajuuret.

Päivähän ei ollut mitenkään yllättävä. Ihan sitä oli mitä pitikin. Jossain puolen päivän tienoilla kaivettuna oli noin kolme kuutiometriä maata, eikä yhtään katkottua kaapelia.

Sen sijaan jossain yhden huippeilla vikapaikka alkoi hahmottua ja myös se syy. Muuten oli putket hienossa kunnossa, mutta viimeinen mutka maassa, vedessä/savessa ja se vuoksi pala reikäjuustoa välissä.

No yhtiön mies lähti hakemaan korjauspalaa, tuli takaisin pala kiinni ja vuoti edelleen. Ei kun irti, sama reisssu uudestaan ja uuden osan kanssa takaisin.

Sitten alkoikin noin neljän tunnin taistelu jonka päätteeksi todettiin että paskan möivät ja siis kirjaimellisesti korjauspalan tiivistävä osa murtui käsissä. Niin huonoa on siis kumi vuodelta 2005.

Jos jokin asia on varmaa niin se että tuo liitos vaihdetaan heti kun vaan siihen on olemassa sopiva kulmapala.

On ollut melkoinen juhlasuma. Eikä lopu vielä.

Tänään kaipasin lähinnä silmänruokaa- muuten oli herrkuja ja ohjelmaa. Sitten vasta kun aika alkoi käydä vähiin totesin että pitäisi olla silmät selässä.