Contour

Välijäähdytin on ollut olohuoneen pöydällä katsastusviikosta asti. Ahtoputki kävi korjauksessa, mutta mitäpä iloa putkesta on jos kennossa ei ole kuin toinen pääty kunnolla kiinni.

Jäähdytinkorjaamossa kerrottiin rehellisesti että sen korjaaminen on riski tai vaihtoehtoisesti siihen vaihdetaan koko kenno- siis sellainen hitsaamalla kasattava.

No kun mitään menetettävää ei ollut ja puuannos oli onnellisesti serkun ja sen varpaansa murtaneen miehen pihassa. Otin pari ulosvetäjää, puhaltimen, vasaran ja muutaman puunpalasen. Lämpöä sen verran ettei paljain käsin pystynyt kiinni pitämään, ulosvetäjillä pätkä kerrallaan tiiviste kasaan- pahimmin pullahtaneesta paikasta leikkaisin palan tiivistettä pois. Loppu olikin sitten vasarahommaa.

Tänään päätin käydä avaamassa mökkitien siis riippumatta siitä onko se ajettavassa kunnossa tai ei. Matkalla kävi kuin eräässa mainoksessa eli "Missäs kaikki haarukat on?" Veitsiä ja lusikoita oli monta laatikollista. No sain ruokani ja lopulta myös sen haarukan ettei tarvinnut herkutella sormin.- (kassakoneesta loppui vaihtorahat)

Perillä meni ihan ok sitten paluumatkalla pysähdyin ensin Matkakeitaalla. Siellä pirtelö puuttui valikoimasta. Ajoin sitten semmoiseen paikkaan missä oli pihassa kolme keltaista bussia. Siellä olisi ollut sohjojuomaa, mutta lähinnä siksi kun silmänruokaa riitti päätin ostaa jäätelön (kassakoneessa ei ollut ollenkaan vaihtorahaa) - täytetään ilmeisesti sitten kun muullakin kuin lapissa on yli 11 astetta lämmintä ja muutkin kuin miinä ostavat jäätelöä.

Tosiaan pisti silmään millainen määrä naiskauneutta sen lyhyen visiitin aikana niin pieneen paikkaan osui ja kuinka kaikkien niiden herkkujen keskellä jäätelön myynyt on voinut pysyä niin upeassa kunnossa- liekö sit uusi duunari.

Pois lähtiessä oli vielä kolme nuorta kaunista naista bussipysäkillä menossa samaan suuntaan, mutta kun ei tällä kertaa ollut edes kahden istuttavaa takapenkkiä niin ei tarvinnut ruveta samaan järjestelyoperaatioon kuin kolmen itämaisen marjanpoimijan kanssa.

Kolmas yritys noin 25 kilometrin päässä kotoa ja siinä vaiheessa rupesi jo vähän ottamaan päähän kun ei vieläkään saanut sitä mansikkapirtelöä vaan mautonta vaniljaa. Täytyy varmaan seuraavalla kertaa ottaa oma tehosekoitin ja omat mansikat mukaan. Ei se nyt oikeasti voi olla noin vaikeaa hankkia suomen suurimmalle kertjulle toimivia laitteita sinne ravintolakeittiöön- ja jos ei pystytä valmistamaan niin ottakaa jotain sellaista sinne listalle mitä pystytään valmistamaan.

No sitten viimein pääsin kauppaan ja ensimmäisenä sokeripussia kärryyn laittaessa totesin että joku oli jo tökännyt siihenkin reijän.

Olipa kerran kaukana kaukana täältä yksinäinen Boris. Boris tunnettiin hyvänä tyyppinä ja kani kun oli niin tietysti hänellä oli parhaina päivinään ympärillään lauma kaikenkirjavia puputyttöjä.

Boris kuitenkin kaneille tyypilliseen tapaan joutui luopumaan vanhasta laumastaan kaikkine puputyttöineen. Boris laitettiin kuljetushäkkiin kaltereiden taa, kuvattiin muutama video, otettiin jokunen valokuva joita sitten muut saivat ihailla pupunetin kaupallisella palstalla.

Boriksen vanhoille omistajillle jäi Boriksesta vain papanoita, valokuvia ja videoita.

Boris nimettiin kenties uudelleen ja vanhan tyttöpupujen täyteisen lauman sijaan aidan takana olikin ihmisiä joita kiinnosti Boriksen viriilin kanimaisuuden ja kanin tahdin sijaan Boriksen lihan piilottaminen pakastimeen. Toisella puolen kaltereita taas saisi olla varoa joutumasta vanhemman ja kokeneemman tyttöystäväksi.

Ihmeen kaupalla Boris kuitenkin pelastui pieneen eristettyyn koppiin. Ihan kaikkein parasta siinä pienessä kopissa oli turvaa tuovan valvontakameran ja säännöllisen ruuan sijasta Tatjaanoiden kanssa paritteleminen-

Onko Boriksella kaikki hyvin- en tiedä, koska Boris on kani. Tietääkö Boris että hänen elämäänsä on tehty käsikirjoitus joka päättyy nylkemiseen sen jälkeen kun kamerat on sammutettu.

Tänään pelastin tien päältä tuoreen kotimaisen vaatemerkin toisen perustajan. Ei hänellä poikaystävineen suurta hätää ollut, mutta peilittömällä autolla useamman päivän ja vieraiden kaupunkien reissuun lähteminen ei vaikuttanut järkevältä.

Näin ollen hänen autonsa meni talliin odottamaan liimausten kuivamista ja hän sitten lähti matkaan äitinsä entisellä autolla.

No minä sitten rupesin tutkimaan että mitäs se nainen oikein suunnittelee ja myy. Sieltä löytyi sitten verkkokauppaa ym ja myös blogi jota tässä vapaasti suomennan.

Hidas muoti= tuote joka kestää sekä käyttöä että aikaa. Näin ollen jos vaihtoehtona on ostaan halpoja kiinassa/filippiineillä tehtyjä hikipajojen paitoja hintaan 8 € tai kotomaista suunnittelua muutaman sadan kilometrin päässä Helsingistä valmistettuna hintaan 68 € niin kumpi kannattaa- No noin kärjistetysti kalliimpi voi olla hyvinkin paljon parempi kun huomioidaan tuotteen koko elinkaari.

Eli vähemmän vaatetta on enemmän kaappitilaa, vähemmän kaappitilaa on vähemmän asuinneliöitä, vähemmän kaupasta kannettuja pakkausmateriaaleja jne. Niin ja sitten se että kymmenestä halvasta paidasta ei välttämättä löydy yhtään hyvää.

Oikeastaan minun ei kannattaisi puhua muodista kun en sen päällä ymmärrä yhtään mitään- ei ole koskaan kiinnostanut. Mutta se on täysin totta että halvoilla tuontivaatteilla on monessa maassa tuhottu oma vaatetusteollisuus. Itsekin kaipaan aikaa kun VPU myymälästä sai mukavia vaatteita jotka kestivät satoja pesukertoja ja joissa saumat ei hiertäneet edes silloin kuon päällä oli luotiliivin, aseen ja taisteluvyön verran ylimääräistä painoa.

Eli nyt tämä kotomainen suunnittelija laittaa saumat oikeaan paikkaan että vaate ei hierrä. Etsii oikeat materiaalit että vaatteesta ei tule kertakäyttöistä ja alkaa luoda hidasta muotia nopeaan menoon.

Tähän piti taas kirjoittaa muutama paha sana, mutta tyydyn toteamaan että narsisti ei näköjään erota orkideaa rikkaruohosta vaikka olisi nähnyt sen kukkivan.

Eli muutama vuosi sitten P11 Primeran tuulilasin pyyhkimistä kuului kaameaa kiljuntaa. Purin sen mekanismin, paikallistin vian, hioin akselin ja laitoin muistaakseni ihan rasvanipan akselia ympäröivään putkeen että sen sai kunnolla rasvattua.

Tänään oli vuorossa Toyota. Sitä on jo kolme muuta ihmistä remontoinut ja yrittänyt rasvata ulkopuolelta- sehän ei onnistu millään, koska akselin ja putken välissä on tiiviste.

Kun sanon ettei onnistu millään niin ei ainakaan ilman porakonetta, hiomakonetta, katkaisulaikkaa jne. Nyt se näet on osina pöysällä. Varmasti pienempinä osiana kuin komponenttivalmistaja koskaan tarkoitti sitä kasaan niittauksen jälkeen purettavan. Seuraavaksi täytyy mennä poraamaan rasvanippaa varten reikä ja metsästää jostain uusi tiiviste. Valitettavasti kasaan niittaminen ei enää onnistu, mutta kun tuohon rakenteeseen lisää rasvanipan ja niittauksen tilalle tulee pari heftiä se kestää toiset 26 vuotta natisematta.

Ruotsin passilla kuulemma pääsee ilman viisumia yhteen maahan mihin Suomen passilla ei pääse. Se maa taitaa olla Brunei. Niin oli ainakin silloin kun minä siellä kävin.

No tänään oli poikkeuksellinen tilanne Hämeensaaren Hesburgerissa. Piti käydä jotain haukkaamassa ihan vaan sen takia kun suurella vaivalla väsätty kinkkujuustopiirakka meni pilalle. Oli ilmeisesti reikä juustoraastepussin kulmassa ja sehän ei sit pakastamatta säily kuin muutaman päivän. Näytti hyvältä, jäi maistamatta, mutta valmiina ei voinut todeta kuin että pihalle jäähtymään ja toivoa että kelpaisi edes ketulle.

Mut kettu vieköön oli siis parkkipaikalla autoja nolla, mutta sisällä kolme nuorta naista naista puolustusvoimien väreissä. Kun sain tilauksen sisään niin selkäni taakse ilmestyi vielä neljäskin ilmeisesti uimahallista tulossa ollut nuori nainen vailla salaattia. Tai pitäisikö sanoa kaunis ja uniformusta päätellen täysi-ikäinen nainen.

Ei olekaan vastaavaa tilannetta ollut sitten vuoden 1997 tosin silloin olin itsekin M95 puvussa ja neitokaiset olivat kyydissäni matkalla kirkkoon. (Joulu varuskunnassa)

Olipas vaihteeksi hauska kotimainen ohjelma. En tarkoita kummelia vaan sitä ohjelmaa missä näytettiin Carunaa omistavan sijoitusyhtiön esittelyvideo.

Nyt sitten taas jälleen kerran yksi suomalaisen talouden helmistä rypee. Tarkotan siis Nokian renkaita jolla on kuulemma ollut varaa maksaa johtajalleen parhaimmillaan 24 miljoonaa oliko sitten vuodessa vai joku optiopotti.

Ite ostin ekat nokialaiset varmaankin mopoon, eka nelipyöräinen millä olen ajanut missä oli nokialaiset oli todennäköisesti Saab 96 tai Vammas Magnum. Major olisi muuten, mutta siinä mallissa on pyöriä kuusi ja edelleen ajossa olevista auton renkaista omani ostin muistaakseni vuonna 1999.

Onko nokialaiset sitten olleet huonot- no ei todellakaan. Muitakin merkkejä on sekaan mahtunut, mutta ainakin koossa 225/45 -17 kahta muuta merkkiä kokeilleena molemmilla kerroilla tuntui että auto meni rikki siinä vaiheessa kun uusilla renkailla lähti ajamaan, järkyttävä jurina ja vetely. Nokialaiset toimivat suosituspaineilla, märkäpito oli aivan eri luokkaa kuin kahdella muulla kokeillulla ja jos 15 vuotta vanha Nokia talvirengas on parempi ajaa kuin uusi kesärengas niin kyllä silloin voi kysyä onko sitä testiä missä Nokia ei pärjää manipuloitu.

Grip on hyvä esimerkki- montako ulkomaalaista autoa siinä on pärjännyt Saksan ihmeille missään vertailussa? Varmaan täytyisi mennä jonnekin Suomessa valmistettuun Opel Calibraan asti ja sekin siis saksalainen merkki.

Miten sitten rengastestiä manipuloidaan- no helposti. 1 renkaan seos/kuluma. Periaatteessa pehmeämpi seos pitää paremmin ja kuluu nopeammin.

2 kuvio- no sitä ei muuteta, mutta joku pikkujuttu voidaan tehdä jos esimerkiksi halutaan parantaa vesiliirron kestävyyttä

3 runko- Ei niinkään autoissa, mutta traktoreissa ja työkoneissa on tullut vastaan soikeita renkaita. Siis sellaisia joilla ei voi maantiellä ajaa kun kone ei meinaa pysyä tiellä. Näin ollen myös muut rengasvalmistajat pystyvät tekemään jollain osa-alueella pareman renkaan jolla sitten testissä pärjää, arkiajossa ei merkitystä.

4 paine esim HKPL Q on aivan toivoton talvella jos painetta on 30% liikaa merkkiliikkeen virheen vuoksi. Näin ollen kun löytyy johonkin ajoneuvoon ja jollekin renkaalle sopiva paine sepä ei toimikaan toisessa autossa toisessa renkaassa.

5 ajopinta- no siinä viimeistään tulee eroa vaikka äkkiseltään luulisi että asfaltti on asfalttia Saksassakin. Kyllä se on, mutta jopa Suomessa on niin monenlaista asfalttipintaa että varsinkin sateella saattaa tulla ongelmia pidon vaihtelun vuoksi.

6 varastointi. Kuulemma Singaporessa ei ole mitään väliä mitkä kesärenkaat autoon ostaa. Kun maa on pieni jopa takseissa aurinko polttaa renkaat koviksi nopeammin kuin ne kuluvat vaihtokuntoon. Näin ollen väärä varastointilämpötila ja liikaa valoa= pitämätön rengas.

7 ikä- siis nokialaisilla tri kuvioilla pystyy todistetusti normaalin 6000 tunnin käyttöiän sijasta ajamaan 14500 tuntia. Nykyään kumilaaduilla se ei onnistu ilmaa lisäämättä- ei ainakaan 26 vuoden ajan.

8 kuljettaja. Jos varsinkin talvirengas otetaan käyttöön väärässä lämpötilassa ja ajetaan urku auki niin esimerkiksi HKPL Q on aika surkessa kunnossa jo 6000 reilussa viikossa ajetun kilometrin jälkeen.

9 auto. Eli ajoin 7000 kilometriä viikossa Bridgestonen 205/55 -16 renkailla. Ei ne kamalat olleet, mutta nokialaiset kun laittoi alle ajettavuus parani. Kun ne menivät kiertoon eli 307 pösön alle sen ajettavuus parani verrattuna p 6000 Pirelleihin.

10 painotus- jos vaaka on kalibroitu väärin niin kilo painaa kaksi. Jälleen esimerkki jos kaksi autoa saa pisteitä vaikkapa 121 - 117, toinen maksaa Saksassa samoilla varusteilla 15800 € vähemmän kuin saksalainen kilpailija. Suomessa ero olisi varusteiden hinnoittelusta riippuen jopa 23000 € - onko siis kaksi autoa keskenään vertailukelpoisia jos hinnaneroa on kohtuullisesti varustellun perus Golffin verran?

11 toleranssi. Renkaat eivät ole samanlaisia. Ei ole sorvikappaleetkaan vaikka ne työstäisi japanilainen CNC kone. Jos seostuksessa tai valmistuksessa tulee suuri poikkeama se kyllä pitäisi huomata, pieni poikkeama on pakko sallia vaikka olisi mikä sertifikaatti seinässä.

12 ohjauskulmat. Sillä on kaikkein helpoin saada joku rengas floppaamaan kun tiedetään ettei se toimi tietyillä ohjauskulmilla. Ero näkyy vikurointina, huonona keskittämisenä ja tietysti pidossa kaikkiin suuntiin + renkaan kulumassa. Periaatteessahan uutena kaikki renkaat pitäisi olla hyviä. Joku toinen saattaa olla 30000 kilometrin kohdalla reunasta sileä ja toisessa puolet urasyvyydestä jäljessä.

Jos jossain huijataan niin saksalaisessa autoteollisuudessa. Kuka tietää mitä muuta vielä löytyy kuin päästöarvojen manipulointia.

Sitten muuten tämmöinen hauska kokeilu on menossa eli yksi nokialainen ja kolmen muuta uutta rengasta samassa autossa. Kas vaan- Nokialainen on ainoa missä on vielä kaikki nastat tallella tämän talven ajoilla. Eikä varmasti ole mitään räätälöity rengas.

Ei siinä mitään järkeä ole että testiin lähetetään tuotantorengasta huo

Olipa kerra jossain englantilaisessa koneliikeessä vihreä kaivuri johon joku kyläseppä oli istuttanut hakkuupään. Lopulta kone päätyi suomeen ja savolainen halusi ruveta sillä pätkimään polttopuita.

Valitettavasti vaan puut oli jo siinä vaiheessa kaadettu joten eipäs ollutkaan niin helppoa. Kone kun on tavallaan mekaanisesti automatisoitu siten että se olettaa että ensi puu täytyy kaataa. Näin ollen kun leuat avaa kääntää yksi sylinteri hakkuupään pystyy.

Kun tunti oli kulunut, pätkittynä oli yksi puu, varpaat alkoi olla jäässä päätin vähän neuvoa. Neuvo oli varmaankin CE merkinnän vastainen, mutta koskapa töitä oli tarkoitus tehdä eikä moottorisaha pelannut oli jotain keksittävä.

Ratkaisu oli varsin yksinkertainen eli hakkuupää vaakatasoon, kallistuksen sylinteristä letkut irti ja tulpat päihin. Ei ollut vaikea operaatio, mutta sen jälkeen alkoi purua lentää ja pöllejä pudota. Voi olla koneen omistajallekin melkoinen yllätys. On näet huonolla menestyksellä yrittänyt samaa sylinterin letkut paikallaan huonolla menestyksellä.

Kerronpa tässä vielä yhden erikoisen jutun: Jos tiedät huoltoaseman nimeltä Linnatuuli. Ennen ABC aikaa se oli ainoa paikka mikä oli aina auki. Kaverini halusi yhtenä yönä sinne käymään ja kertoi sitten haluavansa pelata Amor jotain (rakkaustietopeli) PhotoPlay laitteella. En ollut koskaan sitä laitetta tai peliä käyttänyt ja hän kun oli siitä läheltä kotoisin tunsi pelin.

Se oli moninpeli ja hänen toinen kaverinsa putosi ensin ja sitten jatkoimme kaksin. Kun sitten muutaman kierroksen jälkeen hänkin vastasi väärin jäin siihen hetkeksi aikaa yksin, koska peli jatkuu kunnes vastaa väärin. Toki jonkun verran jouduin arvaamaankin, mutta siinä vaiheessa kun ensimmäisellä yrittämällä rikoin sekä kavereiden ennätykset että ylipäätään koko koneella pelatun parhaan tuloksen ja vieläpä melkoisella erolla niin sitä saattoi pitää erikoisena.

Jos en väärin muista niin siinä pelissäkin oli kysymys parinmuodostuksesta ja pituudesta uskottiin olevan apua metsästyksessä ja muutenkin ravinnon hankkimisessa. Nythän voidaan

Ehkä olisi voinut taas välillä jotain kirjoittaakin, mutta aika vähän on oikeastaa ollut siihen aihetta.

Tänään olin valmistelemassa rantaväylää ja se tuli lopulta aika hyvään kuntoon niiltä osin kun se oli mahdollista. Samalla reissulla lyötiin kaksi tolppaa laiturin linjalle odottamaan jäitten lähtemistä.

Jää on petollista. Varsinkin sellainen mihin on isolla koneella lyöty isoa reikää. Hieman vaan olen ihmetellyt naapureiden näkemystä ruoppaamisesta ja sitä kuinka väärällä työjärjestyksellä saadaan paljon vahinkoa aikaiseksi.

Nainen ahdistelee miestä. Se ei ole ehkä tyypillisin asetelma että nuori mies on kauniin vaalean naisen tuolin väliin puserrettuna. Miehellä kesti varsin kauan aikaa murtautua pois tilanteesta.

En sitten tiedä olisiko tilanteeseen pitänyt jollain tavalla puuttua, mutta sen pöydän ääressä oli joka tapauksessa kummallinen asetelma jo aikasemminkin.

Silloin vaan näytti että pitkä hoikka nuori kaunotar ja todennäköisesti kaunottaren isää vanhempi mies ensin sulassa sovussa ja sen perään sitten teatteria inhon ja pussailun väliltä.

Vielä enemmän tosin päivällä ihmetytti yksi kiukkuaan purkanut nainen ilmeisesti kahden juuri nukahtaneen ja heränneen lapsensa kanssa. Se voi joskus olla vaan niin ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää ettei se heidän pihansa ole ainoa paikka mihin lunta sataa ja tällä kertaa oli myös suuri vaihtelu siinä kuinka paljon sataneesta lumesta oli lumeksi jäänyt. Toki sinne olisi voinut mennä myöhemmin eli keskellä yötä, mutta minä katsoin ennustetta ja sadetutkaa kuten varmasti oli tehnyt moni muukin kun matkan varrella oli ainakin 6 konetta työn touhussa ja tienhoitoautot olivat jo poistuneet.