Contour

Eväät jäi aamulla ottamatta. Se siis tarkoitti ateriointia ja nyt voi sanoa edelleenkin että televisioruudusta katsotut lähetykset suurkisoista on tasan nolla, mutta ruokapaikassa oli niin iso kangas ettei sen näkemiseltä tai ainakin kuulemiselta voinut välttyä menemättä ulkoruokintaan.

Sen verran tuli rikkokiviä siivotessa tappioita että yksi kynsi kauhasta putosi. Etsin sitä ensi ihan väärästä paikasta, mutta löysin kuitenkin yllättävän helpolla. Lukitusrengas ja tappi jäivät seuraavalle arkeologisukupolvelle ruostumaan. Koneessa oli sentään mukana varasokat, mutta niistä ei tällä kertaa ollut mitään hyöytyä, koska olivat numeroa isommille ikenille ja kynsille.

Joskus kannattaisi vaan uskoa silmiään ja jättää poraamatta. 12 reikää meni aika tyylikkäästi, mutta 13 tuotti vaikeuksia. Kivi oli jotenkin halki ja pora meni halkemasta vauhdilla läpi. Annoin poran kuitenkin laulaa niin pitkään kuin kankea riitti ja vasta sitten rupesin miettimään millä sen saa halkeamasta ylös. Ei sentään veri valunut, mutta hikeä se vaati ja isompia käsityökaluja. Kanki tuli ylös pienen taistelun jälkeen ja niin tuli myös uusi porakruunu. Sen kiven saisi ehkä halkaistua pakkasilmalla vedellä ja sahanpurulla, mutta uskon kuitenkin tilaavani paikalle panostajan ja tuokoon sitten mukanaan jotain vähän nopeampaa ainetta.

Päivän päätteksi uuniin meni mustikkapiirakka. Ohje oli marginaaliin kirjoitettu, käsin ja omalla käsiallalla, joten jos tuli hyvää tai ei onnistunut niin siitä käy kiittäminen kotitalousopettajaa, jonka nimeä en tietenkään muista.

Osuvasti päivän lehdessä pohdittiin paikallisen lukion hallinnon siirtoa ja uuden koulukeskuksen kaavaa. Paikka on järjetön, koulu tarpeeton ja jos kerran lukion hallinto lähtee niin taas on vanhankin koulun kahvihuoneessa enemmän tilaa.

Minä en ole sitä lukiota käynyt ja se oli selvää paljon ennen yhteishakua, vaikka opo oli tietenkin yrittämässä haalia sinne oppilaita joilla oli mieluummin 8.6 kuin 6.8 keskiarvo. Koulun rakennuksissa ei silloin eikä mielestäni nytkään niin isoa vikaa ole että täytyisi rakentaa monien miljoonien laitos. Vanhojen koulujen sijainnit on aikoinaan aika hyvin osattu optimoida ja vaikka varmaan edellisenkin laajennuksen louhintatyö jonkin verran maksoi niin lopputulos lepää kalliolla eikä millään paalutusta vaativalla sekalaisella turpeella.

Moottoritien katteen alla körötellään vielä pitkään alennetuilla nopeuksilla. Voi jopa olla että keskelle moottoritietä tulee tällä menolla pätkä taajamaa. TUULILASINKIN noteeraama sakkorysä hukkaputki oli vaan pakko rusoa läpi turpeen ja vellin.

Mietin mitä piti muistaa tuoda kaupasta, en muistanut, en pysähtynyt, mutta kotona roskia viedessä välähti: Kiitos muutaman piirakan ja aamupäivän neljän ison Pizzan ei ole vehnäjauhoja- kahdella paketilla maitojauhetta ja pakastetulla hiivalla ei vielä oikein mitään leivota.

Olikin eka kertaa pitkän aikaan kun pizzan pohjat oli jotain muuta kuin kaupan pakastetavaraa. Ei maussa suurta eroa ollut, mutta rakenne oli kyllä kotitekoisessa parempi paiston jälkeen. Saa nähdä onnistuuko itse tehdyt esipaistetut pakastepohjat kelvollisesti.

10 tonnia nelimillistä sepelilä hiekoitukseen ja lukematon määrä käsin lapattua lunta. Niillä eväillä ja erinäisillä työkaluilla tehdään eduskuntatalon lumityöt. Myös traktori on (toivottavasti kotimainen) ja lumilinko. En muista onko joskus koulun kanssa siellä käyty pikkunaperona vai ei, mutta tuohon juttuun nimensä antanut ei laulava, ei näyttelevä talonmies on silti tavallaan tuttu mies. Hänen "seuraajansa" on tullut tutummaksi vuosien saatossa.

Onhan ne kiviportaat olleet aikoinaan massiivinen rakenssusprojekti ja ihan ok näköiset olivat kun viimeksi ohi ajoin. Nyt moisia ei varmaan tehtäisi, vaan loivemmat ja monta pyörätuoliluiskaa joissa tietenkin olisi lämmitys sähköllä tai vaikkapa säädellyllä kaukolämmöllä. Jos niin olisi voisi talonmies ohjelmoida sulatuksen päälle ja pitää huolen että sulamisvesillä on reittit auki sadevesikaivoihin.

Niin se vaan maailma on pieni kun Pirkkaa lukee ja ilmeisesti lunta varsin vähän kun täytyy lumityökaluja niin kovin mainostaa. Muutaman kerran tähän aikaan vuodesta lumilapiot ovat olleet kaupoista loppu, nyt niitä on hyllyt ja käytävät väärällään.

Sohvaperunakiusauksen välttämiseksi siivosin television johtoineen. Saa olla käyttämättömänä ainakin viikon tai vähintään siihen asti kunnes valaisin on vaihdettu.

En yhtään tiedä miten isoissa kisoissa on mennyt- meni miten hyvänsä ne ei minun päiväohjelmaani vaikuta. Hiihtämään ei pääse kuin matkustamalla- onneksi en ostanut uusia suksia vaikka viime keväänä kovasti kiinnostikin.

Rengasliikkeessä oli jonkinasteinen ruuhka. Sain sentään käydä työmaalla ja Parker Storessa + odottaa noin 8 minuuttia ennen kuin rengastyö edes alkoi. Onneksi vararengas oli vaunun alla jo lähtiessä, eli ei ollut mikään kiire.

Olin ihan varma että vaunokompressorissa on juku isompi vika. Vika oli iso, mutta ei kompressorissa.

Vetoaisa on joskus ollut säädettävä. Sitä varten aisan keskellä on lukittava nivel. Lukitusmutteri oli vaan yhteistyöhaluton siihen saakka kunnes sen kuumensi kaasuliekillä lähes punahehkuun ja vasaroi aikansa. Sitten vaan rasvaa väliin ja ruuvi kireälle. Se tuli kuntoon, tukijalka taas toisaalta ei tullu.

Harvemmin tähän aikaan vuodesta pystyy pihalla painepesuria käyttämään. Nyt on kuitenki pikkukone ulkoa puhtoinen ja moottorissa uudet öljyt.

Oletan että uudella tienhoitourakoitsijalla ei ole hiekoituslaitetta- oli tai ei niin näköjään ei tarvi peilijäällkään muruakaan kylvää näin viikonloppuna. Sehän maksaa ja sulaahan ne murut sinne jään sisään kuitenkin muutamassa tunnissa. Aina niitä valittajia löytyy teki sitten mitä hyvänsä.

Hiekkaa kyllä kylvin muille teille, mutta alkoi jo vähän jännittää pääseekö mäen ylös vai joutuuko kylvämään ensin hiekkaa kilpailijan reviirille. Hiekoitin päätti pitää kylvää- vai pitäisikö syyttää aurinkoa. Oli miten oli - se takahiekotin oli ekaa kertaa käytössä. Tehdasuusi tai korkeintaan esittelykäytössä ollut ja kiinnikettä lukuunottamatta hyvinkin pitkälle samanlainen kuin keulassakin keikkuva keksintö. Paska juttu vaan kun on seissyt monta vuotta varastossa. Maali oli ok, mutta pohjarullaa tiivistävä kumi oli käpristynyt ja kovettunut. Näin ollen kolmannes hiekasta valahti suoraan läpi ennen kuin käyttömoottori oli pyörähtänyt edes täyttä kierrosta.

Eikä siinä vielä kaikki. Ensimmäisen kylvötien puolivälissä syttyi öljynsuodattimien varoitusvalo, enkä millään jaksa uskoa että ne olisivat tulleen 130 tunnin ajon seurauksena paskaa täyteen, mutta se on mahdollista että uudessa koneessa, joka kylläkin tuli kantajansa mukana oli sisällään väärää öljyä. Se taas tarkoittaisi ettei kone ole tehtaan koeajon jälkeen pyörinyt kierrostakaan ja pahimmassa tapauksessa vaihdelaatikko on aamulla marjapuuromaista paskaa täyteen- voi tulla paljon muutakin häikkää kuin pelkkä varoitusvalo.

En usko puuroutumiseen tai suodatinten tukkeutumiseen, mutta uskon että kuralla, teille kylvetyllä suolalla on ja sillä ettei ihan vielä näillä keleillä ole ollut asiaa painepesurin varteen.

Päätin olla katsomatta venäjän meininkiä. Toki varmaan joudun joustamaan siinä vaiheessa jos jääkiekkojoukkueista jompikumpi kömpii finaaliin saakka.

Sen sijaan kaivoin digiboxin uumenista Pirunpeltoa. Pienellä nopeutuksella aina välillä tuli katsottua ennen hiekankylvökierrosta.

Pohdin muutama päivä sitten millä korvata tomaattimurska kinkkujuustopiirakkaa tehdessä. Päivällä sitten totesin että pakastimessa on karpaloita yli oma tarpeen ja kanneton pakkaus ensimmäisenä tulilinjalla.

Piirakkapohja ulkomuistista ja sitten kokolailla perinteinen suolainen piirakka, mutta täytteen kinkku ja tomaattimurska oli korvattu murskatuoreilla pakastekarpaloilla. Ilmeisesti Tehosekoitin on saanut aikaan että perinteisestä tehosekoittimesta käytetään muuta nimeä ettei koko naapurusto hyökkää kylään isän tai emännän huudattaessa Tehosekoitinta.

Tänään oli kolme vaihtoehtoa mielessä, joista mieluisin olisi ollut tällä kertaa iltalenkki. Päädyin kuitenkin kuuntelemaan mitä Jennillä oli sanottavaa. Ennen keikan alkua totesin että joku onneton oli keventänt asusteitaan jo ennen narikkaa- tai sitten kenties siinä narikkaan vaatteita laittaessaan. Kadonnutta korua kannattaa kysyä HML sirkuksesta. Tuntomerkkejä vastaan- ja niitähän minä en tähän kerro vaikkei se nyt miltään vihreältä timantilta näyttänytkään. Tunnearvohan voi silti olla mittaamaton.

En usko että koru oli peräisin tähdeltä itseltään, mutta minä sen talteen noukin ja ilmeisesti vuorokalifi sen sai. Sen sijaan joku ilmeisesti yritti heittää kolikolla tähtöstä- en tiedä osuiko, mutta uutiskynnys ylittyi koska sellaisen kolikon poimin talteen sitkeästi latttialla loikoilleen naisen vierestä.

Ilmeisesti taiteilijakaan ei ollut ihan tyytyväinen äänentoistoon ja tietysti korvat taisivat olla tulpattu. Aika monta kertaa tuntui säätävän mikkinsä lähetintä tai sitten on vaan niin timmissä kunnossa ettei lähetinkään meinaa pysyä kyydissä. Vähempikin basso olisi riittänyt niin olisi saanut noista vieraammistakin sanoituksista selvää.

Olisin myös ehkä saanut jo toisella yrittämällä selvää mitä se punapaitainen nainen kysyi. En ole varma kuulinko oikein edes kolmannella kerralla, mutta ilmeisesti oli vailla kuvaustilaa- siis kuvaustilaa mistä näkyi selkä, kylki takapuoli ja aika paljon rakennuksen pystypilaria. Eipä silti varmaan moni olisi jo hyvin mustasukkainen niidenkin liiallisesta tuijottamisesta.

Kotimatkalla havaitsin että talvi on taas yllättänyt pari autoilijaa. En jälkiä nähnyt, mutta omilla auton ikäsillä kitkoilla tulin samasta paikasta ihan ongelmitta omaa kaistaa- kuitenkin MB oli yrittänyt yhtyä Opeliin saaden aikaan orastavan orgasmin ja A:n Adamin sijasta vain romua ja kaksi lievästi (lunastuskuntoon) vaurioitunutta ajoneuvoa.

"Armeijassa on muutama kymmenen naista tuhatta miestä kohden."- mikäpä sen parempi paikka löytää mies. Ensinnäkin valtaosa miehistöstä on oletettavasti omaa ikäluokkaa ja niin ikään oletettavasti samassa vaatetuksessa tai ilman.

Näin ollen naisen on helpompi erottaa laumasta haluamansa jonkun muun kuin vaatetuksen perusteella.

Sen tarkemmin erittelemättä totean että varmaan kun neiti H.S aikoinaan meni saapumiseränsä mukana ampumaradalle ja saattoi tehdä erän parhaita ampumatuloksia ja oli varmaan myös älyltään ja ulkonäöltään parhaasta päästä- olisin varmaan itsekin halunnut saattaa hänet loman alkaessa jonnekin. Koskapa en kuitenkaan ollut samassa erässä tai samassa varuskunnassa niin varsin vähän oli ruokaa silmille.

Kuitenkin siirtoa voi anoa ja hetken mielijohteessa niin teinkin. Iloinen yllätys oli että siellä suhdeluku ei ollut 1/100 vaan noin 10/100 vähän laskutavasta riippuen. Minähän otan säännöt vakavasti ja "Kasarmeista lemmenpesiä" ei kuvannut minun mielestäni ainakaan tuota varuskuntaa.

Kuitenkin kun suhdeluku on tuo niin naisen ja miehen niin halutessa lopputulos on parinmuodostus ja kaipa niitä samaa sukupuoltakin olevien suhteita on syntynyt ja syntyy varmaan jatkossakin. En kuitenkaan sanoisi naiselle että mene inttiin etsimään itsellesi mies,

Sen voin kuitenkin sanoa että niiden muutamien naisten joukosta löysin kyllä omat suosikkini. Löysin, mutta ei olisi tullut mieleenkään pyrkiä kenenkään pöksyihin kotomaisessa varuskunnassa. Ehkä se jollekin sopii ja jotakuta kiihottaa, mutta en usko että "Red hot chilli pepper" olisi ollut sitä tyyppiä. Jos oli niin ainakaan minä en sitä tiennyt. Oletan että hänen vanhempansa jossain Utajärvellä olivat myönteisiä maanpuolustukselle ja "tytön" asenne oli alusta asti kohdallaan.

"Pelkovaara" - siinä sarjassahan pohdittiin myös esimies-alainen suhdetta. Ihastuminen ei katso aikaa, paikkaa eikä aina myöskään syytä/keinoa.

Vilkku- tuntuu olevan edelleenkin lisävarustelistan kallein ja vaikeimmin käytettävä laite autossa. Sen käyttämättömyyden ansiosta kolme läheltä piti tilannetta tänään.

Oletan että en saanut tänään sakkoja vaikka ajoin varmaan 120 kilometriä kameravalvotulla alueella. Jos olisin itse ollut poliisi olisin ainakin puhuttanut varalaskeutumispaikalla ohituksen tehnyttä niin ikään saksalaisen auton ratin takana istujaa. Jos kurakelillä on pakko mennä ohi ja edessä ei ole yhtään autoa ja ohituskaistaa on jäljellä 400 metriä- miksi ei käyttänyt sitä vaan mahdollisimman läheltä eteen.

Reissulla meni rahaa ihan jonkin verran. Ensimmäisessä pysähdyspaikassa ei yhtään, mutta toisessa sitten senkin edestä. Siinä vaiheessa kun maksun aika tuli oli toimistossa tasan yksi nuori nätti nainen ilmeisesti vanhoja asiakirjoja tuhoamassa. Oli ilmeisesti työharjoittelussa eikä ruvennut rahastamaan-olisin kyllä tarvinnut oppaan lounaspaikkaan, mutta oli ilmeisesti omat eväät.

Siitä sitten seuraavaan osoitteeseen vielä tyhjin vatsoin. Olen joskus ennenkin tehnyt töitä saadakseni ostettua oikean paluusuodattimen. Helppoa se ei ollut tänäänkään. Tietojärjestelmässä oli ongelmia, varaosanumerot olivat taas jälleen kerran muuttuneet, eikä edes mukana olleesta alkuperäisten numeroiden listasta ollut apua.

Tarvittiin reilu tunti aikaa ja kolme miestä, mutta poistuin kuitenkin viimein "maan viimeinen" oikea paluusuodatin takakontissa ja onnistuin välttämään vilkuttoman BMW:n keulan. Muutamaa risteystä myöhemmin noin klo 14:50 edessäni oli sinisiä vilkkuvaloja, kolaroitu BMW, tietysti poliisit, hinausauto ja nainen jääkiekkomailoineen. Ilman niitä poliiseja ja ahdasta risteystä olisin tarjonnut sille kovaonniselle naiselle mieluusti kyydin...

Seuraavassa pisteessä- terveisiä vaan oli ilmeisesti joku Cityn lukija/käyttäjä joka selvästi halusi tulla huomatuksi. En tiedä mistä oli kotoisin, mutta ilmeisesti ei ainakaan poistunut vakuutuspetosta kovaan ääneen suunnitelleiden mopoautopoikien kyydissä kuuntelemaan puhetta jossa joka kolmas sana on vittu jota kumpikaan ei puutteisesta puheesta päätellen ole vielä luonnossa nähnyt ja ihmettelen niitä naisparkoja jotka nuokin sisäänsä päästävät.

PS vaikka mopoautoon laittaisi mitkä vanteet ja mitkä stereot/valot ja karvanopat niin se on edelleen mopoauto. Tietenkin se helpottaa isä/äitiparkojen kuskausurakkaa, mutta väitän että parempia kuskeja tulee kun opettelee ensin ajamaan kahdella pyörällä tai suoraan autolla josta on suurimman osan maksanut itse.