Dia's diaries

Toissailtana tein hetken mielijohteesta reseptittä aika hiton maukkaaksi osoittautunutta punajuuri-lihakeittoa ja bonuksena mustaherukkahilloa, josta tuli suht buenoa. Toisaalta, voisiko hillon muka pilata?

Eilen kokeilin hetken mielijohteesta katsotaan mitäs tästä tuleekaan jos laitan vähän tätä ja vielä vähän tuota -reseptillä pullaa. Ajatuksenjuoksuni tietäen lopputulos olikin jtn pullan ja muffinsin väliltä höystettynä em. hillolla - ja maistui yllättävän hyvälle.

Nyt kun ns. mieshyväksyntä koeruuille on saatu, tiedänkin jo, mitä laitan sunnuntaibrunssille tyttökavereilleni.

Hei täähän on jonkin sortin evoluutio. Suhteellisen onnellisesti ns. huora keittiössä(kin) -parisuhdekonseptilla hyvin ja pitkälle pärjännyt mimmi muuttuukin hiljalleen pullanleipojaksi. Fuck. Tää pitää miettiä uusiksi. Heti kun oon tehny kokkikirjani valmiiksi. :D

Onneksi tänään (tai teknisesti ottaen huomenna) olen kotona vasta pikkutunneilla. Jos illan aikana keittiöön eksynkin, se ei ole omani enkä ainakaan kokkaa siellä. Having said that - tai ainakin kolmannen tequilan jälkeen - saan kuitenkin jonkin toooodella hyvän kokkaamisidean bileisännän keittiöön eksyttyäni. Lupaan jo nyt, että jos niin käy, niin en laita kuvia tänne. :D

Kohtuullisen psykoottinen tunnelma...

Aamupäivä. Rautatieasema. Junalaiturit. Juoponnäköinen tyyppi horjahtelee laiturin kupeessä nytkyvää pulua kohti käsi ojossa. Vaikea sanoa, onko aikomuksenaan paijata, ruokkia, pyydystää vai kätellä pulua. Hetken päästä ilmoille kajahtaa tyypin huuto: "Sillä on pojan pää! Sillä on pojan pää! Pojan pää!"

Jotenkin liitin tuon puluun enkä itseeni.

Mä olin tänään Se Paha Täti. Tai siis yritin olla. Tai ehkä olin olematta.

Tuulee. Vituttaa anteeksi viluttaa. Tai ehkä sekä että. Lumi on päivän mittaan ensin muuttunut rännäksi ja sitten ehtinyt sulattuaan muodostaa jänniä pikku jäälinnakkeita, joihin meinaa kompastua. Selvisin töistä dösikselle asti kaatumatta. Ihan selkeesti mitalin paikka.

Dösä on myöhässä, as usual, paitsi niinä kertoina, kun olen pysäkillä ajoissa: silloin se on ollut etuajassa ja vinkkaa mulle takavalolla kurvattuaan poispäin. Noh, nyt on odoteltu vain pari minuuttia ylimääräistä.

Nyt tulee! Niin dösä siis. Heilutan lippua kuin antautumisen merkiksi ja sitten asettaudun säädyllisesti jonoon. Edelläni on vain pari tätiä ja pikkutyttö.

Yhtäkkiä joku tönii mua kylkeen takaa. Toinen pikkutyttö! Ikää näyttäisi olevan 8-9 ikävuoden kieppeillä. Mun sisäinen pikkutyttö herää enkä päästä tönijää eteeni.

Tönijä yrittää uudelleen, puskee tällä kertaa kunnolla. Not gonna happen! Siirrän laukkuni niin, että tönijän on purtava tiensä siitä läpi, jos se meinaa tosissaan ohittaa mut.

Nätisti pyytämällä olisin ehkä voinut päästääkin tytön edelleni. Töniminen aiheuttaa lähinnä vastakkaisen reaktion: oho sori et päässyt dösään ollenkaan ku kamppasin sut lätäkköön hahaa. No ei ihan mut melkein.

Fittu. En ota kantaa sen tytön kotikasvatukseen kun en asiasta mtn tiedä, mutta eipä näyttänyt kovinkaan vahvoilla olevan.

Niin ja se dösään jonotus kesti about 6-8 sekkaa, että kannattipa etuilla.

Viime yönä mä löysin sen, täydellisen joululahjan. Siis itselleni, tietysti. Se on melkein kolmimetrinen ja kromattu. Ensin halusin punaisen tai pinkin mut se ei välttis istu muun sisustuksen väriin. (Ei, more, se ei ole dildo, vaikka ajatuksenkulussasi on kunnioitettavaa ambitiota :D)

X-pole <3

Ja keväällähän pidetään sitten tyttöjen perinteisiä brunsseja, missä syödään pullaa ja hedelmiä ranteet vienosti ojennettuina ja pikkurillit on pystyssä kahvikupeista siemaillessa, ja sitten vähän pyörähdetään tangon ympärillä ja ihan pikkuisen vaan liu'utaan myös pää alaspäin ja kikatellaan ihan hitosti. Alusvaatteisillamme, koska iho ja kitka ja y'know - I know gentlemen do.

Saatoin viime yönä sokerikännipäissäni laittaa alastonkuvani pikiksellä yleisempään jakoon. Mikäli joku herkkä sielu sai sellaisen, järkyttyi ja haluaa korvauksia, älkää ilmoittautuko mulle. Mä vaan lähetän niitä lisää.

Ihastuttavan lumivalkoista itsenäisyyspäivää kaikillle! Mä oon itsenäinen maalaamalla seinät ilman tehokasta supervisoringia. Ihan itte.

Viikonloppuna tuli harrastettua väsymysasteeseen nähden ihailtavan paljon asioita, joskaan ei ihan kaikkia aiottuja.

Alusvaateshoppailuaikomuksia. Blondailua ja fiksuilua ja blondifiksuilua. Tupakkaa ja sadetta. Kahvittelua ja painokeskusteluja.

Ylipolvensaappaat, mikromekko, biletystä, tuttuja, shotteja, kettinkiä. (En sentään tankotanssinut, vaikka toinen bileisännistä ja avec olivatkin sitä mieltä, että veto-oikeutensa riittää asian toteuttamiseen. Hah. Suckers. Niin no, miehet.) Sateessa kävelyä ja pizzaa keskellä yötä.

Liian vähän unta, darra, muffinsseja, komediaa, seksiä (duh!), konvehteja, söpöstelyä, lätäköiden yli hyppimistä, kuumaa ihoa ja kylmiä sormenpäitä.

Sunnuntaishoppailua, lohikäärmeitä, Funky Lady, jouluisen punaista ja pitsistä ja törkeän nättiä. Sovituskoppicatwalkia puolivahingossa (yeah right).

Ihan liikaa hyviä juttuja. Hyvällä tavalla siis liikaa. Hyvien juttujen yliannostus on joskus ihan paikallaan, jotta maanantai tuntuisi oikeasti tarpeelliselta päivältä.

Niin ja onneksi on vapaapäivä, voi rempata naapureiden iloksi. Ajattelin käynnistää poran heti aamuseiskalta, kun nuo täysillä metelöivät kusipäät ovat ehtineet nukkua sen parin tunnin verran. :)

Se on virallista. Mulla on maailman paras poikaystävä. Se meni ja vei mun pippelikuvaneitsyyden, kun oon ilmeisesti valittanut senkin kuullen etten oo saanut cityssä pikiksellä yhtään pippelikuvaa.

Kuva ei tosin ollut sen omasta varustuksestaan.

Ei heikkohermoisille.

Ah. Nyt voin hyvillä mielin mennä lounaalle. :)

Edit. Fuck. Sehän on puhunut jtn tatskoista muutenkin tässä lähiaikana. No, enköhän mä huomaa, jos se meinaa ottaa tuosta linkistä mallia. :D