Eräs ystäväni soitti tänään. Hän kertoi ilahduttavan innoissaan, miten oli vihdoinkin tajunnut erään asian, jonka koki vaikuttavan hänen elämäänsä mielettömän mieltäylentävästi sekä hyvinvointia edistävästi.
Kuuntelin, onnittelin ja kehuin häntä hymyillen.
Ystäväni oivaltama asia oli sama, jonka oivalsin itse vuosia sitten ja jota sovelsin ja sovellan edelleen aktiivisesti, ja se toimii.
Olin puhunut tästä asiasta juuri tälle samalle ystävälleni reilu vuosi sitten muutamia kertoja, mutta silloin hän todennäköisesti kuunteli kuulematta itse viestiä. Niin käy joskus.
Ennen tätä päivää ystävälläni oli ollut ainakin omien havaintojeni mukaan meneillään hiukan haasteellinen elämänvaihe, jossa suunta näytti olevan loivasti mutta varmasti alaspäin. Puhutaan siis henkisestä väsymyksestä. Asiaan ei liittynyt onneksi päihteitä tai elämänhallinnan menettämistä.
Olen iloinen ja onnellinen ystäväni puolesta. Hän oivalsi asian itse ja aikoo soveltaa sitä, ja toivon hänen onnistuvan siinä.
Mielessäni kävi kyllä pieni kaiho: entä jos ystäväni olisi reilu vuosi sitten kuunnellut minua tarkemmin ja kuullut viestini ja alkanut soveltaa tätä asiaa? Olisikohan hän sitten elänyt henkisesti helpomman vuoden? Olisivatko hänen asiansa huomattavasti paremmin kuin nyt, kun laskusuunta on vasta taittumassa noususunnaksi?
En tiedä eikä sitä voi tietää kukaan muukaan.
Tärkeää on nyt se, että ystäväni on löytänyt itse tämän avaimen onneensa ja ymmärtää, miten ja miksi sitä kannattaa soveltaa, sekä suunnittelee ottavansa sen käyttöön nyt heti.
Olen iloinen myös siitä, että hän jakoi tämän oivalluksensa kanssani.
