Dia's diaries

Pienten toiveiden ja unelmien toteuttaminen rasvaa koneistoa, ja pian isommatkin unelmat alkavat muuttua todeksi. Itselleen voi kuvitella onnellisuus- ja menestymislihaksen, jota voi treenata vahvemmaksi ja kestävämmäksi.

Luottamus itseensä, usko omiin kykyihin sekä haluttujen asioiden visualisoiminen vauhdittavat ja sujuvoittavat unelmien muuttumista osaksi arkea. Arkeahan elämässä on eniten, ja sen laatuun ja väreihin voi vaikuttaa itse - jopa täällä ikuisen yön luvatussa maassa.

Arki voi olla täynnä pienen pieniä onnen ja ilon pisaroita. Ne on vain osattava nähdä. Niistä kun on kiitollinen, mieli avartuu, hymy jää asumaan kasvoille, ja asioihin alkaa suhtautua ratkaisukeskeisesti sekä kiitollisuudella.

"Not a problem!" on tietyllä tavalla hyvin terve tapa suhtautua myös vastoinkäymisiin. On aika pitkälti itsestä kiinni, tekeekö jostain asiasta itselleen ongelman, vai suhtautuuko siihen haasteena, kasvumahdollisuutena ja tehtävänä, josta suoriuduttuaan on entistä taitavampi, viisaampi ja paremmin voiva.

Sinänsä simppeli asia, mutta kun sen tajuaa ja alkaa elää sen mukaan, ongelmien määrä pienenee huimasti ja olo paranee kohisten!

Jos ja kun sitä on ympäristössä, jossa voi pahoin ja jota ei voi muuttaa, kannattaa vaan poistua sieltä ja keskittyä sellaiseen, mistä on itselle iloa.

Mikään raha tai status ei ole sen arvoista, että mätänisi elävältä niiden takia.
Mikään pelko tai häpeä ei ole yhtä paha kuin se, että niiden takia valitsee elävän kuolleen elämän tai pikemminkin olemassaolon.

Jos ja kun joku tulee selittämään, että ei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä moisia päätöksiä, kannattaa vain hymyillä.

Ei kaikilla olekaan.

Ei ihminen yksin ole vastuussa kaikista. Itsestään vain.

Lueskelin asioita netistä, ja törmäsin ilmiöön, jossa joku kirjoitti omakohtaisesta kokemuksesta, ja perässä tuli joku toinen kommentoimaan, miten "tämäkin on väärin eikä sovi minulle".

Ketju oli aika pitkä ja siinä oli useampikin ihminen juttelemassa, mutta seuraava kommentti sai minut tekemään päätöksen: "your negativity is just a living proof for some level of frustration".

Tästä on vain reilu kuukausi, kun sanoin eräälle ihmiselle: "Ei minua kiinnosta 'olla oikeassa'. Olen mieluummin onnellinen." Kyseinen ihminen oli toivonut kannanottoani johonkin asiaa X, ja kun lopulta annoin sen, niin siitä syntyi (taas kerran) lihava riita. Vaistoni oli neuvonut olemaan osallistumatta. Pitäisi jatkossa kuunnella sitä enemmän.

Nyt kokeilen aluksi vaikka muutaman päivän olla tekemisissä taas vain vähintäänkin neutraalisti asennoituneiden ihmisten kanssa. Lähipiirissäni on vain pari part-time negailijaa ja heilläkin on vain meneillään vaikeahkot elämäntilanteet. Muuten lähipiirini on täynnä kannustavia ihmisiä asennoituneena olemaan hyvillä mielin eikä luettelemaan ja kauhistelemaan maailman virheitä voidakseen tuntea olevansa jotenkin äärimmäisen fiksuja nähdessään maailman virheet ja tuomitessaan niitä.

Myös some tarjoaa paljon anonyymeja(kin) negailijoita ja muuta ajatusroskaa. Tämän spämmin voi myös norata, ja niin aion tehdäkin. Noraamisen seurauksena menetän vain ajanhukkaa, ja sellaiseen menetykseen olen enemmän kuin valmis. Negailijoilla on oikeus mielipiteisiinsä, mutta minun ei heitä tarvitse kuunnella saati tuhlata aikaani heidän kanssaan "keskustelemiseen". Minun egoni buustautuu paremmin vaikkapa salilla. :)

Jokainen skeptinen kommentti, jokainen päänaukominen, jokainen muka-nokkela uteleva kysymys vain näyttää negailijoiden perimmäisen luonteen ja vahvistaa käsitystäni siitä, että tein oikean ratkaisun jättäessäni heidät omaan arvottomuuteensa ja valitessani entistä rakentavamman ja positiivisemman tavan olla ja elää.

Entistä parempi fiilis, here I come! :)

Eräs ystäväni soitti tänään. Hän kertoi ilahduttavan innoissaan, miten oli vihdoinkin tajunnut erään asian, jonka koki vaikuttavan hänen elämäänsä mielettömän mieltäylentävästi sekä hyvinvointia edistävästi.

Kuuntelin, onnittelin ja kehuin häntä hymyillen.

Ystäväni oivaltama asia oli sama, jonka oivalsin itse vuosia sitten ja jota sovelsin ja sovellan edelleen aktiivisesti, ja se toimii.

Olin puhunut tästä asiasta juuri tälle samalle ystävälleni reilu vuosi sitten muutamia kertoja, mutta silloin hän todennäköisesti kuunteli kuulematta itse viestiä. Niin käy joskus.

Ennen tätä päivää ystävälläni oli ollut ainakin omien havaintojeni mukaan meneillään hiukan haasteellinen elämänvaihe, jossa suunta näytti olevan loivasti mutta varmasti alaspäin. Puhutaan siis henkisestä väsymyksestä. Asiaan ei liittynyt onneksi päihteitä tai elämänhallinnan menettämistä.

Olen iloinen ja onnellinen ystäväni puolesta. Hän oivalsi asian itse ja aikoo soveltaa sitä, ja toivon hänen onnistuvan siinä.

Mielessäni kävi kyllä pieni kaiho: entä jos ystäväni olisi reilu vuosi sitten kuunnellut minua tarkemmin ja kuullut viestini ja alkanut soveltaa tätä asiaa? Olisikohan hän sitten elänyt henkisesti helpomman vuoden? Olisivatko hänen asiansa huomattavasti paremmin kuin nyt, kun laskusuunta on vasta taittumassa noususunnaksi?

En tiedä eikä sitä voi tietää kukaan muukaan.

Tärkeää on nyt se, että ystäväni on löytänyt itse tämän avaimen onneensa ja ymmärtää, miten ja miksi sitä kannattaa soveltaa, sekä suunnittelee ottavansa sen käyttöön nyt heti.

Olen iloinen myös siitä, että hän jakoi tämän oivalluksensa kanssani.