Dia's diaries

Anna ihmeessä mulle tietoa, kyllä mä otan sen mielelläni vastaan niin hyvin kuin kykenen. En tosin vastaa kyvyistäni, mikäli tapa tarjota tietoa on maustettu ylimielisyydellä, tai tieto on "tietoa" tai puhutaan taas kerran pelimiehen päiväkirjasta, joka kaikessa puhtaudessaan ja kaatokauneudessaan on juuri sitä, pelaamista ja manipulatiivisuutta, ihmisten (naisten) karjan tasolle asettamista.

It's not what you say, it's how you say it. Pakkauksella on väliä, joskus jopa enemmän kuin sisällöllä, koska jos pakkaus on perseestä, mua ei kiinnosta ottaa sisällöstä selvää.

Ja joo, tiedän, on oma menetykseni, jos en ota selvää tutkittaviksi tarjotuista asioista vain siksi, että niiden pakkaus/ulkomuoto tökkii. Veikkaanpa kuitenkin, ettei viestin olekaan tarkoitus mennä perille, mikäli se tarjoillaan huonosti. Toisaalta, mikäli tarjoaja on niin taitamaton, ettei ymmärrä viestimuotoilunsa offensiivisuutta, niin ehkäpä palaute on paikallaan herättämään hänet ajattelemaan - jos hän siihen kykenee.

Tiedän jo nyt tarpeeksi ja muun tiedon voin tarvittaessa hankkia itse - pakattuna juuri niin nätiksi kuin itse haluan.

So, I'm good. Are you good enough?

You see the trouble with me
I've got a head full of fuck
I'm a basket case
I don't think I can love, love, love

You see the trouble with you
Is you're in love with me
What a strange thing to do
What a brave place to be

So we dive
On sunset strip
A heart so deep
I drown in it
And as it breaks
I swim through cracks
And leave with words
I can't take back

You see the trouble with me
Monkey see monkey do
There's no u in tomorrow
A better offer came through
You see the trouble with you
There's no trouble with you
So when you say that you love me
That stops me loving you

Eilinen vitutus huipentui siihen, että ensin laittauduttuani illan ohjelmaa varten pari yllättävää pikkuasiaa teki sen, että vitutusmitta ylittyi ja kaikki, kyllä, ihan vitun kaikki, oli niin huonosti, että menin nukkumaan ihan vain saavuttaakseni edes jonkinasteisen tiedottomuuden tilan. Mähän en tunnetusti vedä vitutuskännejä enkä halunnut aloittaa perinnettä eilen. Painelin siis 19:30 maissa sänkyyn ja hetken päästä olin unessa.

Kello 19:56 puhelin soi. Kaverini halusi jatkaa sitä aiemmin päivällä aloittamaansa asian selvittelyä (lue: tivaamista ja riitelyä). Minä olin sitä mieltä, ettei minusta ollut siihen, ja kun mielipidettäni ei kuunneltu, puhelu katkesi kesken kaverin lauseen, minkä jälkeen laitoin puhelimen äänettömälle ja jatkoin unta.

Kyllä, olen bitch ja lyön huvikseni ihmisille kuurin korvaan. Älkää viitsikö, ei tuo tullut kenellekään yllätyksenä.

Seuraava herätys iski klo 05:15. Joku pariskunta oli päättänyt selvitellä välejään kännissä ja nimenomaan rappukäytävässä, koska hei, siellähän kaikuu kivasti ja hei, ei kai tähän aikaan kukaan nuku ja hei, vaikka nukkuisikin niin meidän riita on oikeasti tärkeä. Kuuntelin aikani sitä vinkunaa ja hysteriaa ja juuri kun olin menossa aiheuttamaan henkisen ménage à trois'n, vinkuna loppui. Melkein harmittaa.

Vilkaisin puhelinta: 6 tekstaria ja 4 puhelua. Jotkut ihmiset eivät osanneet kalibroitua siihen, että minä en ole tavoitettavissa. Soitin yhdelle ja raportoin olevani elossa, toiselle lähti tiedoksiantoviesti ja kolmannelle anteeksipyyntö. Valvoin kuuteen saakka ja sitten nukahdin taas.

Kello 09:45 kaverini soitti ja halusi jatkaa riitaa. No sitten sitä jatkettiin niillä spekseillä mitä hän tarjosi eli peilasin hänelle äänensävynsä, äänenpainonsa ja sanavalikoimansa, ja oho ylläripylläri, asiat meni perille ja sovittiin, että ollaan jatkossa tekemisissä rajoitetusti. Ihanaa.

Ihan vitun hyvää huomenta siis. Heräsin eiliset juhlameikit poskilla ja olen nyt nukkunut kaksi yötä ihan liian pitkiä unia (11h ja 14h). Joko musta on tulossa karhu tai sitten univelka on kuitattu aivan vitun varmasti. Mulle sopii kyllä kumpi vaihtoehto vaan, juuri nyt en jaksa välittää monestakaan asiasta.

Eikä mulla oo edes pms. Tsemppiä vaan mun poikaystävälle ihan noin niinku yhteistä tulevaisuutta ajatellen.

Päivä lähti käyntiin pommiin nukkumisella ja odottamani menon peruuntumisella, ja illasta tuli vielä parempi: pari pientä asiaa riitti siihen, että mitta täyttyi, joten heivasin kamat takaisin kaappiin ja jäin sohvalle vihaamaan maailmaa. Harkitsin jo hetken, että helpotan oloani rikkomalla jonkun turhan esineen, mutta kun ei vittu millään jaksaisi siivota.

Mun sisäinen lapsi riehuu nyt kyllä koko sen uhmaiän edestä, jota mulla ei koskaan ollut. Eikä tämän asian ymmärtäminen helpota oloa millään tasolla. Ei siis niin millään.

Ihmiset ja kommunikatio. Tällä myydään vitusti buranaa.

- Miksi teit sen?
- En tehnyt, mutta mikäli sinulla on jo valmiiksi muodostunut mielipide asioiden kulusta, niin en aio kiistää oikeutusta sen olemassaoloon.

- Sä et kuuntele etkä katso ympärillesi.
- Olet aivan oikeassa, minä en kuuntele enkä katso ympärilleni.
- Eikun...

Eikun? Oletko kenties eri mieltä itsesi kanssa?

Onneksi voi olla zen. Niin ja auttoihan asiaa ne sähkönsiniset plattapumpsit <3 Tosin näillä keleillä 13 sentin korko on ehkä hitusen liikaa, mutta hei, kohta on taas kesä!

Miehelle voi kihahtaa hattuun se, että nainen kertoo, miten paljon häntä haluaa. Erityisesti jos sen tekee enemmän kuin kerran saman päivän aikana.

I know my hidden looks can be deceiving
But how obvious should a girl be?

Nii-in just. Ei näköjään kauhean obvious. (Ihmekös jotkut naiset ei tee aloitteita, eivät edes tuijottele miesten selkiä.)

Jätän sitten ensi kerralla lässytykset väliin ja siirryn suoraan toimintaan.

Taitaa mennä aika hyvin, jos tämä on päivän ainoa ns. ongelma. :D

Eilen tanssikoululla kuultua noin nelikymppisen naisen suusta:

"Siis tiäksä mä en todellakaan usko kuntosalitreeniin."

Oh. Really? Sehän ON uskonto. :D

Voi LOL - yes, in capitals.

En vieläkään ole täysin tottunut ihmistyhmyyteen, siis omani ohella. Mutta kun tuon uskonnottomuuden tunnusti ääneen brunette. Brunette! Mun hiusvärikäsitykset meni uusiksi. Tai no hei, saattoihan se olla värjätty blondikin. U never know.

Mut joo, en mäkään usko kuntosalitreeniin. Mä tiedän siitä asioita ja joitakin niistä olen vain liian laiska tekemään riittävän säännöllisesti. Ehkä tää oli se mitä sekin mamma ois tarkoittanut jos olisi ollut rehellinen itselleen.

Niin ja tajusin just että tänään on perjantai 13. päivä. Ei sillä että asialla olisi mtn vaikutusta mihinkään, paitsi että pitää etsiä tikapuut ja mennä niiden ali sekä koittaa löytää musta kissa ja antaa sille etukulkuoikeus. Niin ja vois huvikseen lotota.

Sormenpäistä lähti ihoa ja sääret sekä pohkeet on jo nyt mustelmilla, aamulla näkee taas kaikki sateenkaaren värit iholla. But it was so fucking worth it! Kohta tämä(kin) laji sujuu kuin tanssi.

Note to self: Jatkossa lisää punnerruksia perusjumppaan ja lankkuun vaihtelua, sivuliikkeitä ja vain kahden raajan varassa pysymistä. Ettei vaan ois liian helppoa.

Rääkki <3 Ei lainkaan paha vaihtokauppa, kun luovuin sokerista.

Elämäntapojen lisäksi pari muutakin juttua.

Läppäri hajosi --> vaihtoon.
Työkone kenkkuili pari kertaa liikaa --> vaihtoon.
Vanhan kämpän naapurit ja muu saasta ei enää toiminut mulle --> vaihtoon.

Vaihtamalla paranee. <3

Laitoin aamuksi vitamiinitabut valmiiksi keittiön pöydälle, ja siinä ajatuksissani sitten söin ne. xD Nyt vois olla jo oikeasti aika mennä sänkyyn, jos vaikka nukahtaisi.

Huomenna ois taas rääkkiä tiedossa, ja kuntokuurin aloitus tärähti samalle päivälle. Tänään oli liian vähän unta alla ja liikaa kahvia. Ei hyvä.

Mut ei ollut ihan turha päivä, tein illalla keittoa. Paahtopaistista. Ja kyllä, siitä tuli herkullista.