Dia's diaries

Ihanaa kun mun työpaikalla pidetään huolta työkavereista. Vähän vanhemmat naiset oli tänään taas kerran kovasti huolissaan miespuolisten työkavereidensa sydämistä ja pulsseista ja verenpaineesta ja keskittymiskyvyistä.

... koska joku nimeltämainitsematon tyttölapsi kulkee siellä työpaikalla sellaisissa sopimattoman lyhyissä hamosissa, ihan oikein polvetkin näkyy.

"Opin", että
- legginssit ei oo mikään syy pitää lyhyitä hameita
- legginssit mielletään samaksi ku sukkahousut
- asioista puhutaan toisten kuullen, muttei suoraan henkilölle, jonka pukeutuminen ärsyttää
- kun yksi avaa suunsa riittävän kovaäänisesti, muutkin uskaltavat.

Tyhmähenki eiku anteeksi ryhmähenki ja silleen <3

Edit. No niin, ja sit yhdellä TÄDILLÄ oli legginssit ja neule. Aahhahahahahha kaksinaismoralismi!!!

... kahdet Friisin kengät 80 % alennuksessa
... onnistuneesti personal shopperina toimiminen
... näppärän kristallikruunun löytäminen uskomattoman halvalla
... hyvä ruoka, hyvä musiikki ja loistoseura.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Katselin mustia suoria hiuksia, jotka olivat joskus lyhyemmät, vaaleat ja hiukan luonnonkiharat, ihan latvoista vain. Silmien aito sinisyys oli piilotettu eriväristen piilareiden alle ja toi mieleen lähinnä sen toisen Marilynin, ei Monroeta.

- Mitä meille tapahtui? Me olimme ennen läheisempiä.

Kysymykseni jäi roikkumaan ilmaan, takertui toisen tuottamaan sakeaan tupakansavuun ja valui laiskasti sen mukana olemattomiin. Joskus terveet ja toisinaan kaunista ruusunpunaakin hehkuvat posket olivat nyt kalpeat ja lommolla.

Lisää tupakansavua, ikään kuin välillämme ei olisi muutenkin riittävästi näkymättömiä ja näkyviäkin esteitä. Viiruiksu siristetyt silmät katsoivat minuun mustan kajalin keskeltä enkä yhtäkkiä osannut sanoa, olisiko niissä enää edes teoriassa, edes jossain jemiksessä sitä minulle tuttua pehmeyttä ja eloisuutta, joka oli joskus vallitsevaa.

Kapeiksi kuihtuneiden sormien naksautus, tuhkahiutaleiden neppaamista siltä vähältä vaatetukselta mitä päältään löytyi, kuivuneiden ja rohtuneiden huulien nuolaisu, äänekäs, vaikea nielaisu ja vieras, narahteleva ääni:

- Kato ku sä oot Dia vaan muuttunu ihan liikaa, mä en enää tunnista sua.

Tumppi lennätettiin maahan ja se tallottiin metallisella kengänkärjellä kuoliaaksi, ehti sihaista pikaisesti viimeisen hengenvetonsa.

Allegoria oli vahvasti läsnä. No way back.

Maanantaiaamu, dösä on myöhässä, kulkee hitaasti ja kaikkia vituttaa. Tai ei ihan kaikkia mut joitakin. Kuskin ilmeestä päätellen ainakin häntä.

Eräällä pysäkillä porukkaa pakkautuu kyytiin toistakymmentä kerralla, ja siitäkös eräs dösän takaosan 1. rivissä istuva pulleaposkinen, noin nelissäkymmenissä oleva orastavakalju pukumies innostuu huutamaan:
- No nyt ois aika siirtyä eteenpäin! Menkää jo!

Kukaan ei reagoi, mitä nyt joku teinityttö tirskahtaa. Ihmisiä seisoo sekä etu- että takaosan käytävillä, kun kaikki istumapaikat on täynnä. Mies ei luovuta, ääni nousee falsetiksi:
- Menkää jo! Vai kuurojako ootte?!

Jotenkin ei hirveästi inspaa kuunnella hysteeristä huutelua näin kauniina talviaamuna, kun on kovin hyvä mieli saamastani aamuseksistä ja kiinnostaa kuunnella ennemmin vieressäni istuvien teinipoikien hyvää läppää jonoissa etuilevista mummeleista, joten avaan suuni minäkin:
- Kyllä aikuiset ihmiset ihan itse tietävät mitä tehdä, eikä tuo sun huutelu näytä muutenkaan auttavan.

Mies muuttuu punaiseksi, ainakin naamasta, nojaa eteenpäin kohti minua ja sähähtää hyvin bitchmäisesti:
- Kuka vittu säkin luulet olevasi että avaat suusi häh?

Ai että tekee mieli sanoa että "en ole vittu" tai nousta ylös ja heilutella päätä ja heristellä sedälle etusormea hoochie mama -tyyliin: "Etsä tiedä kuka mä oon?!" Ainakin päässä alkaa soimaan Cheekin "Etsä tiedä kuka mä luulen olevani?!" xD Mut sovellan laiskasti peilaamista:
- Kukas vittu SÄ luulet olevasi että avaat suusi häh?

Sedän pää nytkähtää taaksepäin ja hän alkaa räpytellä silmiään pikakelauksella. Melkein odotan näkeväni kyyneleitä mutta erehdyn. Setä kerää itsensä aivan mahtavaan comebackiin:
- Niin?

Ja mä peilaan taas:
- Niin?

Sedän seuraava siirto on älyn säkenöintiä parhaimmillaan:
- Hyvä sun on puhua kun istut. Anna heille paikkasi!

Umm, kaikilleko kerralla? Voi olla vähän ruuhkaa xD Peilaan taas sedän älynväläyslinjaa:
- Ja säkö leijut ilmassa etkä istu?
- Sä oot lähempänä, anna heille paikkasi!
- Ja sä avasit suusi ekana, joten anna oma paikkasi!

Setä syö huuliaan hetken ja mutisee jotain. Totean, etten saa mitään selvää hänen sössötyksestään. Sedän kaljuun ilmestyy hikipisaroita ja hän piipittää värisevällä äänellä:
- Niin mut ku noi seisoo vaan tuolla etuosassa...
- Niin seisoo ja ne on aikuisia ihmisiä. Jos joku tarvitsee lisätilaa, eiköhän se osaa itse pyytää, että muut siirtyvät eteenpäin. Ei liene sun tehtävä antaa neuvoja muille, varsinkin kun he eivät ole niitä pyytäneet.

Setä kaivaa kännykkänsä esiin ja naputtelee sitä puuskahdellen ja huuliaan mutristellen. Ilmeensä on erittäin tyytymätön.

Sedän vieressä istuvat teinitytöt kikattavat. Vieressäni istuvat teinipojat jatkavat keskusteluaan. Minä ihailen maisemia ja kuuntelen lisää stooreja ilkeistä mummoista.

Argh. Keksin äsken ihan vitun hyvän jutun:
Niinistö voitti ja Haavisto tuli perässä hyvänä kakkosena. :D
*väistelee lentäviä tomaatteja*

Tää on näitä fiksuja aamuja (normaalien ihmisten ajassa jo iltapäiviä), kun lähden viemään roskia pelkästään minimekossa ja korkosaappaissa koska en jaksa pukeutua ja sit ulkona palellutan paikkani ja sit päästyäni takaisin rappuun vastaan tulee naapurin perheisä ja kompastuu tiiraillessaan mua ku en oo ees lettiä kammannu viime yön ja tän aamun jäljiltä ihmismäisemmäksi. Hieno ensivaikutelma, hei olen uusi naapurinne xD

Nyt vois kohta lähteä lenkille tullettamaan loputkin ehe ehe -jutut päästä. Asianmukaisesti pukeutuneena :D

Olin eilen aikuinen tilanteessa, missä sain jo hetken ajan maistaa suloista sanatappeluvoittoa ja aiheuttaa yleisössä useampaan kertaan sudenulvontanaurua vastapuolen kyetessä parhaimmillaan "voi vittu" -comebackiin.

Kulminaatio:

Poika: Fuck you!
Dia: Fuck me? You wish!
Poika: No en kyl koskis suhun!
Dia: No et niin ku et saa.
Poika: No en vittu haluiskaan!
Dia: No ei se haluaminenkaan auta ku et kerran saa.
Poika: Haista vittu! Turpa kiinni!

Yleisö muistutti poikaa taas kerran, että
a) nyt voisi rauhoittua ja lakata huutamasta
b) häntä on varoitettu, että mä auon päätäni takaisin
c) leikkiin ryhtyneenä kandee ottaa häviötkin reilusti vastaan.

Mä olin aikuinen ja ojensin kundille käteni sovintoeleeksi.

Poika: Tunge se sinne minne ei aurinko paista!
Dia: Käänny ympäri.
Poika: Vasta huomenna jooko.
Dia: Ihan sen mukaan miltä susta tuntuu. Mä voin odottaa.
Poika: Haista vittu!

Kävihän se pyytämässä anteeksi noin tunnin päästä. Oli varmaan joko juonut itseään mukavammaksi tai sitten selvittänyt päätään pakkasessa röökillä käydessään.

Noh. Mua nyt silti vitutti olla aikuinen. Tietty kun vaihtoehtona oli saada känninen, kavereidensa nähden henkisesti dunkkuunsa naiselta saanut asennevammainen ja aggressiivinen parikymppinen poika kimppuuni sillä ei-toivotulla tavalla, niin joo, ihan hyvä päätös oli lopettaa se takaisin huutelu.

Silti. Mulla oli niin monta hyvää heittoa valmiina... harmittaa. *huoh*

Aamu 1
Lähden niin, että ehtisin töihin naftisti. Julkiset kusee. Saavun töihin hiukan myöhässä.

Aamu 2
Lähden niin, että ehtisin töihin hiukan etuajassa. Julkiset kusee. Saavun töihin eilistä enemmän myöhässä.

Aamu 3
Lähden niin, että olisin töissä hyvissä ajoin. Julkiset kusee. Saavun töihin aika tuntuvasti myöhässä.

Aamu 4
Lähden niin, että olisin töissä aivan fitun varmasti etuajassa. Julkiset kusee. Saavun töihin reippaasti myöhässä.

Aamu 5
Ihan sama. Lähden niin, että olen töissä aika varmasti vähintään 10 minuuttia myöhässä. Kuski kaahaa koko matkan ja ignoraa parit punaiset valot. Olen töissä ajoissa.

Minusta tämä on ihan riittävä peruste olla stressaamatta aikatauluista enempää ja nukkua aamuisin vähän suunniteltua pidempään.

Kävinpä tänään hakemassa sisäkköessua. (Ei, Veltsu ei ole palkannut minua, eikä essu liity tähän lainkaan.) Sanotaanko niin, että jätän tietoisesti osan verhoistani auki ja tykkään yllättää tv-luvantarkastajiakin. Ehe ehe öhö öhö.

Katseeni harhaili kaikki e-liikkeen hyllyt läpi mutta voihan harmi, en nähnyt essua enkä asukokonaisuutta, johon sellainen kuuluisi. Pyysin jopa myyjältä apua, mutta hänkään ei osannut jeesiä, valikoimiin kun ei kuulunut kyseistä hepenettä, ainakaan hyllytarjonnasta päätellen.

Olin jo luopumassa toivostani, kun samassa liikkeessä asioinut mieshenkilö ojensi minulle paketin ja kysyi: "Tällaistako etsit?" Hm. En ihan, mutta menettelihän tuokin. Kiitin nätisti ja käännyin kipittääkseni kassalle, kun mies lausui vielä hyvin herrasmiesmäisen kohteliaisuuden: "Tuo sopii sinulle varmasti todella hyvin." Eikä ollut yhtään limaisen tai niljakkaan oloinen. Ei niinku yhtään. :D

Aww. Ihmiset on sitten ihania. <3

PS. Shiwan on oikeassa. Naisena pääsee aika hiton helpolla, kaikki suurinpiirtein tuodaan valmiiksi eteeni. :)

Human sandwich, läähätyspuhelu, soitellaan-shotteja, tekilaa ja limeä, Naughty girl -tanssiesitys, pullonpyöritystä, avautumisia taksissa (ei sentään kuskille), avautumisia parvekkeella (ei sentään naapureille), sukka ovikellon päällä, keskusteluja elämän tarkoituksesta ja shoppailusta.

^ Ainakin nuo muistan. Oli siellä paljon muutakin, sellaista mitä en tunnusta (tai en muista). :D

Parikymppisten bileillat... ihan oma maailmana. Sen mukainen oli kyllä olokin aamulla. Ei sentään tänään aamulla. Enää. :D

Ai niin, risteily. Sekin vielä. xD

Onneksi on ystäviä. Vielä suuremmaksi onnekseni on luottoystäviä, sellaisia kuten Punttisika.

Se soitti tänään ja kyseli mun vointia kun menin möläyttämään sille pahasta mielestäni, ja sitten ilmoitti tulevansa käymään luonani teekupillisella suoraan salilta ja haisevansa samalla.

Miehet. Ei se haissut millekään muulle kuin miesten parfyymille. Oikea sana olisi siis ollut tuoksua. Punttis halasi mua, kuunteli mun juttuja, nyppi Touch d'Andre -farkkujensa saumaa hetken ajatuksissaan ja sitten käski mun ottaa etäisyyttä (fyysisesti), jotta se saisi ajatukset liikkeelle.

Jaha. Kiitti. Olen tänään todellakin miesten suosiossa. Cityssä suurinpiirtein sanottiin huoraksi ja irl käskettiin mennä kauemmaksi. Lovely. I feel so loved and wanted. Nyt vois melkein olla Veltsulle käyttöä - ja ihan ilmaiseksi. :D

Punttis painelikin suoraan mun keittönkaapeille ja jääkaapille, läväytti ovet auki, työnsi päänsä sisälle, tutki hyllyjen valikoimia ja kertoi, mitä en enää saa syödä ja mitä mun pitää hankkia tilalle.

Kaupanpäälliseksi tuli huikea infopaketti siitä, että jos painaisin vähemmän, tankotanssi sujuisi iisimmin ja edistyisin pienemmällä vaivalla. Niin no, mies on ollut Gents' Clubilla duunissa monta vuotta, se tietää.

Ja nyt minäkin tiedän. Kiitos Punttis. <3

Niin ja Punttis ei oo tuossa kuvassa, sehän ois kauheen epäloogista :D Mutta nuo on Touch d'Andre -farkut, ihan FYI.