"Sulla on pakko olla poikaystävä. Ai ei oo vai? Miten sä voit olla sinkku, sähän oot [insert obvious cheap flattery]."
Joidenkin mielestä sinkku on yhtä kuin viallinen kappale, kun häntä ei ilmiselvästikään kukaan huoli. Sinkku on siis esine; liian kauan pöydällä seissyt nuhjaantunut salaatti; varastoon unohtunutta ja vanhentuvaa mallistoa.
Sitähän ei tietenkään osata tai haluta osata ajatella, että sinkkuus voi olla myös omavalintainen asia. On äärettömän hankala käsittää sellainenkin asia, että sinkkuus on vaihetila ja usein nyt sinkkuna oleva on kyllä seurustellut ja seurustelee varmasti tulevaisuudessakin. Ehei, turha olla niin objektiivinen, kun voi olla valikoivasti hassunhauska ja vääristellä todellisuutta palvelemaan omia tarkoitusperiään eli lähinnä elämänsisällön puuttumisesta johtuvaa paskanjauhamista.
Toki on niitä, jotka ovat valmiita ihan mihin vain ihen kenen kanssa tahansa, kunhan ei tarvitsisi olla yksin. Nämä ovat usein samoja ihmisiä, joilla on tylsää itsekseen eivätkä he osaa keksiä itselleen tekemistä, vaan tarvitsevat jonkun ohjeistamaan heidän jokapäiväistä toimintaansa. Pikkulapsen tasolla olemista, avuttomuutta, osaamattomuutta ja turvan hakemista toisesta ihmisestä, johon lopulta ripustaudutaan - voi miten houkutteleva vaihtoehto. Sinkkuus ei olekaan enää kirosana, kun sitä vertaillaan tuollaiseen ääripäävaihtoehtoon.
"Miten sä voit olla sinkku?" on suurinpiirtein yhtä merkitystyhjä imartelukysymys kuin sinkun oma "Miks mä oon yksin?" -huomionhakuvaikerrus. Näiden ja vastaavien fraasien viljelijöitä on hankala ottaa tosissaan tai ainakin suhtautua heihin aidosti asiaa ihmettelevinä yksilöinä. Mieleen tulee pikemminkin maneeri, siirappimaisuus, itsetunnonpönkityshaku tai jotain muuta yhtä epämiellyttävää. Toki tässäkin on virhetulkintamarginaali.
Esim. eron jälkeen voi haluta olla jonkin aikaa yksin ja sitä omaa tilaa voi haluta hyvässäkin suhteessa ollessaan. Tätähän eivät kaikki ymmärrä eikä mahdottomia kannata vaatia niiltä, joiden kyky ymmärtämiseen on rajoittunut jo itsensä kohdalla. Onneksi itselleni riittää se, että ymmärrän näiden ymmärtämättömien ymmärtämättömyyden.
