Dia's diaries

A section's ripped out from my diary.
If only I could clean my soul
Erase the memories
Rewrite our history.
I'm sorry it was me
with you
and really sorry it was you
with me.

Jollain tasolla mä niin tiesin sen jo ennen kuin toinen oli ehtinyt muodostaa lauseen loppuun, ettei sanomansa tule pitämään paikkaansa. Eikä se tullutkaan.

Sama juttu taas tänään iltapäivällä. Oli tunne siitä, että tämä on todennäköisin skenaario ja tietysti juuri niin toinen tekikin.

Pitää varmaan lotota. Jää muutakin käteen kuin hyvä mieli.

Taas se nähtiin, miehet osaavat yllättää. Kiitti. Viikonloppu oli sänkypainotteinen ja illalla saan italialaisia herkkuja. <3

Jostakin kumman syystä näen uuden tuotteen flush and go -konseptissa epäkohdan, kun se go-osion pitäisi kuitenkin olla ensin.

Yksisilmäistä tyttöä ei enää kiinnostanutkaan ottaa selvää, kuka rapisteli linnunpöntössä.

Mä tiedän, että tälle nauraminen on kamalaa, ja silti repeilen tälle eilisillasta asti. No, ehkä saan jotain muuta ajateltavaa tänään illalla, vaikka kuria.

You're not afraid of the dark but of what's in it.
You're not afraid of heights but of falling.
You're not afraid of people around you but of rejection.
You're not afraid to love but of not being loved back.
You're not afraid to let go but to accept the reality that's s/he's gone.
You're not afraid to try again but of getting hurt for the same reason.

*totaalireps*

Likainen pommi on sitten loistoesimerkki siitä, miten elokuva voi olla kuin pitkittynyt kaskunkertomisilta, missä tapahtumat tavallaan linkittyvät toisiinsa mutteivät kuitenkaan muodosta punaista lankaa ja ovat fucking kokoelma, joka herättää ajattelemaan hyvin, hyvin sopimattomia.

Yllätys- ja shokkiefektejä tuli ihan riittävästi kielenkäytöstä, sanavalinnoista ja etuhampaidan välisestä raosta. Broken hearts, hugs me hard ja "onneks sussa ei oo niinQ yhtään karismaa" tjsp.

Nauroin yhden kevyen vatsatreenin edestä, tai ehkä ymmärsin väärin ja kyseessä olikin astetta fiksumpi leffa, jossa pitää osata nähdä tragedia komediaan kiedottuna. Kikatin kuitenkin estottomasti ja todnäk pissismäisemmin kuin PD. Enkä tuntenu sheimiä :D

Mut poppareilla meitä ei heitelty. Istuimme tosin toiseksi viimeisellä rivillä, ehkä sillä(kin) oli vaikutusta asiaan.

1. Reaktionopeus. Mitä myöhemmin ns. antaa takaisin, sitä tyhmemmältä vaikuttaa. Asiaan kannattaa reagoida heti siihen törmättyään, jottei vaiettu loukkaantuminen kasva korkoa, aiheuta odottamatonta epäadekvaattia käytöstä sekä ruoki paranoiaa.

2. Ytimekkyys ja deadline. Just say it and move on. Jatkaessaan vuosikaudet aiheesta puhkumista tai kostaessaan erissä ilman mitään aikarajoja saa pian yleisön myötätunnot kääntymään kohteensa puolelle, koska vainoamista sietää aika harva. Tapahtumien taustatkin hiipuvat unohduksiin: historijoitsijoita sekä arkeologeja tuskin löytyy kuuntelijoiden joukosta.

3. Asiassa pysyminen. Kissa on pöydällä, puhe on siis siitä eikä sen pentueesta tai repimistään verhoista. Aiheeseen liittymättömien asioiden väkinäinen liittäminen kostoonsa kääntyy yleensä kostajaa vastaan.

4. Asiallisuus. Kuiskuttelut, hihitykset, epämääräiset vihjeet, huhut, propaganda sekä muu manipulointi ja vääristely kääntyvät lopulta sitä viljelevää ihmistä vastaan. "Mutkusealoittieka" on argumenttina (kissan)hiekkalaatikkotasoa.

5. Noidakehä. Kertaus saattaa olla opintojen äiti. Oppia voi silti muutakin kautta ja toisinaan on hyvä jättää varaa hoksaamiselle. Yksinään kentällä nyrkkejään heiluttava ja/tai suu vaahdossa muita haukkuva saa harvemmin kannattajia ympärilleen. Riitaan tarvitaan kaksi. Riidan voi lopettaa myös poistumalla paikalta, erityisesti mikäli vastapuoli keskittyy emootiopohjalta lapsellisesti tietoiseen sabotaasiin yhteistyön ja asian selvittelyn sijasta.

6. Tarkennus ja selvittely. Tämän pitäisi oikeastaan olla ihan alussa. Usein kostetaan jotain, mikä tajuttiin itse väärin ja loukkaus olikin kuviteltu. Usein myös asiallinen huomautus otetaan pitkin hampain vastaan ja siinä halutaan nähdä jotain asiatonta negaa, koska itsekritiikki on miinuksella ja loukkaantumisalttius suorastaan etsii aihetta aktivoitua.

Paras "kosto" on kuitenkin menestyminen: itseensä keskittyminen, itsensä kehittäminen ja oman elämänlaatunsa parantaminen sen sijaan, että sijoittaisi samoja resurssejaan kivun tai pahan mielen tuottamiseen muille. Usein kostaja hengittää ja elää menneisyydessä ja myös kostonsa kohteen kautta. Käteen jäävä saldo on parhaimmillaankin surkuhupaisa, pahimmillaan korvaamaton menetys.

Mitä kostosta jää käteen? Mikäli vastauksena on esim. "oikeuden toteutuminen", niin sanoja on hyvin todennäköisesti kaukana realismista ja menee sisäisen lapsensa oikutteluiden ja emootioidensa määräämänä sivuraidetta pitkin hakoteille.

"Sulla on samanlainen ääni ku Rakel Liekillä. Ei siis millään pahalla."
"Öö.. miten ton nyt voisi ottaa pahalla?" :D
Kiitos eilisestä murut <3

Aamuaurinko, kastanjoita, värikkäitä vaahteranlehtiä ja lisäkseni vain yhden ihmisen ääni muuten hiljaisen ja seesteisen aamun keskellä. Täydellistä.

How could you let somebody lay where I laid?
How could you give him everything that we made?
How could you call him all the names that you used to call me?
How could you how could you just forget about me?
How could you teach him all the things I taught you?
How could you put him up to the ghetto kama sutra?
How could you put me in the back and give him the front seat?
How could you how could you just forget about me?