Dia's diaries

Laitoin erääseen asiakirjaan päivämääräksi 23.8.3010.

Pitäis varmaan pitää kahvitauko ja keräillä ajatuksia :D

Psykologien mukan jatkuva vertailu tekee ihmisen onnettomaksi.

Siinäpä iso pieni asia mietittäväksi. Hyppäsin kelkasta pois viime vuonna, ja nyt alkaa pikkuhiljaa loksahdella asiat paikoilleen. Itsetuntemus kasvaa ja käsite "häpeä" muokkautuu yhä siedettävämmäksi.

Kuka muu uskaltaa muuttaa elämänsä mieleisemmäkseen?

You call me on the phone
I act like nothing's going on
We're driving in my car
I pretend that you don't turn me on
Ah ah ah you sexy thing
Yeah you know it yeah
Ah ah ah you move around now you show it

I'm not in love
It's just a faze that I'm going through
I'm always looking for something new
But don't go running away

It's almost 3 a.m.
I'm hoping that you don't let go
You're moving in so close
I'm trying not to lose control
Ah ah ah you sexy thing
Yeah you know it yeah
Ah ah ah
You move around now you show it

I'm not in love
It's just a faze that I'm going through
I'm always looking for something new
Don't go running away
Oh I'm not in love
I try to tell myself all the time
I just can't help how i feel tonight
So don't go running away yeah

I'm not in love

Aika paljon oon saanu juuri sitä, mitä olen halunnutkin. Viimeisin ei tuntunutkaan voitolta tai saavutukselta, lähinnä tyhjältä.

Miten voikaan olla niin ontto olo, vaikka on saanut haluamansa? Ihan kuin olisi arvioinut asiat täysin pieleen eikä niillä olekaan sitä arvoa, jonka niihin liitti.

Ilmeisesti lähdin hakemaan jotain, mitä halusin joskus aikaisemmin. Nyt sillä ei enää olekaan painoarvoa samassa mittakaavass akuin menneisyydessä.

Erehtyväisyys on tästä kaukana. Taisin huijata itseäni :(

Jätin tänä aamuna alakerran ilmoitustauluun kirkkaankeltaisen viestin:

"Hei naapuri,
joka eilen kovaäänisesti esittäydyit rappukäytävässä "saatanan huoraksi", hauska tutustua ja hyviä bisneksiä! :)"

Ai niin, eihän se elävä aivokuollut välttämättä osaa lukea. Siinä tapauksessa mun hieno heitto menee siltä täysin ohi... :(

Mies ja nainen. Baari.

M: Mä haluaisin tutustua suhun *jaarittelee pitkän itsestään kaikennäköistä pätemistä ja leuhkimista*
N: Kiitos lähestymisestä, mutta mulla on aavistus, ettet ole sellainen ihminen joka sopisi minulle. Hyvää jatkoa.
M: No just joo, arvasin et sä oot just tollanen. Turha selittää sulle mitään ku et kuitenkaan tajuis.
N: Kiitos, että todistit aavistukseni oikeaksi.
M: Ihan sama mulle, mulla on kuule jo kaikkea mitä voin tarvita eikä mua kiinnostakaan tuhlata aikaani suhun!
N: Ja edelleen sä vaan "tuhlaat aikaasi", vaikka mä "en ymmärrä". Hyvää jatkoa sulle äläkä tule puhumaan mulle enää! *poistuu paikalta*

Kello on yli 20, rappukäytävän automaattilukitus meni päälle eli ilman avainta ei voi kuin ulista ulkona. Olin juuri menossa ovesta sisään, kun takaa kuului: "Vau!" ja hetken päästä "Odota!"

Ensiksikin, mun nimi ei ole "Vau". Toisekseen, en ota käskyjä keneltäkään. Satuin vilkaisemaan taakseni ja näin löysähkön, isomahaisen, noin metrin pituisen, rumanaamaisen ruhon omituisissa rääsyissä kirmaamassa sikspäkki kädessä nurmikon yli.

En mä todellakaan tuollaisia odota! :D Sitä paitsi joku roti senkin suhteen, kenet viitsii päästää rappukäytävään, täällä päin kun liikkuu joskus hyvinkin epämääräistä porukkaa, ja lisäksi tunnen kaikki pienen talomme naapurit. Menin siis sisään enkä pitänyt ovea auki, äärettömän epäkohtelias kun olen.

Tyyppi ehti huutaa vielä: "Vittu!", sitten kolisteli avaimia ja pääsi itsekin rappukäytävään. Ilmeisesti uusi asukas tai jonkun todella kaikkiruokaisen naisen uusin valloitus.

Päästyään sisälle tyyppi alkoi laulaa, mikä tosin kuulosti enemmän kidutettavalta nuhaiselta varikselta: "Vitun huoorrrraaaaa! Saatanan huorrrraaaaa!" Mä olin edelleen epäkohtelias enkä vastannut esittäytymiseen. Hyvä kuitenkin tietää uuden naapurin nimi :D

Nuori, kaunis, menestyvä, hyväpalkkainen nainen, joka saa epätasapainoisissakin tilanteissa elämänsä nopeasti hallintaan ja analysoi itseään ja tekojaan jopa psykoterapeutin mielestä tarkasti ja osuvasti - huorako? Tottakai - rantapallomahaisen, löysän, rääsyihin pukeutuvan ilmiselvästi no-life -kaljankittaajan mielestä :)

Vittu mä hajoon. Sain toooodella terveen meilin, jossa joku ventovieras pervo setä (se muuten vasta olisikin tervettä, jos tuntisin hyvin tuollaisia setiä) selittää, miten panisi isolla munallaan mua isoon perseeseeni ja samalla puristelisi mun isoja tissejä.

Ihan kiva idea sedän runkkumatskuksi varmaan, mut kun ei mulla oo edes mitään muuta isoa kuin ego. Kuten tuskin on sedälläkään.

xD

Mua pyydettiin ulos tänään. Siis niinQ treffeille. Siis silleen todella kohteliaasti ja samalla vähän pahapoikamaisesti. En osaa selittää tarkemmin. Todella hyvännäköinen mies, siis todella, todella todella namu. Fiksunoloinen ja hauska ja ystävällinen ja asiallinen.

Istuin tässä naureskelemassa jotain tyhmää nettikuvajuttua, kun rakas ex soitti hetki sitten ihan asiasta, ja kysyi ohimennen miksi oon niin hyvällä tuulella, onko mua pyydetty ulos tai jotain? Ilmeisesti mun äänestä kuulsi vielä nettikuvanauru. Vastasin, että itse asiassa olen menossa ulos miehen kanssa.

Hell broke loose. Rakas ex hermostui ja suuttui, ei siis mulle vaan kuulemma yleensä, tilanne on vaikea käsitellä ja vituttaa eikä osaa selittää tarkemmin.

Ei oo yhtään kiva olo enää :(

En enää ikinä koskaan lue yhtään deitti-ilmoa!
...ainakaan ennen huomista.