Inspiraation lähde
"On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut."
Osmo A. Wiio
Yhden arki on toisen glamour, ja jokainen tekee oman valintansa. Asenne ratkaisee.
Tulee kyllä välillä ihmeteltyä, miten paksu nahka julkkiksilla on oltava, jotteivät kiinnitä huomiota saati pahoita mieltään kaikkien vähemmän terveiden ja muuten vain henkisesti keskeneräisten keksimistä valheista ja mustamaalaamisyrityksistä, joita mediakin mielellään vyöryttää ilman minkäänlaista terveen järjen soveltamista tai sensuuria.
Viime vuonna tuli kuultua jänniä juttuja itsestäni, enkä ole minkään mittapuun mukaan julkkis, edes paikallisesti. Ihan vain yksi niistä reilusta seitsemästä miljardista mitä tän pallon päällä tallustelee. Meillä tavallisillakin tallaajilla riittää kuitenkin vihaajia: kateellisia sivustakatsojia, jotka eivät itse uskalla tai pysty ja siksi vihaavat niitä, jotka seuraavat unelmiaan ja elävät tasa- ja täyspainoista elämää. Nämä pikkuriikkiset hiekanjyväset korkkareissa saavat elintärkeyden tunteensa muiden haukkumisesta ja usein turvautuvat myös asioiden keksimiseen, kun ei todellisuus tarjoa mitään kompromaattia valitsemastaan kohteesta. Mielikuvitus on hieno asia, kunhan ei elä vain ja ainoastaan sen kautta.
Välillä oon kuunnellut tarkemmin, kun ihmiset juoruaa tyhjiä muista. Onko tosiaan päivän kohokohta ja monen tunnin puheenaihe se, että neiti X:n korko katkesi kesken villin pöytätanssin tai että herra X kirosi taksikuskille villin baari-iltansa päätteeksi? Yhtä paljon näitä tyhjäpäitä kiinnostaa, että naapurin rouva on ehkä tehnyt abortin ("Ja varmasti on, ihan itse näin kun se käveli naistenklinikan kohdalla kadulla vastaan!") tai että naapurin poika on liittynyt nahkaliivijengiin, kannibaalilahkoon ja ryhmäraiskaustempauksiin ("Ja aamuviideltä se vasta tuli kotia, niin, että missäköhän lienee ollut, niin?") Samalla näiden papattajien oma elämä lipuu tyhjänä ohi...
Jos oman päivänsä kohokohta on bongata juorulehdestä kuva tai ventovieraan blogista maininta jostain kaukaiselta unelmalta tuntuvasta tapahtumasta ja tajuta, ettei itsellään ole sellaista tai edes haaleaa halpaversiota ollut... ikinä, suistaahan se pieniälyisen sappea nieleskelevän luuserin raiteiltaan ja saa pahimmillaan jopa raivon valtaan, kun jollain on jotain häneltä puuttuvaa: "Epäreilua! Ei voi pitää paikkaansa! Mulla on nyt paha olla, joten mä haukun sen!"
:D
Ainoa hedelmällinen tapa päästä pois tuosta kierteestä olisi suunnata se raivo oman elämänsä tyhjyyteen, rikkoa kaavat, kehittyä ihmisenä, uskaltaa kateudessa vellomisen ja sivustakyttäämisen sijasta. Näin käykin, utopistisessa maailmassa. Todellisuudessa aivotoiminnan sekä itsetuntemuksen rajoittuneisuus estää näitä rikkinäisiä olentoja kokemasta positiivisuutta muuten kuin negatiivisuuden kautta:esim. ilo on vahingoniloa, hyvistäkin asioista etsitään piilovahinkoa. Surullista.
Loppuun vielä vanha vitsi ja sen sukupuolettomaksi päivitys:
"Naisia on kahdenlaisia: niitä jotka tuomitsevat lyhyitä hameita ja avarakauluksisia paitoja ja niitä, joilla on mitä näyttää."
- Kokemuksestakin tiedän, että jälkimmäisillä on hauskaa ja verenpainekin kohdillaan ;)
"Ihmisiä on kahdenlaisia: niitä, jotka vain puhuvat ja niitä, joista puhutaan."
- Jälkimmäiset elävät, ensimmäiset vain ovat olemassa.
Kumpaan ryhmään sinä luulet kuuluvasi?
