hikotusta ... sivumerkkejä

tai Jonne Aaronin kymmenen vuotta nuorempi tyttöystävämissi taikka Sofi Oksasen kymmenen kiloa painava hiuslisäke tahi Rakel Lign...

jne. kiinnosta. On aika vaihtaa lehteä.
On niitä muitakin lehtiä kuin IS, IL, Seiska, Seura, Hymy ja Apu, joissa nuo mainitut persoonat ja heidän kaltaisensa hyörivät meitä päivittäin ilahduttamassa. Entisaikojen kylähulluja ja ylämummoja korvaamassa ja tuuraamassa. Vesan kuva.

Eihän tuommoista kansikuvaa voi katsomatta ohittaa. Eihän?
Ujuttaapa sitten siinä ohessa vakavaa tietoa.

Eli perästä vastaan myös vaihtoehtolehtien on tultava, kuten kuvan Maailman Kuvalehden, jo 30v, mikäli lukijoiden hyppysissä kulua ja pysyä.
'Luvassa on juuri tätä päivää henkivä lehti: kätevämpi koko, raikas ilme ja paljon uutta sisältöä', kertoo MK uudistuksestaan.

Ja asiaa on, enemmän kuin ilmaisessa Kehitys-lehdessä, joka niin ikään maailman puutetta, hätää ja kurjuutta silmille lennättää.

Nimensä mukaan lehti räväyttää eteen melkoisen, upean, kuvakavalkadin vähemmän upeista asioista - tosin myös upeista asioista, sellaisista joissa muutos parempaan on jo tapahtunut.
Tietysti esillä ovat päivittäisaiheet syvemmin pohjustettuina:
Pakolaisasiat.
Homous tietenkin, totta kai.
Itsemurhat Grönlannissa, kaatopaikkaelämää Sierra Leonessa.

Ei Mailman Kuvalehti silti synkistele, lukija saa synninpäästön, jää ok!-mielelle - eikä tarvitse palata lueskelemaan keltaisemmista lehtiversoista Keskis-Veskun katetroinnin myötä lurpsahtanutta peitonheiluttamattomuutta, välttämättä.
.
Helly Luv valittiin maailman 100 ajattelijan listalle!

"Kehitys-Utveckling on globaaleihin kehityskysymyksiin erikoistunut lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehti on tilaajille ilmainen."
Joten siitä vaan tilaamaan neljästi vuodessa asiaa!

Vuoden kolmonen tässä:

Pääjutut ovat aivan muualla, mutta jotta tuo lukijalupaus ('aina seuloo elämästä epäolennaisen esille') yläoikealla pysyisi linjassa, poimimme lehdestä sen Maailman makasiini -katsauksesta sivistyneelle feminismin kylvyn kylpeneelle länsimaalaiselle käsittämättömän sivistymättömän otsikkotiedon Sudanista:

Kun ihminen tappaa toisen, uhrin perhe odottaa saavansa korvauksena verirahan.

20 - 30 vuohta on ihmisen hinta. Mutta oma tytär käy myös korvausmaksuna. Ja niin sen moni maksaa.

Eteläisessä naapurivaltio-Ugandassa painitaan samankaltaisten ongelmien kimpussa. Siellä ei tahdo nainen erotilanteessa millään päästä irtautumaan aviosta pois, koska morsiamesta aikoinaan maksamansa lunnaat eroava mies vaatii takaisin.

Maksuksi kelpaavat raha, lehmät tai vuohet, viime aikoina myös kulutustavarat.

Kännykkäkin siis kelpaisi. Vaan milläpä maksat!

Eroava mies saa kukkoilla viimeiseen asti.

Sorron lapsien lukijalle päivittää Savon Sanomat uutta kulissien takaista tietoa vastaavasta. Eli Joel Lehtonen kuvailee romaanissaan suomalaisten rimpuilua irti Venäjästä ja autonomiasta, Arto Luukkanen luo kauhukuvaa näistä päivistä ja presidentti Niinistön matkasta Putininin pihteihin juhannuksen alla.

Luukkanen on Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori Helsingin yliopistossa, Joel Lehtonen on Putkinotko-romaanin kirjoittaja. Lehtonen kirjoittaa romaaneja, fiktiota, Luukkanen ei kirjoita.

Lehtosen ’lapset’ ovat monta mieltä, Luukkanen selkeästi yhtä:

Niinistön Moskovassa saama poliittinen viesti annettiin korkeimmalta taholta eikä siitä voi enää neuvotella. Vladimir Putinin viesti oli suora: Suomi ei saa mennä Natoon, vaan olisi löydettävä jonkin sopimusratkaisu, jossa meidät sidottaisiin lähemmin itään. Mikä se sopimusratkaisu olisi, ei tiedetä. Jäi auki, olisiko se uusi YYA vai muu poliittinen alistuminen.

Se on hybridisodan paikka.
Mahtaa nyt Onnilla, sillä Rentnerillä, Paratiisissaan olla pohtimista ja sottailemista, ei siinä taida auttaa edes Hortikan Jannun turva …

Helsingin Sanomien Moskovan kirjeenvaihtaja Pekka Hakala kaipaa Venäjälle Seiskaa ja Hymyä.
Hymyilyttääkö? Miten olisi oman lehden sisar sinne laajentumaan, IS?
Ja eikös niillä ole siellä jo totuutta nokko, se Pravda - ainakin ollut totuuden etujoukoissa.

Vaan onhan siellä ollut myös Pekan jutun mukaan myös Korrespondent, mutta sen taru päättyi viikossa kun se erehtyi vuonna 2008 lavertelemaan ja pötyä puhumaan pääministeri Putinin naissuhteesta.
Täällä Seiska ja Hymy sen kuin porskuttelevat vaikka pääministeri Vanhanen sai omat ruususen piikkinsä lehdiltä iholleen. Ja kiltin Kanervamme pistää tuksuttelivat pois ministerin pallilta.

Nyt Venäjän federaatiossa on taas yhden lehden vaje, kirjoittelee Hakala ja kaipailee venäläistä Seiskaa, jotteivät herrat rypisi, niin kuin tälläkin hetkellä: just ja just kävi ilmi että Moskovan yliopistolla on meneillään 1,4 mrd euron kehitysprojekti.

Projektin takana on Kansallinen älyllinen säätiö ja Kansallisen älyllisen säätiön johtajana on Jekaterina Vladimirovna Tihonova, joka toiselta nimeltään olisi tutumpi: Jekaterina Putin, tyttäristä nuorempi.

Tuonkin pimennon takia huutaa Pekka Hakala Seiskaa Venäjälle - omaa hymyä pidätellen?
Painaisivat nyt edes ½Seiskan

Ja jymäytettävyytesi, samantien.

Koko päivän olen yrittänyt välttää painamasta auki kuvaa ja IL-otsikkoa

Abban hotellihuone Suomessa oli veressä lattiasta kattoon

Pitkälle iltapäivään onnistui - johtuneeko meneillään olevasta Hurmeen lukemisesta? - vaan lopulta hermokontrolli petti ja oli aukaistava, suosikeista sentään kysymys:

Ja lopputuleman voi jo aavistaa: sisällössä ei mitään tietoa, arveluja ainoastaan, että mistähän nuo veriroiskeet.

Lukijan jymäytys oli jälleen kerran onnistunut.
Taitavia, pölyimurikauppiaiksi kelpaavia ovat nämä lööpittäjät.

Eli:
Jos pystyit olemaan avaamatta, painaltamatta tuota punaista sitaatti-otsikkopantaa, voit onnitella itseäsi: ET ole hölmö etkä surkuhupaisa, helposti retkutettava pieni ihminen.
Onnittelut!

(Ja vielä vähemmän pieni olet, jos jätit väliin tämän b-jutun!)

Jos oli jo Paratiisistaan palasen myyneen tuntuinen Onni Rentnerimme eilen, niin nyt on silmä kirkas. Galileo Galileina toistaa aamuvuoteellaan hän:

"Se pyörii sittenkin - mukana Loiri. Ja Lapin kesä."

Syksy säilötty ja purkitettu!
Syksy pelastettu, syksyn pimeät tuulenriepomat ilmat mieltä lämmittävän tv-ruudun äärellä: se se vain elämää onkin.

"Tässä taas nähtiin: LEHTIIN EI VOI LUOTTAA!"

Jopa vähän vihaisensorttisesti tuhahtelee Onni 'Loiri ei mukana'-silmäänsahuuta. Vahvistuu entisestään se filosofi von Wrightin ohjeistus: - Päivästään kannattaa käyttää korkeintaan 5 min. lehtien lukemiseen.
"Mitähän tuo Henrikki ois sanonu internetistä?" mietiskelee Onni, jonka ajasta tietokone nielaisee kolme tuntia joka aamu. Vaan sehän ei haittaa, koska ylösnousua on aikaistettu sitten työelämän: heti kuudelta koneen kimppuun, kohta suloisen Eevan tarjoileman aaumukahveen jälkeen; iltapäiväkahvitustahan ei tuossa iässä enää harrastettane.

Myhäilee Onni; vihamielisyys on vain käväissyt Paratiisin eläjän porstuassa. On niin hyvin kaikki taas, loppujen lopuksi. Jotta mikäs ollessa: linnut livertelemässä, kukat kukkaloistossansa, salaatin lehdet nousseet kasvimaasta syötäviksi, timotkin jo taimellaan. Oikeastaan pinnalle pongahtaa ainoastaan yksi huolenhäivä: Stubbiko, Jan vai Risikkoko?

Onni koukkaa kevyesti moisen huolen ohi. Me poistumme ja toteamme: - Onpahan joutavalla jotain. Onni nimittäin jää numeroimaan suosikkejaan, laittamaan Vain elämää -osallistujien nimiä pätevyysjärjestykseen ja kuka kummaa? merkkiämään:
3. Jenni Vartiainen
4. Samuli Edelmann
1. Vesa-Matti Loiri
Paula Vesala ?
Toni Wirtanen ?
2. Paula Koivuniemi
Elastinen ?

Ystävämme Onni Rentner on myytyä miestä, mykistynyt suosiostaan ja hankkimastaan paalupaikasta. Uusi Kimi, kenties? Ämeräikköläinen ...
Hip hurraa!

Ei anna kuitenkaan Onni suosion häiritä kotirauhaa.

Päivittäisen askareen ja puuhastelun äänet kantautuvat kuten kaikkina muinakin päivinä Paratiisista - jopa moottorisahan pärähtely! - sekoittuen miehen toistuvaan mahtipontiseen hyrinään:

olkoon suosio suur - - O-olkoon suosio SUU-URrrrrr!

Sirkka-kollegan lailla.
Heitetään sukset hittoon, nostetaan kesäteloille aitan kuistin katon alle ja psst, onks tietoo?-kyselemään.

Innokkaana hiihdonystävänä ja -taitajana ystävämme Onni Rentner sattui kuin sattuikin katsomaan etukäteen ei niin yhtään kiinnostavalta tuntuneen Kannabis-keskustelun Ajankohtaisesta kakkosesta. Väsytti, väsytti ja onnellisesti uuvutti endorfiinipölyssä pitkän hiihtolenkin jälkeen niin ettei millään olisi jaksanut maailman huolia kantaa, vaan Ukrainan-tilanteen eteneminen joka tapauksessa valvotti miestä.

Eikä sitten muuta tarvittu kuin Sirkka-opettajan suun avaus: vastaa murtomaahiihdon hurmaa!

"Kuusvitonen virkanainen kannabis-tokkurassa!" huudahti Onni innoissaan ja jatkoi: "Vau!" ja heurekaa! huudellen edelleen intoa puhkuen kehuketjua jatkoi: "Miksen minäkin!"

Paiskaa vaan sukset sinne aitan ylisille ja aloittaa ponnistelemattoman elämän: hommaa holkin suupieleen ja kannabispötkylän ja vetäisee savut keuhkoihin ja nauttii raittiit ilmat, alamäkien liu'ut ja tuulen tuiverrukset, ylämäkien hienpuskut, tasaiset tantereet ja tykkylumiset vaaramaisemat kiikkustuolissa soutaen.
Antaa palaa!

Niin päättää, totta totisesti, Onnimme tehdä, koska kollegakin - kunhan niin vanhaksi tulee ettei enää suksi luista mihinkään eikä sukselle jalka nouse.

Ottaapahan sitten selvää että mistä sitä saa ja miten sitä käytetään ja itsekö pitää sätkäksi kääriä vai ovatko ne jo valmiiksi kartonkeihin pakattuja ja onko niissä yhtä rumat kuvat kuin noissa venäläisissä tupakkiaskeissa.

Joskus kiikun et kaakun että kumpaanko kuuluu, mutta kyllä tämä tänne Cityyn enemmän kuin Tuvan pöydälle.
Turhan räväkkää tekstiä sinne siihen rauhaan.

Tässähän on perheväkivaltaa ja nykyaikaista Snowdenin paljastamaa tiedustelupalvelutoimintaa, tai no joo: enemmän kuitenkin ddr:läistä touhua, paikalleen jämähtänyttä kotiurkintaa ja epätoivoista valvontayritystä.

Kidutetaan lasta suurin piirtein samalla lailla kuin IS:n uutisessa.
Hakataan vaimo ennen ja jälkeen aktin, kimppakivaa ei tehdä, mutta anoppi siinä sivussa hoidellaan päästä varpaisiin.
Ylen kaoottista meininkiä. Töhryistä totta.

Nyt se on kuitenkin tehty!
Luettu läpi - läpiä päähän? Saatettu päätökseen tuo vuodesta 1994 yöpöytää koristanut kirja:
Pertti Pällijeff Outoja leikkejä.
Pesen käteni ja Pilatuksena huokaan: - Viaton olen minä tämän jne.
Panen sen poistoihin. Halukkaille lahjaksi annan.

On siinä silti jotain, kai. Koska Hesarikin on sen aikoinaan noteerannut, Karonen.
Mutta silti ei ihme että esikoiskirjailija on esikoiskirjailijaksi silloin jäänyt – niin paljon on ollut aikaansa edellä!

Kyntö ja kytö valmiina, sen kuin siemenet sisään! Ja taas tuli koppi!

Ei, Henry Theelin hernepullosta ei kyse ole, siis siitä johon hän, kuulemma, jokaisen kiks-gimman jälkeen herneen pudotti ja sitten tyytyväisenä saaliitaan laskeskeli.

Nyt ollaan oikeiden tunteiden pelissä, tunteiden, joita olympiaviikko on sopivasti viritellyt ja kohotti keskiviikkona sitten taivaisiin.Citius Altius Fortius, you know.
Niin että: Jopa Ilta-Sanomien toimittaja itki!

Torstai-ilta. Kiova. Maidan aukio.
Klitschko. Janukovytš linnoittautuneena kuin Ceausescu aikoinaan Bukarestissa.
Torstai-ilta. Joensuu. Carelia-sali.
Kaupunginorkesteri. Petri Juutilainen. Gabriel Suovanen.
Tapahtumat samanaikaisia.

Melkoinen meininki. menossa molemmissa. Tietenkin vaarallisuusaste eri luokkaa, ehkä tunneskaalakin jalostuneempi tai ainakin hillitympi konsertissa.
Me pidättäydymme lämminhenkisemmässä: On menossa Georg Ots ja Muuttuvat laulut -konsertti. Sali liki täynnä, puolentuhatta ainakin. Georg ei itse paikalla mutta Gabriel on, Suovanen, baritoni Ruotsista on matkustanut rennon kapellimestari Juutilaisen kanssa esittämään parastaan. Juutilainen osaa huvittaa, Suovanen laulaa. Yhteispeli mitä parhainta orkesterin, johtajan ja laulajan kesken.

Tarttuu tunnelma, yhä rennommaksi käy kun P. Juutilainen, Speden ja Dufvan kaksoisolento kehottaa heittäytymään taloksi, kengätkin saa riisua jos puristaa. Ja tuollekki haetarille pitäs löytee vetelijä, joten Arto Tarkkonen tuleppa kiskasemmaan Säkkijärven polokka. Siihen malliin välillä, välillä vakavammin.

Tippa silmillä, välillä naurusta välillä Gabrielin niin otsmaisesta tulkinnasta kuin olla voi, tosin mikrofonin käyttä vähän häiritsee: noin komeaa ääntä kuuntelisi mieluummin aitona, mutta kai mikillä se Ots-kaje/soundi on paremmin ulottuvilla.

Mustanmeren valssi. Siis siellä Ukrainassa ollaan.
Vienankarjalainen rapsodia. Joensuussa päin, Karjalaa kuin Karjalaa.
Tallinnan illat
Kalastajan laulu
Kuolleet lehdet ... Uudelleen jos luokses tulla voisiin. Tässä kohtaa ei malta Juutilainen olla lohkaisematta: saattapi kolokutella joihinnii kohalla hyvinnii. Toillai: keventääkö tai raskauttaako omaa tunnelmaa - riippuu miten oot elosi taivaltanu.

Siihen lopuksi kun vielä äjäytetään Saarenmaan valssin kesäiset yöt ja Moskovan valot niin mikäs on pakahtuneet sydämet purkautuneina painella yliopistolta Joensuun yöhön.

- HUIKEE ilta! huutas urheilutoimittaja, vissiin tuokin IS:n palakurkussa itkijämies.