kun mainitsee nimen OTTO WILLE
Siihen enää Kuusista tarvitse lisätä. Siinä poljennassa korvien irtileikkaaminen on synneistä pienimpiä.
Käsittelyssä tässä vasta ilmestynyt Paasilinna-kustantamon Antero Uiton kirjoittama 400-sivuinen dokumenttikirja Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen.
Melkoinen äijä, vähävartinen muttei vähä-älyinen - kuin Napoleon. Varsinainen Takapiru, joka kulki oma nahka edellä ja joka viis välitti lähimmäistensäkään (Esa-poika/Aino-vaimo) hengestä, saati kilpailevien puoluetovereiden. Uitto on kartoittanut tarkoin Kuusisen liikkeet koti-Keuruulta Neuvosto-Venäjän vallan huipulle, saattelee uurnassa aina Kremlin muuriin saakka. Poliittinen kummajainen, joka selvisi hengissä läpi Leninin tuulten ja Stalinin tuiskujen istuen politbyroossa, säilyttäen maineensa Hrustsevin päiviin asti, jolloin saapui luonnollinen kuolema Moskovaan. Kuolema tuli kuin tilauksesta, armahti 83-vuotiaan puoluepukarin sopivasti vuonna 1964, kuukautta ennen Hrustsevin syrjäyttämistä, ennen kuin koittivat taas kovemmat ajat Neuvostoliitossa.
Itse en niinkään kiinnostuneena seuraile hänen politiikkaansa, valtansa etenemistä enkä vallan käyttöä kuin varjossa kulkevaa ihmiselämän inhimillistä puolta, sitä, millainen mies tämä OWK arjessa oli?
Ainoa mies hän oli siinä valtapoppoossa, joka harrasti ja oli innostunut estetiikasta, taiteista ylipäätään, muiden johtomiesten seisoessa realisminsavessa nivusiaan myöten. Otto Wille pelasi shakkia, runoili, säveltelikin, oli musiikkimiehiä, kuin myös naisten-: "Hänen filosofiansa mukaan korkealle kehittynyt mies tarvitsi useita naisia: yhden tai kahden asemasta neljä tai viisi oli miellyttävämpää eikä niin vaarallista."
Niinpä perhe-elämä oli mitä oli kiireisellä miehellä, ikinä ei ollut ikävä kotiin. Helsingissäkin luvatta oleskellessaan, toista vuotta myyräntehtäviä suorittaessaan, kului vuosi ennen kuin otti yhteyttä Saimaan ja nelilapsiseen perheeseensä. Eikä Moskovassa valtaa pitäessään lotkauttanut korvaansakaan vaimonsa Ainon - kolmasko tämä oli? - pelastamiseksi vankilasta. Mitäpä Ainosta, koska siinä rinnalla eleli 30 vuotta nuorempi vaimo Marina Amiragova.
Siis: Suurmiehiä tässäkin suhteessa!
Antero Uitto on koonnut mielenkiintoisen tosi dokumentin tosi korkealle päässeestä alunperin suomalaisesta miehestä, sittemmin Neuvostoliiton kansalaisesta, jolla ei ollut koskaan pääsyä takaisin Suomeen, ei käymäänkään. Otto Wille Kuusisen tarina jos mikä on selviytymistarina, varsinainen realitysarja, tapahtumakas; nämä Viidakonvaltiaat ja muut haltiaat, mitä näitä nyt Selviytyjiä telkussa onkaan, ovat lasten leikkiä OWK:n, kumman miehen, elämäntarinan rinnalla.
"Pahimpana aikana Kuusinen oli jopa itsekin odottanut omaa mahdollista pidätystään. Hän oli varautunut äkkilähdön varalta siten, että oli laittanut ikkunan väliin voipaperiin käärittynä voileipiä sekä siistiin järjestykseen alusvaatteet, villasukat ja villapaidan."
Kirjoitettaessa soi FRIDUNA SKIKUNA
6 kommenttia
kariav
18.10.2013 08:52
hikkaj
Luepa seuraavaksi Arvo Tuomisen "Tarvitaanko Suomessa vallankumousta". (Tammi 1974, ISBN 951-30-3099-7)
"...voidaanko maamme säilyttää itsenäisenä kansanvaltaisesti hallittuna valtiona vai siirretäänkö se vallankumouksen tai vallankaappauksen kautta pienen ryhmän, yhden puolueen määräysvallan alaiseen diktatuuriin."
Jo 1920-luvulla oli Puolueessa kahtiajako, Leninin määrittelemät "penikkatautiset" manner-rahjalaiset ajavat yleislakkoa ja välitöntä jatkuvaa maailmanvallankumousta, kun taas kuusislaiset, joihin kirjoittajakin kuului, odottivat sopivampia olosuhteita. Kahtiajako näkyy edelleen 1970-luvun politiikassa taistolaisissa ja saarislaisissa. Varsinkin Sinisalon "suhteellista kurjistumisteoriaa" Tuominen arvostelee.
Kuusisen henkilökohtaisiin tekoihin ja luonteenpiirteisiin kirjoittaja ei puutu, mutta arvostaa tätä poliitikkona aina Terijoen hallituksen muodostamiseen saakka.
Vastaa kommenttiin
hikkaj
18.10.2013 09:40
kavi
aamukiireitä tässä kirjutuskoneen näppäinten kanssa. DdDddddd....
Monta hyvää lähdevinkkikirjaa antaa tuokin Uiton dokumentti - hitto kun jostain tempaisisi lisää elinaikaa!
Tahtoo käydä vähiin, vaikkeivät nuo kuusislaiset edes ole uhkailemassa, likvidoimassa, päätä pölkylle panemassa. Rapiat parikytä vuotta jäljellä jos lienee, niin mitäpä siinä ajassa enää ehtii.
Vastaa kommenttiin
Vox Populi
18.10.2013 14:45
Arvoisat Otto-Poika Pienpuu -tukkilaisromantikot
Kaukaa viisaitten bibliofiilien on hyvä keskittää innoituksensa edesmenneitten, hyväntahtoisella silittelyllä suittavien sosiopaattien toilauksiin.
Vastaavaa kiinnostusta ei pidä osoittaa vaikkapa universaalidemoni Hitlerin tekoihin eikä etenkään vielä elävän kirjoissa olevan mantelitumakevammaisen Breivikin yhteiskuntafilosofiaan.
Sellaisesta tutkivasta journalismista ei pidä Vallitseva Yhteiskuntamoraali, ei Suvaitsevaisto, ei liioin Cityn sensuurilautakunta.
Pankkimaailma toimii tunnetusti aikamme arvomaailman kuvastimena ja on Kuusisen onnoittamana introdusoimassa Otto-automaattien rinnalle Pano-automaatteja.
Hienovarainen O-W K:n rehabilitointi manipuloidaan vähitellen rahvaan mieliin talouselämän ylivertaisin keinoin. Niin kuin toki kaikki muukin inhimillinen ja epäinhimillinen !
Varsinainen asia, hikkajiin Kuusis-tutkinnallle käytettävissä olevan ajan rajallisuus on totta kai asia, johon voidaan vaikutaa, jos niin halutaan.
Asiaa on tarkasteltava päämäärähakuisesti:
Jos toiveena on Kuusis-maksimointi, ovat terveelliset ja säännölliset elämäntavat, riittävät yöunet, kohtuullinen mutta monipuolinen ravinto, sopiva määrä liikuntaa, kapasitetin rajoissa aivovoimistelua ja annos yhteisöllisyyttä kaikin puolin hyväksi. Iänmukainen siitinelo on jo tutkimuskohteen elämänfilosofian ymmärtämisenkin kannalta tarpeellista. Erityisesti ovat kuorolaulu sekä teatterielämykset Kantri-Helenan ynnä Valamon komeljanttariteltan tiimoilla yhditettyinä oikein valittuihin vanhemmilta perittyihin alkuperägeeneihin mitä suositeltavimpia.
Pimeään aikaan ulkosalla kulkiessa on muistettava pukea heijastava liivi ja talvella liukuestein varustetut tukevat jalkineet. Valmetin ratissa ei saa olla, jos Kuusis-tutkimuksia on edeltävästi pohjustettu Juurikan Tähkän tai Alkon tuotteilla. Eikä etenkään, jos oesophagukseen on lirutettu itäjuomaa.
D-vitamiinia ja kalkkia on nautittava riittävästi, jottei odottamatta ja yllättäen tapahtuva pikku liukastelu murra reisiluunkaulaa ja syökse ennenaikaisesti Tuonelan virtaan.
Mutta jos antaa piutpaut Kuusisille ja muille ihmiskunnnan vihollisille, sopii elellä vapaasti, ja nauttia halullisesti siitä, mitä hyvinvoitiyhteiskuntamme jokaiselle valveutuneelle kansalaiselle ihan mitääntekemättä tajoaa. Eläkkeestä !
Vastaa kommenttiin
Helge Keitel
19.10.2013 00:00
Unkarissa Kauhujen taloon tutusttuani ymmärsin, että Suomi selvisi suhteelisen pienin vaurioin toisesta maailmansodasta. Kekkonen tarvittiin tulpaksi ja takuumieheksi. Demokratia sai lommoja.
Unkarissa venäläiset neuvonantajat eivät päästäneet päättäjiä silmistään hetkeksikään. Kansandemokratiassa eri mieltä olleet saivat kylmää kyytiä idän härkäjunissa.
Unkari menetti paljon, maatalous ja teollisuus tuhottiin. Yhteiskunta ja moraali. Meille olisi voinut käydä samoin. OVK olisi varmaan toiminut Moskovan ohjeiden mukaisesti. Luonnekuvaus viittaa siihen.
Vastaa kommenttiin
hikkaj
19.10.2013 08:56
heguli
OWK:sta ei epäilystäkään, ettäkö olisi jossain asiassa pannut hanttiin ylempänä olevilleen, joita tosin ei monta ollut. Ei evä heilahtanut ketään puolustamaan.
Suomensyöjä mikä suomensyöjä (Leninin antama nimi!). Täysin armoton oma etu edellä (kuten lähes kaikilla poliitikoilla?) kulkeva ovela ja älykäs pujottelija joka kaateli keppejä muttei itse kaatunut.
Jännä nähä, kunhan hyljätyn vaimo-Ainon muistelmat Antikvaari-ketjukauppa lähettää, millaiselta Otto Wille kotisilmin näyttää.
***
sir voksi
kiitän ja kiitollinen olen omasta henkivartijastani. Ei tässä nyt hätäpäivää! Ohjeistuksillanne, onneksi ei kuitenkaan sentään käskytyksillä, selviän kyllä lopputaipaleen.
Täydennyksiä silti, ja ajassa pysymistä, odottaen
tuus
hj
Anonyymi
5.12.2021 10:34
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin