A
+ hyökkäsi kovaa heti ja osui lentopotkulla päähän;
+ hyökkäsi perään ja osui koukulla leukaan.
O
- putosi polvilleen ja yritti taistella vastaan;
- ei purematta niellyt, kun tuomari keskeytti ottelun.
A = Amirkhani, suomalainen UFC-ottelija
O = Ogle, britti.
Kyseessä ei ole siis brutaalia väkivaltaa öisellä kadulla, vaan reilua kamppailu-urheilua häkissä, vapaaottelun höyhensarjaa. 8 sekuntia kestäneen pahoinpitelyn korvaus oli 58 936 €.
Sen tosin sai pahoinpitelijä!
Tuomarinkin mielestä niin oli oikeus ja kohtuus. Siinä hra Hammurabkin kalpenisi. Rooman imperaattorin tuomio, damnatio ad bestia, siinä ja siinä
Siitä vaan isommille tantereille Johanneshovin häkin sijasta: Isis, Ukraina ja mitä näitä nyt on ... näytön paikkoja.
Teksti-TV:n urheilusivuilla sitten taas nähdään, moi!
Koska kyseessä ei ole dekkari - vaikka ihmisiä, neuvostokansalaisia, pilvin pimein tapetaankin - voi paljastaa mikä mies kirjan nimimies, Graniittimies, on: Tappaja.
"Lauta-aidan takana kaksi parakkia. Toiseen niistä suljettiin ne jotka eivät tienneet.
Toisessa odottivat ne jotka tiesivät. Aamunkoittoa, käskyä. ...
Niskaan ammuttiin, se oli tehokkain tapa."
Ei täyttänyt käytännön kommunismi/sosialismi vuosienkaan mittaan niitä toiveita joita hiihtäjillä oli mielessä pyörinyt rajan yli sivakoidessaan.
Turhaan hiihti nuori pari, Ilja ja Klara, Suomesta neuvostovapauden valtakuntaan ennen aikojaan vanhenemaan. Surman suuhun, Petrogradiin, tasa-arvoista yhteiskuntaa rakentamaan monien muiden lailla. Ilon seppiin orpoja katulapsia elämälle pelastamaan.
Yhä enemmän elämän orpoja niistä(kin) tuli, koska teoria oli tärkeämpää kuin käytäntö, kollektiivi kulki yksilön edellä.
Oli oltava nöyrä.
Klara oli kyseenalaistanut vapauden neuvostomaassa joskus nuoruudessaan ohimennen, nyt oli langennut maksunaika.
Tuomio: vakooja mikä vakooja. Kansanvihollinen.
"Kun iskut tulevat, hän vavahtaa niiden alla, luut ryskyvät, silmät sokeutuvat, mutta se on kaikki tuttua, hän tahtoisi sanoa."
Sirpa Kähkönen on kirjoittanut romaanin, joka on totta, mutta jota ei pitkiin aikoihin saanut ääneen lausua, ei siellä eikä täällä: ei mitään hurpaa aatteen toimeksipanijoilla harharetkillään!
Pistää nyt ihmiset, nuo toistensa kilpailijat, tasa-arvoaatteen toteuttajiksi!
Mikä ettei - kuittaanpa sitten kirjan sanoman vaikka noin muistellen DarwininLajien syntyä ja valintaa. Sosiaalidarvinismia. Taistelukenttä mikä taistelukenttä!
Vaikka kyllä Klara oli osannut ottaa toiset huomioon käytännössä, eikä vain teoriassa kuten politrukkien tapana oli, jopa niin pitkälle että jätti oman perheen toissijalle, ulkopuolelle - 'äitinikin olin jättänyt vanhuuden turvaa vaille'.
Näin on tullut summattua Kähkösen kirjan sanoma ihmisen luonteen heikkoudesta, alistumisesta, mataamisesta Voiman edessä, sen yhden georgialaisen viiksiniekan, jonka nimeä ei kirjailija tohdi edes mainita.
Pitää myös muistaa, että totuuspohjasta huolimatta Graniittimies on vahvaa ja väkevää kaunokirjallisuutta, taidetta, josta tosin kauno on sisällöstä kaukana. Sujuvassa kerronnassa sitä silti on.
Raskas kirja, raskasta tekstiä kuin Oksaselta, ei ilon pilkahdusta, ei naurua, huumoria - lukija kuin paikoilla läsnä kärsimässä, päätään menettämässä itse. Riipaisee siinä missä Otto Ville KuusisenAinoJumala syöksee enkelinsä -muistelmillaan: vain ratapölkyn arvo ihmisellä. Tai kuin Uiton dokumentti mainitusta Suomen syöjästä, tai kuin Arvo Poika TuomisenKremlin kellot tai kuin ...
Hukkaan valuu, karkaa elämä omista käsistä näidenkin Kähkösen kansalaisten - taisteli miten taisteli, taisteli missä taisteli.
Vaan eipä ratkea, dekkari kun ei ole, tässäkään kirjassa: Kuka, ketkä, mikä ja miksi kaiken tapon takana?
Polliisi tulee vankilaan ja vangitsee vangit!
Just just.
Ensin tuli tuli iso Jytky. - Nyt Tupla sano Soini kun vaalit ratkes.
Tais samoin käydä Riihimäellä. Tappaja tapettiin. Tuplatappo. Tuplavankeus.
Kaulimella, kaulimella pojat leipomassa henkeä toisiltansa.
Eikä se rikollisnelikko vielä rikokseen syyllinen ole. Epäillään vasta vankikaverin taposta.
Että on humanismi huipussaan! Tään takia kai se Laakkonenkin ihmistieteitä vihaa.
Tuus Lennu
rikosseuraamus.fi
Horroksesta herännyt Lennu! Valveutuneena jälleen!
Ihan kiva, melkein ikävä ollutkin suorapuheista miestä viesteineen. Vaikka vääriä ja vähän sinne päin välistä laukookin: kaksihan vangeista vain esitetään vangittavaksi.
Lennussa melkoinen pala Lukašenkaa - ollut aina.
Onneksi täysin vallaton ärisijä, Jumalan luoma pyöreäpäinen kulmillanotkuja. Ai että siitä äijästä olis ylen äijä kerrottavaa!
Minskissä mittelöivät, pasifisti Lukašenkan pääkaupungissa, jääkiekkoilijat lajin herruudesta. Tässäkin lajissa, kuten eilisen Evasi lajissa, mestaruuksia jaetaan lukemattomia. Gagarin-pokaalin vei Metallurg Magnitogorsk, Stanley Cup -pokaali on vielä ottajaa vailla.
Ja nyt nämä MM:t [ämmä ämmät] siis menossa ja voittopytty jaossa Valko-Venäjällä.
Suomi mukana räpeltämässä. Onneksi tänään joukkoon liittyy kaikkien kaipaama joku Haula. 'Vitsi-vitsi'
Ja voi sitä jeesustelun määrää!
Aravirtaa, Lehterää, Nurmista pöydän ympärillä sekä 'backhand-forehand-bumbum'-Isä-Aurinkoinen, oraakkeli omissa sfääreissään, muita ylempänä omine liturgioineen 'kenellä on parempi maalivahti sen joukkue voittaa aina JOS...'
Pitää ottaa miestä kovaa; näyttää ettei tontille tulemista; on tehtävä selväksi että maalivahdin edessä on sota-alue; pitää taklata; räpätä miestä seinälle, iskeä niin että tuntuu, vierasta sik... jne. jne.
Kunnes sitten. Piste.
Yhdenäkin yllättäin: vajoaa Jormakka jäähän, sipaisee Sipatsev. Jälki on rumaa, taju on kankaalla, henki katkolla, halvaantuminen lähellä.
Muuttuvat samantien jeesuksiksi Arat, Terskat, Nupet kuin Tamitkin:
-Herra Jumala!Ei noin saa ottaa! Pitää kunnioittaa vastustajaa!
Ota näistä selvää.
Eikö paljon paljon reilumpaa olisi taistella ja tapella Evan lailla, avoimin kortein paukutella, niin ei tarvitsisi nurkissa nuhjiskella eikä puun takaa pommitella?
Oisko laissez- faire mitä - kai sinne englannin game sevenien ylivaltaan yksi ranskalaisuuskin sallittaneen?
Täytyy ihan ihailla Evaa, 33, vaikka kummallisen eloonjäämislajin on valinnutkin. Nyrkein puolustaa paikkaa olla maailmassa. Näyttää, tuo esiin, kaivaa konkreettisesti näytille ihmisen primitiivisimmän, viimeisimmän keinon olla olemassa.
Jokainen meistä, jos oikein sinkeälle vetäisisi, seisoisi lopulta puolustamassa omaa elämäänsä, läheistensä uhattua elämää Evan lailla.
Uskomatonta, mutta totta lienee.
Ja se kai se panee tuota taistelua katsomaan, kamppailua jossa ei järjen hiventä. Vieläpä ottelutaltiointina, nyrkkeilyiltaa viime perjantailta Helsingistä, missä ottelivat myös miehet, tuokin blogikollega Räsänen (hyvin ottelikin) ja pääottelija Tatli.
Vaan mitä miehistä, nehän sotivatkin heti tilaisuuden tullen.
Mutta että hymyilevä aina iloinen Aalto-yliopiston taiteita opiskeleva Eva Wahlström!
Ja mikä sairaskertomus keuhkoveritulppineen takana! - Blogi.
Naaras puolustaa aina ja viimeiseen saakka keinoja kaihtamatta pentuaan. Eloonjäämistä viimeiseen hengenvetoon. Sen harjoitusta tämän täytyy pohjimmiltaan olla. Ja myös omaa eloonjäämistaistelunäytöstä. Kuten sanottua: demonstraatiota katselijoille siitä minkä meistä itsekukin viimeisen uhan edessä tekisi.
- Paitsi minä! vakuuttaa moni heti satavarmana, myös minä. "No mistä sen tietää" sitten lisäten niin kuin se meteorologi joka juuri oli ennustanut kuivaa ja aurinkojaksoa moneksi päiväksi ja kuitenkin silpaisi naulakosta ulos mennessään sateenvarjon messiin äidin ihmetellessä ristiriitaa.
Klitshkopa Klitshko, kuten syksyllä, kävi täydentämässä tuluspussiaan yöllä, kukkaroon toistakymmentä milj. riihikuivaa - joko lie viime tienuut vähiin käyneet: jakaa kuulemma suurimman osan hyväntekeväisyyteen.
Nyt Vladimir Klitshko vastaan Alex Leapai. Pitkä vastaan Pätkä. Ukrainan tohtori, sen barrikadeilla näkyvän toisen tohtorin, Vitalin, velipoika, pieksi pahemman kerran samoansaarelaisen.
Aivan turha matsi.
No, saihan vastustaja miljoonan ja kunnolla kuonoon; mahtaa olla tänä su-aamuna sumea olo ja pää pipi.
Onneksi lohtuna se milli!
Vaan jokin primitiivitarpeiden hierarkiataksonomian perusportaista tämmöisen sivullisen syrjäisenkin panee tilaamaan Katsomosta la-su-keskiyön ottelun suorana lähetyksenä Paratiisiin, missä ei moista mäiskimistä livenä tapahdu.
Semmoinen tumpelo on tämä tuttu asukkaamme Paratiisissa, tämä Onni Rentner. Ei vielä täysin jalostunut asumaan noin puhtaassa ja luonnonihanassa paikassa. Näemmä.
Ja kai häntä puolestaan lohduttaa Ripa Merosen tunnustus:
- Eihän tässä mitään järkeä ole, nyrkkeilyssä. Mutta se tunnetila!
Ei pitäisi leikkiä tulella, so. leikkiä tuon tai tään kaltaisella, ainakin vakavimmat asiat pitäisi pitää vakavina. Muuten sitten oleiltakoon kuin ne ellunkanat.
KS. kartta!
Läheltä liippasi - jalkoihin jääminen.
Me ajoimme su-iltana tuosta ohi Pietarista Viipuriin ja Svetogorskin kautta Imatralle antskuilemaan ja eikös Putin-jättiläinen jo ollut punaisella punaisena sotaa harjoittelemassa ma-aamuna!
Täällä liki meitä harjoittelee vaikka itse sotaraina, Kremlistä Krimille, etenee Ukrainassa!
Ihanpa vilulla puistelee.
Taitaa tulla mahorkan mittainen tauko itäreissaamiseen.
Joskus kiikun et kaakun että kumpaanko kuuluu, mutta kyllä tämä tänne Cityyn enemmän kuin Tuvan pöydälle.
Turhan räväkkää tekstiä sinne siihen rauhaan.
Tässähän on perheväkivaltaa ja nykyaikaista Snowdenin paljastamaa tiedustelupalvelutoimintaa, tai no joo: enemmän kuitenkin ddr:läistä touhua, paikalleen jämähtänyttä kotiurkintaa ja epätoivoista valvontayritystä.
Kidutetaan lasta suurin piirtein samalla lailla kuin IS:n uutisessa.
Hakataan vaimo ennen ja jälkeen aktin, kimppakivaa ei tehdä, mutta anoppi siinä sivussa hoidellaan päästä varpaisiin.
Ylen kaoottista meininkiä. Töhryistä totta.
Nyt se on kuitenkin tehty!
Luettu läpi - läpiä päähän? Saatettu päätökseen tuo vuodesta 1994 yöpöytää koristanut kirja: Pertti PällijeffOutoja leikkejä.
Pesen käteni ja Pilatuksena huokaan: - Viaton olen minä tämän jne. Panen sen poistoihin. Halukkaille lahjaksi annan.
On siinä silti jotain, kai. Koska Hesarikin on sen aikoinaan noteerannut, Karonen.
Mutta silti ei ihme että esikoiskirjailija on esikoiskirjailijaksi silloin jäänyt – niin paljon on ollut aikaansa edellä!
IS-katsaus 30.12.2013 miten oikeat miehet potkivat toisiaan ja iskevät päätä kiveen sekä miten ero onnellistaa naisen yms.
Vihon viimein on Paratiisin alkuasukkaan Onni Rentnerin puheenvuoron aika. Joko hän on pidätellyt mielipiteittensä vuota tai sitten hänellä on ollut muita kiireitä Paratiisissaan nyt kun kesä näyttää tulleen talven keskelle: lumikolaa kesäsäilöön jne. jne.
Annetaanpa miehen digistä tikistää sanottavansa, koska näkyy parhaillaan lueksivan netistä Iltistä ja ääneen sadattelevan rinkulan kiertäjiä sun muita turhanpäiväistä työtä tekeviä potkijoita: Schumacher näyttää laskeneen kielletyistä paikoista suksilla ja Silva katkaisseen raajansa leijonahäkin tapaisessa tilassa vapaapainiottelussa.
- No johan taas on pojilla pelit ja pensselit! Aikuisilla miehillä! tuntuu lukijamme tuhahtelevan.
Jotenkin noita julkkiksia sun muita hörhöjä lehtien kansista tutkaillessa ja tuskaillessa tuntuu monesti lujasti, etteivät ne oikeita hengittäviä henkilöitä ole, vaan pitävät yhtä sarjakuvaporukan kanssa; yhtä eläviä tai kuolleita ovat kuin Aku Ankka, Nakke Nakuttaja ja Viivi ja Wagner.
Siksipä ei Onni Rentneriäkään juuri hetkauta jos Michael törmää kallioon tai vapaaottelupainija Antonikselta, vai mikä kumman Anderson sukunimi sen etunimenä nyt onkaan, katkeaa sääriluun mukana pohjeluu. Säälin sijasta kysyttää, että onko 'poikain' pakko painia, onko joka koloon kallioon pakko päänsä työntää.
Vastauskin valmiina lukijallamme: - Joutavilla jottai!
Kovaksipa kovaksi on Onnimme kypsynyt Paratiisissaan! Lie lumettomuus, valottomuus masentanut yleensä niin onnellisen miehen. Paratiisi helvetiksi muuttumassa?
Tuota vielä kummastelee selvää potaskaa - ettäkö onnellinen! erotessaan! - ja jää tuijottamaan suu auki ammollaan Puuta kuin kuuta nousevaa:
