hikotusta ... sivumerkkejä

siinäpä taas nikottelemista kerrakseen!

Nikottelemista ainakin niille, meille, ennakkoluuloisille jotka mieluummin vanhaa rataa kuljemme kuin otamme vastaan 'vihulaisen' viestejä.

Siinäpä seisoimme Pietarissa vallankumouksen päämajan eteisessä turvatarkastuksessa passi kourassa lauantaisena ehtoona lokakuussa. Olemme lokakuun vallankumouksen tarkastusmatkalla melko täsmälleen alkuperäisenä päivänä 25.10. Vuosiluku 1917 vain on eri - ja kumousinto.

Turvatarkastuksessa passi kourassa! keskellä kaupunkia johonkin kumman rakennukseen päästäksemme.
Eikö siis mikään ollutkaan muuttunut kapitalismiin siirtymisen tai, no jaa, sosialismin unohtamisen jälkeen?
Tiukka kontrolli päällä. Oli pomona tsaari tai kommunisti, vai onko kaupunginjohtaja jotain muuta - uusrikas, oligarkki kenties? Hänhän Smolnassa työtänsä tekee kaksisataisen upottavan punamattometrin päässä. Käytävä on pitkä siis, ja näitä pitkiä käytäviä on monessa kerroksessa. Punapomo Kirovin ampumishuoneessa sijaitsee nykyjohtajan työpiste.
Jos suurudenhulluus Dubaissa kohdistuu vertikaalisti taivaita kohti, niin täällä levennellään horisontaalisti. Oi ihminen - niin kauas toveri Diogeneesta loitontunut! Tynnyrin ala ympärilläsi ei ole koskaan riittävä.

Mutta sisään siitä pälyilemästä, viisauksia viljelemästä, nyt kun kontrolli on pelinsä pelannut, vaarattomaksi tämän sakin todennut. Nyt lupa on käydä peremmälle.
Kaupunginjohtajalta, opas käy hiirualisena kysymässä, ei lupaa heru tulla kuikuilemaan tappohuoneeseen. Siispä kuljemme muita käytäviä, vaikkei toki omia polkuja sentään. Vaan mikä ettei: onhan näitä mitä jäljillä lampsia.
Näemme upean salin jossa Pietarin kaupunginhallitus kokoontuu. Näemme Nadežda Krupskajan Vladimirin vaimon makuuhuoneen ja vaellamme käytäviä pitkin, kunnes pysähdymme ja hätkähdämme:
Tässä se on! Vladimir Iljitš Leninin (1870-1924) työhuoneen ovi.

Jos perille pääsy Leninillä oli vaikeaa, niin kestipä se meilläkin. Leninhän joutui tekeytymään ties miksi luutamummoksi ja hammasvaivaiseksi humalaiseksi päästäkseen henkivartijansa, Eino Rahjan, väellä ja voimalla ja oveluudella ylipäätään tuona lokakuun iltana etsintäporukoiden ohitse Smolnaan vallankumouksen aloitusnappia painaltamaan.

kun mainitsee nimen OTTO WILLE

Siihen enää Kuusista tarvitse lisätä. Siinä poljennassa korvien irtileikkaaminen on synneistä pienimpiä.
Käsittelyssä tässä vasta ilmestynyt Paasilinna-kustantamon Antero Uiton kirjoittama 400-sivuinen dokumenttikirja Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen.
Melkoinen äijä, vähävartinen muttei vähä-älyinen - kuin Napoleon. Varsinainen Takapiru, joka kulki oma nahka edellä ja joka viis välitti lähimmäistensäkään (Esa-poika/Aino-vaimo) hengestä, saati kilpailevien puoluetovereiden. Uitto on kartoittanut tarkoin Kuusisen liikkeet koti-Keuruulta Neuvosto-Venäjän vallan huipulle, saattelee uurnassa aina Kremlin muuriin saakka. Poliittinen kummajainen, joka selvisi hengissä läpi Leninin tuulten ja Stalinin tuiskujen istuen politbyroossa, säilyttäen maineensa Hrustsevin päiviin asti, jolloin saapui luonnollinen kuolema Moskovaan. Kuolema tuli kuin tilauksesta, armahti 83-vuotiaan puoluepukarin sopivasti vuonna 1964, kuukautta ennen Hrustsevin syrjäyttämistä, ennen kuin koittivat taas kovemmat ajat Neuvostoliitossa.
Itse en niinkään kiinnostuneena seuraile hänen politiikkaansa, valtansa etenemistä enkä vallan käyttöä kuin varjossa kulkevaa ihmiselämän inhimillistä puolta, sitä, millainen mies tämä OWK arjessa oli?
Ainoa mies hän oli siinä valtapoppoossa, joka harrasti ja oli innostunut estetiikasta, taiteista ylipäätään, muiden johtomiesten seisoessa realisminsavessa nivusiaan myöten. Otto Wille pelasi shakkia, runoili, säveltelikin, oli musiikkimiehiä, kuin myös naisten-: "Hänen filosofiansa mukaan korkealle kehittynyt mies tarvitsi useita naisia: yhden tai kahden asemasta neljä tai viisi oli miellyttävämpää eikä niin vaarallista."
Niinpä perhe-elämä oli mitä oli kiireisellä miehellä, ikinä ei ollut ikävä kotiin. Helsingissäkin luvatta oleskellessaan, toista vuotta myyräntehtäviä suorittaessaan, kului vuosi ennen kuin otti yhteyttä Saimaan ja nelilapsiseen perheeseensä. Eikä Moskovassa valtaa pitäessään lotkauttanut korvaansakaan vaimonsa Ainon - kolmasko tämä oli? - pelastamiseksi vankilasta. Mitäpä Ainosta, koska siinä rinnalla eleli 30 vuotta nuorempi vaimo Marina Amiragova.
Siis: Suurmiehiä tässäkin suhteessa!

Antero Uitto on koonnut mielenkiintoisen tosi dokumentin tosi korkealle päässeestä alunperin suomalaisesta miehestä, sittemmin Neuvostoliiton kansalaisesta, jolla ei ollut koskaan pääsyä takaisin Suomeen, ei käymäänkään. Otto Wille Kuusisen tarina jos mikä on selviytymistarina, varsinainen realitysarja, tapahtumakas; nämä Viidakonvaltiaat ja muut haltiaat, mitä näitä nyt Selviytyjiä telkussa onkaan, ovat lasten leikkiä OWK:n, kumman miehen, elämäntarinan rinnalla.
"Pahimpana aikana Kuusinen oli jopa itsekin odottanut omaa mahdollista pidätystään. Hän oli varautunut äkkilähdön varalta siten, että oli laittanut ikkunan väliin voipaperiin käärittynä voileipiä sekä siistiin järjestykseen alusvaatteet, villasukat ja villapaidan."

ja ranssille kuivumaan - vähän niin kuin toissa päivän kapinassa (ylihuomisen iskuja vähän jo sparraillen)

Taisi olla Tysonin Mike joka puri Holyfieldin Evanderilta korvan irti kesken kiivaimman nyrkkeilyottelun, ja toinen kuuluisa korvan irrotustapahtuma oli sillä toisella nälkätaiteilijalla, Vincentillä, silläpä van Goghilla, jolta Gauguin sivalsi miekalla korvan irti niin kuin paraskin Pietari.
Nälissään vaiko näyttääkseen voimansa sekä mahtinsa moista harrastivat? Tuossa ne nyt joka tapauksessa ovat kuivumassa äijien korvat kuin ajokortit.
- Hyi, isot miehet!
Ei sitä nyt sentään ihan miten sattuu saisi elostella.
Ei vainkaan: Onni Rentner se vain on Eldoradonsa omenapuista karistellut talteen menneen kesän hedelmät ja leikellyt ne kuivumaan, jottei jouluna pelkkään väskynäsoppaan tarvitsisi tyytyä, vaan saisi omaa sekametelisoppaansa hämmennellä.

Siihen sekaan jos sitten aprikooseja sun muita kuivattuja hedelmäkurttuja vielä onnistuisi hankkimaan, niin johan kelpaisi jouluaterialle ryhtyä.

jos henkikin katkolla

kuva RIP
"Sekasorto tulee, tai Suomen kuolema", kirjoittaa Joel Lehtonen 14.10.1918 Sylvia Avellanille kun ensin on selvitellyt: "Viattomia on tyhmien talonpoikien annettu tappaa; ruoka-asioista ei ole pidetty järjestystä, vaan sen sijaan hommattu kuningasta, jollaisen aika tosiaan on jo mennyt! Nykyiset kansat eivät loisia tarvitse."

1918-kapinan aikana Joel pelkää omaisuutensa menettämistä lunastamislain vuoksi: mikä on 30 hehtaarin Inhan (Putkinotkon) tilan kohtalo Savonlinnan liepeillä, entä Hörnebergin huvilan kohtalo Huopalahdessa?
Joel yrittää myydä Putkinotkonsa, mutta ostajia ei ymmärrettävästi löydy, laiska velipuoli Ales, tuleva Juutas Käkriäinen, pesueensa kanssa voi jatkaa asumistaan, so. sotkemistaan tilalla.
Eletään tuskallisia sekasorron aikoja. Joel kuljetuttaa jopa elävän sikansa laivalla Savonlinnasta Helsinkiin jottei talvella nälkä yllättäisi häntä ja Lydiaa.

On mielenkiintoista lukea aitoa, tyylittelemätöntä, spontaania tekstiä näissä Joelin Sylvialle, toisen miehen vaimolle, lähettämissään tunnustuskirjeissä, jotka Pekka Tarkka sittemmin kokosi kirjaksi Putkinotkon herra Kirjeitä 1907-1920. Tyylitellymmät tekstit kirjeiden päättymisvuoden ajoilta ovatkin sitten luettavissa novellikokoelmissa Kerran kesällä 1917, Kuolleet omenapuut 1918 sekä romaanissa Putkinotko 1920.

Vielä muutama kirje jää lukematta, onneksi - harmittavasti ja valitettavasti enää vain 13. Yhden blogin väärti. (ed.)

11.11.1918, kirje 320, Joel ohjeistaa Silviaa: "Kuule: jos alkaa käydä pahoin, varaa itsellesi joitakin pillereitä; tunnethan lääkärejä. Punaiset Venäjän Karjalassa kuuluvat olleen nykyään ihan perkeleellisiä: he ovat tappaneet jäsen jäseneltä paloittelemalla! Ei edes silmiä puhkaisemalla."

Omituista painimista. 12 x 3 min = 36 min.
Povetkin poistuu päätä lyhyempänä kehästä. Mutta 6 miljoonaa euroa rikkaampana. Vladimir on takonut itselleen 17 miljoonaa, ja säilyttänyt kasvonsa kerta hipaisua lukuunottamatta puhtaana.
Kummallinen nyrkkeilyn raskaan sarjan MM-ottelu, nojailu, alkuyöstä livenä Prolla Moskovasta. Klitshko ollut aika lisko, illisko, epäurheilijamaisesti pitänyt puolet ajasta Povetkinin päätä kainalossaan, jottei Aleksandr päässyt koputtelemaan runnakkoon jäätäviä iskujaan. Sen verran tohtori Vladimir sysäsi aina toviksi toveri Povetkinin kauemmaksi että sai tohtoroitua eli silpaistua huumaavia huitaisuja venäläisen naamatauluun.
Sitten taas painettiin päätä kainaloon, katse kanveesia kohti.
Ei se mitään nyrkkeilyä ollut, mutta rahakasta touhua kyllä.
Kuvitelkaa: 17 miljoonaa puolesta tunnista! Itse tienaat työllä k o k o elämäsi aikana alle millin puhtaana käteen. Hävinnytkin siis hankki vähintään kuusi elämääsi!
Eikö kannattaisi mennä Ukrainan tohtori* Vladimirin vastaanotolle?
*Doktor der Sportwissenschaft

*********
lisäys: tapahtuu keväällä 2014

Joskus on poistuttava Paratiisista yhteiskunnallisiin tehtäviin, kuten tänä aamuna.
Oli mies käynyt toisen miehen hengen riistoon: tapon yrityksestä piti tuomittaman. Mitä vielä - ei saapunut mies käräjille.
Kolme lautamiestä, yksi tuomari, yksi sihteeri, yleinen syyttäjä, asianomistajan asianajaja, vastaajan asianajaja, todistaja sekä kaksi poliisimiestä paikalla kyllä. Paikalla myös uhri.
Niin voitte arvata, kuka ei saapunut paikalle!

Arveli varmaan vielä vapaan viikonlopun viettävänsä. Mies voitti eka erän henkilöluvuin 1 -12.
Kalliit pirskeet yhteiskunnalle.

No mikäs: kynä takin taskuun ja turopuku henkariin - ylle työpuku, kirves käteen ja talvenpuita perkomaan. Lautamiehestä kuoriutui kirvesmies.
Että semmoinen modifikaatio.