Oli niillä huimilla miehuuskoeveljeksillä paljon muutakin sälää kuin virkavallan väkivaltainen vastustaminen: laitonta uhkausta, pahoinpitelyä kahden jos kolmenkin laista, vahingontekoa; jos kohta itsekin olivat kirveen hamaraa saaneet maistaa muutaman hammurabin kostona.
Sali oli tupaten täynnä lakimiehiä, yksinlaskien viisi asianajajaa, syyttäjä ja ukkotuomari.
Ja me maallikkotuomarit, ent. lautamiehet, siihen päälle.
Etteikö muka pienikin ihminen saa yhteiskunnan kermaa liikkeelle!
Semmoinen kymppitonnin pieti tuo yksi puolikas päivä. Plus mitä sitten maksanevat ne toisen vuoden vankilapäivät - entä se pahanolon hinta?
Ja kunnon konnat sen kuin nauravat kotikoloissaan ...
Kun veitsi oli saatu pois käsistä, oli aika siirtyä saman tekijän toiseen töllöntyöhön.
Syyte: Virkavallan väkivaltainen vastustaminen.
Velipojan kanssa tuli rytisteltyä poliisiautossa. Kuljetuksen aikana valmistettiin vyönsoljesta nyrkkirauta. Ja kun poliisit avaisivat oven, saisivat törröttävän piikin silmilleen.
Neljän poliisin voimin talttuivat. Jäi yritykseksi astalolla lyönti, sylkikään ei osunut.
Kirurgin veitsi olikin sitten seuraava veitsi joka uhrin kämmeneen upposi, se tosin pivon puolelta.
Niin oli hyvä tuuri, jottei jänteitä uhrilta ollut katkennut.
Ilmankos syytetyn asianajajalla olikin kanttia sanoa lievennykseksi:
- Jos päämieheni olisi halunnut oikeasti vahingoittaa, niin hän olisi iskenyt veitsen terän poikittain eikä pitkittäin kämmenselän läpi.
Ihan pääsemättömissä tään mörön kanssa.
Se tuli kuin tulikin, ei ollut kelvannut edes rosvoille.
Sen verran mielenkiintoista tekstiä Otto Wille tuottaa jotta ihan sormissa polttaa - pakkohan tätä on lukea.
Eipä Veikko Vennamon sanaisen ilotulituksen oppi-isää tarvitse kauempaa hakeaa: kyllä Kuusisen sana samaan malliin on räiskynyt jo ennen Vennamoa.
Ja eilistä Päivärinnan vetämää a-talkia katsellessa selviää, että Kuusisen ko. propagandakirjanen vuodelta 1944 Suomi ilman naamiota käy suoraan Kiakkovieraiden, näiden itsenäisyyspäivänä mieltä osoittaneiden ja mellastaneiden, oppikirjaksi, vaikka naamioituneina Tampereella esiintyivätkin.
Juti-naamarimies riisuu maskinsa telkussa ja puhuu kuin suoraan Kuusisen kirjasesta, s. 7:
"Suomen hallitseva rahavalta on lukumäärältään verrattain pieni ryhmä työtätekevien joukkojen pahimpia riistäjiä ja sortajia, taantumuksellinen kuppikunta, joka ei olisi milloinkaan pystynyt pitämään valtaa käsissään ilman ulkopuolista tukea ja erikoista vakivaltakoneistoa maan sisällä."
Jotenkin noita haluaa ymmärtää enemmän kuin näitä, jotka sanovat että 'eihän noin voi edes ajatella' niin kuin Holkeri aikoinaan ihmetteli Linkolaa.
Etteikö muka voi e d e s ajatella !
Kai nyt sentään.
Olipahan sitten mieltä mitä tahansa, yhtyipä tai oli yhtymättä moiseen hulinaan.
Äänisen aallot ja Carmen.
Kaksi kovaa: toinen niin tuulinen, kylmä ja kalsea; toinen niin tulinen, polttavan kuuma.
Pelottavia arvaamattomuudessaan.
Toinen ärjyy ja tuivertaa, puistelee rannalla vaeltajaa, työntää sen holotnansa, nahkaa värisyttävän, pinnan alle menevän, uppoaa luihin ja ytimiin. Toinen kiljuu ja hehkuu kuin hellankoukku, tulta ja tappuraa kipinöi.
Niin.
Toinen on järvi ja toinen - mustalaisnainen.
Ainahan järven kanssa pärjäillään; mutta miten, miten kummassa tuon leiskuvan naisen?
Ei hätää: kuolema kaiken silittää. Kunhan nyt aikansa temppuilee, miesten kanssa konstailee, ongelmoi: Poimiako matador vai korpral?
Kas, kas, miten helppo nakki: Escamillossa miestä enemmän kuin jossakin sotamiehessä, totta maar ja tietenkin - oman kylän poika nyt mitään!
Ääninen lyö aaltojaan vapaana ja villinä yli joulun, se sen verran nöyrä sentään että tietää jäätyvänsä tammikuussa herätäkseen sitten taas vapuksi entistä ehompana. Mikäs sen on!
Vaan entä tämä mustalaisnainen, tämä jumalaisen upea Carmen, tupakkatehtaansikarinvääntäjä - palava, polttava kuin hehkuva savuke. Mites sen?
No, mites nyt savukkeelle käy!
Hehkuu, savuaa aikansa pian kylmetäkseen. Sammuu se tulikuuminkin. Ihminen kun on ja kun lähtee, lähtee lopullisesti, ei herää henki uudelleen vapuksi.
Tarvitaan pettynyt sulhasmies, tämä korpraali, joka saa sormukset silmilleen, koska on se Escamillo, punaisen liinan heiluttaja.
On aika korpraalin pistää tikari morsiamen rintaan. Ja siinä se sitten on - Elämä. Voi tätä elämää!
Hah! Librettoni kelvatkoon, koska noin sen koin.
Olihan siellä muutakin, siellä isiemme Äänisessä, siis Petroskoissa.
Seisoi tämä kumma Kuusinen, Otto Wille, patsaaksi jäykistyneenä tuijotellen pian jäätyvään järveen, joka puhaltaa silmille mitä ilkeimmän viiman. Oikein Otto Willelle, tälle Karjalan kuninkaalle; sitäs meni Suomea syömään, paha palkkansa saakoon. Seisoo siellä Äänisen rannalla toinenkin Iso, Pietari Suuri, tsaari, Petroskoin perustaja, samaa mouruavaa vettä katselemassa, kivipatsaana hänkin.
Kyllä heilläkin vielä ihailijansa, siksi siellä tuiskussa seisovat.
Sen kuin. Patsastelkoot.
Me ihailemme enemmän Carmenia, vai Bizetäkö pitäisi? Ja kaupunkia kesällä. Sehän on kaunis kuin Carmen silloin.
Menkää siis kesällä Petroskoihin, ja purjehtikaa samalla reissulla Kižin kirkkosaarelle tietenkin.
Olen kuullut on kaupunki tuolla. Sinne!
Itsenäisyyspäivän viettoon!
Kun ei Tampereelle kerta passannut pressan kutsua.
"...mihin rappiotilaan valkosuomalaishallinto on puolessatoista vuodessa saattanut tämän kukoistavan kulttuurikaupungin, tasavaltamme pääkaupungin: sieltä on hävitetty kulttuurin muistomerkit ja kaikki parhaimmat rakennukset, tehtaat ja muut tuotantolaitokset, runneltu kaupungin kauniit kadut ja puistot. Valkosuomalaiset ovat hävittäneet kaikki eikä mitään rakentaneet. [Ennen] oli muutamia teattereita ja filharmonian iso konserttipalatsi, yliopisto ja muita ylempiä oppilaitoksia, mainio pioneerilasten palatsi, kymmeniä kouluja ja kirjastoja, paljon klubeja ja monia hyviä kauppapuoteja. Nyt (v.1943) on kaupungissa yksi kinoteatteri mannerheimiläisiä varten, 4 kauppapuotia, 6 keskitysleiriä ja iso tyttöpaikka - siinä kaikki, mitä katsotaan tarvittava 'uuden järjestyksen' valkosuomalaisten edustajain 'kulttuuritarpeiden' tyydyttämiseksi."
Antero Uitto: Suomensyöjä. Paasilinna 2013. / O. W. Kuusinen: Suomi ilman naamiota 1943.
Siis minne? Vastaukset ennen kotiinpaluuta, miel. - kiitos!
Tauon aikana on aikaa kurkistaa kirjalliseen Joulukalenteriin tästä.
- Väkivalta työpaikalla on täysin tuomittavaa. Se on meidän lähtökohta.
Niin sanoo Jukurien hallituksen puheenjohtaja Jukka Toivakka Iltalehdessä 3.12. kommentoidessaan Länsi-Savon uutista, joka uutisoi Jukureiden valmentaja Pikkaraisen lyöneen Jukurien pelaajaa mikkeliläisessä yökerhossa viime viikonloppuna.
Että oven taakseko sitä viimeksi jäimme.
Käydään toki sisään Smolnaan peremmälle, sen pyhimpään, Leninin työhuoneeseen, koska ei nuo kuvan aseelliset portsaritkaan ole enää estämässä ja turvatarkastukset sekä passinnäytöt ovat onnistuneesti takana. Hymyilemätön mies tosin koko ajan selän takana kytiksellä, ettei vain kukaan kuvaa tyhjää kaksisataametristä käytävää; yhtä ilmeetön ja vihainen on kuin entisaikojen mummot Moskova-hotellin kerroksissa.
Tänne siis livahtivat katutarkastuksilta hammassärkyä potevaksi mummoksi heittäytynyt Lenin ja juopunutta miestä mallaava Leninin henkivartija Eino Rahja Liteinin sillan yli ja Spalernajaa pitkin Smolnaan aloittamaan vallankumouksen.
Lenin työskenteli täällä 124 päivää, lokakuusta 1917 maaliskuuhun 1918. Täällä kävi Suomen johto Svinhufvudin mukana Leniniltä belsepuup bolshevikkijohtajien allekirjoitukset itsenäisyysjulistukseen.
Ja nyt me muut nyt täällä vapaina ja itsenäisinä suomalaisina sitten palloilemme.
Sen kuin Lenin-sedän tuhkakuppeja, kassakaappeja, Pravdoja, asiapapereita tutkikaamme.
Kaks uutista ylitse muiden:
1. Selänne talutettiin pukukoppiin Siinä tanner tömisee kun miljonäärit otaltavat! Temeltä iskivät hampaat kurkkuun, vaan pääsi tuo 40:llä tikillä. Pitäs kaikilla miljoonamiehillä kerran vuodessa olla tuommoinen taistelutilanne pakollinen - siviilissäkin. Saattas moni haluta olla rikastumatta.
2. Lady Gaga veti pikkuhousunsa alas Oisko yhenäkin gagattanu?
Eiköhän näillä pärjäillä jokunen päivä.
Jatkelehan! tuus Lennu"
Eiköpä noilla tiedoilla pyhäinmiestenpäivän yli ainakin, Temellä ja Gagalla. Ilman hampaita ja sarvia, ja pöksyittä.
Meinottelookohan Lennart muuten niin kuin kaksintaistelua a laPushkinNalleilla ja Kakkosilla yms?
