Tuntemattomassa sotilassa on mahtavaa suomen kieltä. Monet laineista elää vielä nykypäivänäkin. Osa kielestä on sen verran vanhaa, että minulle tekee vaikeata ymmärtää ja saada selvää kaikista lauseista. Tässä kerättynä parhaat sitaatit. Moni on aikanaan olleet aika kovia lausahduksia. Osan voi mieltää nykyään rasistisiksi. Sota on kuitenkin osa Suomen historiaa, jota ei sovi unohtaa, mutta joka pitää hyväksyä. Kiitos itsenäisestä Suomesta!
"Älä sinä suotta naista kynällä leppyyttele. Jos se on äitiinsä tullut niin kyllä se antaa. Jos isäänsä ni suorastaan vonkaa."
"Mä en ymmärrä mitään sellasista kaloreista, mutta mun suoleni ymmärtää, että niitä on helkkarin vähän."
"Ja rinnat sill on ennennäkemättömät! Minkälaiset sull on?"
"Saitahan tuo oli eläissään, vaan eipä kuollessaankaan tapojaan muuttanu."
"Nikkelihalvaus on saatanan vaarallinen tauti."
"Miss on niit ryssii ett voi ryhtyy tappaan!"
"Anna ny ees pien suol'silakka ku hiukoo nii kovast"
"Voi tuhanne paljo kiitoksia, tälhä oikia sotamies ellää ainaski viiko"
"Mikäs se siel pulisoo? Poikahan se vaan siel juttelee."
"Soat loppuu sotimalla"
"Kolmen tunnin päästä lähdetään. Ne joilla ei ole valkoista nenäliinaa, hankkikoon sellaisen."
"Saatanan kierosilmä, tähtää alemmas."
"Herra kapteeni. Tällaista kysymystä ei epäilyksenalainen voi koskaan itse ratkaista. Sen asian määrittelee ympäristö. -Honkajoki Lammion kysymykseen "Oletteko mielenvikainen?"
"Ei saa jäädä tuleen makaamaan"
"Hakkaa päälle pohjan poika"
"Upseer ies. Mis häne pääsä varjo ossuup tuon piene närree kohal, nii sillo hänel tullooki noutaja. Nii mie oon päättänt häne osalt. Ja sitämukkaa rupiaa saamaa muut. Siin hyö taapertaat nii peräjälkee. Ai perkeleet. Työ että tiijä mikä teit vuottaa. Jos hyö mitä syntilöit on tehneet, nii anna sie taivaa äijä heil anteeks. Mut pijä kiirettä. Niit rupiaa tulemaa just. (Rokka)"
"Mie en tiiä. Mie en oo ampunt ko vihollissii. (Rokan vastaus, kun Hauhia kysyy tältä, miltä tuntuu ampua ihmistä)"
"Tään hyökkäyssovan ratekia on tällanen. Sie mänet. Sinnuu ammutaan, Sie juokset katsomatta ja hää pahalainen nappajaa siut. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on ampuja, sie ole nopea, mut elä hätäinen. Tähtää ensin, tähtää hyvin tarkkaan, ja ammu ensin. Yhen sekunnin etumatka riittää. Silviisii se on. (Rokka)"
"Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia. (Rokka)"
"Mennään tuon suon yli niin että heilahtaa."
"Ei tässä syyllisiä kaivata vaan Lahtista ja konekivääriä" - Koskela
Riitaoja
-Jos keäntää, niin sattuuko kohalleen?
-Ei soa sanoa! Lääkintämiehekkin veet silmissä.
-En irvistele, herra alikersantti. Pelottaa, herra alikersantti. Se kun vinkuu!
-Ehtäille männöö vielä.
-Älkää, älkää, en minä mitään pahaa.
Vanhala
-Perskarvat! Hihihi! Perskarvat! Hihihihii!
-Lapualaiset on jo aikoja sitten tapettu. Nyt on laihialaiset menos!
-Tuu sä hakeen leipäs päälle voita.
-Kuopion potkukelkkapataljoona, khihihi.
-Tulis kauheita lähitaisteluita, sais Rahikainenkin Mannerheim-ristin! (Vanhala pohtii, mitä tapahtuisi, jos venäläiset naisetkin ryhtyisivät sotimaan)
-Ja von Tööpel ratsasti aukkoja katsellen! Hihhiihii!
-Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.»
-Kala... khihi... kala... Hietanen on ahaven...khihihi...
-Puskaryssiä, khihi.
-Taas alkoi sodan melske ja taiston tuoksina.
- Suhnat marssii sotaan.
Honkajoki
-Puskaryssä... anteeksi... pensasneuvostoliittolainen.
-Kieltämättä onneton tapaus
-Huomioonottaen nopean kehityksen aseistuksen ja teknillisten varusteiden osalta nykyään käytävässä suursodassa, katson maanpuolustuksen kannalta tarpeelliseksi siirtyä uusiin aseisiin (jousipyssy)
...ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn.
-Herra kapteeni, täitä ei kuitenkaan minun käsittääkseni voi syyttää tästä liasta, sillä sehän ei ole syy, vaan seurausilmiö. Ellen ole johdellut väärin ajatusta. -Honkajoki Lammion kutsuttua häntä Suomen armeijan syöpäläiseksi, "täiksi, joka viihtyy vain liassa"
-Herra kapteeni. Tällaista kysymystä ei epäilyksenalainen voi koskaan itse ratkaista. Sen asian määrittelee ympäristö. -Honkajoki Lammion kysymykseen "Oletteko mielenvikainen?"
Rahikainen
-Ja miun Katjuusan siellä on!
-Siellä se herne toverijaan ehtii, mutta turhaa on työnsä.
-Silmät kattoo niin kieroon, että keskiviikkona näkee molemmat sunnuntait. (Sotaromaanissa)
-Mittäs si ol?
-Saitahan tuo oli eläissään, vaan eipä kuollessaankaan tapojaan muuttanu.
-Ei nyt sentähen kirjoituslehtiöitä. Tytöt ne lakkaa antamasta, ellei lemmestä lurita.
-Tais pa tulla seisottava.
-Tokko mie tuon tytön kauniita silmiä ennee suan nähä millonkaa.
-Ja rinnat sill on ennennäkemättömät! Minkälaiset sull on?
Määttä
Meill ei oo ratiota.
-Iäntä tai ei, saman tuo tekköö
-Vaan hyvin on korkea tuo pilvi, jonka pommi tekköö.
-Otahan mie jalustan.
-Vaan sinä se soat männä seisomaan keskelle, kun oot ryhmänohjaaja ja isoin rosvo.
Korpela
-Älä sää musta huolehdi. Mä oon ikäni hevosta ajanu. Pidä vaan ittestäs huoli!
-No on siin paperit. Pitäs nimi tiätää!
-Ei sitä o ennenkä pruukattu pyhänä paskaa kantaa!
Salo
-Uuet saappaat pitäs saada! Kapteeni käski! Mutta kapteeni käski! Katsotaan!!
-Ei meillä ruveta yhtä jalkaa suremahan. Jos on tullu juostua, niin nythän se on pois joka pahentaa...
Asumaniemi
-Miss on niit ryssii ett voi ryhtyy tappaan!
-Hei tsiigatkaa, kundit! Mä osasin!
-Tuol mutkan takana on slobo!
-Yhtä puuttuu sano Piru kun kusiaisia luki.
Viirilä
-Inariin susia naimaan.(Viirilä evl Karjulan kysyessä mihin sotilas on menossa perääntymisvaiheen aikana. Tämän jälkeen Karjula ampuu Viirilän.)
-Jeesus Perkele!
Pitkät lainaukset
- Nyt juur. Täl hetkel Hietasen poika astu ulkomail.
- Venäjällä ollahan pojat, sanoi Salo.
Lahtinen ontui äreänä, mulkoillen kulmiensa alta toisia ja murisi:
- Niin ollaan. Ja tähän loppui sitten meitin oikeutemme. Meinaan tästä lähtien ollaan rosvoretkellä. Että sen tiedätte.
- Rosvoretkellä, rosvoretkellä, ärähti Sihvonen vihaisesti.
- Myöhän sitä ollaan rosvoja, kun rajoja ylitetään. Toiset sitä vaan turvallisuuttaan varjelee, kun rajoja siirtelevät.... Rosvoja, rosvoja....khy....khy.
Usot sie jot myö uitiin? (Rokka Jalovaaralle)
Eipä tuota käy kieltäminen. Ainakaan ennenkuin saan kuivat vaatteet päälle (Jalovaara Rokalle)
- Te menette aliupseeritupaan kuten muutkin, onko selvä? - Illalha tuo nähhää. Enkä mie täs sellasest käy kinailemaa, mut sano kuule luutnantti, millo myö aletaa saamaa lommii. Miekii tääl perreelline mies olt jo monta kuukautta. Puulat sie jos mie jätän anomuksen? Jälleen kerran Lammio joutui epätietoiseksi siitä, puhuiko Rokka noin yksinkertaisesti vai irvistelikö hän. Joka tapauksessa Lammio kuitenkin suuttui sinuttelusta ja sanoin: - Alikersantti Rokka. Me emme tietääkseni ole tehneet sinunkauppoja. - Eihä myö olla, mut tehhää pois. Anterohan mie oon. Minun saap sinutella ain. Miehä sinuttelen sinnuu ilmankii ko sie oot nuoremp mies ko mie."
Jos keäntää, niin sattuuko kohalleen? (Riitaoja kysyy Koskelalta)
- No ei kai nyt sentään umpimähkään, pitkin metsää. (Koskela vastaa Riitaojalle)
- Sepä hyvä. Ei tiiä meistä mittään! Jäniksiä luulee olevan! (Riitaoja)
Muut
Tuo jos se linjaan ilmestyy, niin se kuolee. Ellei edestäpäin satu, niin takaa sattuu. (konekiväärikomppanian miehet luutnantti Lammiosta)
He olivat hävinneet. Saaneet rangaistuksen. Mistä se oli tullut, siihen tulisi varmasti monenlaisia vastauksia. Eräs myönteinen seikka siinä asiassa sentään oli. Kohtalo oli vapauttaut heidät kaikesta vastuusta antamalla heille selkäsaunan. Mitä olisikaan merkinnyt voitto. Vastuuta. Vastuuta teoista jotka kerran olisivat vaatineet hyvityksen. (Kertoja)
Kerran hän yritti nousta kyynärpäittensä varaan, mutta ruumis lysähti velttona ojan pohjaan ja Ville Vaitelias oli kuollut. (Kertoja, Koskelan kuolema)
Niinkuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Niinpä hän oli aikoinaan antanut metsäpalon polttaa kymmeniä hehtaareja valtion metsää eräällä hietakankaalla lähellä Joensuun kaupunkia. Tapansa mukaisesti koettivat ihmiset kaikkensa ponnistaen keskeyttää hänen työnsä, mutta järkähtämättä hän poltti metsää niin laajalta alueelta kuin katsoi tuleviin tarkoituksiinsa sopivaksi. Muuan eversti huomasi ensimmäisenä miten pitkälle oli ulottunut kaikkivaltiaan katse. Hän oli erään armeijakunnan esikuntapäällikkö, ja joukkoja sijoitellessaan hän huomasi paloaukean erittäin sopivaksi majoituspaikaksi. (Kertoja, kirjan alussa, Liperin Ylämyllyn Paloaukeasta)
Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia. (Kertoja, kirjan loppu)
- Katkaisitteko te maantien? - Katkaistiin. - Mistä te tielle nousitte? - Tien vierestä tietysti. - Mepä bunkkerilinja puhkaistiin. - Vai niin. (Miesten kuulumiset neljännen komppanian kanssa)
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Tästä voit katsoa Tuntemattoman sotilaan: http://www.iltasanomat.fi/videot/historia/vid-1288628893569.html
Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä
