KYSYMYS: Hei, psykiatri pyysi minua kysymään teiltä mahdollisuutta parisuhdeterapiaan, jossa voisin ainakin aluksi käydä yksin. Perheessämme kriisitilanne, joka osittain johtuu miehen paranoidista mustasukkaisuudesta.
VASTAUS: Perheneuvonta löytyy kirkon evl.fi - sivustolta netissä. Nopeimmin löydät meidät googlaamalla "Kirkon perheneuvonta". Löydät tuolloin tiedot Suomen kaikista perheasiain neuvottelukeskuksista. Kun valitset sen, joka sijaitsee kotipaikkakunnallasi tai lähinnä sitä, löydät heidän kotisivuiltaan ohjeet asiakkaaksi ilmoittautumisesta.
KYSYMYS: Olen 25-vuotias nainen ja olen nyt todennut, että minulla on ongelma mustasukkaisuuteni kanssa. Minusta tuntuu, mitä nyt olen netissä ympäriinsä käynyt aiheesta lukemassa, että se on ärtynyt sairaalloisen mustasukkaisuuden puolelle. Tuntuu etten selviä siitä yksin. On kuin olisin pääni sisällä vankilassa, josta ei ole ulospääsyä. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt puolitoista vuotta ja elämme kaukosuhteessa. Välissä on sellaiset 400km...näämme aina kun se on mahdollista eli joskus välissä voi olla viikko tai kaks tai enimmillään on välillä ollut jopa 2kk. Pidämme kuitenkin tiiviisti joka päivä yhteyttä. Puolessatoista vuodessa on ollut ehkä kaksi päivää kun ei olla soitettu ollenkaan toiselle, muuten joka ikinen päivä. Sen lisäksi käytämme skypeä lieventämään sitä kun toista ei voi muuten nähdä.
Tässä siis vähän taustoja meistä, sitten itsestäni taustoja sen verran, että ennen kuin hänet tapasin olin ollut siihen mennessä sinkkuna vuoden. Ennen sinkkuaikaa olin 6 vuotta yhdessä exäni kanssa ja suhde oli kaikin puolin suoraan sanottuna helvetillinen. Oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, exäni käytti viimeiset 3 vuotta alkoholia erittäin paljon. Hän petti minua, otin hänet takaisin, hän yritti itsemurhaa moneen otteeseen sen jälkeen jne.. Kaikkea sellaista kamaluutta. Huomasin ja muistan miten tässä edellisessä suhteessa mustasukkaisuuteni eteni aina vain pahempaan suuntaan. Tuntuu että siitä päivästä lähtien kun exäni ensimmäisen kerran aiheutti väliseemme luottamukseen säröjä alkoi mustasukkaisuuskin hajota osaltani käsiin. En enää luottanut häneen. En myöskään tajunnut ajoissa etten koskaan enää tule luottamaankaan. Silti vielä pettämisen jälkeen otin hänet (varmaan säälistä) takaisin vaikka tiesin sisimmässäni etten koskaan enää ikinä häneen luota. Siinä sivussa mustasukkaisuus jylläsi. Vahdin hänen jokaista liikettään, koska takana oli niin paljon kokemuksia jo siitä, kun hän humalassa esimerkiksi vain sanoi menevänsä tupakalle ja sitten olikin vain häipynyt johonkin. Sitten ei saanut puhelimella kiinni eikä millään. Minusta aina tuntui että minun oli vain vahdittava, että saan hänet kiinni siitä että valehteli menevänsä esim vaan sinne "tupakalle" olikin lähdössä pois jonnekin muualle. Ja monesti sainkin, mutta ei se koskaan oloa tietenkään helpottanut huomata että toinen todella aina vaan valehtelee ja toimii epärehellisesti. Usein hänen nukkuessa humalassa, katsoin hänen puhelimensa läpi löytyykö merkkejä että on pettänyt tai aikoo pettää. Tämä tunne oli minulle hänestä herännyt jo ennen kuin hän oli edes vielä pettänyt. Hän käyttäytyi humalassa aina flirttailevasti muita naisia kohtaan ja muutamia meni turhankin lähelle... halailua, milloin istui joku sylissä jne kaikkea sellaista. Tai sitten vertasi minua johonkin naiseen ja parin vuoden yhdessä elon jälkeen erityisen paljon vertasi exäänsä. Se tuntui pahalta ja tuntui etten koskaan ole riittävä tai yhtä hyvä kun joku muu, vaikka annoin kaikkeni ja täyden rehellisyyteni. Silti sain valheita ja paskaa aina niskaani. Puhelimen tutkiminen tuotti jopa tulosta muutaman kerran siten, että siellä todellakin oli flirttailevia viestejä eräällä naiselle. Joissa pyydettiin käymään kahvilla sitten kun minä en olisi paikalla niin he saisivat jutella rauhassa. Myös exälleen, jonka vuoksi monet kerrat sain haukut, hän jossain vaiheessa alkoi laitella hyvinkin ystävällisiä viestejä. Vaikka aina siihen asti olikin tätä vihannut. Exäni jäi myös monesti kiinni siitä että oli käyttänyt rahat alkoholiin vaikka olisi laskuja pitänyt maksaa. Valeheli, että ei ole rahaa tullut mutta todellisuudessa olikin jo ehtinyt monta sataa euroa käyttää johonkin aivan muuhun (alkoholiin mm.) ja minulle väitti vaan ettei rahoja ole tullut. Niin paljon pettymyksiä, epäluottamusta, valheita, petosta, väkivaltaa. Onko noitten kokemusten jälkeen enää omituista, jos itsetunto on nolla ja mustasukkaisuus on luokkaa sairaalloinen vai olenko vain itse jotenkin luonut siitä sairaalloista??
No PÄÄONGELMANI tulee ilmi sitten nyt tässä: eli nyt olen havainnut olevani yhtä mustasukkainen kuin edellisessäkin suhteessani. Ja se menee nyt ilmeisesti koko ajan vaan pahemmaksi. Nykyiseni ei ole pettänyt minua ja on hyvin rakastava mies muuten kaikin puolin. Hän on ihana! Hän on vain vähän huolimaton, muistamaton ja ajattelematon välillä. Hän erehtyi viime jouluna valehtelemaan minulle päin naamaa ensimmäisen kerran. Hänen entiseltä naapuriltaan (naispuolinen) tuli tekstiviesti ja hän valehteli minulle kun kysyin kuka laittoi viestiä, että Matti (nimi muutettu). Myöhemmin kun hän räpläsi puhelinta menin hänen viereen ja katsoin niin ehdin nähdä että naisen kuvahan siellä oli ja silloin hän jäi kiinni että viesti olikin entiseltä naispuoliselta naapurilta. Viesteissä ei ollut mitään "sellaista" huolestuttavaa vaan normaalia kuulumisten vaihtoa. Hän kertoi valehdelleensa, koska meni paniikkiin siitä miten reagoisin. Tämä oli eka kerta suhteemme aikana silloin kun joku nainen laittoi hänelle viestiä. No silloin välisemme luottamus koki kolauksen kun havahduin että hän valehteli ja että kykenee siihen. Minua on aina vaan jäänyt kalvamaan oliko syy todella se että reaktioni pelotti vai jokin muu. Siitä jo olemassa oleva mustasukkaisuuteni lähti taas lentoon. Olin hänelle suhteen alusta asti tiedostanut olevani omistushaluinen ja mustasukkainen ihminen ja kerroin aina esimerkkejä, millaisissa tilanteissa tulen hyvin mustasukkaiseksi. Hän tuntui hyvin ymmärtävän. Ollaan aina hänen kanssaan voitu puhua kaikesta hyvin avoimesti. Olen myös kertonut exästäni niin paljon kuin vain on tullut mieleen.
VASTAUS: Kerroit olevasi etäsuhteessa. Päivittäinen yhteydenpito skypen avulla vahvistaa varmasti kokemusta keskinäisestä yhteydestä. Kun toinen ei ole lähellä eikä elä samaa arkea, on ymmärrettävää että mielessä voi käydä epäilys siitä, mitä toinen omassa arkiympäristössään tekee. Jos luottamus on ehtinyt syntyä eikä sitä ole mikään rikkonut, tuollainen pelon häilähdys on helppo karistaa mielestään: mustasukkaisuudessahan on kyse menettämisen pelosta, sivuutetuksi tulemisen ja yksin jäämisen pelosta.
Kerroit kokemuksistasi edellisessä parisuhteessasi. Olet joutunut kokemaan kovia: henkistä ja fyysistä väkivaltaa, uskottomuutta, läheisen alkoholismia ja itsemurhayrityksiä. Tuon kaiken keskellä eläminen on ollut todella rankkaa. Olen iloinen puolestasi että olet selvinnyt siitä eteenpäin! Saitko tukea ja apua mistään? Oliko sinulla ystäviä jotka tiesivät tilanteestasi, kerroitko vanhemmillesi tai mahdollisille sisaruksillesi? Saitko ammatillista apua? Millä tavoin olet käsitellyt edellisen suhteesi traumaattiset kokemukset? Kertomasi perusteella olet kokenut asioita, joiden käsittelyyn ja joista irti pääsemiseen olisi hyvä saada asiantuntija-apua. Jos parisuhteessa tapahtuneita traumaattisia kokemuksia, esimerkiksi uskottomuutta ja väkivaltaisuutta, ei pääse tunnetasolla käsittelemään pois, niiden jättämät jäljet omassa tunnemaailmassa voivat laueta seuraavassa parisuhteessa. Mahtaako olla niin, että jos et olisi edellisessä suhteessasi kokenut kuvaamiasi asioita, nykyisen puolisosi viestinvaihdon salaaminen (entisen naapurin kanssa) ei olisi herättänyt sinussa niin suuria tunteita eikä olisi jäänyt kalvamaan. Teidän välisenne luottamus toki rikkoutui. Olisi tietenkin ollut parempi että kumppanisi olisi sanonut rehellisesti keneltä viesti tuli. Koet että olet menettänyt luottamuksesi myös nykyisen puolisosi suhteen. On hyvä puhua asiasta hänenkin kanssaan. Mutta edellisen suhteen traumaattisia kokemuksia, niiden vaikutusta uudessa suhteessa ja niiden pois hoitamista ei pidä unohtaa.
Mitä itse ajattelet: koetko mahdolliseksi käydä vielä jonkun ihan ulkopuolisen, mielellään ammattilaisen, kanssa edellisen suhteesi kokemukset ja tunteet läpi? Uskon että se helpottaisi oloasi ja pääsisit kokonaan vapaaksi ”menneisyyden haamuista”. Sain myös kirjeestäsi sinusta kuvan, että rohkenet ja osaat käsitellä vaikeitakin asioita. Siksikin kannustan sinua työstämään tunnetason kysymyksiä edelleen.
KYSYMYS: Seurustelin itseäni 13v nuoremman miehen kanssa 1.5v. Vuosi sitten luin hänen textiviestinsä kun ehdotteli seksiä vanhalle tyttöystävälleen. Hän kielsi kaiken että se nainen yrittää häntä. Totuus selvisi että usein näitä viestejä lähetellyt exällensä. Huomasin että kumppanini valehteli paljon. Jätin hänet monta kertaa mutta aina uskoin unohtavani jutun... näin ei käynyt. Asia pyörii vieläkin mielessä että miksi teki niin kun vannoi rakastavansa minua??? Vielä kauheampaa on että nyt jätettyäni hänet hän yritti iskeä 17v tyttöä. Laittoi minulle viestin että olisi saanut että tyttö yritti häntä. Ystäväni näki tapauksen ja exäni oli hivellyt tytön sääriä. Niin järkyttävää että heti erottuamme valmis sexiin ja vielä alaikäisen kanssa. Ei tainnut välittää minusta koskaan.
Mummi, 52
VASTAUS: Kirjoitat päättyneestä seurustelusuhteestasi. Olet pettynyt entiseen puolisoosi. Hänen käytöksensä: viestittely ja seksin ehdottaminen entiselle tyttöystävälle ja 17-vuotiaan tytön lähestymisyritys on ymmärrettävästi loukannut sinua. Mietit jopa, onko mies välittänyt sinusta koskaan. Kysymyksesi on varsin inhimillinen ja kertoo minulle siitä, miten haavoittavaa entisen miehesi käytös on sinulle ollut. Seurustelusuhteen päättyminen synnyttää aina monenlaisia ristiriitaisiakin tunteita. Pidän tärkeänä, että eron jälkeen voisit säilyttää yhteyden myös niihin asioihin, jotka ovat olleet suhdetta rakentavia ja tehneet sinut onnelliseksi.
Kirjeesi saa minut pohtimaan haavoittavan eron lisäksi sitä, mikä sinut on saanut alun perinkin seurustelemaan itseäsi 13 vuotta nuoremman miehen kanssa? Käytät nimimerkkiä Mummi 52, mikä kertoo siitä, että koet isovanhemmuuden myös tärkeänä osana itseäsi. Ja kuitenkin seurustelusi nuoremman miehen kanssa sekä tapasi kirjoittaa viestivät siitä, että joku puoli sinusta liittyy itseäsi nuorempien maailmaan. Kuinka voisit ymmärtää tätä puolta itsestäsi? Uskoakseni olette joka tapauksessa entisen miehesi kanssa eri elämänkaaren vaiheissa. Mikä teidät on liittänyt yhteen? Kirjoitat jättäneesi miehen monta kertaa, mikä luo vaikutelman, että jokin puoli sinussa on halunnut palata juuri tämän miehen luo yhä uudestaan.
Rohkaisen sinua tutkimaan sitä, mikä on se elämänvaihe, jossa olet tällä hetkellä. Mitä ovat toiveesi tulevaisuuden suhteen naisena, äitinä ja esimerkiksi isoäitinä. Löytyisikö läheltäsi joku ikäisesi ystävä, jolla on samaa elämänkokemusta ja sen tuomaa viisautta pohtia mieltäsi askarruttavia asioita kanssasi?
KYSYMYS: Minua on alkanut häiritä kun tyttöystäväni on lähentynyt mies puolisen ystäväni/ystävämme kanssa lähiaikoina. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta ja ystäväni olen tuntenut päiväkodista asti. He viestittelevät päivittäin. Kuten minäkin tyttöystäväni kanssa.
Olen tutustuttanut ystäväni ja tyttökaverini samoihin aikoihin kun itse tapasin hänet. En voisi uskoa kaveristani että hän voisi yrittää jotain tyttöystäväni kanssa mutta se vaivaa minua silti.
Olen kysynyt tyttöystävältäni tästä ja hän sanoi että ovat kavereita ja että ei huolta. Olen lukenut salaa hänen viestejään koska tämä vaivasi minua niin paljon. En löytänyt mitään pettämisen puolelle menevää, hyvää yötä" ja olet kiva" otti silmään kyllä. Tuntuu pahalta kun menin lukemaan ja en voi näistäkään mitään mainita koska en halua kertoa että luin hänen viestejään.
Luotan ja uskon tyttöystävääni ja en epäilisi hyvää ystävääni mutta silti tämä vain vaivaa minua. Olen vain turhasta ehkä mustasukkainen. Mitä teen??
VASTAUS: Kirjoitat vaikeasta tilanteesta, kun kaksi sinulle läheistä ihmistä ovat lähentyneet. Tyttöystäväsi viestittelee päivittäin miespuolisen ystävänne kanssa. Pidän ymmärrettävänä, että tilanne herättää sinussa ristiriitaisia tunteita. Kirjoitat luottamuksesta ja epävarmuudesta. Juuri epävarmuus on saanut sinut lukemaan salaa tyttöystäväsi viestejä.
Mietin kirjeesi äärellä, että olet oikeastaan joutunut keskelle yhden ihmiselämän keskeisimmän kysymyksen kanssa: kuinka tulla toimeen kolmiotilanteissa? Joudumme kolmiotilanteiden ääreen esimerkiksi kasvuperheissämme, työyhteisöissä ja myös parisuhteissa. Kolmiotilanteet synnyttävät väistämättä ulkopuolisuutta ja epävarmuutta, mistä kirjoitat. On elinikäinen haaste opetella tulemaan toimeen kolmiotilanteista syntyvien tunteiden kanssa.
Jos ymmärrän viestistäsi oikein, niin juuri ulkopuolisuuden tunne ja epävarmuus saavat sinut etsimään vastauksia tyttöystäväsi tekstiviesteistä. Pidän viestien lukemista kuitenkin ongelmallisena, koska se synnyttää yhä edelleen luottamuspulaa. Toisen viestejä lukemalla ette käsittele mieltäsi painavia kysymyksiä yhdessä tyttöystäväsi kanssa.
Pohdinkin, kuinka voisit keskustella tyttöystäväsi kanssa nimenomaan tästä sinun kokemuksestasi: kolmiotilanteen synnyttämästä ulkopuolisuudesta ja epävarmuudesta. Ainoastaan tyttöystäväsi voi kertoa, mihin hän tarvitsee näin tiiviin yhteyden miespuolisen ystävänne kanssa. Parhaimmillaan keskustelunne auttaisi selventämään sitä, missä kulkevat parisuhteenne rajat.
Teillä on oikeus määritellä yhdessä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Rohkaisenkin sinua avoimeen keskusteluun tyttöystäväsi kanssa. Kerro hänelle, mikä sinusta tuntuu hyvältä ja mikä ei. Toivon, että olisit valmis kuulemaan myös sitä, millaisia kaipauksia hänellä on suhteessa sinuun.
Kaikkea Hyvää Sinulle toivottaen, perheneuvoja Joona
KYSYMYS: Olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa melkein viisi kuukautta jo. Alussa meillä meni kaikki todella hyvin ja ihanasti, mutta pari kuukautta sitten alkoi ilmenemään todella kovaa mustasukkaisuutta hänen puoleltaan. Hän on todella mustasukkainen poikapuolisista ystävistäni, olen jo muutamaan ystävääni joutunut katkaisemaan välit todistaakseni että rakastan poikaystävääni ja näyttääkseni että hän on minulle se tärkein. Hän pyytää minua usein kertomaan miksi rakastan häntä ja miksi haluan olla hänen kanssaan. Hän ei koskaan halua, että menemme juhlimaan erikseen, koska hän pelkää minun löytävän jonkun paremman.
Hän on myöntänyt minulle pelkäävänsä että jätän hänet ja hän jäisi taas yksin, mutta hän ei tunnu uskovan sitä kun lupaan olevani lojaali hänelle ja kun lupaan etten jätä häntä. Minä todella rakastan häntä, mutta tuo mustasukkaisuus tuo hieman ongelmia suhteeseemme. Kerran hän suuttui minulle luullessaan, että eräs ystäväni oli laittanut minulle viestiä ja etten ollut kertonut hänelle. Yritin selittää hänelle etten ollut saanut keneltäkään viestiä ja jouduin näyttämään sen omasta kännykästäni ennenkun hän uskoi mitään. Hän kylläkin pyysi anteeksi heti tajuttuaan tehneensä virheen, mutta anteeksipyyntö ei vienyt pois sitä kipua, joka tuli tajuttuani ettei hän luota minuun yhtään. Tuntuu todella rasittavalta keskustella uudelleen ja uudelleen samasta aiheesta koko ajan ja joutua todistelemaan tunteitani hänelle. Haluan rakentaa hänen kanssaan tulevaisuuden ja perheen, mutta kaipaisin silti neuvoja siihen miten pystyisin helpottamaan poikaystäväni mustasukkaisuutta ja hänen oloaan. En keksi enää yhtään mitään mitä voisin tehdä tai sanoa kun mustasukkaisuutta alkaa ilmenemään. Onko olemassa jotain keinoa miten mustasukkaisuuden saisi katoamaan?
VASTAUS: Kiitos mustasukkaisuutta käsittelevästä viestistäsi. Olette olleet poikaystäväsi kanssa yhdessä viisi kuukautta. Viimeisen parin kuukauden aikana poikaystäväsi taholta on alkanut ilmenemään mustasukkaisuutta, joka ilmenee epäilyinä, syytöksinä, rajoittamisena, kontrollointina ja suuttumisena.
Nuo kaikki ovat mustasukkaisuuden oireita, mutta jatkuvina ja erityisesti ilman aihetta toistuessaan, ne voidaan määritellä myös henkiseksi väkivallaksi. Kerrot, että olet monin tavoin yrittänyt vakuuttaa hänelle rakkauttasi ja rauhoittaa hänen epäilyjään. Viestisi lopussa sanot ”En keksi enää mitään mitä voisin tehdä tai sanoa kun mustasukkaisuutta alkaa ilmenemään”. Kuulostaa siltä, että olet yrittänyt kaikkesi ja on myös helppo uskoa, että olet uupunut vakuutteluihin ja loputtomiin keskusteluihin. Tuohon kysymykseesi vastaan, että mustasukkaisuus on hyvin usein mustasukkaiseen ihmiseen, hänen epävarmuuksiinsa ja taustoihinsa liittyvä ongelma. Puolison on oikeastaan mahdotonta poistaa mustasukkaisuutta. Monet alkavat eri tavoin tarkkailemaan ja rajoittamaan omaa toimintaansa, jotta se ei herättäisi puolison mustasukkaisuutta. Tämä rajoittaa ja kapeuttaa parisuhdetta sekä siinä elävien ihmisten elämää. Se saattaa johtaa siihen, että parisuhde tuntuu hyvältä vain silloin kun pari on toistensa kanssa kahden kesken. Kaikki tilanteet, joissa on ulkopuolisia ihmisiä paikalla aiheuttavat jännitteitä ja ristiriitoja. Ikävin asia on se, että rajoittaminen ja elämän kapeuttaminen eivät poista mustasukkaisuusongelmaa. Parisuhde ja rakkaus eivät voi pysyä elävänä ilman vapautta.
Onko olemassa jotain keinoa miten mustasukkaisuuden saisi katoamaan”. Oikeastaan ainoa ihminen joka voi tehdä ongelmalle jotain, on mustasukkainen ihminen itse. Joskus mustasukkaisuus saattaa lieventyä kun ihminen kypsyy, saa lisää itsevarmuutta ja alkaa luottamaan parisuhteensa pysyvyyteen. Joskus taas mustasukkaisuusongelma ei vähene suhteen vakiinnuttuakaan vaan päinvastoin kasvaa, pahenee sekä johtaa parisuhteessa henkiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan. Keskeinen asia on, että mustasukkainen ihminen ymmärtää, että kyse on hänen vaikeudestaan eikä syytä reagoimisestaan puolisoaan ja vaadi tätä käyttäytymään omista epävarmuuksistaan käsin. Mikäli mustasukkaisuus jatkuu ja erityisesti jos se toistuu seuraavissakin suhteissa, ihmisen olisi syytä hakea siihen apua ammattiauttajilta.
Sinulle, mustasukkaisen poikaystävän puolisolle haluaisin sanoa, että riittää, että kerrot hänelle, että rakastat häntä ja toivot teille yhteistä tulevaisuutta. En tiedä voimmeko luvata toiselle, että emme koskaan jätä koska emme voi olla varmoja minkälaiseksi suhde ja tulevaisuus muodostuvat. Suhteenne on vielä kovin nuori. Toivon, että et kapeuta omaa elämääsi, rajoita asioita joita haluat tehdä ja ihmisiä joita haluat tavata. Se, että alat elämään hänen epävarmuuksiensa sanelemaa elämää, ei ole hyväksi kummallekaan teistä. Kerrot, että poikaystäväsi on mustasukkainen erityisesti poikapuolisista ystävistäsi. Ihmiset suhtautuvat eri tavoin kumppaninsa eri sukupuolta oleviin ystäviin. Monille ne ovat vähän vaikea, epävarmuutta herättävä asia, erityisesti suhteen alussa. Tilannetta helpottaa joskus jos myös kumppani voi tutustua näihin ystäviin ja tapaatte heitä myös yhdessä hänen kanssaan. Viestistäsi välittyy hyvin se, että rakastat poikaystävääsi. Sekin, että kirjoitit tänne kysyäksesi apua, kertoo minulle, että suhteenne on sinulle tärkeä. Tämän kaiken pitäisi välittyä myös hänelle ja riittää. Ja joskus on niin, että suurikaan rakkaus ei riitä syyksi pysyä yhdessä, jos suhde saa meidät kärsimään ja voimaan huonosti. Toivon, että pidät kiinni myös itsestäsi.
Kaikkea hyvää sinulle ja teille! perheneuvoja Helena
KYSYMYS: Tapasin v. 2014 alussa miehen jonka kanssa käytännössä alettiin seurustelemaan aivan samantien. Olimme molemmat jo yli 30-vuotiaita, ja "villit vuodet" takana. Itse olin eronnut muutama vuosi aiemmin erittäin vaikeasta, väkivaltaisesta, alistavasta suhteesta jossa mies lisäksi vielä petti, suhteessa sinnittelin edellämainituista huolimatta melkein 7 vuotta. Vieläkään tuo exäni ei ole lopettanut piinaamistani, vaikka on itse jo uudessa suhteessa.
Ihastuin tosi tulisesti tähän uuteen mieheen. Hän on huomaavainen, kiltti, aito, avoin, tunteellinen; kaikkea mitä exäni ei ollut. Hän teki heti selväksi että haluaa tulevaisuuden kanssani ja alkoi puhua nopeasti yhteenmuutosta ja yhteisen asunnon ostosta. Koin tämän hiukan ahdistavana, mutta myönnyin silllä mies oli niin ihana kaikin puolin (ja on siis edelleen). Mies ei painostanut varsinaisesti mutta vei asioita eteenpäin niin että muutimme pian yhteen, vain n. 8 kk ensitapaamisen jälkeen. Kuten kerroin, minua alistettiin ja määräiltiin vahvasti aiemmassa parisuhteessa joten en ehkä osannut riittävästi tuoda omia pelkojani esille vaan annoin miehen toiveiden määrätä.
Ostimme talon joka on aivan ihana ja mieskin osoittautunut kokoajan paremmaksi. Emme riitele ja mies huomioi minua. Mutta ahdistukseni on aivan suunnaton: Minua ärsyttää (on ärsyttänyt jo monta kk) lähes kaikki miehen ominaisuudet. Seksi on lopahtanut, koska minua ei vaan enää kiinnosta. Ne piirteet joissa mieheen ihastuin alunperin, tuntuvat todella ärsyttäviltä. Mies haluaa olla kanssani kokoajan, koska sanoo että nauttii seurastani niin paljon. Itse kaipaisin vapautta ja itsenäisyyttä, mutta kun olen koittanut asiasta varovasti puhua (olen todella huono puhumaan tunteistani koska exän kanssa tuli turpaan automaattisesti jos oli erimieltä) jolloin tuntuu että mies menee ihan lukkoon ja alkaa syyttää itseään. Mustasukkaisuutta en miehessä ole tavannut aiemmin, paitsi nyt: Hämmästyin kun tulevana viikonloppuna miehellä on menoa ja minä sanoin lähteväni tapaamaan ystäviäni, hän innokkaasti yritti ympäripuhua minua etten lähtisi. Ehkä etäisyyteni on saanut hänen hälyytyskellot soimaan).
En haluaisi luopua miehestä, haluaisin olla hänelle hyvä ja haluaisin tietää miten ihmeessä pääsisin eroon näistä naurettavista ahdistuksen piirteistä, eihän ole mitään järkeä ahdistua ja ärsyyntyä toisen kävelytyylistä, puhetyylistä, tavasta vastata jopa puhelimeen (!).
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Sitä lukiessani ajattelin, että olet ihan itsekin päässyt kiinni niihin tekijöihin jotka vaikuttavat sinuun ja tämänhetkiseen suhteeseenne.
Kerrot että taustassasi on vaikea, väkivaltainen, alistava suhde, joka osin muistuttaa vieläkin itsestään. Nykyisen miehesi kanssa muutitte nopeasti yhteen, hänen toivomuksestaan. Sanot, että et osannut tuoda esille omia pelkojasi, vaan annoit tämänkin miehen toiveiden määrätä.
Nyt elät parisuhteessa, jossa kuvaat miestäsi monin hyvin adjektiivein. Kuitenkin, kaikesta hyvästä huolimatta, olet suunnattoman ahdistunut, ja ärsyyntynyt mieheesi.
Kerrot, että ette riitele. Kuitenkin sanot, että lähes kaikki miehessä ärsyttää sinua. Hän haluaa olla kanssasi koko ajan ja sinä kaipaisit vapautta ja itsenäisyyttä. Hän yritti ylipuhua sinua olemaan menemättä tapaamaan ystäviäsi vaikka hänellä itsellään oli menoa. Viestistäsi kuulen ärtymyksesi ja sen, että olet eri mieltä hänen kanssaan mielessäsi. Mutta etkö tuo tätä ärtymystäsi esille hänelle? Jos et, niin miksi et? Mitä pelkäät tapahtuvat jos toisit sen esille, riitelisit? Olisiko se mahdollista tässä suhteessa? Tietääkö hän edes, että olet eri mieltä ja ärsyyntynyt? Onko niin, että kaikki ärtymys, viha kasaantuu sisällesi ja hän näkee vain vetäytymisesi ja hän reagoi siihen?
Minulle tuli viestistäsi mieleeni surullinen mielikuva kultaisesta häkistä. Elät taas eräällä tavalla vangittuna, nyt vain toisenlaisissa puitteissa. En tiedä kuka tämän häkin on rakentanut. Ehkä te kaksi yhdessä. Olennaista tässä kohtaa on se, voiko tuon häkin purkaa? Mitä se tarkoittaisi kummallekin teistä ja miten se tehdään?
Rakkaus ja halu voivat elää vain silloin kun parisuhteessa on riittävästi vapautta. Ilman vapautta ne vähitellen tukehtuvat ja kuolevat. Niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin, niin ärtymys ja viha eivät välttämättä ole huonoja asioita parisuhteessa. Monissa parisuhteissa, joissa ei lainkaan riidellä on ongelmia mm. seksin kanssa. Sanot, että olet huono puhumaan tunteistasi koska aiemmassa suhteessa tuli aina turpaan. Kerrot nykyisessä suhteessasi miehesi menevän lukkoon ja alkavan syyttää itseään. Kumpikin tarkoittaa viime kädessä samaa eli sitä, että sinä alistat omat tarpeesi muiden tarpeille, omalla kustannuksellasi. Jos ihmisen ei ole mahdollista puolustaa omia tarpeitaan, on vaarassa, että hän vähitellen masentuu ja/tai katkeroituu.
Sanot viestisi lopussa, että et halua luopua miehestäsi, haluaisit olla hänelle hyvä. Minä ohjaisin sinua etsimään, tekemään ja puolustamaan niitä asioita, joita sinä haluat. Olemaan itsellesi hyvä. Olet useiden vuosien ajan, mahdollisesti jopa jo lapsuudessasi, tottunut laittamaan omia tarpeitasi sivuun Siksi ehdotan, että etsit itsellesi jonkun ihmisen, esimerkiksi Kirkon perheneuvonnasta, joka voisi auttaa sinua löytämään omaa ääntäsi. Kun sinä alat löytää omaa ääntäsi, miehesi joutuu väistämättä tutustumaan uuteen puoleen sinussa. Se edellyttää sitä, että myös hän joutuu tutkimaan itseään ja omaa tapaansa olla suhteessa. Parhaimmillaan tästä prosessista kuitenkin seuraa uudenlainen parisuhde jossa kummakin on hyvä olla.
Kaikkea hyvää Sinulle toivottaen perheneuvoja Helena
KYSYMYS: Parisuhde taas jäissä. Mieskaverini käytös taas ala-arvoista minua kohtaan. Oltiin vappuna lähibaarissa. Pukeuduin nätisti, mekko päälle, hajuvettä ym. Mieskaveri toppuutteli jotta laita ennemmin jotain peittävämpää. Mulla alkoi olla kivaa. Oli juttuseuraa ja annas olla kun eräs mies tanssitti minua. Kaverini ei sulattanut sitä vaan hyökkäsi toisen miehen päälle. Lähdin paikalta pois. Kaveri jo siinä tilanteessa poistettiiin ennemmin baarista ja meni vissiin kotiinsa. Ei tullut onneks luokseni yöksi. Mut lauantaiaamuna tuli asuntooni ilmottamatta kun hänellä on kotiavaimeni hallussa. 2 kertaa aiemminkin on tullut tarkistaakseen onko mulla joku muu täällä. Viime kerralla ei puhunut mulle mitään. Otti vaan jääkaapistani ostamansa ruuat. Nyt tämän jälkeen ei ole muuta kun mököttänyt. Ehdotin kuitenkin sunnuntaina voisinko edes tunniksi tulla juttelemaan. Ei halunnut.
Hän on viime aikoina muitten kuullenkin mua loukannu. 9 vuotta on tunnettu. Monta kesää olen hänen moottoripyöränsä kyydissä ollut ja olen tykännyt. Mut ennen tätä riitaa hän sanoi mulle että toisella tavalla sinne kyytiin noustaan eikä niin miten olen tähän asti. Käytiin vappuaattona hänen kotimökillä makkaran paistossa ja häntä ei pitkään aikaan näkynyt. Kunnes ilmaantui ja kysyin missä olit. Vastas et luinpa tuolla vintillä Moottoripyörälehtee ja kukua että Tule kyytiin beibi. Sillä hetkellä menin hiljaiseksi ja makkaranpaisto hänen siskonsa ja sen miehen kanssa menetti hohtonsa. Tosi ylimielisesti käyttäytyi ja pitkän aikaa mulle negatiivista tunnetta tuottanut. Mietin miten voisin, ja miksi hän noin tekee.
Hyvät hetket joita on ollut auttaa jaksamaan, mut mitä tehdä? Siivosin myös hänen kotinsa joitain viikkoja sitten ja ikkunatkin pesin. Onko tervettä olla noin mustasukkainen??
Sirpuli 52
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kertomiesi asioiden ja tilanteiden perusteella kuulostaa siltä, että parisuhteessanne ei tällä hetkellä ole kummakaan näkökulmasta riittävästi luottamusta ja turvallisuutta. Mustasukkaisuus kertoo usein turvattomuuden tunteesta ja menettämisen pelosta. Miehesi ei ehkä jostain syystä voi luottaa siihen, että hän on sinulle tärkein. Onkohan mahdollisesti niin, että hän ei oikein osaa kertoa tästä olostaan, vaan reagoi suuttumalla ja käyttäytymällä huonosti. Mietin, onko jotain tapoja, jolla voisit lisätä hänen turvallisuudentunnettaan ja luottamustaan siihen, että sinä haluat olla hänen kanssaan ja hän on sinulle tärkein? Oletko sanonut sen hänelle? Kun miehesi ei jostain syystä pysty puhumaan ja kertomaan omista tuntemuksistaan ja epävarmuuksistaan, niin onkohan niin, että ne näkyvät sitten mm. ikävinä puheina sinua kohtaan? On ymmärrettävää, että ne loukkaavat ja satuttavat sinua aiheuttaen sinulle turvattomuutta. Voiko luottaa ihmiseen joka puhuu minulle rumasti ja loukkaa minua?
Ymmärsin viestistäsi, että olette olleet yhdessä jo pitkään mutta nyt, viime aikoina tilanne suhteessanne on huonontunut ja miehesi loukkaava käytös ja puheet ovat alkaneet sitä myöten. Jos suhteenne on aiemmin ollut välillänne hyvä, niin tapahtuiko jotain joka muutti tilannetta? Joskus suhteeseen voi esimerkiksi tulla loukkauksia, jotka muuttavat parisuhdetta. Saattaa olla, että toinen osapuoli ei edes tiedä, että joku tilanne on tuntunut toisesta pahalta.
Sanot, että hyvät hetket auttavat jaksamaan. Minkälaiset ovat olosuhteet silloin kun teillä on hyviä hetkiä? Todennäköisesti ne ovat sellaisia, joissa kummallakin on hyvä ja turvallinen olla toistenne seurassa. Entä pystyttekö juttelemaan toistenne kanssa myös hankalista asioista? Jos pari ei pysty käsittelemään välilleen tulevia hankalia asioita ja erimielisyyksiä, ne joko ”haudataan elävältä” eli ne jäävät käsittelemättä tai sitten ne purkautuvat mitä kummallisimpina reagointeina eri tilanteissa. Niin tai näin, puhumattomat asiat jäävät vaikuttamaan parisuhteeseen, kasaantuvat parin välille. Ne haurastuttavat parisuhdetta ja tuovat siihen turvattomuutta.
Voisitko lähestyä miestäsi sanomalla, että haluaisit ymmärtää mitä suhteellenne on tapahtunut viime aikoina. Kysy onko asioita, jotka ovat mahdollisesti jääneet vaivaamaan häntä. Kuuntele mitä hän kertoo. Älä väitä vastaan tai puolustaudu. Yritä vain kuunnella mitä hän sanoo. On myös tärkeää, että sanot hänelle, että haluat olla hänen kanssaan, että hän on sinulle tärkein ja että miehesi voi luottaa siihen. Ei tarvitse sopeutua toisen huonoon kohteluun tai loukkaavaan käytökseen tai puheisiin. Olisi kuitenkin hyvä selvittää onko tuon käyttäytymisen takana jotain epävarmuutta ja turvattomuutta, josta miehesi ei osaa puhua. On myös tärkeää, että sinä voisit tuoda esille niitä asioita, joita sinä häneltä toivot suhteessanne.
KYSYMYS: Asia, joka mieltäni vaivaa, on tapahtunut jo ennen kuin nykyisen puolisoni olen tavannut.
Hänellä on ollut ns. villiä menoa miesrintamalla. Itse olen ollut pääpiirteittäin perillä tapahtumista ja siitä, että matkan varrelle on osunut myös varattuja miehiä.
Nyt hiljattain myös minunkin ystäväkseni muodostuneen pariskunnan mieheltä sain alkoholipitoisen illanistujaisen aikana kuulla, että heilläkin on ollut seksisuhde ennen minun aikaani. Asia vaivaa minua aivan valtavasti! Ainoa, joka ei asiasta tiedä, on ystäväni vaimo.
Naisystäväni kykenee käyttäytymään aivan kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut, mutta minua ja toisena osapuolena ollutta miestä asia vaivaa selvästi ja paljon. Tilanteet, joissa porukassa juttu vähänkin menee kaksimielisyyksien puolelle, ovat todella vaivaannuttavia!
Asiat pyörivät mielessä, enkä tiedä, kuinka voisin päästä eroon niistä..
Puolisoni kieltäytyy ehdottomasti enää puhumasta asiasta. En halua lähteä rikkomaan hyviksi ystäviksi tulleiden ihmisten avioliittoa kertomalla tällaisesta asiasta, joka on tapahtunut aikana, kun minä en heitä ole edes tuntenut. Mutta jonkun kanssa on asiat puhuttava halki..
Mitä voin tehdä helpottaakseni omaa oloani?
VASTAUS: Jollakin tavalla olet hyväksynyt puolisosi menneisyyden ja siihen liittyvät asiat. Vai onko hänen toimintansa vaivannut sinua aiemminkin, siis jo ennen tätä uutta paljastusta ystävältäsi? Joskus kuulee sanottavan, että se mitä on tapahtunut ennen suhteen alkua, ei saisi vaikuttaa millään tavoin. ”Se ei kuulu sinulle”, sanotaan. Mutta totta kai se vaikuttaa ja kuuluu.
Jokaisella on historiansa ja menneisyytensä. Se kertoo siitä, millainen ihminen on. Tai ainakin millainen hän on joskus ollut. Olisi ihme, jos se ei kiinnostaisi. Voitko hyväksyä sen, että kumppanillasi on ollut seksisuhteita, myös varattujen miesten kanssa? Onko sinulle merkitystä sillä, mitä se kertoo hänen ajattelustaan ja moraalistaan? Jos et voi tätä hyväksyä, se asia tulee luonnollisesti vaivaamaan sinua. Jos taas voit hyväksyä, ja rakastaa puolisoasi sellaisena kuin hän on, asia on teidän suhteenne kannalta ok.
Et kuitenkaan voi mitenkään muuttaa sitä, mitä on jo tapahtunut. Se, että yksi miehistä on nykyinen ystäväsi, ei periaatteessa muuta asiaa millään tavoin. Kysymys on vain siitä, että aiemmin et tiennyt asiaa, eli koko totuutta. Tieto lisää tuskaa tässäkin tapauksessa.
Tunnet tarvetta puhua asiat halki. Onko se mahdollista muiden kuin kumppanisi kanssa? Minusta ei ole oikein, että hän kieltäytyy puhumasta asiasta. Mielestäni teidän pitää ja kannattaa puhua siitä. Mutta puhuminen kannattaa myös osata lopettaa siinä vaiheessa, kun voidaan todeta, että nyt asia on käsitelty. Oikea hetki tähän on silloin, kun keskusteluissa ei tule esille mitään uutta. Siinä vaiheessa asiasta puhuminen ei enää auta sinuakaan, eikä se millään tavoin rakenna teidän parisuhdettanne.
KYSYMYS: Suhteemme on isossa kriisissä. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta ja nyt tuntuu, että työvälineet suhteen pelastamiseksi ovat hukassa. Luottamus on täysin mennyt. Puolisoni rankkojen lapsuuden kokemuksien vuoksi hän on oppinut valehtelemaan välttääkseen konfliktit (kuten erimielisyydet, ikävät asiat). Elämä on ollut hankalaa ja puoliso jää melkein joka päivä kiinni jostain valheesta. Hän sanoo aina, ettei minulle voi puhua. Se tuntuu oudolta, koska ei minulla ystävyyssuhteissa ole ikinä ollut ongelmaa luottamuksen ja avoimuuden suhteen. Aika usein minulla menee myös hermot, kun valheet paljastuvat aina uudelleen ja uudelleen.
Luottamuspulaa hankaloittaa myös pari vuotta sitten tapahtunut uskottomuus. Puolisollani oli suhde toiseen naiseen. Päätimme yhdessä jatkaa kuitenkin ja haluan antaa anteeksi. En kuitenkaan kestä puolisoni tapaa hankkia muita naispuoleisia ystäviä itselleen, joiden kanssa hän keskustelee hyvinkin henkilökohtaisista asioista ja useamman kerran nämä naiset ovat tunnustaneet ihastumista puolisolleni. Puolisoni puolustelee näitä ystävyyssuhteita yksinäisyydellä ja syyttää minua hallitsemisesta. Mietinkin, että hallitsenko häntä? Nämä ystävyydet eivät minua muuten haittaisi, mutta ne muuttuvat aina hyvin nopeasti intensiivisiksi suhteiksi, mikä tuntuu pahalta.
Tahtoa ja rakkautta meillä löytyy ja molemmat haluamme ehdottomasti jatkaa suhdetta. Miten voimme palauttaa luottamuksen takaisin välillemme?
Epätoivoiset rakastuneet
VASTAUS: Asiaasi voisi lähestyä kolmesta näkökulmasta: sinun, puolisosi ja suhteenne kautta. Sinä olet pettynyt ja menettänyt luottamustasi puolisosi pienten valheiden ja aiemman uskottomuustapauksen vuoksi. Puolisosi puolestaan kokee sinut hallitsevaksi, ilmeisesti siksi, että et ymmärrä hänen läheisiä ystävyyssuhteitaan muiden naisten kanssa.
Sanot, että et käyttäydy muissa ihmissuhteissasi mitenkään hallitsevasti ja määräilevästi. Näin varmasti onkin. Sellaiselta tuntuva toiminta parisuhteessasi noussee siis epävarmuudestasi ja pelostasi. On yleistä, että parisuhteessa, yhdessä sen kaikkein läheisimmän ihmisen kanssa, itse kukin löytää sisimmästään sellaisia pimeitä kohtia ja toimintatapoja, joita ei ole tiennyt olevan olemassakaan. Koet puolisosi intensiiviset ystävyyssuhteet uhaksi teidän suhteellenne, koska puolisosi uppoutuu ystävyyksissään nopeasti syvälle ja hyvin läheiselle tasolle ja tuollainen ystävyys on kerran lipunut uskottomuudeksi. On ymmärrettävää, että näissä turvattomuuden tunteissasi saatat kysellä puolisosi tekemisistä, ystävistä ja suhteenne rajoista tavalla, joka hänen korvissaan vaikuttaa kontrolloivalta. Mitä enemmän kysyt, vaikka rauhallisestikin, sitä enemmän puolisosi kokee itsensä ahdistetuksi. Alat tuntea itsesi avuttomaksi ja uhatuksi. Kaikki kysyminen ja puheeksi ottaminen, joka itseäsi rauhoittaisi, tuntuu toisen mielestä määräilevältä.
Puolisosi puolestaan saattaa ahdistua siitä, että häneen ei luoteta. Luottamuksen puute taas lisää pieniä valheita. On helpompi vaikkapa sanoa, että ei ole ollenkaan tavannut tiettyjä naispuolisia ystäviä, kuin myöntää tavanneensa ja vastata sen jälkeen epäileviin ja yksityiskohtaisiin kysymyksiisi ja ottaa vastaan huolesi, pelkosi, vihasi, epätoivosi ja kaikki sinussa myllertävät tunteet. Näin ollen hänen saattaa olla helpompi vaieta ja valehdella. Valheesta kiinni jääminen kuitenkin lisää entisestään epäluottamustasi ja kontrollointiasi, mikä taas saa puolison tuntemaan olonsa yhä ahtaammaksi ja valehtelemaan lisää. Kun tällainen kehä pyörii, jokainen teko kiertää tunnelmaa yhä tiukemmalle, vaikka kumpikaan ei sitä tahtoisi.
Ensimmäinen askel olisi tunnistaa, millainen kehä välillänne on pyörimässä. Kehän tunnistaminen vähentää molempien osapuolten syyllisyydentunteita, koska sitä kautta on helpompi nähdä, että tilanteen ajautuminen umpisolmuun ei ole johtunut kummankaan pahasta tahdosta.
Voisitteko ensimmäiseksi istua alas ja kertoa toisillenne, miksi haluatte olla tässä parisuhteessa? Mikä toisessa on sellaista, jonka vuoksi haluat olla hänen kanssaan? Muistelkaa suhteen alkuaikojen hyviä kokemuksia. Mitä siitä ihanasta voisitte virittää uudelleen? Mitä uutta hyvää voisitte lähteä etsimään? Millaisia tavoitteita ja unelmia teillä on yhdessä? Tämän perustan rakentamisen jälkeen voisitte tutkia tätä ystäväkysymystä tarkemmin. Millaisia rajoja te asetatte ystävyyssuhteille liitossanne? Minkä verran puolisosi voi rajata ystäviensä kanssa viettämäänsä aikaa tai heidän kanssaan jakamiaan asioita? Muuttuuko ystävien merkitys hänen elämässään parisuhteen lähentyessä ja syventyessä? Entä muuttuuko sinun suhtautumisesi puolison ystävyyksiin, kun teidän keskinäinen suhteenne syvenee?
Toivon teille antoisaa tutkimusmatkaa itseenne, toisiinne ja suhteeseenne.
KYSYMYS: Olen seurustellut puolisoni kanssa 2 vuotta. Hän on maailman ihanin ja huomaavaisin ihminen. En näe hänessä mitään vikaa. Muutimme puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja kaikki meni hyvin, kuitenkin haimme molemmat opiskelemaan ja opiskelujen takia jouduimme muuttamaan eri kaupunkeihin. Minä asun nyt Helsingissä ja puolisoni asuu arkisin Itä-Suomessa. Hän tulee silti joka viikonloppu luokseni, meidän suhde on todella monipuolinen ja intohimoa löytyy. Silti tämä muutos tuntuu pahalta. Olemme niin tottuneita tekemään niin paljon yhdessä ja kommunikoida usein.
Puolisoni oli aika äskettäin eronnut kun tapasimme, hän oli seurustellut 4 vuotta exänsä kanssa. Ja heille tuli ero pettämisen vuoksi. Puolisoni exä oli pettänyt ja sit taas hän oli pettänyt kostoksi. Nyt puolisoni kertoi minulle että hän on nähnyt unta exästä ja hän on hämillään mistä tämä voi johtua. Hän sanoo että tunteita ei ole, ja että hän ei halua palata yhteen tämän exän kanssa. Puolisoni sanoo että unet tulee nykyään usein ja pahenee kokoajan. Mutta silti hän väittää että tunteita ei ole. Hän on tosi ahdistunut unien takia eikä ymmärrä miksi ne tulee, koska hän on minun kanssa ja rakastaa minua. Mistä tämä kaikki johtuu? Hän on silti ollut tosi onnellinen ja helpottunut että hän pystyy kertomaan minulle tästä ja olemme puhuneet paljon näistä asioista, mutta jokin ratkaisu tähän pitää tulla. Olemme jo ruvenneet miettimään sitä, että ottaisimme tauon että hän pääsisi selvittämään päänsä. Emme enää tiedä mitä pitäisi tehdä.
Tämä vaivaa meitä molempia, ja minusta tuntuu pahalta ajatella että hän näkee unia exästä - mutta silti yritän ymmärtää häntä. Tiedän että haluan olla hänen kanssaan, meillä on muuten ollut asiat niin hyvin, etten haluaisi että mikään tällänen tuhoaa meidän onneamme. Onko tähän joku järkevä ratkaisu? Rakastaako hän exäänsä edelleen?
VASTAUS: Olet huolissasi. Toimivaan suhteeseenne on tullut häiriö. Pelkäät sen tuhoavan onnenne. Mitä teille oikein on tapahtumassa?
Elätte parisuhteenne alkuvaihetta, joka on tärkeä vaihe suhteen rakentumiseksi kestävälle pohjalle. Silloin toisesta näkee ne parhaat puolet, on nautinnollista olla yhdessä ja erillään oleminen on ikävää. Suhde kuitenkin muuttuu koko ajan, ja väistämättä siihen alkaa tulla myös säröjä. Aika tavallista on, että menneisyyden haamut alkavat tällöin kummitella suhteessa tavalla tai toisella.
Teitä on alkanut häiritä kumppanisi unet exästään, jotka ovat muuttuneet yhä ahdistavammiksi. Yön unet työstävät mielessämme jotain päivällä tapahtunutta, eikä niitä ole syytä ottaa kirjaimellisesti. Ymmärrettävästi epäilet, että kumppanillasi olisi vielä tunteita exäänsä kohtaan. Jos ero exästä tapahtui nopeasti, jotain heidän välillään on saattanut jäädä selvittämättä. Mutta tämä kaikki on menneisyyttä. Entäpä jos unissa onkin kysymys teidän suhteestanne? Voisivatko ne kertoa kumppanisi pelosta, että teille käy samalla tavalla kuin hänen edellisessä suhteessaan kävi? Pelkääkö hän menettävänsä sinut kuten sinä nyt pelkäät joutuvasi luopumaan hänestä? Onko esimerkiksi siinä, että nyt olosuhteiden pakosta asutte eri paikkakunnilla, jotain mikä herättää tuon ahdistuksen sinun menettämisestäsi? Näitä kysymyksiä teidän kannattaa yhdessä pohtia.
Mietin myös, oletteko nyt suhteessanne siinä kohdassa, että alatte yhdessä olemisen lisäksi kaivata myös omaa tilaa. Kertokaa toisillenne, mistä unelmoitte henkilökohtaisesti ja mitä kaipaatte suhteeltanne. Kohtaavatko ne riittävästi, että voitte jatkaa parina – yhdessä, toisianne ainutlaatuisina ihmisinä kunnioittaen.
