Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen pyörinyt erään miehen kanssa vuoden. Tutustuin aivan uuteen kaveriporukkaan, johon kyseinen mies kuuluu. Alussa olimme epävarmoja toistemme tunteista, mutta kuukausien myötä asiat selkeytyivät. Ystävystyin kuitenkin alussa myös mieheni kavereiden kanssa, erityisesti yhden niistä. Juttelimme ja näimme paljon, kuitenkin vain kaveripohjalta. Olemme mieheni kanssa tästä asiasta monesti riidelleet ja asiat ovat myös useampaan otteeseen kärjistyneet; mieheni epäilee, että minulla on ollut tunteita kyseistä kaveria kohtaan, vaikkei koskaan niin ole ollutkaan.

Minä haluaisin jatkaa ja yrittää korjata suhteemme, koska mieheni on aivan erilainen kuin muut aiempani ja hänen kanssaan haluaisin elämäni viettää. Kaikki on kuitenkin alusta lähtien mennyt vikasuuntaan, enkä tiedä kuinka saisin kaiken korjattua ja suhteen oikeille raiteille. Molempien voimat tilanteeseen alkaa olla loppu.

Annuliini
 
VASTAUS: Hyvä Annuliini, kiitos kirjeestäsi. Kerrot, että sekä sinä, että seurustelukumppanisi olette uupuneita luottamuspulan takia. Olet tapaillut kumppanisi kaveria ja viestitellyt FB:ssa. Tilanteen tekee hankalaksi se, että olet valehdellut ja kun totuus on tullut ilmi, miehesi on ollut entistä vaikeampi luottaa sinuun.
 
Kerrot, että suhteeltanne on pudonnut pohja epäluottamuksen ja epärehellisyyden takia. Sinä haluaisit jatkaa ja korjata suhteen, koska arvostat seurustelukumppaniasi ja hänessä on piirteitä, joita monessa muussa ei ole.
 
Kirjettäsi lukiessa jää hiukan epäselväksi, haluaako mies jatkaa suhdetta. Ehkä jollain tasolla halauaisi, koska puhut monikkomuodossa, että molempien voimat alkavat loppua tilanteeseen.
 
Oletko kertonut seurustelukumppanillesi, että olet toiminut ajattelemattomasti. Vaikka kyseessä ei ole ollut seksisuhde, on se loukannut kumppaniasi. Luulen, että sinäkään et hyväksyisi, jos kumppanisi ylläpitäisi läheistä ystävyyssuhdetta ja kontaktia jonkun sinun kaverisi kanssa. Voit kysyä seurustelukumppaniltasi, mikä häntä loukkasi sinun ja hänen ystävänsä kaveruudessa. Mitä hän mahdollisesti pelkäsi. Kuuntele häntä tarkasti. Toivottavasti voit rehellisesti sanoa hänelle, että et ole halunnut aiheuttaa hänelle mielipahaa ja huolta ja ilmaista katuvasi yhteydenpitoa.
 
Kuulostele samalla itseltäsi, oletko valmis sitoutumaan yhden ihmisen kumppaniksi ja että kaikki muut kaveruus ja ystävyyssuhteet ovat avoimia ja seurustelukumppani saa tietää niistä. Oletko valmis sitoutumaan avoimuuteen ja rehellisyyteen?
 
Kun luottamusta rakennetaan uudelleen, silloin on oltava jopa liioitellun avoin, että epäilylle ei jää sijaa. Kuulostele, millaista avoimuutta seurustelukumppanisi toivoo. Haluaako hän tietää, kenen kaveri olet FB:ssa? Ovatko postaukset hänen nähtävissään? Haluaako hän tietää ketä tapaat, kenen kanssa viestittelet? Sopivatko hänen asettamansa rajat sinulle? Epäluottamuksella on hintansa ja se sinun on maksettava, jos haluat suhteen jatkuvan. Epäluottamusepisodin jälkeen on aika jolloin yhteydenpito vieraisiin miespuolisiin ei paranna tilannetta. Kun luottamus pääsee vahvistumaan, tilanne alkaa normalisoitua.
 
Millainen teidän suhteenne muuten on? Viihdyttekö toistenne seurassa? Onko teillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Ihailetteko ja arvostatteko toisianne? Haluatteko ilahduttaa toisianne? Arvostatteko ja haluatteko samoja asioita? Onko teillä hauskaa yhdessä?
 
Toivon hartaasti, että saatte selvitettyä sotkuun menneen vyyhtenne. Siinäkin tapauksessa, että tienne eroaisivat, on tärkeää puhua asiat selväksi. Toivon kuitenkin, että voisitte vielä rakentaa luottamuksen pohjan uudelleen ja löytää yhteisen tien, jolla on yhdessä sovitut liikennesäännöt.
 
Saara, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 23-vuotias nuori nainen ja elän unelmien avoliitossa. Suhteella on nyt ikää noin vuosi. Avopuolisoni on huolehtivainen, hauska ja järkevä.

Kiitos jo etukäteen! En millään haluaisi pilata unelmieni suhdetta vain siksi, että korvieni väli ei tottele.

Tahtomattaan typerä, 23

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Ensimmäinen asia, joka minulla nousee mieleen, on kysymys siitä, onko sellainen ihminen, jota kerran on suhteessa kohdeltu huonosti, typerä pelätessään, että sellainen tapahtuu uudestaan? Mielestäni ei ole.

Se, mitä sinulle on edellisessä suhteessa tapahtunut, on ollut todella haavoittavaa ja horjuttanut itsetuntoasi ja perusturvallisuuttasi. Eikä asia ole korjaantunut vieläkään.

Me ihmiset olemme siitä kummallisia, ettemme elä ainoastaan nykyhetkessä, vaan mielemme on usein kiinnittynyt menneisyyteen, ja sinun tapauksessa edelliseen suhteeseesi. Ei auta, vaikka järjen tasolla, yrität selittää itsellesi, että asiat ovat nyt toisin kuin silloin. Että nykyinen kumppanisi on erilainen, kuin edellinen, monellakin tavalla. Järjellä sen tajuatkin, mutta tunteen tasolla, niin kuin itse kerrot, sinun on vaikea irrottautua vaikeista kokemuksista ja luottaa tähän hetkeen.

Ihminen ei korjaannu hetkessä. Eri ihmisillä se kestää eripituisen ajan. Vaikka mitään nopeita parannuskeinoja ei ole, on kuitenkin niin, että uudet, paremmat kokemukset auttavat meitä. Niitä voi kutsua vaikka korjaaviksi tai hoitaviksi kokemuksiksi. Se, että saat osaksesi nyt, avopuolisosi puolelta, kunnioitusta, arvostusta ja rakkautta, hoitavaa ja ”korjaa” sinua. Toivon mukaan vähitellen itsetuntosi kasvaa, alat luottaa taas uudelleen itseesi, ihmisiin ja elämään.

Mitä tulee miehesi ex-kihlattuun ja siihen uhkakuvaan, jonka olet hänestä luonut: mielestäni kirjoituksesi jo osoittaa, että olet hyvin tietoinen sen olevan oman mielikuvituksesi tuottamaa. Koska oma itsetuntosi on niin alhaalla, nostat helposti jonkun toisen itsesi yläpuolelle, ”ultimaatiksi”, niin kuin häntä kuvailet. Muista, että silloin puhuu pelkosi, ei fakta. Se kertoo tietenkin omaa tarinaansa siitä, miten hatara luottamuksesi itseesi ja kumppaniisi on. Ehkä voisin kuvata sitä niin, että haavoittunut osa sinua tarvitsee liittolaisekseen uhkaavan ex–kihlatun, horjuttaakseen nykyistä suhdetta. Toivottavasti terve, ehjä, rakastettu osa karkottaa sellaiset uhkakuvat. Todellinen uhka nykyiselle suhteelle olet kuitenkin sinä itse ja luottamuksen puutteesi.

Kirjoitat lopussa, ettet halua ”pilata suhdetta vain, koska korvien väli ei tottele”. On jo iso askel kirjoittaa ja pohtia tätä asiaa. Se tarkoittaa, että olet kuunnellut itseäsi ja yrittänyt ymmärtää. Jatka samaa tietä, itsensä kuuntelemisen ja ymmärtämisen tietä. Äläkä ole liian ankara itsellesi, anna luottamukselle aika kasvaa. Puhu kumppanillesi, hän ei ehkä tiedä, miten vaikeaa sinulla on. Yhdessä voitte opetella luottamaan ja rakastamaan.

Kaikkea hyvää sinulle!

Perheneuvoja Kati

Olen 26-vuotias nainen. Ongelmani on se, että olen alkanut tulla mustasukkaiseksi miesystävästäni. En pidä itseäni kovin mustasukkaisena ihmisenä, vaikka aiemmissa suhteissani olen ajoittain saattanut olla, mutta melko harvoin.

Voiko olla niin, että ajan kanssa opin luottamaan? Voisiko tämä väliaikainen kaukosuhteessa eläminen parantaa minut mustasukkaisuudesta kun huomaan, että suhteemme kestää tämän hetkellisen erillään olon ja kun huomaan, että mies on edelleen elämässäni? Puolen vuoden päästä kaukosuhteemme loppuu ja haluaisin silloin yhteisen arkemme olevan ihanaa ilman tällaisia ylimääräisiä huolia. Olisi myös helpompi olla tällä hetkellä erillään, jos minun ei tarvitsisi vaivata päätäni tällaisilla asioilla.

Mustissa sukissa

Hyvä ystävä Mustissa sukissa,

Kirjeessäsi on hienoa se, että ymmärrät mustasukkaisuutesi liittyvän sinuun itseesi, omiin kokemuksiisi ja historiaasi. Sillä näin on erittäin usein mustasukkaisuuden kohdalla. Mustasukkaisuus liittyy usein myös hyvin varhaisiin lapsuusiän kokemuksiimme, joita emme välttämättä edes osaa yhdistää aikuisiän mustasukkaisuuden tunteisiin.

Aiemmissa ihmissuhteissasi et ole voinut luottaa. Kerrot kokeneesi henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Eli olet kokenut traumatisoivia tapahtumia. Nyt mekanismi, joka on alun perin tarkoitettu sinun suojelemiseksi, on tullut yliherkäksi reagoimaan ”vaaralle”. ”Mielesi pelleilee” kuten itse sitä kuvaat, eli näkee vaaroja sielläkin missä niitä ei ole ja tekee vääriä hälytyksiä. Tällaisessa tilanteessa mielemme tulkitsee pienenkin vihjeen, joka muistuttaa aiemmasta, vaaraksi ja koko elimistömme joutuu eräänlaiseen hälytystilaan. Näin tapahtuu yleensä silloin kun ihminen on aiemmin joutunut altistumaan voimakkaille, uhkaaville kokemuksille, jotka ovat ylittäneet hänen sietokykynsä.
Kuulostaa sitä, että nyt eräänlaisena ”trauman laukaisijana” toimi se, että suhteenne varhaisessa vaiheessa, jossa turvallisuus ei ollut vielä riittävästi ehtinyt rakentua välillenne, jouduitte ”kaukosuhteeseen”. Tämä fyysisen välimatkan tuoma etäisyys laukaisi sinun mielesi hälytysjärjestelmän huutamaan, että varoitus, et ole turvassa.

Nyt pitäisi löytää tapoja viestittää mielen hälytysjärjestelmälle, että kaikki on hyvin, ei ole mitään hätää, olet turvassa.

Oletko itse huomannut mitkä asiat rauhoittavat sinua? Rauhoittaako sinua se jos miehesi puhuu sinulle rauhoittavasti ja sanoo, että ei ole hätää? Entä miten niinä hetkinä pystyisit rauhoittamaan itseäsi, joina miehesi ei pysty sinua rauhoittelemaan? Rauhoittaisiko sinua jokin häneltä saatu esine, joka erossa ollessanne symboloisi sinulle hänen turvallista läsnäoloaan? Entä miten saisit itsesi ja elimistösi ihan fyysisestikin rauhoittumaan? Yleensä näet mielemme hälytysjärjestelmän aktivoituessa myös fyysinen elimistömme aktivoituu. Siksi keinot, jotka rauhoittavat elimistöämme rauhoittavat usein myös mieltämme.

Se, mikä ei meitä yleensä rauhoita on kuvaamasikin kaltainen toiminta, kuten puhelimen ja viestien tutkiminen tai tietojen kysely, kontrollointi, suuttuminen, syyttäminen, jne. Niiden vaikutus on yleensä päinvastainen.

Kuvaat kirjeessäsi aiempien suhteittesi hankaluuksia ja omaa käyttäytymistäsi niissä. Sanot kuitenkin, että ”nyt olen löytänyt tasapainon ja mieheni tukee minua ja voin olla oma itseni”. Osaatko sanoa mistä tuo muutos johtuu? Mikä auttaa sinua olemaan tässä suhteessa erilainen? Oletko tehnyt työtä itsesi kanssa, esim. käynyt terapiassa? Usein on niin, että iän ja kokemusten karttuessa opimme tuntemaan itseämme paremmin ja pystymme ehkä muuttamaan joitain aiemman elämän käyttäytymiskuvioita. Joskus on kuitenkin niin, että ne haavat, apua tarvitsevat alueet, ovat sisällämme sen kaltaisia, että niiden tutkiminen ja korjaaminen vaatii ammatillisemman ihmissuhteen. Siksi suosittelisin sinulle myös hakeutumista esim. väkivaltaa kokeneiden naisten ryhmään tai ihan omille terapiakäynneille.

Olen varma, että sinun on mahdollista oppia ajan kanssa luottamaan. Olet oikeassa, että erossa oleminen on paljon helpompaa jos iso osa kapasiteetistamme ei mene turvattomuuden tunteen käsittelemiseen. Parisuhteessa on myös tärkeää opetella olemaan turvallisesti erossa toisistamme, sillä todennäköisesti jatkossakin elämässä tulee tilanteita, joissa meidän pitää voida luottaa turvalliseen yhteyteen välillämme, välimatkasta huolimatta.

Kaikkea hyvää Sinulle ja suhteellenne!
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Ongelmani on sairaalloinen mustasukkaisuus, johon haluan jo apua, ettei suhteeni ja omat ajatukset pyörisi tämän ympärillä jatkuvasti.

Mielestäni asiaa voisi verrata pettämiseen, mitä en ikinä hyväksyisi. Nyt mietin tätä asiaa päivittäin. Miksi hän etsii netistä pornotähtiä nimillä? Fantasioiko hän nimenomaan näistä henkilöistä? Enkö minä riitä? Ovatko nämä naiset paremman näköisiä kuin minä? Katseleeko hän salilla käydessään naisia sillä silmällä? Kiihottuuko hän muista enemmän koska en ole yhtä sporttinen?

VASTAUS:Kirjeestä välittyy huoli ja epävarmuuskin suhteenne tilanteesta ja tulevaisuudesta. Heti aluksi haluaisin kiinnittää huomiota kirjeesi alkuun. Sanot, että kärsit sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Ota se ensimmäinen sana pois, kärsit mustasukkaisuudesta, sairaalloista se ei, ainakaan vielä, ole.

Usein puhumme mustasukkaisuudesta varsin negatiivisesti ja ihmettelemme, kun tunnemme sen kaltaisia tunteita. Kuitenkin, se on joskus osa parinmuodostusta ja parisuhdettakin. Se on kuin mielen antama merkki siitä, että kaikki ei ole ihan hyvin suhteessanne. Itse asiassa kerrot siitä kirjeessä itsekin.

Luulen, että mustasukkaisuutesi ensimmäinen peruste löytyy epävarmuudestasi. Tunnet jostain syystä miehesi edellisen tyttöystävän uhaksi, näet teidät kilpailullisessa suhteessa, vaikka tosiasiassa olet se, kenet miehesi on valinnut. On ymmärrettävää, että tunnet huolta siitä, miten miehesi käyttäytyy suhteessa entiseen seurustelukumppaniinsa. Mutta se on asia, joka hänen itse täytyy itse ratkaista. Kun seurustelukaverista tulee pelkkä kaveri, pitää tehdä muutoksia käyttäytymiseen, ei voi enää olla samalla tavalla lähellä, mutta ei toisaalta yhtäkkiä voi käyttäytyä niin kuin toista ei olisi olemassakaan, ei voi kävellä ohi tervehtimättä. Jos taas kyseinen ihminen loukkaa sinua tai puhuu sinusta pahaa, silloin se on sinun asiasi, ja sinun tulee selvittää se yhdessä hänen kanssaan. Sinuna en kuitenkaan kauheasti huolestuisi heidän suhteestaan, anna sen muotoutua ja asettua kaverisuhteeksi. Hän kuitenkin valitsi sinut ja seurustelee sinun kanssasi. Mitä vähemmän tunnet siitä epävarmuutta, sen parempi sinulla on olla ja sen parempi sinun kanssasi on olla.

Toinen asia josta kirjoitat, on seksuaalisuus. Seksuaalisuus on meissä ihmisissä asia, joka ei ole aina pysyvä ja samanlainen. Seksuaalisuus saa eri muotoja ja sävyjä, joskus se on meille tärkeämpää kuin toisina aikoina. Olette vasta suhteenne alussa ja yhteisen seksuaalielämän sääntöjä opettelemassa.

Itse en ajattele, että nettiporno vastaa pettämistä, se on kuitenkin yksityinen asia, eikä liity sinuun välttämättä millään tavalla, ei siihenkään, onko hän tyytyväinen sinuun, pitääkö sinua kauniin näköisenä tai kiihottuuko sinusta. Kun vastauksen alussa kirjoitin, että mielestäni tunnet olevasi kilpailuasetelmassa exän kanssa, nyt tuntuu siltä, että olet asettanut itsesi kilpailuasemaan netin naisten kanssa. Te ette käy samaa kilpailua. Sinä seurustelet miehesi kanssa ja netin naiset ovat tuntemattomia, nimettömiä ja ns. kasvottomia. Heidän kanssaan ei olla suhteessa. Heistä ei kannata olla mustasukkainen.

En kuitenkaan halua vähätellä sitä, että tunnet mustasukkaisuutta ja huonoa oloa nettipornon takia. Se on tosi ymmärrettävää ja oikeutettuakin. Teidän pitäisi pystyä puhumaan siitä. Voisit kertoa miehellesi että nettiporno ahdistaa sinua ja tunnet olosi epävarmaksi asian suhteen. Nettiporno voi joskus tulla esteeksi, tai vain viemään aikaa parin yhteiseltä seksielämältä. Ylipäätään luulen, että seksuaalisuus on asia, josta teidän kannattaisi keskustella enemmänkin, syyttelemättä ja haukkumatta, turvallisesti ja toisenne hyväksyen. Suhteenne on alussa ja jotta se rakentuisi vahvemmaksi, tulisi molmemmilla olla olo, että voi puhua asioista, jotka mieltä painavat.

Kaikkea hyvää,
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Mieheni on jäänyt kiinni kolmen vuoden ajan useaan otteeseen pettämisestä työyhteisöstä olevan henkilön kanssa. Jos suhde tulisi ilmi, menettäisivät molemmat työpaikkansa. Koska asia on arkaluontoinen en voi valaista tätä tarkemmin. Mieheni moittii minua mustasukkaisuudesta. Ja kieltää suhteen. Kuitenkin löydän aina todisteita, että suhde jatkuu.

Mieheni käyttää alkoholia aika runsaasti, hän on alkanut tupakoimaan "vanhoilla päivillään". Lisäksi hänellä on univaikeuksia ja on käyttänyt siihen mielialalääkettä. Poistin lääkkeet hänen piilostaan, koska niitä ei saisi käyttää alkoholin kanssa, eikä ole mukavaa kun ei tiedä, että onko toinen lääkkeissään kun rupeamme nukkumaan. Olen aika ahdistunut, pelkään mieheni puolesta. Jos eroaisimme joutuisi mieheni maksamaan minut ulos, ja hänen työssä kulkeminen hankaloituisi, koska kotona ei olisi kaikki valmiina. Omassa tasapainossa pysyminen on välillä hankalaa.



50-villityskö?

VASTAUS: Nimimerkkisi kertoo minulle siitä, että toivot miehesi käyttäytymisen olevan ohimenevä vaihe, viidenkympin villitys. Aikuisellakin on itsenäistymisvaiheita. Silloin mietitään omaa elämää; mitä tämä on ollut ja mitä voi vielä olla edessä. Mitä oikeastaan haluan elämältäni? Tällaiset henkilökohtaisten murrosvaiheiden tiedostaminen voi auttaa ymmärtämään omaa tai läheisen käyttäytymistä. Kuitenkaan se ei oikeuta loukkaamaan toista esimerkiksi pettämällä.

En ihmettele viimeistä lausettasi, päinvastoin. Miten ylipäätään jaksat, ja miten pysyt tasapainossa. Se, miten kuvaat suhdettanne, tuo mieleen lapsen ja vanhemman välisen suhteen. Vanhempi suojelee ja huolehtii. Se on sinun roolisi, niin kauan kuin haluat sitä.

Nyt pelkäät miehesi puolesta ja olet huolissasi hänestä: mitä jos salasuhde paljastuu ja häneltä menee työpaikka? Eikö jokaisen tule kantaa vastuu omista valinnoistaan? Huolehdit, että ruoka on valmista ja saunakalja kylmää. Ja siitäkin, ettei mies käytä lääkkeitä väärin. Mikäpä siinä, jos niin haluat tehdä. Etkö luota, että hän pystyy itse ottamaan vastuuta aikuisen tavoin?

Onko eroamisen esteenä ainoastaan aikuisen pojan tunteet, ja se ettei mies pärjää ilman sinua? Neuvoisin sinua miettimään vakavasti, mitä itse haluat. Eikö sinun elämäsi ole yhtä tärkeä kuin jonkun toisenkin? Onko miehen vaativa työ se, minkä ympärillä kaikki pyörii? Tutki omia tunteitasi, omia unelmiasi. Mitä sinä haluat elämältä? Toimi sitten sen mukaan. Et voi elää miehesi elämää, etkä poikasikaan, vain omaasi.

Millä tavoin elämäsi olisi parempaa, jos eroaisitte? Entä mitä menettäisit? Oletteko keskustelleet siitä, millaisena kumpikin näkee liittonne? Mitä muutoksia miehesi haluaisi suhteeseenne? Hän ei halua erota. Minkä hän haluaa jatkuvan? Entä sinä – minkä toivot jatkuvan ennallaan?

Heikki, perheneuvoja

Olen 40-vuotias nainen ja ollut naimisissa jo 20 vuotta saman miehen kanssa. Meillä on kolme lasta, 19-, 17-, 12-vuotiaat. Miehellä on ollut tai on edelleen avioliiton ulkopuolinen suhde. Hän jäi kiinni ja lupasi lopettaa. Hän on jäänyt kiinni jo lukuisia kertoja.

Onko meillä mielestäsi enää mitään mahdollisuuksia jatkaa liittoamme?
Nainen, 40

Hyvä Rouva!

Mietit onko liitollanne mahdollisuuksia jatkua miehesi juomisesta, huutamisesta ja huorittelusta sekä mahdollisesta ulkopuolisesta suhteesta huolimatta. Et löydä lasten lisäksi mitään suhdettanne ylläpitävää voimaa. Jos ystäväsi kertoisi sinulle tämän saman omasta elämästään, mitä ajattelisit?

Pariterapiasta et usko mitään hyötyväsi, koska arvelet, että miehesi puhuisi terapeutin puolelleen. En väitä etteikö sellainen olisi mahdollista, mutta ainakin se olisi terapeutin vakava virhe. Terapeutin tulee olla mahdollisimman puolueeton ja neutraali, eikä asettua kummankaan puolelle toista vastaan. Oma kokemukseni pariterapiasta on, että siinä lähes mikä vaan on mahdollista, jos molemmat haluavat. Mutta tämä tarkoittaa, että molemmat osapuolet aidosti haluavat muutosta ja sitoutuvat siihen ja toisiinsa. Arveletko, että teillä olisi halua tällaiseen? Pariterapiassa voi pysähtyä myös pohtimaan sitä, onko suhteella ylipäätään jatkumisen mahdollisuuksia.

Miehesi sanoo, ettei halua eroa ja että eropäätös olisi kokonaan sinun vastuulla. Eikö miehesi näe omilla teoillaan mitään yhteyttä mahdolliseen eroon? Mitä sinulle merkitsee se, että miehesi pyrkii saamaan tilanteen näyttämään siltä, että sinä yksin olisit vastuussa mahdollisesta erosta? Tekeekö se sinusta esimerkiksi syyllisen tai vaikeuttaako se valinnan tekemistä? Miksi suostuisit kantamaan kaiken vastuun yksin? Ainakin omassa mielessäsi voit laittaa vastuuta sinne minne se kuuluu.

Minä en osaa ottaa kantaa siihen, onko liitollanne jatkumisen mahdollisuuksia. Se riippuu teistä. Kehotan sinua kuuntelemaan itseäsi. Jos tarvitset tukea oman äänesi ja varmuuden löytämiseksi, voit hankkiutua yksilöterapiaan. Siellä voit rauhassa miettiä, mitä todella haluat ja punnita vaihtoehtoja. Samaa voit tehdä myös ystävien ja muiden luotettujen ihmisten kanssa.

Toivon sinulle rohkeutta ja selkeyttä!
Perheneuvoja, Iiris

Mitä teen tilanteessa, jossa mieheni on ollut ennen kaveri oman parhaan kaverin naisen kanssa, joka taas nykyään seurustelee miehen parhaan kaverin kanssa?

Vai onko sillä naisella jokin ongelma, kun haluaa pitää yhteyttä mieheeni, tekee kaveriporukan ryyppyreissuja, johon tietää että mieheni lähtee mukaan. Haluaako hän antaa jonkin näköisen sinkkukuvan itsestään vai tekeekö hän niin kiusatakseen minua sillä? Arkena mieheni on aivan ihana ja huomaavainen, mutta kännissä ja tietyssä porukassa ihan toinen. Ollaan oltu jo viisi vuotta yhdessä ja aina suodatan ja annan anteeeksi..
Nainen, 23

Hei ja kiitos viestistäsi!

Kuvaamiesi tilanteiden perusteella on ymmärrettävää, että tunnet jääneesi ulkopuolelle. Miehesi vaikuttaa pitävän paljon yhteyttä tähän naispuoliseen ystäväänsä. Kun vielä saattaa käydä niin, että sinut syrjäytetään reissusta tai miehesi puhuu humalapäissään sinusta pahaa, ei ole ihme, että et koe itseäsi tärkeäksi tai arvostetuksi.

Miehesi itse on sitä mieltä, että olet mustasukkainen ja kuvittelet kaiken. Huomaakohan hän, että hänen oma käytöksensä vaikuttaa sinun mustasukkaisuuteesi ja pahaan mieleesi? Jos hän haluaa sinun olevan hyväntuulinen ja luottavainen, hän varmaan tietää keinot siihen pääsemiseen. Olemalla huomioiva ja puhumalla sinusta kauniisti muille ihmisille hän varmasti saa sinusta parhaat puolet esille. Samalla puolella oleminen on yksi parisuhteen kulmakivistä. Jos kumppanit välttävät toistensa arvostelemista, nimittelemisestä puhumattakaan, toisten ihmisten kuullen, heidän keskinäinen kunnioituksensa kasvaa ja suhde voi hyvin.

On hienoa, että miehesi on arkena hellä ja huomaavainen. Hyvä arki on elämän perusta. Mistähän se humalassa esiin tuleva haukkuminen ja muu sinua loukkaava käytös nousee? Humala poistaa estoja, joten humalassa sanotaan ja tehdään harkitsemattomia asioita, mutta onko taustalla jotain sellaista tyytymättömyyttä, josta olisi hyvä puhua selvin päin? Puhumisen ei tarvitse olla ongelmissa vellomista vaan ratkaisujen hakemista niihin. Minkä pienen, konkreettisen muutoksen toivoisit miehesi tekevän lisätäkseen sinun hyvinvointiasi? Entä minkä pienen muutoksen hän toivoisi sinun tekevän? Pienistä askelista voi lähteä liikkeelle yhteinen hyvä muutos.

Puheliasta syksyä teille toivoo
Päivi, perheneuvoja

Olen 35-vuotias nainen ja onnellisessa parisuhteessa. Mutta.

Miten minun tulisi suhtautua tilanteeseen? Tarvitsisin erityisesti käytännön vinkkejä mustien tunteiden kanssa elämiseen.
Nainen, 35

Kiitos kysymyksestä,

Olet onnellisessa parin vuoden ikäisessä parisuhteessa. Sinulla on ymmärtäväinen, huomaavainen ja rakastava mies. Hänen kanssaan haluat jakaa elämäsi. Kuitenkin uusperheen elämä on alkanut rassata mieltäsi. Olet huolissasi omista tunteistasi. Ne tekevät olosi välistä melkein sietämättömäksi.

Arvelen, että erosi jälkeisessä terapiassa olet käsitellyt myös tyttäreesi liittyvää tunneproblematiikkaa. Olet joutunut pettymään siinä, että hänen isästään ei lupauksista huolimatta ollut isäksi ja huolehtiminen ja kasvatusvastuu tyttärestä on jäänyt sinulle. Lisäksi jouduit kokeman paljon kohtuuttomuutta ja kaltoinkohtelua suhteenne aikana.

Kuvaat avoimesti tunteitasi ja ajatuksiasi. ”Jälleen elämässäni on lapsi, jota en ole halunnut”. Sinua vaivaa erityisesti miehesi ex:n soitot. Samoin hänen tyttärensä tunkeutuminen teidän väliinne fyysisesti harmittaa sinua. Poistut tilanteesta. Voisiko miehesi näissä tilanteissa osoittaa tyttärellesi, että te olette samalla puolella ja silloin kun te parina olette lähekkäin, kukaan ei saa tulla väliin? Tyttären hellimiselle on omat aikansa.

Ehdottaisin, että tekisitte kartan perhe-elämäänne vaikuttavista tekijöistä. Siinä ovat lapset, ex.t, heidän yhteydenpitotapansa, ehkä lähisukulaisia ja muita toistuvia asioita. Mitkä suhteet ja asiat ovat tällä hetkellä OK? Entä mihin haluat/tte muutosta? Onko muutos mahdollinen? Näin saatte esiin sellaista, mistä voitte olla iloisia, asioita, joihin voitte vaikuttaa ja asioita, joihin on vain sopeuduttava. Perhe-elämässä on yllättävän paljon asioita, joihin ei ole odotettavissa muutosta ja joihin on sopeuduttava. Toinen vaihtoehto on pettyä jatkuvasti ja pahimmassa tapauksessa tulla katkeraksi.

Pelkään, että miehesi ex:n yhteydenottotapa voi olla muuttumaton asia. Arvelen, että olette yrittäneet vaikuttaa siihen, mutta tuloksetta. Uusperheessä on asioita, jotka tulevat perhekuvion mukana. Niin kuin itsekin totesit, lapset ja exien yhteydenpidot ovat sellaisia. Näihin sinulla liittyy voimakkaita harmin tunteita. Jotkut tilanteet kestät hammasta purren, jostakin puhut miehesi kanssa. Olet päättänyt, että lapsille et näytä harmia, joka liittyy heidän vanhempiinsa. Siinä olet tehnyt viisaasti, mutta huomaat, että voimat harmin kätkemiseen alkavat loppua. Silloin on tehtävä jotain harmille.

Joskus ”yhden päivän päätöksistä” on apua. Voit kokeilla päätöstä, että seuraavan kerran et anna miehen ex:n soiton harmittaa. Mitä voit tehdä sen sijaan? Mitä ajatella? Mihin voit kiinnittää huomion juuri silloin? Onnistuttuasi kerran, voit pitää lomaa ja joskus taas tehdä ”yhden päivän päätöksen”. Kun emme voi muuttaa jotain asiaa, voimme silti vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme ko. asiaan.

Iloitsin siitä, että teillä on parisuhteessa rakkautta, arvostusta, viihtymistä ja monia hyviä asioita. Elätte vielä perheessänne yhdessä elämisen opettelemisen vaihetta. Keskity usein niihin, silloin jää vähemmän tilaa sille, mikä toimii heikommin. Teidän neljän elämä on liian arvokas, jotta harmittavat asiat voisivat jatkuvasti varjostaa sitä.

Toivon iloisempia päiviä ja uusia löytöjä
Saara, perheneuvoja

Voinko vielä luottaa mieheni rakkauteen ja uskollisuuteen? Siis yhteiseen onnelliseen tulevaisuuteen? Olemme mieheni kanssa tavanneet viisi vuotta sitten molempien avioerojen aikoihin. Meillä on nyt kolme yhteistä lasta ja miehelläni on kaksi teini-ikäistä lasta aikaisemmasta liitosta. Mieheni avioero oli rankka; riitoja ja lasten manipulointia. (Heidän liittonsa oli hänen sanojen mukaan riitaisa, vaimo mustasukkainen ja alkoholi ongelema. Lasten huolehtiminen oli jäänyt hänelle.)

Luotin häneen täysin kunnes jostain tuli epäilykset mieleen. Olen pystynyt katsomaan itseäni peiliin ja huomaan unohtaneen itsessäni naisen ja jättänyt hänet lasten varjoon. Pystynkö luottamaan ja rakastamaan? Olinko vain unelma paremmasta perheestä? Haluan jatkaa hänen kanssaan, mutta tuleeko tällaista lisää? Tuntuu kuin hän
valehtelisi vähän väliä. Käytös on kyllä muuttunut minua ja lapsia kohtaa positiivisemmaksi ja haluaa olla enemmän kanssamme. Läheisyyteen olemme molemmat kiinnittäneet huomiota. Itse olen nyt 34-vuotias ja mieheni 43.
Nainen, 34

Hyvä ystävä,

Elämässäsi on tapahtunut lyhyen ajan sisällä paljon asioita. Ero, uusi kumppani, työntäyteinen elämä uusperheen äitinä remontin keskellä ja tiuhaan tahtiin syntyneet yhteiset lapset. En ihmettele, että olet väsynyt. En ihmettele, että olet ollut kädet täynnä lasten hoitoa ja arkea. Miehesi on ehkä ollut helpottunut, kun nyt lastenhoidosta ei jää yhtä suurta siivua hänelle kuin aikaisemmassa suhteessa.

Ymmärrän, että miehesi kontaktit muihin naisiin ovat loukanneet sinua ja huolestuttaneet, Onneksi ne ovat tulleet ilmi, sillä pitkään jatkuneet salasuhteet vievät pohjan pois luottamukselta.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että miehesi on sanoutunut irti ulkopuolisista suhteista ja sitoutunut teidän perheeseenne. Ehkä hän on puntaroinut mitä seurauksia suhteiden jatkamisella on ja miten suuri riski ne ovat teidän perhe-elämällenne.

Osoitat suurenmoista kypsyyttä kertoessasi, että olet alkanut miettiä omaa käyttäytymistäsi; omistautumista lasten hoitoon ja mies on jäänyt vähälle huomiolle. Kerrot, että olet unohtanut itsessäsi naisen ( niinhän käy usein pienten lasten kanssa arjen pyörityksessä). Ihailen sinua, että olet uskaltanut katsoa omaa osuuttasi teidän parisuhteessa. Miehen osuudessa on moittimisen aihetta ja usein tällaisissa tilanteissa keskitytään siihen, mitä toinen on tehnyt väärin.

Ilmeisesti olet jo muuttanut omaa toimintatapaasi, kun huomaat että miehen käytös on muuttunut positiivisemmaksi sinua ja lapsia kohtaan ja hän haluaa olla enemmän kanssanne. Vahvistakaa näitä hetkiä. Unohda hetkeksi noissa yhteisissä hetkissä ikävät tapahtumat ja keskity iloitsemaan siitä, että nyt olette yhdessä. Tehkää sellaisia asioita, joita teitte suhteenne alussa. Voitteko järjestää edes pieniä kahdenkeskisiä hetkiä? Lapsiperheessä kahdenkeskinen aika supistuu usein minimiin. Sen sisällöksi tulee helposti ongelmien käsittely, jolloin niitä alkaa karttaa.

Mieti, voitko luottaa? Luottamuksen menetyksen jälkeen täydelliseen luottamiseen päästään harvoin, mutta pienemmänkin luottamuksen kanssa voi elää. Luottamus vahvistuu koko ajan kun toinen osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Perheeseen sitoutuminen ja yhteisen ajan lisääntyminen ovat vahvistamassa luottamusta.

Luottaminen on aina riski. Kuitenkin luottamus lisääntyy vain luottamalla. Jatkuva epäily vie voimia ja estää antautumasta suhteeseen. Iloitse siitä, mikä tällä hetkellä on totta. V.ahvista sitä, mikä tällä hetkellä toimii. Luottamalla et häviä mitään, epäluottamuksen ruokkimisella häviät sitäkin enemmän. Luottamisen kokeminen saa usein aikaan sen, että toinen haluaa olla luottamuksen arvoinen.

Jos luottamisen jälkeen joudut pettymään, et siltikään ole hävinnyt mitään. Todellisuuden paljastuminen kertoo sinulle, että jatkuvasti pettävä kumppani on epäluotettava eikä ole sinun luottamuksesi arvoinen.
Sinä myös haluat elää tässä suhteessa. Elä siinä täysillä. Minusta näyttää, että uusi alku on jo tapahtunut. Käytit nimimerkkiä ”Unelma onnesta”. Millainen sinun mielestäsi on unelmien parisuhde? Mitkä noista unelmistasi piirteitä ovat toteutuneet teidän suhteessanne? Mitkä voisivat toteutua? Mitä voit tehdä unelmien toteutumisen eteen? Mitkä unelmista eivät ehkä koskaan toteudu? Luovu niistä, niin et pety jatkuvasti. ”Totuus tekee vapaaksi” ja se tarkoittaa, että realistinen käsitys oman parisuhteen mahdollisuuksista; vahvuuksista ja heikkouksista, vapauttaa rakentamaan niin hyvää parisuhdetta kuin se on teille mahdollista.

Syksyyn kallistuva kesä on kypsymisen aikaa. Sitä toivon myös suhteellenne. Onni voi olla erilainen kuin unelmien onni. Silti se on onni, joka sulostuttaa elämää.

Löytämisen iloa toivoo
Saara, perheneuvoja

Olen parisuhteessa ja minun poikaystävä on todella mustasukkainen minusta. Olen joutunut unohtamaan kaikki minun poikapuoliset ystävät, koska hän ei siedä niitä. Olen todella epätoivoinen, koska minusta tuntuu, etten saa poistua meidän asunnosta niin, ettei hän vahtaisi kenen kanssa minä olen yms.

Miten saisin hänen mustasukkaisuuden pois? Hän aina sanoo minulle syyksi, että hänen exät ovat pettäneet häntä. Mutta minä en ole koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa. Eikä hän silti voi lopettaa epäilyä.

Nainen

Hei,

tilanteesi kuulostaa tukalalta. Mustasukkaisuus parisuhteessa on tiettyyn rajaan asti luonnollista, mutta kuulostaa siltä, että teidän parisuhteessanne tämä raja on jo ylittynyt. Kerroit poikaystäväsi epäilevän sinua, vaikket ole tehnyt hänelle mitään pahaa. Jäin miettimään, mistä poikaystäväsi mustasukkaisuudessa mahtaa olla pohjimmiltaan kysymys. Onko se kenties parisuhteen alkuun liittyvää epävarmuutta vai oletteko seurustelleet pidempään? Kuinka poikaystäväsi ilmaisee mustasukkaisuuttaan ja kuinka sinä tähän reagoit? Kuinka pitkään näin jatkunut? Usein mustasukkaisuuteen liittyy kokemus omasta ulkopuolisuudesta tai vaillejäämisestä. Onkohan poikaystävälläsi omia menoja, harrastuksia, kumpaakin sukupuolta olevia ystäviä...?

Kahdenkeskisyyden lisäksi parisuhteessa tarvitaan myös omaa tilaa, muuten parisuhteen "happi" loppuu. Toisen vahtaaminen tai rajoittaminen ei kuulu tasavertaiseen parisuhteeseen. Pidemmän päälle vaikea mustasukkaisuus nakertaa parisuhdetta, vie voimia molemmilta osapuolilta ja aiheuttaa helposti uusia ristiriitoja. Pystyttekö te keskustelemaan asiasta rakentavasti kahden kesken vai tarvittaisiinko siihen kenties ulkopuolista näkökulmaa?

Mustasukkaisuuteen ei tarvita aina erityistä "syytä" vaan joissakin ihmisissä se herää herkemmin mm. aiempien elämänkokemusten vuoksi. Kirjoitit, että poikaystäväsi on joutunut pettymään aiemmissa suhteissaan. Jäin miettimään, kuinka poikaystäväsi on käsitellyt näitä pettymyksiään ja kuinka paljon aiemmat kokemukset heijastuvat nykyiseen suhteeseenne?

Kysyt, miten mustasukkaisuuden saisi pois. Se on iso kysymys, johon en osaa suoraan vastata. Mustasukkaisuutta ei voi ikäänkuin "leikata" ihmisestä pois, vaan mustasukkaisuuden hoitamiseen tarvitaan mustasukkaisen henkilön omaa muutoshalua. Olet ottanut jo vastuuta parisuhteestanne kirjoittamalla ongelmastanne. Itse mustasukkaisuuden tunne ja siihen liittyvä käyttäytyminen on kuitenkin poikaystäväsi vastuulla.

Pitkittyessään mustasukkaisuudessa voi toteutua niin kutsuttu "itseään toteuttava ennuste". Jos mustasukkainen osapuoli alkaa uskoa kumppaninsa löytävän jonkun toisen, hän alkaa ehkä alitajuntaiusesti toimimaan niin, että lopulta hän työntää kumppaniaan luotaan omilla epäillyillään. Etäisyyttä ottamalla ihminen voi yrittää valmistautua tulevaan ja suojella itseään väistämättömiltä asioilta. Mutta etääntyminen ja liittyvä kylmä ja torjuva käytös saattaa ajaa toisen jopa uskottomuuteen tai haluun ennen pitkää päättää suhde. Mustasukkaiselle tämä on ikäänkuin vahvistus siitä, että hän oli epäilyksineen oikeassa. Kirjoitit, että poikaystäväsi pyrkii rajoittamaan menemisiäsi ja muita ihmissuhteitasi. Älä suostu tähän!

Mikäli poikaystäväsi myöntää mustasukkaisuuden, on valmis keskustelemaan asiasta ja muuttamaan käyttäytymistään, on mahdollista, että pääsette asiassa eteenpäin omin voimin. Joskus tilanteen purkaminen vaatii kuitenkin ulkopuolista näkökulmaa. Tällöin apua voisi lähteä aluksi kysymään terveysasemalta tai työterveyshuollosta.

Tärkeää on, että pidät huolta itsestäsi. Mieti, minkälaisen parisuhteen sinä haluat ja tarvitset. Kulje sitten sitä kohti äläkä tyydy vähempään!

Lämpimin ajatuksin,
perheneuvoja Kaisa