Suhdeklinikka

Hei, olen ollut parisuhteessa nyt reilut puolitoista vuotta miehen kanssa jonka olen tuntenut noin 2,5 vuotta. Tapasimme silloisella työpaikallamme ja tulimme alusta alkaen todella hyvin juttuun. Aluksi olimme vain työkavereita, mutta pikkuhiljaa meistä tuli läheisiä ystäviä. Ikäeroa meillä on niinkin paljon kuin 14 vuotta ja minä vietin tuolloin, 20-vuotiaana, sitä ehkä kaikkein villeintä aikaa nuoruudestani, tyttökavereiden kanssa yökerhoissa ja baareissa oleilu ja juhliminen olikin minulle melkein arkipäivää.

Kiitos jo etukäteen.
Nainen, 22

Hyvä kysyjä!

Kiitos viestistäsi. Vastaan viestiisi yhdeltä näkökulmalta, vaikka muitakin lähestymiskulmia asiaasi löytyy.

Kuvaat epäluottamuksen ja mustasukkaisuuden kokemuksia ja tunteita välillänne monipuolisesti oikeastaan koko suhteenne ajalta. Mustasukkaisuus tuntuu olleen jo suhteenne alussa tärkeä tekijä ja vihjaat siihen suuntaan, että jopa tavallaan sen kulminaatiopiste: miesystäväsi otti eron ja aloitti suhteen sinun kanssasi, kun olit kertonut yhteisistä juhlista jääkiekkojoukkueen kanssa. Kerrot miehen sanoneen, että jos hän tuntee sinua "kohtaan niin kuin tuntee, hänen on pakko erota avovaimostaan". Et kerro, mitä hän tunsi. Kysyitkö koskaan?

Eriasteinen mustasukkaisuus ei ole tavatonta ihmissuhteissa. Jotkut voivat kokea pienen mustasukkaisuuden suhteessa positiivisena asiana, mutta useimmat alkavat mustasukaisuuden lisääntyessä kokea olonsa ahdistetuksi ja huonoksi. Joskus mustasukkaisuuden tunteet kertovat siitä, että on reagoinut pieniin vihjeisiin suhteessa, jotka kertovat todellisesta syystä olla mustasukkainen. Aina näin ei ole, ja siitä te tunnutte kärsivän. Kumpikin riutuu ja kamppailee vaikeiden tunteiden kanssa ilmeisen yksin kykenemättä uskomaan toisen vakuuttelua tai järjen ääntä.

Mustasukkaisuuden syyt voivat olla hyvinkin moninaisia. Ne voivat vaihdella aiheellisesta epäilystä, itsetunto-ongelmiin, arvottomuuden kokemuksiin, omistamisen haluun, epävarmuuteen ja turvattomuuteen, aikaisempiin karvaisiin kokemuksiin aina paranoidisuuteen saakka yms. Kirjo on siis iso, enkä voi edes arvailla, mikä teillä voisi olla syynä. Se teidän, ja tarkoitan molempia, on selvitettävä itse.

Et kerro suoraan kärsiväsi miehen mustasukkaisuudesta, mutta kerrot oman vainoharhaisuutesi tekevän sinut hulluksi. Kerrot suhteen alusta kuinka kävit juhlimassa, kerroit siitä ja kuinka mies koki siitä mustasukkaisuutta. Jatkat että, tästä alkoi pieni romanttinen vihjailu, joka lopulta johti suhteen alkamiseen. Siitä syntyikin oikein vuosisadan rakkaustarina. Annan itseni kuvitella, että sillä on merkitystä mitä olet valinnut kirjoittaa ja missä järjestyksessä. Melkein tuntuu kuin olisit kutsunut miehen mustasukkaisia tunteita esiin kertoessasi juhlimisestasi, vaikka tiesit sen herättävän hänessä vaikeita tunteita. Seuraavaksi kerrot romanttisten tunteiden heräämisestä. Mitä itse mietit, miltä sinusta tuntui/tuntuu, kun miesystäväsi on sinusta mustasukkainen, mitä tunteita sinussa herää? Millaiseksi tunnet silloin itsesi? Onko se sinusta miellyttävää vai ei, herättääkö se tuttuuden tunteen, turvallisuutta vai pelkoa ja turvattomuutta?

Kerrot suhteenne alussa ajatelleesi olevasi miehelle vain pieni seikkailu. Nyt uskot, että miehesi seikkailee suhteen ulkopuolella. Kerrot myös, että miesystäväsi antaa vihjailevien viestien ja kännissä soitettujen puheluiden jatkua, vaikka se tekee sinut "hulluksi". Jotenkin tähän mustasukkaisuuteen tuntuu kietoutuvan suhteenne kannalta oleellista. Mietin, miksi puhuminen siitä on niin vaikeaa. Mitä ette saisi oivaltaa tai minkä näkyväksi tulemien oli liian pelottavaa?

Kysyt, onko teillä mahdollisuuksia saada menneisyyden haamuja pois väliltänne ja oppia luottamaan toisiinne. Nähdäkseni on kysymys siitä haluatteko sitä. Itsestään se ei tapahdu, mutta jos teillä tahtoa riittää, varmasti löytyvät myös keinot.

Ehdotan teille molemmille mahdollisimman avointa keskustelua mustasukkaisuudesta ja siitä, mitä tunteita toisen käytös itsessä aiheuttaa. Joskus voi olla avuksi, jos keskusteluja käy jonkun ammattilaisen kanssa. Ammattilainen voi avata uusia näkökulmia ja toisaalta mahdollisesti auttaa pitämään ilmapiirin turvallisena ja riittävän neutraalina, että keskustelu on mahdollista. Haasteeksesi tuntuukin jäävän, miten saada mies innostumaan keskustelusta. Voisi olla hyödyllistä, että aloitatkin asian lähestymisen miettimällä ensin itseksesi, mitä tunteita, pelkoja, muistoja ja tarpeita sinussa herää, kun tunnet mustasukkaisuutta. Koeta mahdollisimman neutraalisti ja itsesi ja kokemuksesi hyväksyen "katsella", mitä kaikkea sinussa herää ja liikkuu, kun olet mustasukkainen. Koeta olla arvostelematta itseäsi, totea vain, että jaahas tältä siis tuntuu, tätä ajattelen, pelkään, jne... Aloita sitten keskustelu miesystäväsi kanssa näistä tuntemuksista ja teemoista, siitä mitä sinä pelkäät, tunnet ja tarvitset. Ehkä se auttaa teitä keskustelun alkuun.

On myös mahdollista, että miehesi ei halua ryhtyä keskusteluun ainakaan nyt. Tämän ei tarvitse olla esteenä sinulle. On sinun ja luultavasti suhteennekin kannalta hyödyllistä, että pohdit näitä asioita itseksesi ja toisten kanssa peilaten, kuten jo nyt teet. Voit hakea myös ammattiauttajan apua ihan vain itsellesi. Pääkaupunkiseudulla, jossa ymmärsin sinun asuvan, hyviä terapeutteja on runsaasti tarjolla. Voit ottaa yhteyttä perheasiain neuvottelukeskuksiin sekä yksityisiin terapeuttivälityksiin, joita löydät mm. googlaamalla.

Viestisi lopuksi sanot, ettette halua kumpikaan rajoittaa toinen toisianne. Pidän tätä erittäin hyvänä asiana. Se kertoo teidän kyvystänne ja halustanne ottaa vastuuta omista tunteistanne ja tekemisistänne. Se luo myös hyvän pohjan uuden oppimiselle ja suhteenne kehittymiselle aina vain paremmaksi.

Kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
Perheneuvoja Iiris

Tilanteeni saattaa kuulostaa hieman tekopyhältä ja tavallaan osaan vastata jo itsellenikin mitä pitäisi tehdä. Mutta toisaalta haluaisin uskoa ja toivoa, että on olemassa vaihtoehtoinen ratkaisu ja onnellinen loppu.

Oksettaa edes ajatella elämää ilman häntä. Hänen tapanaan toisaalta on minun reaktioideni tarkasteleminen ja analysoiminen. Hän näkee tällaiset tilanteet yleensä pelinä ja hauskanpitona, eikä siksi koe tarpeelliseksi kertoa todellisia tunteitaan ja siksi haluaisinkin uskoa, että hän vain testaa miten suhtaudun, kun sanoo ettei näe meitä yhdessä.
Nainen 22

Hei!

Kiitos viestistäsi. Tulin kovin surulliseksi, kun luin sen. Siitä käy hyvin selville, että olet fiksu nuori nainen, mutta erittäin hankalassa tilanteessa.

Minun hälytyskelloni alkoivat soida monessa kohdin, kun kerroit miehen käytöksestä. Itsekin ne tajuat ja silti... Kuulostaa ikään kuin olisit hypnotisoitu. Olet korviasi myöten rakastunut ja valmis sulkemaan silmäsi kaikelta negatiiviselta.

Tulee mieleeni, mahtaakohan miesystäväsi olla sitä ihmistyyppiä, joka on suorastaan mestari saamaan ihmiset rakastumaan itseensä. Se koukku, että hän saa sinut tuntemaan itsesi maailman ihanimmaksi naiseksi, vaikka vain hetkeksi, on vahva. Siitä "huumeesta" voi tulla riippuvaiseksi, niin että on valmis sietämään mitä vaan, maksamaan kuinka kovan hinnan vaan, kunhan saa taas uuden annoksen. Kun tämä addiktio on saanut sinut itsemurhan partaalle, tiedät itsekin, että nyt hinta on liian kova.

Sinun kannattaisikin ehkä suhtautua mieheen kuin huumepiikkiin tai -pilleriin. Annos häntä antaa sinulle hyvää oloa hetkeksi, mutta tiedät, että hän ei ole sinulle hyväksi. Tajuat ehkä senkin, että tämän aineen diilaus loppuu jossain vaiheessa. Mies ei näe tulevaisuutta kanssasi, joten ennen pitkää hän kyllästyy ja siirtyy seuraavaan valloitukseensa. Viimeistään siinä vaiheessa joudut yksin kärvistelemään vieroitusoireittesi kanssa.

Kysyt, kannattaako sinun odottaa, että mies tajuaisi arvosi ja muuttuisi. Vastauksen tiedät itsekin: ei kannata. Mietit, pitäisikö sinun repäistä itsesi irti vielä kun se on jotenkuten edes mahdollista. Kyllä! Itsesi ja elämäsi tähden, tee se!

Herää siis hypnoosista. Siihen auttaa jutteleminen ystävien kanssa. Heiltä saat tervettä peilausta elämääsi ja suhteeseesi. Tee itsellesi sopiva vieroitusohjelma, joka sisältää paljon sosiaalista toimintaa muiden ihmisten kanssa ja sellaisia harrastuksia, joista nautit. Valitse itsellesi joku tukihenkilö, jolle voit soittaa aina kun halu ottaa mieheen yhteyttä käy liian suureksi.

Varaudu siihen, että kun alat irrottautua suhteesta, mies muuttuu aktiivisemmaksi. Senhän olet jo nähnytkin. Sinä olet hänelle mukava leikkikalu, ei hän halua päästää sinusta vielä irti. Tule tietoiseksi siitä, millaisia koukkuja hän käyttää saadakseen pidettyä sinut riippuvaisena itsestään. Joillekin miehille on suuri narsistinen loukkaus, jos nainen kehtaa jättää heidät. Silloin otetaan kaikki keinot käyttöön. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Tiedän, että tästä miehestä luopuminen on sinulle vaikeaa, tuskallista ja ylivoimaisenkin tuntuista. En silti näe mitään muuta ratkaisua tähän, valitettavasti. Kaikki myötätuntoni on puolellasi.

Toivon sinulle voimaa, rohkeutta ja viisautta tehdä oikeita valintoja. Lämmöllä,
perheneuvoja Paula

Ollaan seurusteltu nyt vuosi. Tai siis niin sanotaan aina, jos joku kysyy. Todellisuudessa meiän seurustelu ei oo kyl lähelläkään normaalia parisuhdetta, vaikka ollaan asuttu lähes koko aika saman katon allaki jne.

Nii ja miks sen pitää jutella ja näytellä itteään jossain web-kamerassa muille tytöille? Enks mä vaan riitä vai onks kaikkien miesten pakko ylläpitää jotain alfaurosmeininkiä siitäki huolimatta, että ne on parisuhteessa...??
Nainen, 22

Hei ja kiitos viestistäsi!

Pohdit kirjoituksesi alussa, ettei seurustelusuhteesi ole lähelläkään normaalia parisuhdetta vaikka avoliitossa asuttekin. Kirjoitit, että kaikki meni hyvin viime kesän tutustumisvaiheessa. Jäin pohtimaan, että minkähänlaista teillä silloin oli? Puhuitteko tunteistanne, toiveistanne, parisuhteen odotuksista? Mihin kumppanissasi alun perin ihastuit? Entä hän Sinussa?

Kirjoitit, että kaikki muuttui silloin kun ilmoitit lähteväsi pariksi kuukaudeksi Australiaan. Puhuitteko ennen lähtöäsi erossa olemisesta? Aiheuttiko se teissä epävarmuutta vai pystyittekö luottamaan siihen, että tuore parisuhteenne kestää erossa olemisen? Tämä saattaa kuullostaa jälkiviisaudelta, mutta olette ilmeisesti itsekin miettineet, että jotain tapahtui välillänne ennen lähtöäsi.

Kirjoitit, ettette osaa olla erossa toisistanne, mutta kärsit kovin nykyisestä tilanteestakin. Kerrot miesystäväsi valehtelevan ja tapailevan muita tyttöjä netissä. Kerroit myös puhumattomuudesta välillänne. Kuinka kauan mahdat jaksaa nykyistä tilannetta? Toivoit joko rohkaisua eropäätökseen tai jonkin keinon saada miehestäsi jotain uutta esille. En voi valitettavasti ottaa kantaa seurustelusuhteenne jatkamiseen, sillä päätös on teidän. Rohkaisen Sinua kuitenkin pohtimaan, mitä odotuksia Sinulla on parisuhteeseen liittyen. Entä mitkä ovat kumppanisi odotukset parisuhteesta? Ovatko nämä odotukset yhteensovitettavissa? Onko kumppanisi tietoinen mielipahastasi ja eroajatuksistasi? Kuinka tärkeitä olette toisillenne?

Usein keskustelu ulkopuolisen ammattihenkilön kanssa voi selkiyttää tilannetta. Olisiko kumppanisi valmis keskustelemaan parisuhteenne solmukohdista? Henkilökohtaista parisuhdeneuvontaa tarjoaa mm. alueenne Perheasiain neuvottelukeskus. Käynnit ovat teille maksuttomia ja luottamuksellisia.

Kaikkea hyvää toivotellen,
perheneuvoja Kaisa

Inhoan asuinkumppaniani. Mieheksi tai puolisoksi häntä ei voi sanoa, koska seksi ei häneltä enää onnistu kuin poikaystävänsä kanssa. Omistamme asunnon yhdessä, eikä hän suostu muuttamaan pois. Kulissit ovat hänelle kaikki kaikessa. Koen itseni vangiksi omassa kodissani. Olen koettanut lähestyä uutta miestä treffipalstoilta, mutten näytä kelpaavan kenellekään.

Minne?
Nainen, 35

Hei!

Kiitos viestistäsi!

Tilanteesi kuulostaa todella tukalalta. Olet todellakin kuin vankina omassa kodissasi.

Kuulostaa hyvältä, että olet hakeutunut keskustelemaan ammattiauttajien kanssa, mutta harmillista, ettolet joutunut pettymään. Vaikuttaa siltä, ettet ole tullut kyllin hyvin kuulluksi ja ymmärretyksi heidän taholtaan. Pahoin pelkään, että joudun itse tämän jonon jatkoksi, mutta yritän ainakin jakaa sinulle niitä ajatuksiani, joita kirjeesi minussa herätti.

Oletan kertomasi perusteella, että suhteesi asuinkumppaniisi on joskus ollut hyvä ja niin vakaa, että olette ajatelleet yhteistä tulevaisuutta ja ostaneet yhdessä asunnon. Joidenkin mielestä se osoittaa suurempaa sitoutumista kuin naimisiinmeno. Sitten asiat ovat muuttuneet. Hellyys ja luultavasti rakkauskin (tai miksi sitä kutsutkin) on väliltänne loppunut ja suhteessanne on kolmas pyörä, miehesi poikaystävä.

Miehesi ei kuitenkaan halua luopua sinusta eikä perheestänne Hä tarvitsee sinua vaimon rooliin ja pitkään kulisseja kasassa. Voihan olla, että tilanne on hänen kannaltaan oikein hyvä ja toimiva tai vähintäänkin ok.

Ymmärrän, ettet sinä voi jatkaa näin. Voit todella huonosti, kun mietit itsesi tappamista vähän väliä. Se olisi kuitenkin itsesi kannalta huono ja lyhytnäköinen ratkaisu. Toivon, ettet sitä toteuta, vaan annat elämä näyttää, mitä sillä vielä on sinua varten varattuna. Synkän hetken varalle tässä tiedoksesi SOS-kriisikeskuksen valtakunnallisen kriisipuhelimen numero: 01019 5202. Aukioloajat ovat maanantaista perjantaihin klo 9.00-06.00, lauantaisin klo 15.00-06.00 ja sunnuntaisin klo 15.00-22.00.

Epäilemättä jäisit pois huonosta suhteesta ja muuttaisit pois asunnostanne, jos sinulla olisi paikka minne mennä. Miehelläkin tietenkin on oikeus asua omistamassaan asunnonpuolikkaassa, mutta täytyyhän sinullakin joitain oikeuksia olla. Neuvoisin sinua hakemaan juridista neuvonantajaa, joka selvittäisi, mitkä ovat sinun oikeutesi tässä tilanteessa ja mitä vaihtoehtoja sinulla on. Tarvittaessa hanki lääkärintodistus siitä, että psyykeesi ei kestä tällaista tilannetta. Miehesi tuskin tekee mitään asioiden muuttamiseksi, joten pallo on sinulla.

Kerroit etsineesi ratkaisua tilanteeseesi treffipalstoilta. Tajuat varmaan itsekin, ettet sitä kautta hyvää ja pysyvää ratkaisua löydä. Pahoin pelkään, että löytäisit vaan itsesi taas seuraavasta huonosta suhteesta ja kestämättömästä tilanteesta. Olen pahoillani, jos sanani tuntuvat julmilta, mutta tarkoitukseni ei ole loukata vaan suojella sinua enemmiltä ongelmilta.

Muista, että arvosi ei mittaudu sen mukaan, kelpaatko jollekin vai et. Olet ihan omana itsenäsi ja juuri tuollaisena hyvä ja arvokas. Älä suostu enää objektiksi muiden peleihin. Hae itsellesi sellaista apua ja tukea, jota tarvitset ja aloita uuden, paremman, itsesi näköisen elämän suunnittelu jo tänään. You can do it!

Sinuun uskoen,
Paula, perheneuvoja

Sain eilen tietää, että miehelläni on ollut suhde toiseen naiseen useamman kuukauden ajan. Olen tällä hetkellä todella ahdistunut, työnteosta ei tule mitään, mutta en uskalla ajatella sairaslomaa. Kyyneleet vain vuotavat.

Kiitos edes pienestä avusta jo etukäteen.

Hyvä kysyjä!

Kiitos viestistäsi. Kirjoituksesi oli sen verran suppea, että joudun vastaamaan sinulle ehkä hieman persoonattomasti, mutta toivottavasti saat siitä jotakin ajatuksen aihetta. Samalla viestisi oli lyhykäisyydessään hyvin puhutteleva ja kertoo ehkä ensi shokista. Kuvailemasi reaktiot ja tunteet vaikuttavat normaaleille järkyttävässä tilanteessa, kun jokin mihin on uskonut ja luottanut pettää. Kuvailet tunnelmaa, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.

Kysyt miten pitäisi edetä ja miten keskustella miehesi kanssa. Tuntuu, että olet lähtenyt etenemään juuri oikein ja hyvään suuntaan: 1) otat tunteesi vakavasti ja suostut elämään niitä 2) lähdet hakemaan apua ja tukea vaikeassa tilanteessa ja 3) muistat myös lapset. Suosittelen jatkamaan tällä linjalla. Eli.

On tervettä kohdata omat tunteensa sellaisina kuin ne eteen tulevat. Arvosta niitä. Ne ovat tärkeitä viestejä sinulle paitsi omasta voinnistasi myös suhteenne merkityksestä sinulle. Onko sinulla ketään läheistä ystävää, jolle voisit purkaa päällimmäisiä tuntemuksiasi? Toivottavasti voit lähipiiristäsi saada tukea ja luottamuksen siihen, että et ole tapahtumien pyörteessä yksin. Ehkä jollekulle muullekin on joskus käynyt samoin ja voit saada ymmärrystä.

Toisaalta voimakas reaktiosi kertoo suhteenne merkityksestä sinulle. Uskottomuuden ei automaattisesti tarvitse merkitä suhteen rikkoutumista tai sen laadun lopullista heikkenemistä. On teistä kahdesta kiinni mitä suhteellenne teette. Oma kokemukseni on, että uskottomuuden voi kääntää omaksi ja parisuhteen hyödyksi, mikäli molemmat sitoutuvat suhteen avoimen tutkimiseen, havaittujen ongelmien myöntämiseen ja käsittelyyn sekä luottamuksen uudelleen rakentamiseen. Tämä ei kuitenkaan tapahdu hetkessä tai helposti. Se vaatii paljon yhteistä keskustelua, tunteiden kohtaamista ja vastaanottamista puolin ja toisin, uskoa muutoksen mahdollisuuteen ja yhteistä surua siitä, mikä on menetetty. Luottamus rakentuu avoimuudelle ja sanojensa mittaiselle toiminallelle hitaasti, mutta se on mahdollista. Tässä työssä ammattiauttaja voi olla hyvänä tukena ja apuna.

Jos puolisosi ei ole valmis luopumaan toisesta suhteestaan, tai tästä tulee liian suuri juopa välillenne, sen ei tarvitse koitua sinun tuomioksi. Tämäkin tuska ja pelko voi opettaa sinulle uusia asioita itsestäsi ja muista. Pelkojesi ja epävarmuuksiesi kautta pääset toivottavasti kosketuksiin myös sellaisten voimavarojesi kanssa, joista et vielä tiennyt tai jotka odottavat puhkeamistaan. Toisaalta jos onnellisesti käy, opit itsestäsi ja toiminnastasi uusia asioita, joita voit käyttää hyödyksesi nyt ja myöhemmin jääpä puoliso rinnallesi tai ei. Seuraamalla itse viitoittamaasi polkuasi (tunne, hae tukea, tutki, toimi ja muista lapset) voit olla voittaja käypä niin tai näin.

Mietit mistä aloittaa. Juuri tuo kuulostaa erittäin hyvälle. Et säntää suoraan ratkaisuihin tai toimintaan, vaan pysähdyt kuulostelemaan oloasi ja miettimään asioita. Ehkä puntaroit eri näkökulmia ja vaihtoehtoja. Se on aikuisuutta ja kypsyyttä haastavassa tilanteessa. Kuulostaa myös mainiolle, että pelostasi huolimatta, et lamaannu, vaan lähdit nopeasti etsimään apua ja tietä ulos.

Kysyt miten keskustella miehesi kanssa. En usko, että tällaisessa tilanteessa on olemassa kovin hyviä neuvoja. Vaikeimmissa tilanteissa käyttäydymme kuitenkin juuri niin hyvin kuin osaamme. Tärkeimmän olet jo tehnyt: olet pysähtynyt miettimään ennen toimimista ja lopullisiin ratkaisuihin ryntäämistä. Sinänsä (ehkä hieman teoreettisesti kyllä) lienee edullista, jos voit puhua siitä, mitä itse koet ja tunnet ja pitäydyt minä-viesteissä. Syyttely helposti johtaa toisen linnoittautumiseen ja puolustusreaktioon.

Lopuksi pari sanaa lapsista. On hyvä, että pidät lapset mielessäsi. He luultavasti huomaavat ennemmin tai myöhemmin, että jokin on hullusti perheessänne. On hyvä antaa heille jokin selitys, mutta on ehdottoman tärkeää suojella heitä suhteenne sekamelskalta. Selitys voi olla niinkin yleisluontoinen kuin: äidillä ja isällä on nyt vaikeaa keskenään, mutta se ei mitenkään johdu teistä. Teemme yhdessä työtä asioiden selvittämiseksi. Tms. On tärkeää, että lapset eivät tule kriisinne osapuoliksi ja saavat kuulla, että eivät ole siihen syyllisiä. Normaali arjen pyöriminen on lasten kannalta helpottavaa ja turvallisuutta luova tekijä. Sitten kun itsellä on voimavaroja, on hyvä myös jutella lasten kanssa siitä, mitä heille kuuluu ja miten he ovat asiat kokeneet. Siitä kuitenkin kannattaa lähteä, että elätte nyt erityistä aikaa parhaan taitonne mukaan. On luonnollista, että se myös näkyy ja tuntuu lastenkin elämässä jotenkin. Itseltä ei kannata odottaa oppikirjamaisia suorituksia tai sankariäiteyttä. On lapsillekin tärkeä nähdä, että elämässä voi sattua kaikenlaista, kipeitäkin asioita, mutta niistä voi selvitä ja päästä eteenpäin. Se lienee yksi arvokkaimpia oppeja, joita lapselleen voi antaa.

Kaikkea hyvää sinulle toivoen,
perheneuvoja Iiris