Suhdeklinikka

Olen 18-vuotias, ja avomieheni 23. Olemme seurustelleet pian puolitoista vuotta, ja siitä ajasta olemme asuneet yhdessä kahdeksan kuukautta. Ongelmatonta meillä ei kuitenkaan ole.

Mitä tässä tilanteessa enää voi tehdä, kun ei oikein lähteäkään voi? Olen taloudellisesti sekä psyykkisesti riippuvainen miehestäni.
Nainen, 18

Hei ja kiitos kysymyksestäsi!

Kerrot, että päällimmäisenä huolenasi on sinun ja miehesi seksihalujen kohtaamattomuus. Vaikuttaa siltä, että seksin kautta pintaan nousevat muutkin ongelmat. Koet, ettet ole miehen kanssa henkisesti samalla aaltopituudella, pidät häntä itseäsi vähemmän älykkäänä eikä keskustelua välillenne tunnu syntyvän. Koet hänen välttelevän sitä, samoin kuin seksiä.

Jos haluat selvittää, onko suhteellanne tulevaisuutta, ehdottaisin, että aloitat miettimällä, mitä arvostat ja kunnioitat miehessäsi. Mikä hänessä on sinua miellyttävää, milloin hän on parhaimmillaan ja mikä seksielämässänne on hyvää ja toimivaa? Kerro sitten näitä asioita hänelle. Kerro, mikä hänessä kiinnostaa ja sytyttää sinua, millaisissa tilanteissa erityisesti nautit hänen seurastaan ja milloin hän on ihanimmillaan. Seksielämässä voisit joksikin aikaa antaa aloitteen tekemisen hänen vastuulleen. Usein käy niin, että harvemmin haluavan osapuolen halu ei pääse edes viriämään, koska toinen on aina tiheämmin seksuaalisessa vireessä ja ilmaisee sen. Jos harvemmin haluava saa aikaa löytää oman halunsa, tilanne tasapainottuu. Sinulle voisi tulla kokemus siitä, että suhteessanne on seksiä, vaikket itse aina ole aloitteellinen ja miehellesi siitä, että hänkin ehtii kokea halua ja tehdä aloitteita omasta kiinnostuksestaan lähtien. Painostaminen on varmin tapa karkoittaa halu ja tehdä seksi väkinäiseksi.

Ylipäänsä suhteen parantaminen kannattaa aloittaa itsestä. Jos onnistuu itse ajattelemaan kumppanistaan myönteisemmin ja osoittamaan hänelle välittämistä, voi saada häneltä samaa takaisin. Jos niin ei vähitellen ala tapahtua, siitä voi sitten vetää johtopäätöksiä suhteen jatkamisen mielekkyydestä.

Miten kertomasi huoraamiset vaikuttavat suhteeseenne, miehesi seksihaluihin ja tunteisiinne? Tietääkö miehesi niistä, hyväksyykö hän ne ja onko välillänne niistä johtuvaa loukkaantumista ja selvittämättömiä asioita? Ne auttavat taloudellisesti, mutta onko niillä tunnetasolla hintansa? Entä miten voisit vahvistaa omaa itsetuntoasi ja voida hyvin? Parisuhteella on suuri vaikutus hyvinvointiin, mutta olisi hyvä pitää yhteyttä muihinkin ihmisiin, jotta elämä ei kapeutuisi.

Toivon teille molemmille hyvää elämää, yhdessä tai erikseen!
Päivi, perheneuvoja

Yritämme lapseni isän kanssa parisuhdetta. Olen hirveän epävarma itsestäni lapsen isän taustoista johtuen. Ennen lapsemme syntymää poikaystäväni oli menevää sorttia ja ns. pelimies. Hän itse kertoi minulle pettäneensä entisiä kumppaneita. Mietinkin tässä, että voiko pettäjä muuttua?

Pelottaa, että joudun itsekin petetyksi.

Nainen, 21

Kiitos että kerrot tilanteestasi ja peloistasi. Olet tullut äidiksi nuorella iällä, ja tunnet vastuuta tilanteesta ja mietit miten saisitte suhteenne vankemmalle perustalle, toisaalta sinulla on epävarmuutta ja pelko tulevaisuuden suhteen, erityisesti lapsesi isän aiempien suhteiden takia.

Lähtökohtaisesti ajattelen, että "parisuhteen yrittäminen" lapsen isän kanssa on se ensisijainen vaihtoehto. Mikään itsetarkoitus se ei kuitenkaan saa olla, sillä niin lapsen kuin sinunkin kannalta olennaisinta on se, että elämänne järjestyy tavalla jossa yhteisellä lapsellanne on turvallinen ja kehittävä kasvuympäristö, unohtamatta sinun hyvinvointiasi, onnellisuutta, turvallisuudentunnettasi ja pärjäämistä niin vanhemmuuden henkisten kuin aineellisten vaatimusten kanssa - etenkin koska sinä olet lapsesi tärkein kasvuympäristö. Onko sinulla muuten muita läheisiä ihmisiä saatavilla, joihin voit tukeutua nyt ja myöhemminkin, erityisesti jos alkaa näyttää siltä, ettei parisuhteen rakentaminen lapsesi isän kanssa onnistu?

Tuot lapsesi isän - "pelimiehen" - taustoista esiin pettämisen, joka herättää sinussa epävarmuutta ja aiheellista pelkoa itsekin petetyksi tulemisesta. Se on yksi tärkeä näkökulma, mutta ei ainoa. Avoin hän ainakin tuntuu olevan, koska on kertonut sinulle aiempien suhteiden tapahtumista. Voisiko siihen sisältyä viesti tai toive siitä, että hän itsekin olisi valmis yrittämään kestävämpää suhdetta?

Mietin, että minkälaista se tuntemasi epävarmuus ja pelko on, onko tämä sinulle ihan uusi tilanne ja tunne, jota mahdollisesti äitiys ja vastuu lapsen hyvinvoinnista vahvistaa, vai oletko tullut petetyksi aiemminkin, ja jos olet niin mitä silloin tapahtui, mitä silloin tunsit ja miten pääsit eteenpäin? Edelleen jään miettimään, että miten keskustelu hänen aiemmista suhteistaan on teidän kahden välillä jatkunut, mitä siinä on mahdollisesti puhuttu sitoutumisesta ja uskollisuudesta ja teidän parisuhteestanne ja sen arvoista - näistä puhuminen ja yhteisen sävelen löytäminen kun on yksi iso ja tärkeä osa siinä prosessissa, jota kuvaat sanoilla "parisuhteen yrittäminen" ja josta käytät me-muotoa, eli oletan että se on teidän molempien toive. Rohkaisen sinua puhumaan peloistasi ja epävarmuudestasi kumppanillesi, siinä miten hän niihin suhtautuu on sinulle yksi peruste kun arvioit suhteenne tulevaisuutta. Voisin kuvitella, että "pettäjällä" itselläänkin voisi olla epävarmuutta tai pelkoa sitoutumista kohtaan, tai vaikeuksia luottaa toisiin ihmisiin, sinuunkin. Joskus pettäjä pettää, ettei tule petetyksi, vaikkei sitä sisimmässään haluaisikaan. Ehkä asiasta puhuminen helpottaa häntäkin.

Pelko petetyksi tulemisesta liittyy siihen, että ihmissuhteet yleensä, ja parisuhteet erityisesti, sisältävät aina riskin. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, olosuhteet, terveys, suhdanteet, työ, elämänarvot ja moni muu tekijä tulee vuosien aikana muuttumaan ja merkitsemään parisuhteen osapuolille eri asioita, kuin suhteen alussa. Avainkysymys on, että kasvaako ja päivittyykö parisuhde näiden muuttuvien tekijöiden mukana vai ei. "Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma. Jos haluaa päästä helpolla, ei kannata ryhtyä parisuhteeseen. Toista ihmistä voi muuttaa vain muuttamalla itseään." Kaikkien näiden kliseiden avulla haluan kiinnittää huomiota siihen, että mitään varmuutta ei kukaan voi sinulle luvata parisuhteesi onnistumisesta niin "pelimiehen" kuin kenenkään muun kanssa. Kerroit vain pettämisestä, et siitä saako hän sinut nauramaan, onko hän empaattinen, saatko häneltä tukea, arvostaako hän sinua naisena ja äitinä, millainen isä hän on lapsellesi, toimiiko läheisyys ja seksuaalisuus ja niin edelleen. On totta, että pettäminen tekee suhteessa tyhjäksi monta hyvää asiaa joko pysyvästi tai väliaikaisesti, mutta jos oikein ymmärsin, teidän suhteessa pettämistä ei ole tapahtunut, ja siksi vastaukseni kysymykseesi "voiko pettäjä muuttua?" on, että on se mahdollista.

Ihmisen elämässä on tiettyjä "otollisia aikoja" suunnanmuutoksiin, erityisesti suurten elämänmuutosten kohdalla, joista vanhemmaksi tuleminen on yksi. Ratkaisevaa on se, että onko lapsesi isällä motivaatio ja halu - "otollinen aika" - muutokseen pelimiehestä sitoutuneeseen kumppanin? Ilman sitä on vaikea nähdä suhteellenne haluamaasi suuntaa.

Olet ottanut askeleen hyvään suuntaan, onnea seuraaviin!
Perheneuvoja Jarno

Hei!

Ilmeisesti olen tutustunut aina vain vääriin miehiin.
Nainen, 22

Hyvä Kysyjä!

Kiitos viestistäsi ja luottamuksestasi meitä kohtaan. Kerrot, että et uskalla luottaa miehiin, mutta onneksi uskallat kokeilla onneasi palvelumme kanssa. Ehkä uskallat luottaa myös ystäviisi, joiden kanssa jaat asioita. Hieno juttu!

Et varsinaisesti kysy mitään, vaan pohdiskelet tilannettasi. Ehkäpä minäkin vain pohdiskelen mietteitä, joita heräsi viestiäsi lukiessa. Toivottavasti siitä on sinulle apua ja iloa. Kerrot olevasi nuori nainen, jolle on sattunut jo paljon: huonoja miessuhteita, pettämistä, hyväksikäyttöä, pelkoa raskaudesta ja väkivaltaa. On surullista, että jo tuohon ikään mennessä olet joutunut kokemaan noin paljon. Ymmärtäisin, että haluat muuttaa kuviota ja tutustua oikeanlaisiin miehiin. Mutta miten tehdä se?!

Itse tunnun ajattelevan, että meille kaikille jää elämämme eri vaiheista oppimistehtäviä. Tärkeitä tunneasioita, jotka eivät ole menneet hyvin, mutta joihin meille on välttämätöntä etsiä ja löytää uudenlaisia ratkaisumalleja. Siksi huomaamattamme hakeudumme uudestaan ja uudestaan tilanteisiin, joissa voimme työstää "oppimistehtäväämme", kunnes saamme siihen tyydyttävämmän vastuksen. Tunnistatko oman oppimistehtäväsi, kun tarkastelet entisiä miessuhteitasi?

Voisiko sinun oppimishaasteesi liittyä siihen, miten arvostat omia tarpeitasi ja miten annat itseäsi kohdella? Minkä arvoisena pidät itseäsi? Onko sinulla työstettävää siinä, miten olet läheisissä ihmissuhteissasi, esim. kotona, tullut rakastettua, kunnioiteltua ja arvostettua? Oletko saanut kokea, että sinä ja sinun tarpeesi voivat olla niin arvokkaita, että toinen laittaa oman etunsa taka-alalle sinun tähtesi? Oletko saanut olla se maailman kaunein ja ihanin tyttö?

Vai pitäisikö sinun työstää sitä mallia, jonka olet kotona oppinut naisen ja miehen suhteesta. Millaisen mallin kahden ihmisen intiimistä suhteesta olet saanut? Oletko siihen tyytyväinen? Vai voisiko sinun taustallasi olla yksittäinen trauma tai jopa useampia niitä? Oletko tullut lapsuudessasi tai nuoruudessasi kaltoinkohdelluksi tavalla tai toisella? Kaltoinkohtelu, pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö ja/tai hoidon laiminlyöminen voivat myöhemmin elämässä näkyä myös ajautumisena huonoihin parisuhteisiin. Muistatko mitään tällaista elämäsi varrelta?

Toisaalta olet vielä varsin nuori, 22 vuotta, ja jos ensimmäiset seurustelukokemukset ovat menneet jo hyvin pieleen, nekin voivat jo riittää huonon mallin kopioitumiseen seuraaviin suhteisiin. Väkivalta ja hyväksikäyttö rikkovat mieltä joka tapauksessa. Oletko saanut tukea ja apua liittyen edellisten suhteittesi vastoinkäymisiin ja kohtaamiisi traumoihin? Oletko saanut tulla vakuutettua, että väkivalta ei ollut sinun syy? Oletko saanut löytää oman ainutlaatuisen arvosi hyväksikäytön, pettämisten ja lokaan vetämisen jälkeen?

Jos et ole ihan satavarma että olet ihana, arvokas ja ansaitset hyvää kohtelua, neuvoisin sinua ryhtymään työhön. Etsi itsestäsi kaikki hyvät puolet ja kiitä itseäsi onnistumistasi, pienistäkin. Tee itsellesi jotain hyvää joka päivä, sillä sinä olet sen ansainnut. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka tekevät sinut iloiseksi ja antavat sinulle voimaa. Ja ehkä haluat jutella myös ammattiauttajan kanssa, joka voi tukea sinua oppimistehtäväsi ratkaisemisen kanssa.

Kaikkea hyvää sinulle!
perheneuvoja Iiris

Suhteemme on kestänyt viisi vuotta. Minulla on puolisooni moitteeton ystävyyssuhde. Viihdymme yhdessä, harrastamme yhdessä ja jaamme arjen huolet ja puuhat yhdessä. Läheisyyttäkin on yllin kyllin, mutta seksiä ei ole. Edellisestä seksikerrastamme on aikaa yli kaksi vuotta. Puolisoni puheista olen ymmärtänyt, että hän on kokenut aikaisemmissa suhteissaankin seksin taakaksi.

Olen myös sanonut puolisolleni, että hän voi tahtoessaan harrastaa seksiä muiden miesten kanssa, jos hän vaikka sillä tavalla "löytäisi itsensä", mutta ei häntä sekään innosta.
Mies, 37

Kiitos kirjeestäsi.

Samantapaisiin tilanteisiin, josta kirjoitat, törmäämme perheneuvojan vastaanotolla aina silloin tällöin. Haluttomampi osapuoli voi yhtä olla myös mies.

Ymmärrän, että tilanne on sinun kannaltasi todella hankala. Teillä on monella tapaa erittäin hyvä suhde ja kuulostaa siltä, että pidät puolisostasi paljon. Yhteiselo sujuu hyvin ja teillä on mukavaa yhdessä. Kysymys onkin, riittääkö se.

Seksuaalisuus on olennainen osa parisuhdetta. Parisuhdeonnellisuuden kannalta olisi hyvä, jos molemmat saisivat toisiltaan ainakin toisinaan sellaista seksiä kuin haluavat. Ymmärrän hyvin, että kaipaat rakastelua, jossa molemmat nauttisivat toistensa koskettamisesta ja kosketuksesta. On luonnollista kaivata tunnetta, että on haluttu oman kumppaninsa taholta. Minusta kuulostaa tosi hyvältä, ettet ole suin päin heittäytynyt ulkopuoliseen suhteeseen, vaikka houkutusta on ollut, vaan haluat pohtia asiaa rauhassa.

Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa, että puolisosi on seksuaalisesti erilainen kuin sinä. Hänen seksuaalienergiatasonsa on ehkä matalampi ja niinpä tällainen kuvaamasi ystävyystyyppinen suhde saattaa olla hänelle täysin tyydyttävä. Se, että intohimoa eikä edes kunnon ihastumista ollut alun perinkään, ei lupaa hyvää intohimoisuuden suhteen jatkossakaan.

Ajattelen, että sinun on viisasta pysähtyä miettimään tilannettasi. Ota paperi ja kynä, tai läppäri tms, ja kirjaa ylös kaikki ne asiat, joita pidät parisuhteessa tärkeinä. Mitä sinä toivot ja odotat? Mitä tarvitset? Pisteytä ne sitten painoarvon mukaan. Mieti sitten tämänhetkistä parisuhdettasi. Jaa kirjoittamasi toiveet kahteen ryhmään: asiat, jotka toteutuvat tässä suhteessa ja ne, joita vailla olet. Vertaile ryhmiä toiveittesi painoarvot huomioiden.

Kaikkea haluamaasi et voi yhdestä suhteesta saada. Ei kukaan voi. Olennaisinta on miettiä, painavatko vaakakupissa enemmän ne asiat, mitä tästä suhteesta saat, vai ne, joita vailla olet. Uskollisuus on tärkeää, niin puolisolle kuin omalle itsellesikin. Voitko olla onnellinen, jos olet koko aika jotain tärkeää vailla? Toisaalta, jos luovut puolisostasi, mitä kaikkea menetät? Isoja ja tärkeitä kysymyksiä, joihin vain sinulla itselläsi on vastaukset.

Suosittelen silti, että otat asian avoimesti puheeksi puolisosi kanssa. Näytä hänelle listasi ja keskustelkaa siitä yhdessä. Hän voi tehdä oman listansa samoin. Sitten voitte miettiä, onko teillä mahdollisuuksia kestävään onneen ja riittävän tyytyväiseen elämään yhdessä.

Toivon sinulle viisautta tehdä oman elämäsi kannalta oikea ratkaisu.

Lämpimin terveisin,
perheneuvoja Paula

Haluaisin kysyä olenko idiootti, jos annan miehelleni toisen mahdollisuuden? Mieheni on siis pettänyt minua, ensimmäisen kerran noin puoli vuotta sitten. Hän kertoi syyksi meidän latistuneen suhteen, jossa ei siis ollut silloin läheisyyttä, puhumattakaan seksistä. Pettämisessä ei menty ihan loppuun asti, mutta pettämiseksi koen myös muiden kanssa suutelun.

Olen aivan hukassa tämän asian kanssa. En tiedä kuinka pystyn enää luottamaan mieheeni. Haluaisin antaa vielä mahdollisuuden, mutta samalla pelkään. Auttaisiko parisuhdeterapiakäynnit tähän kriisiin?
Nainen, 23

Miehesi on pettänyt Sinua. Ja niin tehdessään haavoittanut Sinua. Sinulla on täysi syy olla pettynyt ja vihainen. Voisitko kuitenkin ajatella pettämistä myös viestinä, jolla hän on halunnut kertoa tyytymättömyydestään teidän suhteeseenne? Ensimmäiseen pettämiseen miehesi sanoo syyksi läheisyyden ja seksin puuttumisen teidän suhteestanne. Toisen pettämisen syy on hänen mielestään, että et tarpeeksi kysele hänen kuulumisiaan. Toisin sanoen hän ilmaisee kaipaavansa enemmän Sinulta. Mitä muuta teidän suhteestanne mahtaa puuttua? Mitä muuta sellaista hänelle tärkeää, jota hän ainakin kuvittelee voivansa saada joltain toiselta naiselta? Sanot kokeneesi, ettei miehesi ole hyvä keskustelukumppani. Mutta hän on kuitenkin osannut kertoa pettämisensä syitä!

Entä mitä Sinä itse kaipaat teidän suhteessanne? Millaisesta yhteiselosta haaveilet? Oletko puhunut näistä asioista hänen kanssaan?

Eräs yksityiskohta kirjeessäsi pisti silmääni. Millainen sopimus teillä mahtaa olla toisten viestien lukemisesta? Tietääkö kumppanisi, että luet hänen sähköpostinsa? Sähköpostien luvatta lukeminen on minusta myös tavallaan pettämistä, toisen luottamuksen väärinkäyttämistä, jos ei sähköpostien lukemisesta ole selvää sopimusta.

Kirjeesi lopussa sanot itse, että haluaisit antaa toisen mahdollisuuden miehellesi. Parempi olisi varmaan ajatella, että annat toisen mahdollisuuden teille kummallekin. Parisuhteen muutttaminen tyydyttävämmäksi vaatii teidän kummankin panosta. Se vaatii teiltä molemmilta työtä.

Siksi onkin todella hyvä idea, että menisitte pariterapiaan. Jos haluatte pitää kiinni suhteestanne ja tehdä siitä paremman, se vaatii teidän kummankin halua pysähtyä miettimään asioita ja nähdä vaivaa asioitten muuttamiseksi. Pariterapiassa teille voi myös kirkastua kuva siitä, oletteko riittävän "oikeat" toinen toisillenne vai onko sittenkin vielä parempi jatkaa etsimistä.

Ystävällisin ajatuksin,
perheneuvoja Pirjo

Pitäisikö lähteä suhteesta, jossa toisella on alkoholiongelma? Miehelläni on ongelma alkoholin käytön kanssa, ja se on hankaloittanut suhdettamme viimeiset kolme vuotta. Olen yrittänyt tukea ja neuvoa mutta ei, mikään ei auta. En tajua itsekään, miten olen kestänyt kaikki, mitä on tapahtunut, mutta silti olen aina antanut anteeksi kaikki, miten hän on minua kännipäissään satuttanut... Selvinpäin se on aina osannut pyytää anteeksi...

Kannattaako tässä suhteessa jatkaa? Itse en pysty enää järjellä ajattelemaan. Tiedän, etten ole hänen arvoisensa, mutta silti aina huumaannun siihen ihmiseen, joka on selvinpäin... Tarvitsen nyt todella hyviä neuvoja sen suhteen, miten toimia, koska muualtakaan niitä en saa... Ystävillekin kun olen kertonut tästä, niin vastauksena saan "sää kuitenki oot sen kans kohta yhdessä". Ja miehenikin varmaan parhaillaan ajattelee, että ei tarvitse huolehtia, kohta ollaan taas yhdessä. Miten saan sille kerrottua, että nyt oikeesti sai riittää? Että olen 100% tosissani siitä, etten jaksa enää.. Apuja kiitos, että pääsisin jatkamaan taas elämääni!
Nainen, 20

Aloitat viestisi kysymällä, kannattaako suhteesta lähteä, jos toisella on alkoholiongelma? Kirjeesi loppupuolella kysyt, miten saat kerrottua miehellesi, että nyt saa riittää ja että olet tosissasi. Kuulostaa siltä, että olet jo löytämässä vastauksen ongelmaasi, mutta kaipaat vielä sille vahvistusta. Tilanteesi kuulostaa todella kuormittavalta ja ristiriitaiselta. Kerrot, että miehesi on aivan ihana selvinpäin eikä silloin loukkaisi sinua millään tavalla. Kuinka usein näitä hyviä hetkiä on? Riittävätkö ne sinulle?

Kirjoitat, että alkoholin vaikutuksen alaisena miehesi muuttuu täysin ja loukkaa sinua monin tavoin mm. haukkumalla, valehtelemalla, ja lähentelemällä muita naisia. Kun jälkeenpäin otat asian puheeksi, miehesi joko kiistää puheensa ja tekonsa, pahoittelee niitä tai uhkailee aloittavansa juomisen uudelleen. Kuinka kauan voit suostua tällaiseen kohteluun? Missä rajasi menee? On tärkeää pitää mielessä, ettet ole mitenkään vastuussa miehesi juomisesta ja siihen liittyvästä käyttäytymisestä vaan hänen pitäisi kantaa siitä oma vastuunsa.

Kirjoitat, että omista naisseikkailuistaan huolimatta miehesi on mustasukkainen ja rajoittaa menojasi. Riidan tullen saatat kuulla olevasi "aikaansaamaton paska akka, joka vois painua helvettiin sen asunnosta". Mies vähättelee työtäsi etkä oikein muutenkaan saa arvostusta osaksesi. Kerrot luottamuksesi ja itsetuntosi murskautuneen täysin. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että suhteesta irrottautuminen on sinulle vaikeaa. Kysyn kuitenkin, voisitko arvostaa itseäsi riittävästi lähteäksesi tästä kuluttavasta suhteesta?

Kirjoitat, että olet yrittänyt tukea ja neuvoa miestäsi tämän alkoholinkäytön suhteen, mutta mikään ei auta. Haluaako miehesi apua alkoholiongelmaansa? Tahtooko hän muuttua? Vanha viisaus toteaa, ettei mikään muutu, ellei mikään muutu. Ensimmäinen askel muutokseen on, ettet anna nykyisen tilanteen jatkua. Jos kaipaat tähän ulkopuolista apua ja tukea, suosittelen sinua ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon tai terveysasemallesi.

Kaikkein tärkeintä on, että olet hyvä itsellesi!

Lämmöllä
perheneuvoja Kaisa

Olemme olleet yhdessä poikaystäväni kanssa useamman vuoden. Pari vuotta seurusteltuamme sain tietää, että poikaystävälläni oli ollut jonkinlainen yhdenillan juttu toisen tytön kanssa. Murruin täysin, mutta halusin kaikesta huolimatta yrittää pelastaa suhteemme, sillä olimme siihen saakka viettäneet mukavaa elämää yhdessä. Yritin pitkään saada selville pettämiseen johtaneita syitä, mutta poikaystävälläni ei ollut mitään sanottavaa. Kun yritin ottaa asian puheeksi, hän usein suuttui ja sanoi olevansa hirveä ihminen ja kaikki ongelmat parisuhteessamme ovat hänen syytään. Tuntui, että pettämisestä tuli minun ongelmani, josta minun täytyi yksin selvitä.





Olemme yrittäneet keskustella ongelmistamme, mutta suhteemme on nyt solmussa. Haluaisin ratkoa ongelmat, jotta voisimme jatkaa elämäämme ja olla vihdoin onnellisia. Onko väärin vaatia toiselta rehellisyyttä? Miten voisin oppia luottamaan mieheeni?
Nainen, 26

Hei ja kiitos viestistäsi,

Sen keskeinen teema näyttää olevan rehellisyyden ja luottamuksen merkitys parisuhteessa. Ensimmäisenä haluan sanoa, että on hienoa, että olet avoimesti kertonut poikaystävällesi tunteistasi ja siitä, miten tärkeää luottamus parisuhteessa on sinulle. Mutta vastaus, jonka olet mieheltäsi saanut tekee minut surulliseksi puolestasi. Jos miehesi ihan tosissaan sanoo, ettei voi luvata Sinulle enää yhtään mitään, niin olen samaa mieltä kanssasi, se todellakin vie pohjaa pois suhteeltanne.

Kerrot poikaystäväsi valehtelevan Sinulle toistuvasti. Viestistäsi ei kuitenkaan voi ihan varmuudella päätellä, mihin kaikkeen valehtelu liittyy. Konkreettisina esimerkkeinä kerrot hänen valehdelleen baarireissuistaan ja raha-asioista. Rajoittuuko valehtelu näihin kahteen teemaan? Jos näin on, voisiko poikaystäväsi tarve valehdella loppua, jos itse suhtautuisit suopeammin hänen baarireissuihinsa ja 
tapaansa käyttää rahaa? Tähän suuntaan viittaa myös se, että poikaystäväsi mielestä rajoitat hänen elämäänsä liikaa. Auttaisiko vakava keskustelu siitä, mitä toisiltanne odotatte ja millaiset ovat suhteenne "pelisäännöt"?

Vai onko poikaystäväsi valehtelu mahdollisesti sittenkin paljon laaja-alaisempaa, suorastaan "patologista"? Siinä tapauksessa tilanne on vakavampi ja joudut miettimään, oletko valmis jatkamaan suhdetta, vaikka valehteluun ei tulisikaan muutosta? Oletko valmis kestämään ajoittaista epäluotettavuutta ja sillä tavalla maksamaan hinnan kaikesta muusta mukavasta, jota suhde tarjoaa? Saattaa nimittäin olla niin, että miehesi ei lopeta valehteluaan, jos/kun hän ei itse näe siihen mitään tarvetta.

Lopussa esität kysymyksen, miten voisit oppia luottamaan ihmiseen, joka on toistuvasti osoittautunut epäluotettavaksi? Kysymykseen sisältyy minusta jonkinlainen ristiriita! Miksi pitäisi oppia luottamaan ihmiseen, joka ei ole luotettava?

Jos poikaystävälläsi ei ole halua muuttaa käyttäytymistään, niin Sinun tuhannen taalan kysymyksesi taitaa olla, oletko valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Vai ovatko rehellisyys ja luotettavuus sinulle niin suuria arvoja, että on parempi lopettaa suhde. Rehellisiäkin miehiä maailmasta löytyy!

Jos olette kumpikin halukkaita jatkamaan pohdintaa, niin voisitte toki yrittää löytää itsellenne pariterapeutin vaikka lähimmästä kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta. Yksityisiä terapeutteja löytyy netistä.

Voimia Sinulle toivoo,
perheneuvoja Pirjo

Tapasin puolisen vuotta sitten sillä surullisenkuuluisalla "pettäjäsivustolla" (jossa varatut ihmiset hakevat seuraa kaltaisistaan) minua viisi vuotta nuoremman miehen. Heti ensikontaktista tuntui, että nyt kolahti ja kovaa, ja tapasimmekin viikon viestittelyn jälkeen.

Olen surullinen, ahdistunut, ärtynyt, ja kuitenkin samalla seitsemännessä taivaassa; rakastunut. En enää tiedä mitä tekisin.
Nainen, 36

Hyvä ystävä

Kiitos kysymyksestäsi. Puolen vuoden salasuhteen jälkeen olet pysähtynyt tekemään myös itsellesi kysymyksiä. Mielesi suuntautuu kahtaalle; olet rakastunut ja välillä kuin seitsemännessä taivaassa ja samalla kyselet onko mahdollista rakastaa kahta ihmistä hajoamatta psyykkisesti. Aavistat, että tilanteeseesi liittyy ristiriita ja haluaisit sen ratkaista terveellä tavalla.

Tiedät osittain mitä haluat: ette kumpikaan tahdo rikkoa arkisuhteitanne. Ilmeisesti perheenne ovat teille kummallekin tärkeitä ja tiedätte mahdollisesta erosta seuraavan monelle kipua, josta rakastuneenakin uudessa suhteessa olisi vaikea kantaa vastuu. Arvelet myös realistisesti, että rakastuminen laimenisi, mikäli salasuhteesta tulisi arkisuhde. Näyttää siltä, että rakastumisen tunteista huolimatta olet/te jalat maassa.

Rakastat miestäsi ja pala nousee usein kurkkuusi, kun olet hänen kanssaan. Ajattelet toista miestä, mutta aavistelen, että pala kurkussa-tunteessa on myös huonoa omaatuntoa siitä, että petät miestäsi. Ymmärsin, että hän ei tiedä salasuhteestasi. Ehkä mietit myös seurauksia ja mielipahaa, mitä salasuhteen paljastuminen aiheuttaisi hänessä. Tässä on ehkä se maasto, jossa ristiriitaiset tunteesi syntyvät, etkä tiedä miten jatkaa.

Näyttää siltä, että olet sydämellinen ja syvällinen ihminen, koska otat vakavasti sitoutumisen omaan liittoosi myös pahoina päivinä. Tarkoitan tällä sitä, kun kerroit, että miehesi huononeva potenssi tekee vaikeuksia seksielämäänne. Et halua lopettaa pitkää suhdetta siihen, että toisen terveydessä on ongelmia. Ymmärrät, että elämä on haavoittuvaista, eikä ole reilua hylätä toista, kun terveys ei takaa samanlaista (seksi)elämää kuin ennen.

Tässä nyt olet tienhaarassa. Salasuhde ei säily ikuisesti salasuhteena. Mitä sen paljastuminen tulee aiheuttamaan? Ristiriita kahden suhteen välillä ei tule vähenemään. Miten jaksat sen asian kanssa?

Olet elänyt pimenevän syksyn hämärässä näkemättä oikeaa tietä. Arvostan sitä, että kyselet ääneen, mihin suuntaan on viisasta jatkaa. Jospa pimeyden keskelle vähitellen syttyvät jouluvalot valaisisivat ajatuksiasi niin, että näkisit Tien selvästi.

Valaistuvaa maisemaa, jossa tie näkyy
toivoo Saara, perheneuvoja

Olen naimisissa ja lapset ovat jo aikuisia. Olen hoitanut heidät ja kodin, en ole siis ollut työelämässä. Mies on saanut tehdä omaa uraansa ja kulkea harrastuksissaan. On omakotitalo, eikä velkaa. Ihmiset luulevat, että minulla menee kaikki hyvin. Mutta EI, ei rakkautta eikä rahaa. Jotakin on puuttunut jo yli 10 vuotta: läheisyyttä. En vain ole edes tajunnut sitä. Nelisen vuotta sitten puuttui kohtalo peliin ja matkallani tapasin aivan yllättäen ihanan miehen. Juttelimme silloin, ja myöhemmin lisää puhelimitse, koska välillämme on satoja kilometrejä.

Tärkeämpää on kuitenkin, kuinka pystyn taas saamaan välit kuntoon tuon miehen kanssa? Joka ainut aamu ja ilta siitä eropuhelusta lähtien olen rukoillut, että välimme säilyisivät hyvinä. Hän on minulle niin tärkeä ihminen ja rakastan häntä paljon yhä, vaikka hän on niin pahasti minua satuttanutkin! Nyt, kun hän ei ole edes vastannut yhteydenottoihini, olen entistä levottomampi. Niin monta kertaa päivän aikana mietin, että miksi? Se vie keskittymiskykyni ja valtavasti voimia. Entä, jos minua ei enää jonain päivänä olisikaan, en enää jaksaisi ilman häntä.
Nainen 49

Kiitos pitkästä kirjeestäsi!

Se herätti minussa myötätuntoisia ajatuksia Sinua kohtaan.

Olet surullinen, koska rakas ystävä on Sinut hylännyt. Sillä hylkäämisestä siinä taitaa olla kysymys, etkä Sinä taida voida asialle oikein mitään. Minun mielestäni Sinun ei kauheasti kannattaisi soitella tämän miehen perään, vaikka ymmärrän lopettamisen olevan vaikeaa. Soittelusi todennäköisesti vain ahdistaa häntä ja siten pahentaa tilannetta. Hän kyllä soittaa Sinulle päin, jos niin haluaa!

Tunnet itsesi levottomaksi ja vihjaat jopa itsetuhoisiin ajatuksiin. Onko tämä ensimmäinen kerta elämässäsi, kun joudut kokemaan sydänsuruja? Jos ei, niin miten olet aikaisemmin selvinnyt? Ehkäpä voit kokemuksesta todeta, että aika parantaa ja jonain päivänä huomaat olevasi vain kiitollinen niistä hienoista hetkistä, jotka sait tämän miehen kanssa viettää.

Juuri nyt Sinulla on hyvä tilaisuus miettiä elämääsi tarkemmin. Mitä toivot elämältä tästä eteenpäin? Mikä on se aukko, jota tämä mies tuli elämässäsi täyttämään? Mitä todellisuudessa menetit hänen myötään? Millaisia mielikuvia ja toiveita hän Sinussa herätti?

Kerrot mm. kaivanneesi läheisyyttä jo pitkän aikaa. Et varsinaisesti moiti aviomiestäsi mistään, mutta kerrot teidän ajautuneet kauas toisistanne ja kumpikin on alkanut elää omaa elämäänsä. Luuletko, että teillä olisi vielä haluja tai mahdollisuuksia löytää tie takaisin toistenne luokse? Yksi mieleeni tuleva vaihtoehto on kertoa hänelle suhteestasi tähän toiseen mieheen. Uskaltaisitko ottaa riskin? Siitä todennäköisesti seuraisi jonkinlainen kriisi, mutta ainakin tilanne varmasti liikahtaisi johonkin suuntaan. Usein kriisi on myös uuden, paremman alku! Voitte löytää toisenne uudelleen tai sitten toteatte, että on parempi lähteä selkeästi eri suuntiin. Jälkimmäisen vaihtoehdon varalta voisit olla yhteydessä lakimieheen tai esim. oikeusaputoimistoon selvittääksesi oman taloudellisen asemasi avioerotilanteessa.

Sinulla näyttää olleen vapaus matkustaa ja ottaa aikaa itsellesi. Olet myös tämän kokemuksen myötä löytänyt omia tarpeitasi, joita olet voinut tyydyttää. Ehkä voisit yrittää löytää myös muita asioita, jotka eivät suoranaisesti liity nyt katkenneeseen suhteeseen, mutta jotka olet sen myötä tunnistanut. Olisiko muita kanavia ja tapoja, joiden myötä voisit tuntea "eläväsi uutta elämää"? Harrastuksia? Vapaaehtoistyötä? Jotain, jossa tapaat uusia ihmisiä ja voisit jopa solmia uusia ystävyyssuhteita?

En voi olla lopuksi lainaamatta pätkää Riku Korhosen uudesta kirjasta: "Erityisesti rakastuminen on varsinainen illuusioiden myrsky, johon astelemme tyhmän haaveellisina, tuntien itsemme onnekkaiksi, valituiksi, matkalla toista kohti, ymmärtämättä millaisten voimien armoilla pian olemme ja miten vähän niitä hallitsemme."

Voimia jatkaa eteenpäin toivoo,
perheneuvoja Pirjo

Hei, olen elänyt samassa parisuhteessa noin kahdeksan vuotta. Meillä on kaksi lasta. Välissä oli puolentoista vuoden ero. Eron syynä oli se, että petin miestäni kerran. Olin ollut vuosia hellyysvajeessa ja en vain kestänyt sitä enää. Toisen sylissä tuntui taivaalliselta, kun tunsin olevani rakastettu ja haluttu ensimmäistä kertaa vuosiin. Nyt olemme palanneet yhteen noin vuosi sitten. Mieheni on edelleen dominoiva seksin suhteen. Hän ei suostu pyyntöihini esimerkiksi suudella hellästi. Kerran hän lopetti seksin kesken, kun halusin suudella.

Parhain terveisin, vastausta odottaen.
Nainen 28

Kiitos viestistäsi. Sen luettuani minulle tuli mielikuva kahdesta ihmisestä, jotka haluaisivat olla yhdessä, mutta jostain syystä lähelle pääseminen ja päästäminen on vaikeaa. Kirjoituksesta tuli myös hyvin esille se, että hellästi suuteleminen on intiimiä, lähelle päästämistä - intiimimpää kuin seksi. Tämän takia monet maksullista seksiä harrastavat eivät suutele.

Viestisi oli lyhyt, joten se herätti monia kysymyksiä. Kerroit, että petit miestäsi kerran, minkä seurauksena olitte puolitoista vuotta erossa. Mitä tuohon pettämiseen, eroon ja yhteen palaamiseen liittyi? Oletteko pystyneet käsittelemään siihen liittyviä asioita ja tunteita niin että molemmilla on tunne, että siihen ajanjaksoon liittyvät asiat on jätetty taakse? Vai tuovatko tuohon aikaan liittyvät asiat vielä turvattomuutta suhteeseenne? Onko niin, että olette pystyneet ainakin sen verran keskustelemaan asioistanne, että miehesi on panostanut hellyyteen ja tekee parhaansa osoittaakseen sinulle hellyyttä enemmän? Miltä sinusta tuntuvat ne hetket, kun saat mieheltäsi hellyyttä? Pystytkö asettumaan ottamaan sitä vastaan? Oletko kertonut hänelle, että näet hänen yrittävän ja tekevän parhaansa?

Kysyt viestissäsi voiko tilanne muuttua, voiko hän kasvaa tässä asiassa? Minä vastaisin molempiin kysymyksiin kyllä. Jos ymmärsin oikein, niin hän on jo osittain muuttunut. Halu olla yhdessä ja pelko siitä, että menetän tämän suhteen, on monille meistä hyvä motivaattori ryhtyä tarkastelemaan itseään ja sitä kautta muuttumaan. Kuitenkaan emme pysty muuttumaan pakottamalla, vaatimalla.

Parisuhteessa, myös sen vaikeuksissa, on aina kaksi osapuolta ja yleensä on niin, että kummankin pitää pystyä tarkastelemaan omaa osuuttaan. Oletko sinä pohtinut, miten olet tullut valinneesi miehen, jolle on vaikeaa lähelle päästäminen? Liittyykö se jotenkin sinun taustaasi? Olet elänyt kertomasi mukaan vuosia hellyysvajeessa. Miten reagoit tähän? Vaaditko, yrititkö tukahduttaa tarpeesi, vetäydyitkö? Ainakin lopulta käännyit ulkopuolisen suhteen puoleen. Onko sinulla käsitystä siitä, miten miehesi kokee sinut ja sinun tapasi pärjätä tilanteessanne? Entä jos kysyisit häneltä tätä?

Mietin, että onko teillä miehesi kanssa sellaista keskusteluyhteyttä, että voitte yhdessä puhua tästä asiasta, joka tulee väliinne. Paras lähtökohta keskustelulle olisi, jos sen painopiste ei olisi miehessä vaan teidän yhteisessä suhteessanne. Miten kumpikin sen näkee? Mihin on tyytyväinen? Mitä kumpikin haluaa, toivoo, tarvitsee siltä? Ovatko toiveenne miten erilaisia/samanlaisia? Pystyykö erilaisuudessa neuvottelemaan kompromissia niin, että kumpikin tulee kuulluksi. Voisitko jollain tapaa viestittää miehellesi, että hän on lapsuudessaan satutettu ja laiminlyöty ja sinäkin satutit häntä pettämisellä, mutta nyt haluat, että löydätte sellaisen tavan olla yhdessä, jossa teillä molemmilla on hyvä, turvallinen ja rakastettu olo. Turvallisessa suhteessa ei tarvitse kummankaan dominoida toista.

Toivotan teille antoisaa matkaa lähemmäksi toisianne.
Perheneuvoja Helena