Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa kymmenisen vuotta yhdessä ja meillä on pienet lapset. Lasten saannin myötä suhteemme arkipäiväistyi, totta kai. Samoihin aikoihin miehelläni oli työelämässä pahoja vastoinkäymisiä, jotka johtivat vaikeaan henkilökohtaiseen kriisiin. Hoidin kotona pieniä lapsiamme ja tunsin miten etäännymme mieheni kanssa.

VASTAUS: Olette onnistuneet monessa asiassa. Ylititte ison kynnyksen ja lähditte pariterapiaan. Onnistuitte parantamaan suhdettanne. Sen jälkeen, kun suhde alkoi tuntua paremmalta, mies halusi luurangot pois kaapista, ja tunnusti uskottomuuden. Sinä annoit hänelle ja teille uuden mahdollisuuden. Sen jälkeen asiat ovat edelleen menneet parempaan suuntaan. Onnittelen teitä näistä asioista!

Mutta sitten kysymykseesi: kuinka voit jättää miehen uskottomuuden taakse, antaa anteeksi ja jatkaa yhdessä? Ensinnäkin: Anteeksiantaminen ei ole samaa kuin unohtaminen. Joitakin asioita ei voi unohtaa koskaan. Anteeksiantaminen ei ole myöskään hyväksymistä: sinun ei tarvitse hyväksyä miehesi tekoja. Anteeksiantaminen on enemmän: se on toisen ihmisen tekojen taakse katsomista. Se on sitä, että vaikka et hyväksy miehesi uskottomuutta, hyväksyt kuitenkin sen, että hän ei ole täydellinen. Voitko hyväksyä sen tosiasian, että hän on tehnyt pahan virheen. Hän on loukannut sinua pahimmalla mahdollisella tavalla.

Pitkässä parisuhteessa joutuu antamaan anteeksi monia asioita, koska tavalla tai toisella molemmat tulevat loukanneeksi toista tahallaan tai vahingossa. Epätäydellisyyden hyväksyminen on vaikeaa, itsessä ja toisessa. Väärien tekojen takana on kuitenkin ihminen, joka on paljon muutakin kuin yksittäiset väärät ja vahingolliset teot.

Anteeksiantaminen tällaisessa asiassa ei yleensä tapahdu kerralla, vaan se on pitkä prosessi. Pikkuhiljaa voi oppia näkemään toisessa muutakin, kun pahan teon. Itsellekin on annettava aikaa. Harmi, että miehesi ei suostunut käsittelemään uskottomuutta terapiassa, kolmannen henkilön läsnä ollessa. Minusta hän olisi ollut sen Sinulle velkaa.

Uskottomuus on sitä, että parisuhteeseen otetaan kolmas. Joskus ihminen tarvitsee sitä tietoisesti tai tiedostamatta. Tuo kolmas voi olla muutakin kuin ihminen: se voi olla työ, harrastus, alkoholi, pelaaminen, nettiyhteisöt…. Mikä tahansa, mikä saa toisen tuntemaan, että nyt minä jään toiseksi, joku kolmas on tullut väliimme. Silloin kun tuo kolmas on ihminen, jonka kanssa on intiimi fyysinen tai henkinen suhde, loukkaavuus on paljon suurempaa. Kukaan ei voi vaatia sinua antamaan anteeksi ja jatkamaan yhdessä. Valinnan oikeus ja vapaus on sinulla. Mielestäni olet tehnyt hyvän valinnan, kun olet päättänyt, että haluat antaa anteeksi ja haluat nähdä uuden mahdollisuuden. Eroaminen ei ole siinä mielessä hyvä ratkaisu, että se ei millään tavoin poista tapahtunutta. Vaikka eroaisitte, tulisit aina muistamaan, miksi se tapahtui. Yhdessä jatkaessanne sen sijaan saatte mahdollisuuden korjata suhdettanne paremmaksi ja osoittaa keskinäistä arvostusta. Se voi olla niin sanottu korjaava kokemus. Silloin tärkeintä on se, että haluaa antaa anteeksi ja haluaa luottaa. Vaikka ei vielä pystyisikään.

Uskottomuuden jälkeen ei ehkä pitäisi niinkään miettiä yhdessä jatkamista vaan kokonaan uutta alkua. Kirjoitit vihkivalojen rikkomisesta, kuinka pahalta se tuntuu. Vihkivalan ja lupaukset voi uudistaa. Asian käsittely pariterapiassa ei ole vieläkään myöhäistä. Voitte aloittaa yhdessä uuden parisuhteen. Aivan kuin uuden luvun kirjassa. Siinä ole  uskottomuutta eikä pettämistä, koska menneisyys on vain harjoittelua, ja virheet ovat oppimista varten.

Heikki, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme olleet parisuhteessa vähän päälle kaksi vuotta, iältään olemme 30- (minä) ja 27-vuotiaat. Lapsia meillä ei ole. Asuttiin tänä vuonna puoli vuotta myös yhdessä, kunnes jouduttiin muuttamaan erilleen hänen lähtiessä muualle opiskelemaan. Itse en voinut lähteä mukaan omien opintojeni takia. Meistä kummastakin tuntuu, että ollaan sielunkumppanit toisillemme. Osoitamme hellyyttä ja rakkautta sanoin ja teon (silloin kun on aikaa).

Jos teillä on viisaita neuvoja mitä tulisi tehdä, mielellään otan neuvot vastaan. Kiitos teille jo etukäteen ja hyvää syksyn jatkoa!

Nimimerkki: Krisse

VASTAUS: Hei Krisse!

Kiitos viestistäsi. Voin hyvin kuvitella tilanteesi hankaluuden. Koette olevanne sielunkumppaneita, mutta tällä hetkellä parisuhde on ajautunut kriisiin.

Kerrot, että olette keskustelleet asioista useaan kertaan sekä kahdestaan näiden parin vuoden aikana että muidenkin kanssa. Oikein hyvä. Kuulostaa hyvältä myös se, että olette varanneet ajan parisuhdeneuvojalle. Kertomasi motiivit mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa kuvaavat hyvin tilannettanne: miesystäväsi kaipaa apua itselleen ja kenties omien ajatustensa, tunteittensa ja tarpeittensa selvittelyyn, kun taas sinä toivot saavasi parisuhteenne pelastettua. Voi olla, että tässä on koko tilanteenne ydin.

Kuulostaa ihan viisaalta, että miesystäväsi on nyt pysähtynyt pohtimaan itseään. Voi olla, että hän arvioi nyt omaa elämäänsä kaiken kaikkiaan, parisuhdetta sen yhtenä osana. Tämä on tärkeä vaihe. Anna hänelle siihen aikaa ja tilaa. Suosittelen, että sinä tekisit samoin. Mieti, mitä elämältäsi toivot, mitä unelmoit, mitkä asiat ovat sinulle luovuttamattoman tärkeitä, mistä voit joustaa jne. Mieti, millaista kumppania toivot ja mitkä asiat ovat parisuhteessa sinulle tärkeitä. Olet sen ikäinen, että kysymys lapsista alkaa ehkä olla ajankohtainen. Ovatko toiveenne tämän asian suhteen yhteneväiset?

Itse ajattelen, että rakkauden lisäksi myös sitoutuminen on pysyvässä parisuhteessa oleellinen asia. Mitä sinä siitä ajattelet? Tällä hetkellä miesystäväsi ei omien sanojensa mukaan pysty siihen. On hienoa, että hän ilmaisee sen sinulle suoraan, niin että tiedät, mikä tilanne on.

Fakta suhteessanne on, että sinä olet kokeneempi ja hän kokemattomampi. Vaihtoehtonne ovat joko hyväksyä tilanne sellaisenaan tai muuttaa sitä jotenkin. On ihan mahdollista, että miesystäväsi kokee, että hän tarvitsee ja/tai haluaa saada enemmän kokemuksia naisista ennen sitoutumistaan. Siinä kohdassa on sinun valinnan paikkasi. Tyytymätöntä ja koko ajan ympärilleen vilkuilevaa miestä tuskin haluat. Miten mahdollinen tauko sitten vaikuttaisi suhteeseenne? Ehkä miesystäväsi sen jälkeen voisi todeta, ettei halua muita kuin sinut. Tai ehkä sinä kaiken sen jälkeen toteaisit, ettei paluuta vanhaan enää ole. Tai jotain ihan muuta. Voi olla, että helppoa ja molempia tyydyttävää vaihtoehtoa tässä ei ole helppoa löytää.

Kerrot omasta suhtautumisestasi huonoihin fiiliksiin. Kerrot, että olet joko vetäytynyt itseesi tai kertonut tunteistasi hänelle. Mielestäni se, että hetkeksi vetäytyy miettimään omia tunteitaan ja reagointiaan ja sen jälkeen kertoo ne toiselle, on hyvä tapa. Vetäytyminen mykkäkouluun ei tietysti ole rakentavaa, mutta lyhytkestoinen itsereflektointi on.

Teidän välisessä kommunikoinnissanne huono olo on siirtynyt toiseen. Siinä voi olla kyse joko sinun tavastasi ilmaista tunteitasi tai hänen herkkyydestään ottaa ne itseensä tai jostain ihan muusta. Sinä voisit omalta osaltasi kokeilla muuttaa tyyliä, jolla ilmaiset huonoja fiiliksiäsi ja katsoa, muuttaako se lopputulosta.

Kuulostaa tosi koskettavalta kun kerrot, että vaikeita keskusteluja käydessänne osa sinusta kuoli. Olet tullut satutetuksi syvältä. Rakastaessaan ja ollessaan sydän auki toiselle ihminen on aina haavoittuvainen. Mutta onko muuta tapaa olla aidosti suhteessa? Sinä olet rakastanut, antanut anteeksi, antanut aikaa ja mahdollisuuksia suhteellenne, halunnut taistella sen puolesta. Kuulostaa siltä, että olet tehnyt osuutesi. Ehkä sinun olisikin nyt aika huolehtia itsestäsi. On tärkeää, että pidät huolta siitä, että pysyt elävänä ja suojaat itsesi siltä, ettet tule satutetuksi liikaa.

Toivon teille molemmille erikseen ja yhdessä viisautta löytää oikeat ratkaisut tulevaisuutenne suhteen.

Lämmöllä,
perheneuvoja Paula

KYSYMYS: Perheeseemme kuului neljävuotias tyttö, seitsemänvuotias poika ja vaimoni 13-vuotias tyttö. Muutimme erilleen pari viikkoa sitten ja erokin on vireillä.

Minä olen luottamukseni menettänyt kokonaan valehtelulla ja haluttomuudella, myös seksin suhteen. Asustelen luottamuksen suhteen niin maan alla kuin ihminen voi, siis miten saada luottamus takaisin ja onni kukoistamaan? Rakastan häntä edelleen ja hän on elämäni nainen. Yritän kovasti pelastaa avioliittoni, mikä siis neuvoksi että saan luottamukseni takaisin? Vai onko vaan pakko luovuttaa? Tosin aikaa on mennyt vasta kaksi viikkoa.

Mies, 46

VASTAUS: Perheesi on lähtenyt tai sinä olet joutunut lähtemään perheestäsi. Perheen hajoaminen on surullinen asia. Usein ihmiset konkreettisesti ymmärtävät menetyksen suuruuden vasta kun se oikeasti tapahtuu. Nämä ovat usein myös niitä kohtia, joissa ihminen joutuu, ehkä ensimmäistä kertaa, oikeasti katsomaan peiliin – millainen olin, mitä tuli tehtyä ja mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä? Niissä kohdissa on myös mahdollisuus muutokseen, uuteen.

"Asustelen luottamuksen suhteen niin maan alla kuin ihminen voi". Kuulostaa ankealta paikalta olla. Samaan aikaan toivon, että jaksat siellä olla, sillä luottamuksen löytäminen on usein yllättävän pitkä prosessi. Jos tilanne on se, että olet parisuhteessasi jo useasti jäänyt kiinni chattailusta, valehtelusta ja muusta, luottamuksen rakentaminen saattaa olla entistä vaikeampaa, koska se on rikottu niin monta kertaa.

On hyvä, että pystyt ottamaan vastuuta omasta osuudestasi, sanomaan, että mokasin ja pyytämään anteeksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toinen osapuoli pystyisi välttämättä antamaan anteeksi ja luottamaan, usein ei. Ja jokainen uusi "moka" vie, ei pelkästään nollille, vaan rankasti miinukselle. On erittäin tärkeää ottaa vastuu omasta käyttäytymisestään. Toisaalta ei ole hyödyllistä piehtaroida itsesyytöksissä ja ruoskia itseään. Sellaisia me ihmiset joskus olemme, mokaamme ja törmäämme itseemme, omaan keskeneräisyyteemme.

Entäpä jos katsoisitkin itseäsi tutkistellen, pyrkien ymmärtämään? Mitä minulle oikein tapahtui? Miksi toimin niin kuin toimin? Miltä minusta tuntui olla parisuhteessamme? Mihin tarvitsin chattailua? Mikä seksissä oman vaimon kanssa tuntui sellaiselta, että en halunnutkaan? Usein tällainen tutkiskelu on helpompaa jonkun ulkopuolisen kanssa, joka osaa esittää hyviä kysymyksiä ja auttaa löytämään vastauksia. Mutta kyllä sitä voi itsekin tehdä. Mitä paremmin tunnet itseäsi ja omia motiivejasi, sitä luotettavammaksi muutut.

Haluaisin myös muistuttaa, että parisuhteessa on aina myös kaksi osapuolta. Vuosia parisuhdetyötä tehneenä voin sanoa, että kovin harvassa ovat olleet ne parit, joissa vain toisen osapuolen tarvitsee tutkistella itseään. Yhteinen tutkiskelukin on usein helpompaa kolmannen osapuolen kanssa. Joskus on niin, että menetettyä luottamusta ei saada korjattua/palautettua. Tällöinkin on tärkeää katsoa itseään armollisesti ja suostua siihen, että niin kävi. Teillä on pienet lapset ja on hyvin tärkeää, että he saavat säilyttää yhteyden molempiin vanhempiinsa sillä heille sinä olet tärkeä henkilö. Mitä ajattelisit vaihtoehdosta, että ottaisit yhteyttä Kirkon perheneuvontaan? Sieltä saattaisit löytää henkilön, jonka kanssa miettiä näitä kysymyksiä.

Toivotan hyvää jatkoa Sinulle!
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen toista kertaa naimisissa ja edellinen suhde kaatui puolison uskottomuuteen. Nykyinen suhde on kestänyt 11 vuotta ja yhteisiä lapsia ei ole. Lapset ovat edellisistä suhteista.

Nyt olemme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mies vannoo minulle rakkauttaan, mutta oman pinnan alla kuohuu ja pelkään, että jään kuohunnan alle. Itsetunto on kovilla, kun lukee miehen hehkutusta tälle naiselle. Mitä pitäisi tehdä. Puhuttu on ja paljon.

Mari

VASTAUS: Mari, tilanne minkä kuvailet viestissäsi kuulostaa niin kaoottiselta, että se pitää saada pysäytettyä. Mutta miten? Sitähän sinä kysytkin. En tiedä osaanko antaa konkreettisia vastauksia kysymykseesi, mutta voisin miettiä tilannettasi tässä vastauksessani. Onko niin, että kaiken tuon pyörityksen keskellä elävät sinun neljä lastasi. Miten he tässä tilanteessa voivat? Miten sinulla, teillä perheen aikuisilla on kaiken keskellä ollut voimavaroja aikuisuuteen ja vanhemmuuteen? Lastenkin takia tai ehkä erityisesti juuri heidän takiaan tilanne on rauhoitettava.

Kun aikuisten kapasiteetista menee osa tällaiseen kuvioon se tarkoittaa yleensä sitä, että aikuisilla ei ole riittävästi tilaa mielessä lapsen tarpeille mistä seuraa, että lapset/nuoret jäävät liian yksin. Puhumattakaan tilanteesta, jossa lapset joutuvat oikeasti myös tavalla tai toiselle kuulemaan aikuisten välisiä riitoja/tilanteita. Tästä seuraa lisää huonoa.

Kerrot, että miehesi löysi nettisuhteen tilanteessa, jossa sinä olit tiukoilla lastesi sairastumisiin liittyen. Jos ymmärsin oikein, niin tästä on alkanut kierre, jossa te kaikki osapuolet olette eri tavoin pyörineet viimeiset kolme vuotta. Kerrot, että kuviossa on vaihdettu satoja kuvia ja tuhansia viestejä, videoita ym. Valitettavasti tuo kuulostaa huolestuttavalta. Ihan kuin aikuisen ihmisen kyky hallita ja kontrolloida itseään olisi jostain syystä pettänyt. Jos muut osapuolet eivät aikuisuutta itsestään löydä tai halua löytää, niin sinun on aloitettava itsestäsi, itsesi ja lastesi takia.

Kerrot, että et usko enää mihinkään etkä mitään. Mitä odotat tapahtuvan, mikä palauttaisi uskosi? Uskosi mihin? Mikä on saanut sinut kerta toisensa jälkeen jatkamaan, toistuvista pettymyksistä huolimatta? Mitä tarkoittaisi pelin poikki viheltäminen?

Minä ehdotan, että sinä alat piirtämään ympärillesi rajoja, joilla puolustat omaa itseäsi ja arvokkuuttasi. Sinä ansaitset parempaa. Se, että vaikeassa elämäntilanteessasi purit hätääsi kiukulla, ei anna oikeutusta miehellesi pettää ja jatkaa pettämistä. Se, että olet kohdellut puolisoasi huonosti, ei myöskään velvoita sinua ottamaan vastaan mitä tahansa käyttäytymistä sinua kohtaan. Kerrot, että itsetunto on tilanteessa kovilla. Tietenkin on ja se vähitellen tuhoutuu jos annat tilanteen jatkua. Voisiko ensimmäinen konkreettinen askel olla se, että suljet kaikki yhteydenpitolinjat tältä kolmannelta osapuolelta. Laitat estot puhelimeen, sähköpostiin, ym. Et ota häneltä vastaan enää mitään, et selityksiä, kuvia, viestejä, videoita. Olet kuullut ja nähnyt tarpeeksi satuttavaa. Miksi ottaa vastaan yhtään enempää? Toinen konkreettinen asia jota ehdottaisin on, että etsit itsellesi jonkun ulkopuolisen ihmisen, joka voisi auttaa sinua rajojen piirtämisessä ja pitämisessä. Tällainen tuki voisi löytyä esim. täältä kirkon perheneuvonnasta. Vasta kun tilanne on riittävästi rauhoittunut, on mahdollista, että sinä ja miehesi voitte käydä keskenänne sellaisia keskusteluja joista oikeasti voisi olla teille hyötyä. Pelkkä lupaaminen ja rakkauden vannominen ei valitettavasti riitä.

Todennäköisesti, jotta pystyisitte parina jatkamaan, teidän on vielä löydettävä yhteinen ymmärrys sille mitä tapahtui.

Tarvitaan paljon korjaavaa, hoitavaa puhetta ja vuorovaikutusta. Mutta vielä, tällaisessa tilanteessa, se ei ole mahdollista.

Toivotan sinulle voimia ja itsesi arvostusta!
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Petetty? Erotako miehestä?

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Jäin miettimään, miltähän sinusta itsestäsi tuntui kirjoittaa tätä ja nähdä tekstisi kirjoitettuna. Minä tietenkin olen antamasi tiedon varassa, mutta arvatenkin olet poiminut tähän kaikki olennaiset seikat. Katsellaanpas niitä vähän.

Positiivisia asioita miesystävästäsi kerrot, että hän on ihana, sanoo rakastavansa sinua ja on kosinut jo monta kertaa.

Negatiivisista asioista mainitset jo heti suhteen alkuajoista asti tuntemasi epävarmuuden ja epäluottamuksen. Tiivis yhteydenpito ex:n kanssa on häirinnyt sinua ja olet pyytänyt häntä vähentämään sitä. Sinulla ei ole varmuutta siitä, kunnioittaako hän toivettasi. Teillä on paljon riitoja. Mies tapailee muita naisia ja on löytänyt jo lyhyen seurustelunne aikana uuden naisen. Hän on haukkunut sinua ex:lleen. Hän ei pidä lupauksiaan. Epäilet, onko kaikki ollut valhetta. Tunnet, ettet kestä enää epävarmuutta ja luottamuksen puutetta. Asia painaa mieltäsi jatkuvasti. Aika pitkä lista näitä miinusmerkkisiä seikkoja.

Kun hän on kosinut sinua monesti jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, voisi ajatella, että hän on tosissaan ja on varma siitä, että haluaa elää kanssasi loppuikänsä. Hänen käyttäytymisensä puhuu kuitenkin toista kieltä. Monet asiakkaat, jotka hakeutuvat perheneuvojan vastaanotolle vaikean ihmissuhteen vuoksi, kertovat, että olivat jo heti suhteen alussa tunteneet hälytyskellojen soivan, mutta eivät silloin olleet halunneet ottaa niitä vakavasti. Se nousi mieleeni myös kirjettäsi lukiessani. Kun et koko seurustelunne aikana ole voinut olla turvallisella ja luottavaisella mielellä, mahtaakohan se asia muuttua ajan kuluessakaan?

Kun ihminen on rakastunut, hän ei edes näe muita naisia/miehiä. Maailmassa on vain Se Yksi. Jotenkin tämä ei sovi ollenkaan yhteen kertomasi kanssa. Miesystäväsi sanoo rakastavansa sinua, muttei käyttäydy niin kuin rakastunut mies käyttäytyisi. Tässä on monia muitakin samanlaisia ristiriitaisuuksia. Hän lupailee sinulle monenlaista, mutta ei toteuta niitä. Hän sanoo haluavansa naimisiin kanssasi, mutta puhuu sinusta pahaa ex:nsä kanssa ja tapailee muita naisia. Vannomalla rakkauttaan ja kosimalla taas kerran mies pitää sinua kiinni itsessään, mutta ei itse sitoudu suhteeseenne.

Sinä olet ollut rakastunut, ehkä olet sitä edelleenkin. Irti päästäminen on silloin vaikeaa, jopa tuskallista. Mutta joskus se on suurta viisautta, jos näyttää siltä, että jatkaminen toisi vain lisää tuskaa ja pettymyksiä. Uskon, että löydät vielä miehen, joka arvostaa sinua ja rakastaa sinua aidosti, haluaa olla sinulle uskollinen ja kaikin tavoin luotettava. Älä tyydy vähempään.

Kannustavin terveisin,
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme naimisissa olleet viisi vuotta ja yhdessä kahdeksan. Kolme lasta löytyy ja koira +ok-talo, eli normisetti suomalaisittain. Ikää on palttiarallaa 30.

VASTAUS: Kerrot parisuhteesi tarinan, jota on hallinnut läheisyyden puute. Se on sinun puoleltasi johtanut itsetunto-ongelmiin ja lopulta uskottomuuteen. Kannat syyllisyyttä tapahtuneesta, ja tunnustettuasi kuulet miehesikin olleen uskoton. Yrität ymmärtää, mitä teille oikein on tapahtunut.

Mietit läheisyyden puutteen yhteyttä ensimmäisen lapsen syntymään ja samoihin aikoihin tapahtuneisiin asioihin. Jouduit hoitamaan yhtä aikaa äitiäsi ja lastasi – ei ihme, että mielesi masentui. Elämänjärjestyksenhän olisi pitänyt mennä niin, että äitisi olisi ollut tukenasi lapsen synnyttyä. Miehesi ratkaisu tässä tilanteessa oli se, että hän etsi satunnaista lohtua muualta – sen sijaan, että olisi osannut olla tukenasi.

Siihen loppui läheisyys teidän väliltänne. Olit hämmentynyt ja mietit, mikä sinussa oli vialla kun läheisyys ja seksi ei enää kiinnostanut miestäsi. Naisellinen itsetuntosi mureni vuosi vuodelta, kunnes päätit testata, oletko vielä haluttava.

Parisuhteenne on kriisissä, mutta kriisin syy ei ole sinun uskottomuutesi. Syyt ovat syvemmällä. Uskottomuutesi - ja samalla miehesi uskottomuuden - ilmitulo auttoi näkemään yhteyksiä menneiden tapahtumien ja nykytilanteen välillä. Kaikki ei ole ollutkaan sitä, miltä se on näyttänyt.

Syyllisyys ja miten olette sitä käsitelleet, on teidän tarinanne yksi teema. Miehesi ratkaisi oman uskottomuutensa aikoinaan jättämällä kertomatta ja yrittämällä unohtaa tapahtuneen. Samoihin aikoihin hänellä alkoivat vaikeudet olla sinun lähelläsi. Sinä ratkaisit tekosi tunnustamalla. Myös sinä koit, ettet voi enää elää miehesi lähellä. Onko läheisyytenne kannalta lopulta kysymys samasta asiasta? Tuntuu mahdottomalta olla toisen lähellä kun tuntee syyllisyyttä ja häpeää, tiedostaa sitä sitten tai ei.

Tämä kriisi on uhka parisuhteellenne, mutta se voi olla myös mahdollisuus. Kumpaan suuntaan haluatte liittonne purren kääntyvän? Oletteko molemmat valmiita tekemään työtä sen eteen? Olisiko nyt aika käsitellä menneitten vuosien tapahtumat teidän molempien kannalta, niin että voisitte laittaa sille pisteen ja aloittaa uuden suhteen, sellaisen, jossa molemmat tulette kuulluksi ja nähdyksi sellaisina kuin olette –omine toiveinenne ja tarpeinenne?

Etsikää rohkeasti apua, jollei keskustelu kahden kesken luonnistu – ulkopuolinen kuuntelija voi auttaa teitä eteenpäin kriisinne selvittelyssä.

Rohkeutta matkaan!

Perheneuvoja Pirkko

KYSYMYS: Kirjoittelin tänne jo toukokuussa, kun en saanut vaimoni pettämistä ja seurustelua pois mielestäni. Asian ilmitulosta on kulunut jo yli puoli vuotta ja asia pyörii mielessäni melkein päivittäin. Se ei vaan lähde mielestä vaikka kuinka yritän. Edelleen tuntuu pahalta ajatella sitä mitä vaimo minulle teki. En voi käsittää vieläkään miten sellainen on mahdollista. Voiko toinen ihminen eli vaimoni ihastua/rakastua toiseen mieheen välittämättä siitä mitä hänellä jo oli sillä hetkellä? Velaton talo, mies, lapset, työpaikat, yli 20 yhteistä vuotta takana. Eikö nuo asiat paina vaakakupissa minkään vertaa, kun kuvioihin tulee toinen mies?

VASTAUS: Kysymyksessäsi on monta kohtaa johon tekee mieli tarttua.

Ensinnäkin, monessa kohdassa tunnut soimaavan itseäsi siitä, ettet ole vielä päässyt vaimosi uskottomuuden yli. Toivot, että pääsisit eteenpäin, voisit luottaa ja antaa anteeksi. Olet sitä mieltä, että itsesääli saa riittää ja sinua tulisi ”potkaista” eteenpäin. Tunnut ajattelevan, että olet jollain tavalla heikko, kun et ole puolessa vuodessa kyennyt ”ryhdistäytymään” ja jatkamaan avioliittoa, kuten ennenkin.

Toinen puoli kirjeestä kertoo hieman toisenlaista tarinaa. Siinä kyselet, miksi vaimo ylipäänsä on pettänyt sinua. Ihmettelet sitä, miten on mahdollista, että joku asettaa vaakalaudalle yli 20-vuotisen yhteisen elämän, vaikka kaiken tulisi olla kunnossa. Myönnät, että asian ajatteleminen tuntuu pahalta ja ainakaan minulle ei välity oloa, että olisit löytänyt mitään syitä, tai saanut selityksiä, tapahtuneelle.

Ehkä itsekin huomaat, että näiden kahden puolen välillä on melkoinen ristiriita. Toinen puolesi olisi halukas jo unohtamaan ja jatkamaan yhteistä liittoa, toinen taas haluasi vielä vastauksia, ja kaiken kaikkiaan haluaisi tietää, miksi näin kävi. Voisitko miettiä sitä miksi sinulla on niin kiire päästä asioiden yli? Miksi tapahtunut pitäisi unohtaa niin nopeasti?

Vaimosi uskottomuus on haavoittanut sinua, se on tullut yllättävänä tapahtumana keskelle avioliittoanne. Haavat eivät yleensä parane laiminlyömällä kipua ja tulehdusta, niitä täytyy yleensä hoitaa.

Hoidolla tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että pysähtyisitte yhdessä asian ääreen. Se vaatii keskusteluja, ehkä ”menneisyyden kaivelua”, se aiheuttaa varmasti molemmissa teissä kipua ja tuskallisia tunteita. Joskus vaan kipeät kysymykset on kysyttävä ja toisen on niihin vastattava. Voihan olla, että vaimosikin haluaisi puhua ja kertoa asioista omalta kannaltaan. Silloin sinun täytyy puolestasi olla valmis kuuntelemaan ja kuulemaan mahdollisesti jotain, mitä et ole tullut ajatelleeksikaan. Voit myös kertoa vaimollesi, että tarkoituksesi ei ole hyökätä häntä vastaan kysymyksilläsi, vaan pikemminkin lähestyä häntä ja yrittää ymmärtää asiaa.

On hienoa, että yritätte hoitaa suhdettanne viettämällä aikaa yhdessä ja tehden teille mieluisia asioista. Sitäkin tarvitaan. Mutta jos olette valinneet yhdessä sen, että haluatte jatkaa, ettekä erota, tulee teidän yhdessä myös tehdä työtä sen eteen.

Usein on niin, etteivät vaikeat tapahtumat ja niihin liittyvät ahdistavat tunteet unohdu vain niin, että niistä ei puhuta. Jos asiat jäävät käsittelemättä, ne ilmaantuvat kutsumattomina paikalle yllättäen, niin kuin kirjeessäsi kuvailet: ”...kunnes niin kuin joku löisi minua päähän ja sanoisi: Hei muista, että sun vaimo petti sua!”

Kerrot uskovasi, että teitä odottaa loistava tulevaisuus. Vaikuttaa siltä, että pelkäät pilaavasi sen, jos juutut vaikeuksiinne. Itse ajattelen, että loistavan tulevaisuuden voi pilata myös kiirehtimällä sinne, ohittamalla vaikeat asiat ja tunteet.

Kaikkea hyvää!
Perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Olemme keski-ikäinen avopari, molemmat 59-vuotiaita, tapasimme neljä vuotta sitten. Kumppanini oli ollut naimisissa kolmisenkymmentä vuotta ja hänellä on aikuisia lapsia. Minä taas olin aiemmin avoliitossa yli kymmenen vuotta. Nykyisen kumppanini kanssa muutimme yhteen vuosi tapaamisemme jälkeen yhdessä ostamaamme taloon. Puoli vuotta sitten möimme talomme ja muutimme Pohjois-Suomeen, josta ostimme vielä ihanamman talon. Mieheni on kotoisin Etelä-Suomesta, minä täältä pohjoisesta. Muutto pohjoiseen oli mieheni ehdotus – hän kun on kalamiehiä ja tykkää reissailla Lapissa (emme asu Lapissa asti).
 
Kaikki on siis ollut mallillaan neljä vuotta. Ja on päällisin puolin edelleen. Suhteemme on hyvä, olemme toistemme parhaat ystävät, halailemme ja hellimme toisiamme päivittäin, olemme molemmat sitä mieltä, että oli suuri onni, että kypsällä iällä tapasimme toisemme. Harrastamme seksiä pari kertaa viikossa. Seksi on ainoa asia, josta meillä on erilaisia näkemyksiä. Mieheni sanoo olevansa erittäin seksuaalinen ja on sanonut usein, että suhteessamme seksiä ei ole tarpeeksi. Minä tykkään seksistä myös mutta olen usein väsynyt työstä enkä jaksa paria kertaa enempää. Mieheni haluaisi myös "kiimaisempaa" seksiä, hän on usein sanonut minulle, että en ole tarpeeksi "kiimassa", en iske hänen kimppuun kuin sika limppuun, en viettele seksikkäillä vaatteilla, olen liian siveä ja häveliäs. Hän haluaisi sellaista pornofilmien seksiä eikä minun "pyhäkoulutytön" seksi riitä hänelle. Hän onkin sanonut minulle, että "elät keijumaailmassa". Siitä nimimerkki. Kuitenkin mieheni sanoo rakastavansa minua ja viimeksi eilen sanoi, että hänen on hyvä olla täällä kotona.
 
Asumme ihanassa talossa maalla ja meille molemmille tämä koti ja yhteiselomme ovat elämämme peruspilareita. Mieheni jäi omasta tahdostaan puoli vuotta sitten eläkeputkeen ja on oloonsa tyytyväinen: saa rakennella kotona mitä haluaa ja käydä kalassa. Minä olen virkanainen, asian-tuntija-asemassa, hyvin palkatussa työssä. Taloudellisesti siis tulemme toimeen hyvin. Yhdessä harrastamme tanssia (käymme talvella lavatanssikerhossa ja kesällä mökkeily ja luonnossa oleminen vievät ajan), pyöräilyä, talvella hiihtämistä, ulkoilua. Teemme kaiken yhdessä.
 
MUTTA. Kuukausi sitten mieheni oli unohtanut spostinsa auki. Aiemmasta "viisastuneena" (suhteemme alussa hänellä oli enemmänkin nettiyhteyksiä) kävin hänen spostiaan läpi tietäen sen olevan laitonta ja löysin sieltä muutaman viestin, jotka ilmiantoivat hänen olleen spostiyhteydessä johonkin maksulliseen naiseen. Mieheni oli etsinyt seksiseuraa seksipalstalta ja viesteillyt sen jälkeen pari kertaa Hanna-nimisen naisen kanssa. Mieheni oli kirjoittanut pari lausetta tyyliin "mä nuolen sut ihanasti sen jälkeen kun annat mulle persettä". Vastausviestissään nainen ilmoitti hinnan, 250 euroa. Viesteily oli loppunut siihen. Mieheni spostissa oli lisäksi viesti "ilmoituksenne nro xxx on julkaistu".
 
Otin nämä viestit mieheni kanssa puheeksi heti. Hän alkoi vähätellä ja kertoi, että juttu ei ole ol-lenkaan niin paha kuin miltä näyttää. Että kun hän kävi jollain pornosivulla (mitä hän tekee poissa ollessani tietäen, että en pidä siitä – siitä on riidelty monet kerrat), ruudulle pompahtelee kaikenlaisia ilmoituksia ja hän päätti ottaa selvää miten se toimii. Meni kuulemma viikkoja ennen kuin yhtään vastausta tuli, jona aikana hän jo ajatteli, ettei se systeemi edes toimi. Sitten tuli tämän Hanna-nimisen naisen viesti ja kun nainen ilmoitti hintansa, mieheni kertoi miettineensä itsekseen, ettei hänellä ole varaa sellaiseen. (Rahako oli este – en minä!)
 
Asia jäi mietityttämään minua mutta siitä ei puhuttu sen enempää. Mieheni ei halunnut puhua, hän häkeltyy näistä jutuista, menee lukkoon, toteaa minulle, että taas sinä kehittelet draamaa. Hän käyttäytyy rauhallisesti, ei huuda, eikä riehu missään tilanteessa.
 
Muutama päivä myöhemmin löysin autotallista hänen työpöytänsä laatikosta pornolehden (jossa oli lisäliite miesten välisestä seksistä) ja hiukan myöhemmin autostamme kondomin. Vuosi sitten asuessamme edellisessä talossamme löysin tuolloin autotallista kondomin kuoren, vain muovikuoren. Kysyin siitä tuolloin heti ja mieheni sanoi, että haluaa selittää. Hän otti kaapista tuolloin kokonaisen paketin ja selitti, että hänellä on niitä, koska joskus itseään tyydyttäessään miehet käyttävät sellaista, etteivät paikat sotkeennu. Tuolloin selitys kuulosti uskottavalta.
 
Nyt autosta löytämäni kondomin annoin olla siellä ja mietin miten otan asian esille. Kävin autotallissa tutkimusmatkalla ja löysinkin kondomipaketin (niitä samanlaisia kuin vuosi sitten löytämäni – ehkä sama paketti. Vuosi sitten paketista oli käytetty kaksi, nyt viisi). Kului muutama viikko ja kondomi pysyi auton lokerossa. Olimme vaihtamassa autoa ja eräänä aamuna ehdotin miehelleni, että "siivotaan tänään vanha auto, sopiiko että minä siivoan sisältä ja sinä ulkopuolelta". Mieheni kiirehti heti kohta ulos ja autolle – arvasin, että hän meni nappaamaan kondomin talteen ennen kuin löydän sen. Aloimme siivota autoa kuten oli sovittu. Kondomi oli tietysti hävinnyt. Siivouksen jälkeen istuimme pihalla ja sanoin miehelleni: "Otit sitten sen kondomin autosta pois etten löytäisi sitä." Mieheni häkeltyi ja totesi: "Niin otin koska en halunnut kuulla sitä vittuilua." Kerroin, että löysin sen jo muutama viikko sitten, mihin hän, että miksi et kysynyt siitä mitään. Vastasin, että en kysynyt, koska tiedän, mitä varten kondomi on ja tiedän myöskin, että minun kanssa sinä et sitä tarvitse. Mieheni yritti selittää, että se oli tätä varten tehden kädellään runkkauseleen. Totesin sarkastisesti, että niin että olisit siis lähtenyt autolla kaupungille runkkailemaan.. - ei todellakaan. Mieheni jäi sanattomaksi. Asian käsittely loppui siihen. Eikä siitä ole sen jälkeen puhuttu. Siitä on nyt reilu viikko.
 
Nyt kun olen taas herännyt pari vuotta kestäneestä KeijuNaisen unestani, olen alkanut tutkia kaikkea: autotallia, sposteja, kännykkää, skypeä.. Muutama viikko sitten löysin myös skypestä kolme viestiä viime kevättalvelta: mieheni oli ottanut kolmena eri iltana skypeyhteyden kolmeen eri naiseen ulkomailla. Ne olivat yhteyksiä, joissa nainen ohjaa soittajan maksullisille omille sivuilleen. Lysti ei ollut päässyt alkua pitemmälle, kun mieheni ei ollut halunnut maksaa ja oli lopettanut yhteyden. En ole kertonut tästä löydöstäni miehelleni, koska haluan seurata skypeä: jos kerron, hän oppii poistamaan jäljet.
 
Alkukesästä myös huomasin mieheni Visa-laskun, jossa hän oli maksanut ulkomaille yhteyksistä maltalaiseen seksipalveluyritykseen. Kysyin tuosta mieheltäni. Ensin hän yritti valehdella, että on ostanut jotain. Mutta oikaisin häntä heti sanomalla, että tiedän, että tämä on seksipalvelusivusto. Sitten hän kertoi, että hän yritti pari kertaa yhteyttä, minkä jälkeen hänen Visa-tiliään alettiin velot-taa tämän tästä vaikka hän ei yhteyksissä ollutkaan. Hänen piti kuolettaa koko Visa-kortti päästäkseen siitä eroon. Siitä ei keskusteltu enempää. Nyt seuraan myös hänen Visa-ostoksiaan.
 
Muistin nuo kesäkuussa löytämäni spostiviestit ja että siellä oli jokin viesti, että "ilmoituksenne nro xxx on julkaistu." En ollut tuolloin kesäkuussa yrittänyt selvittää sitä, koska silloin huomioni keskit-tyi tuohon Hanna-nimisen naisen kanssa vaihdettuun pariin viestiin. Olin kuitenkin tuolloin ottanut ylös tuon mainitun ilmoituksen numeron. Kokeilin kepillä jäätä: laitoin vaan googleen "ilmoitus xxx". Ja sieltähän rävähti ylläri! "..jos haluat kokeilla miestenvälistä runkkailua ja pornovideoiden katsomista samalla kun jätkä imee sun parruas halukkaasti niin laita viestiä." Ja ilmoituksen yh-teydessä lähikuva elimestä, joka näytti tutulta… Ilmoitus siis osiossa "mies etsii miestä"!
 
Olin järkyttynyt. Houkuttelin jopa mieheni seksiin samana iltana, jotta voisin tarkastella lähemmin hänen penistään varmistuakseni, onko kuvan penis mieheni. Tarkastelun tulos tuotti positiivisen tuloksen: en näe yhtään syytä, ettei kuvassa oleva kalu voisi olla mieheni sukupuolielin. Jopa lähialueen ihossa on tuttuja kohtia. Tuosta on nyt kaksi päivää. Olen miettinyt mitä tehdä. Muistin keskustelumme neljä vuotta sitten.. Keskustellessamme tuolloin seksistä mieheni jossain sivulauseessa mainitsi, että miehenkin huomio imartelee.. Mieheni elämänfilosofia on, että elämässä pitää kokeilla monenlaista, eikä jättää elämättä.. "Once in lifetime" on hänen usein toistamansa motto..
 
Olen nyt perustanut spostiosoitteen, joka viittaa jonkin miehen etunimeen. Aion vastata tuolla sähköpostiosoitteella tuohon ilmoitukseen. Toivon saavani varmistuksen, onko ilmoitus mieheni laatima.
 
Yhtäkkiä päällisin puolin seesteinen elämäni onkin sekaisin. Jos otan tämän asian puheeksi mieheni kanssa, se on katastrofi. Hän lukkiutuu ja toteaa, että tämä oli sitten tässä (tarkoittaen meidän suhdetta) kuten on aiemminkin reagoinut kun olen päässyt selville jostain hänen nettiseksiju-tuistaan. Hän varmasti – kuten ennenkin – sanoo, että "tästä ei tule mitään kun sinä tutkit joka paikan, kyttäät ja nuuskit etkä luota yhtään". Hän ei näytä tajuavan, että hänhän se itse on se, joka toiminnallaan aiheuttaa sen, että en luota ja joudun tutkimaan ja nuuskimaan kaikkea.. Minusta parisuhteessa ei pitäisi joutua siihen, että joutuu tutkimaan ja epäilemään. Ongelma ei ole siinä, että nuuskii ja kyttää vaan siinä, että aiheuttaa asioita, joista toinen saa aiheen epäillä eikä voi luottaa..
 
Pitäisikö minun vain hyväksyä, että miehelläni on lisäkseni seksuaalisia tarpeita, joita minä en täytä? Miten otan tämän esille mieheni kanssa?
 
KeijuNainen
 
VASTAUS: Kiitos että osoitat luottamusta palveluamme kohtaan ja jaat kipeän tilanteesi kanssani. Seksuaalisuuden alueelle osuvat loukkaukset, epäilykset ja tyytymättämyydet tuntuvat usein erityisen kipeiltä ja vaikeilta ratkaista. Teen oletuksen, että et ensisijassa halua erota, koska et mainitse sitä ja että haluaisit korjata tilannetta välillänne. lähden rakentamaan vastustani tältä pohjlata.
 
Näyttää minun silmiini, että jonkinasteinen tyytymättömyys ja epäluottamus ovat olleet seksiseurananne jo pitkään. Kerroit, että jo suhteenne alussa miehelläsi oli nettisuhteita tms. Sen perusteella osasitkin epäillä ja tutkia nyt asioita tarkemmin. Kuvailet (minun mielestäni) jännitteistä tilannetta välillänne: sinä olet työssä – miehesi eläkeputkessa, maalle tai ainakin "pohjoiseen" on muutettu ja monesta vanhasta on luovuttu ja uutta rakennettu ja siihen sopeuduttu, onko leppoisa rakentelu ja kastelu kaikki mitä miehesi haluaa? Sinulla on työsi, millainen on miehesi elämä? Millainen sosiaalinen verkosto teille on muodostunut uudella paikkakunnalla?
 
Kerrot että miehesi on tyytymätön pyhäkoulutyön seksiisi. Et kerro miltä moinen sinusta tuntuu, mutta uskoisin, että monesta se voisi tuntua aika riipaisevalta. Viestisi lopussa kuitenkin viittaat mahdollisiin riittämättömyyden kokemuksiin. Et kerro mitään mahdollisista keskusteluista näihin okemuksiin liittyen. Tunnutte läpikäyvän seksuaalielämäämme miehesi kautta. Miehesi halut ja haluttomuudet nousevat etualalle, mitä sinä haluat? Miltä yhteinen seksinne sinusta tuntuu? Mitä sinä odotat läheisyydeltänne? Mitä on sinulle hyvä seksi ja nautintoa tuottava läheisyys? Mitä ylipäänsä haluat suhteeltanne ja tulevaisuudeltasi? Entäpä mitä miehesi vastaisi? Kehottaisin teitä keskustelemaan asiasta.
 
Olenko väärässä, että teidän ei ole kovin helppoa puhua asioista? Miten tunteiden kanssa askartelu sujuu? Oletteko harjaantuneita siihen vai joudutteko vieraalle maalle helposti? Millaiset tavat olette oppineet elämänne matkalla tunteiden ja ristiriitojen käsittelyyn? Pelkään, että vastukseni voi tuntua sinusta kaukaa haetulta tai jopa syyllistävälle. Kaivanhan kaikenlaisia asioita sieltä ja täältä, enkä käy miehesi petollisuuden kimppuun lainkaan. Näen tilanteesi niin, että seksin ja seksuaalisuuden ongelmien kautta voi tulla näkyväksi kaikenlaisia puolia suhteestanne ylipäänsä. Pelkkä seksin korjailu ei ehkä yksin auta, jos turvattomuutta, epäluottamusta, etääntymistä, hyväksytyksi tulemisen kaipuuta ei käsitellä samalla. Ne saattavat olla jopa tärkein syy seksiongelmiin.
 
Valitettavasti minun on vielä hätyyteltävä sinua lisää, en tee sitä syyllistääkseni, vähätelläkseni tai moittiakseni sinua, vaan sen tähden, että voisit löytää jonkun ikkunan, josta päästää erilaista valoa tilanteeseesi. Tämä kysymykseni menee jopa kauemmaksi miehesi valheellisista käytöksestä ja seksistä kuin aiemmat kysymykseni. - Millainen on oma itsetuntosi? Miten suhtaudut itse itseesi? Oletko päivittäinen ilo itsellesi vai loputtomien korjailuprojektien kohde? Katsotko itseäsi hyväksyen ja lempeästi, vai onko katseessasi muuta, ehkä jotakin kovempaa? Kelpaatko itsellesi? En kysele näitä sanoakseni, että vika olisi sinussa, vaan siksi, että sinullakin on oikeus hyvää seksiin sekä läheiseen ja turvalliseen suhteeseen. Mutta millaista se olisi? Enkä kuka ja mitä on se nainen, jonka kansa miehesi vuoteenne jakaa? Ehkäpä seksielämänne korjaantuminen voikin alkaa sinun matkastasi lähemmäksi itseäsi, tarpeiltasi, halujasi ja oikeuksiasi. Sehän voi jopa tehdä vaikeasta asiasta hauskan ja innostavan, vaikka (kokemukseni mukaan) ei välttämättä helppoa.
 
Kerroit, että aiot ehkä vastata miehesi ilmoitukseen valheellisella nimimerkillä. En kiellä sinua niin tekemästä, mutta voisi olla tilanteenne kannalta hyödyllistä miettiä ensin, mitä siitä seuraa ja miksi niin teet. Sinulla on jo riittävät todisteet miehesi toimista. Mitä tavoittelet sillä, että vastaat ilmoitukseen? Miten valevastuksen lähettämien ja miehesi satimeen saattaminen palvelee sinun tavoitteitasi? Mitä kaikkea edes tavoittelet? Yhtäältä tunnut haluavan suhteenne korjaantumista. Toisaalta joku puoli sinussa ei ehkä ole yhtä rakentavilla motiiveilla liikenteessä. Se on okei. Kun tulee loukatuksi, on normaalia suuttua, loukkaantua jne., mutta ehkä haluat vielä harkita, mitä tilanteessa kannattaa tehdä. Jos tavoitteesi on kosto, miehesi nöyryyttäminen tai hyvityksen saaminen, neuvon ottamaan kaiken ilon irti feikkivastauksestasi. Jos tavoitteesi on henkinen SM-seksi, muistutan että SM-seksiin kuuluu aina molempien tietoinen valinta ja mahdollisuus sanoutua siitä irti. Sinänsä nettiseksileikki tyyliin "pyhäkoulupoika/tyttö haluaa tutustua isoon mieheen" – saattaisi olla mukava. Mutta en saa sitä vaikutelmaa, että se olisi juuri nyt se mitä haet. Ennen kuin vastaat miehesi ilmoitukseen, kysy itseltäsi miltä sen jälkeen itse näytät omissa ja miehesi silmissä? Mitä ajattelet näkemästäsi?
 
Mutta mitä ajattelisit keskitien vaihtoehdosta? Saat ilmoittaa, että miehesi on jäänyt kiinni, mutta samalla annat itsellesi mahdollisuuden kertoa omista tuntemuksistasi. Mitä jos vastaat viestiin, mutta omana itsenäsi ja kerrot siinä miltä sinusta tuntuu, mitä kaipaat ja mitä haluat mieheltäsi, suhteeltanne ja ehkä jopa seksiltä? Jos todella haluat keskustelua, kokemukseni mukaan, syyttely ja raivo eivät yksin riitä. Niiden lisäksi on kerrottava miten itseen sattuu ja mitä nyt toivoo ja tarvitsee.

Ihan sama miten kerrot miehellesi, miltä hänen tekonsa sinusta tuntuvat ja mitä haluat, pääasia että kerrot. Muuta tietä en tilanteesta näe ulos. Jos miehesi nyt näyttäisi etsivän itseään, seksuaalisuutensa monenlaisia puolia, niin miksi ei sinulla olisi sama oikeus. Ei sinunkaan tarvitse tietää ja olla varma mitä haluat tai et. Miehesi etsii ja kokeilee, miksi et sinäkin – tai mikä parempaa, miksi ette etsi yhdessä?! Yhteisen etsimisen ja löytämisen edellytyksenä on kokemus turvallisuudesta, hyväksytyksi tulemisesta ja molemminpuolisesta kiinnostuksesta, lämmöstä ja rakkaudesta. Pitäisikö niitä rakentaa ensin?
 
Ehkä näillä eväillä saat jonkun langan päästä kiinni. Aluksi voi olla tarpeen hoitaa parisuhteenne akuutti kriisi vaikkapa pariterapeutin avustuksella. Myöhemmin arvioit haluatko ja onko tarpeen sinun jatkaa omaa matkaasi itseesi ja halutko matkakumppaniksi koulutetun terapeutin. Ehkäpä sinulle olisi iloa myös Ang Leen kauniista Brokeback Mountain –elokuvasta, jossa miehen näkökulmasta kerrotaan erään miehen, avioliiton, perheen ja rakkaussuhteen kohtaloista. Elokuvan tilanne on toinen kuin teillä, mutta ehkä voit samaistua vaimon rooliin, kun seksi ei tyydytä heistä kumpaakaan ja lisäksi paljastuu miehen pitkäaikainen suhde toiseen mieheen. Lisäksi linkitän sinulle Helsingin Sanomissa olleen kolumnin, Lujasti lempeä, josta voit saada jotain vinkkiä matkallesi.
 
Hyvää loppukesää toivottaen
perheneuvoja Iiris

KYSYMYS: Olemme olleet yhdessä 17-vuotiaasta saakka, pian 28 vuotta, joista 20 naimisissa. Meillä on kaksi ihanaa lasta, joista vanhempi armeijassa ja aloittelemassa omaa elämäänsä. Oma talo, terveyttä, töitä. Yhteiselo on ollut vaihtelevan myrskyisääkin, mutta olemme aina tykänneet tehdä asioita yhdessä ja olleet sitoutuneita ja luottaneet toisiimme.

VASTAUS: Teillä on pitkä yhteinen historia, perhe ja kokemusta tykkäämisestä sekä hyvästä yhdessäolosta. Vaikuttaa siltä, että miehesi ihastuminen työkaveriinsa tuli järkytyksenä teille molemmille, niin sinulle kuin hänellekin. Tällaisessa tilanteessa mieleen nousee monenlaisia mielikuvia, arvailujakin, siitä, mistä kaikesta voisi olla kysymys.
 
Pitkässä parisuhteessa voi puolihuomaamatta käydä niin, että keskusteleminen vähenee. Joskus alussa on voitu puhua paljon siitä, mistä kumpikin pitää, mitä toivoo elämältä, mitä tavoittelee, mitä pelkää, mihin suuntaan haluaa kulkea. Vähitellen suhteen päivittäminen jää taka-alalle. Kuvitellaan, että jo tiedetään ja tunnetaan toinen läpikotaisin ja osataan puolesta sanasta arvata, mitä hän on sanomassa ja ajattelemassa. Osin tämä on totta, mutta vaarana on se, että ei huomata, miten elämä muuttaa meitä. Uusia puolia itsestä nousee esille, monesta asiasta voi ajatella eri tavalla kuin ennen. Jos toisesta on tullut itsestäänselvyys, monta mielenkiintoista asiaa hänestä jää tietämättä ja suhteeseen alkaa hiipiä etäisyyttä.
 
Iälläkin on merkitystä. Neljän- tai viidenkympin kriisillä tarkoitetaan vaihetta, jossa ihminen oivaltaa, että elämä on suunnilleen puolivälissä ja on välitilinpäätöksen aika. Olenko tyytyväinen elämääni sen eri osa-alueilla? Haluanko jatkaa näin? Mitä haluaisin muuttaa? Oma kuolevaisuuskin nostaa päätään. En olekaan enää ihan nuori. Työssäkin voi olla raskasta eikä etenemismahdollisuuksia näy.
 
Nämä tunnelmat petaavat vahvan tilauksen ihastumiselle. Ihastuminen on huikea noste, joka säteilee kaikille elämänalueille. Sen vallassa voi kokea uutta nuoruutta ja voimaa, luovuutta, seksuaalisuuden kukoistamista.
 
En tiedä, onko näissä arvailuissani mitään kohdalle osuvaa teidän tilanteessanne, mutta puhumalla se selviää. Neuvoisin välttämään nopeita, äkkinäisiä ratkaisuja. Istukaa alas ja jutelkaa asioista. Puhukaa tunteista ja toiveista, seksistä, pettymyksistä, kipeistäkin asioista. Yrittäkää olla syyttämättä toisianne. Kuunnelkaa toisianne rauhassa ja yrittäkää ymmärtää, miltä toisesta tuntuu. Jos tunteet kuohuvat, ottakaa aikalisä ja vetäytykää erillenne vähäksi aikaa. Jatkakaa keskustelua sitten, kun kumpikin on rauhoittunut. Yrittäkää myös jatkaa mukavien asioiden tekemistä yhdessä, jotta koko elämä ei kapeudu vaikeiden asioiden selvittelyksi.
 
Teillä on hyvät mahdollisuudet selvitä tästä yhdessä. Suhteessanne on paljon toimivuutta, koska se on kestänyt näin kauan. Kriisi on aina uusi mahdollisuus. Se nostaa esille sen, että joihinkin asioihin tarvitaan muutosta. Keskustellen selviää, millaisiin asioihin suhteessanne olette tyytyväisiä ja mihin kaipaatte tuuletusta. Jos kahdenkeskinen puhuminen ei onnistu, kannattaa hakea apua pariterapiasta.
 
Hyvää jatkoa toivottaen
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 18-vuotias nainen, joten elämää on vielä nähtävänä paljon. Ongelmanani on entinen kumppanini.

Tarvitsen apua.

Läheisriippuvainenko?

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Jo se, että kirjoitat vaiherikkaasta puolestatoista vuodesta entisen kumppanisi kanssa, kertoo hänen merkityksestään elämässäsi. Kerroitkin hänen olevan ensimmäinen ihminen, johon olet (ollut) syvästi rakastunut. Ensimmäinen rakkaussuhde koskettaa meitä erityisesti ja toisaalta sen päättyminen tekee erityisen kipeää.

Kautta kirjoituksesi saan sen käsityksen, että olet varma omista tunteistasi: rakastat häntä, hän on sinulle Se Oikea, tunnet turvallisuutta vain hänen seurassaan, vertaat muita miehiä häneen... Toisaalta viime aikoina olet tunnetasolla jo hieman irrottautunut hänestä. Sen sijaan exäsi tunteet jäävät minulle kuvauksesi perusteella kysymysmerkiksi tai ainakin ne vaikuttavat varsin ristiriitaisilta. Välillä hän viestittää yhteenpaluunne olevan vielä mahdollinen, toisinaan taas ei. Tämän täytyy olla sinulle todella rankkaa. Kirjoitit hänen puhuvan sinulle nykyisin vain silloin kun hän tarvitsee sinulta jotakin: rahaa, seksiä tai kiihoketta. Jäin miettimään, että entä mitä sinä tarvitset? Riittääkö sinulle se, että saat viettää hyviä hetkiä exäsi kanssa silloin tällöin, hänen ehdoillaan? Vai kaipaatko kuitenkin kokonaista ihmissuhdetta, jossa myös sinun tarpeesi tulevat huomioiduksi?

Kirjoitit ongelmasi ytimen olevan riippuvuutesi häneen. Olet jättänyt entisen elämäsi pohjoisessa hänen vuokseen ja koet itsesi uudessa asuinpaikassa yksinäiseksi. Olet etsinyt uutta miesseuraa netistä vaikka toisaalta epäiletkin valmiuttasi ryhtyä vielä uuteen suhteeseen. Jäin pohtimaan kohdallasi enemmänkin itsenäistymisen ja yksin olemisen teemoja kuin (läheis)riippuvuutta. Oletko asunut aiemmin yksin? Ovatko kaikki sukulaisesi ja ystäväsi jääneet pohjoiseen? Onko kontakti heihin säilynyt puhelimen, sähköpostin, ym. kautta? Joskus yksinäisyyden hetkellä puhelinsoitto vanhalle ystävälle voi olla parasta terapiaa. Oletko löytänyt uusia kavereita ja harrastuksia nykyisestä asuinpaikastastasi? Mitä tarvitsisit jotta oppisit nauttimaan myös ajoittaisesta yksin olemisesta? Miten löytäisit turvan itsestäsi?

Mitäpä jos panostaisit tässä vaiheessa omaan hyvinvointiisi ja lähtisit rakentamaan omaa elämääsi uudella paikkakunnalla tutustuen sen tarjoamiin mahdollisuuksiin? Jos saisit muuta ajateltavaa, sinun ei ehkä tarvitsisi enää niin seurata exäsi liikkeitä Facebookissa ja Whatsuppissa tai varautua hänen mahdolliseen vierailuunsa. Kerroit tapaavasi exääsi opintojen puitteissa jatkossakin, mutta voisiko se riittää ainakin tässä vaiheessa? Jotenkin ajattelen niin, että sinä ansaitset enemmän kuin mitä exäsi on tällä hetkellä valmis sinulle antamaan. Itsensä riuhtaiseminen irti vaikeasta ihmissuhteesta voi tehdä aluksi kovin kipeää, mutta pitkällä tähtäimellä se voi kuitenkin olla parempi ratkaisu. Jos vielä myöhemmin haluatte kumpikin pohtia parisuhteen uutta mahdollisuutta, tapahtuisi se sitten nk. puhtaalta pöydältä.

Omien ajatustesi ja tunteittesi selventämiseksi suosittelen sinua hakemaan keskusteluapua opiskelijaterveydenhuollosta. Kuten alussa kirjoitit, olet vasta 18-vuotias ja sinulla on elämää vielä paljon nähtävänä. Ole avoin uusille mahdollisuuksille... kokonaiselle elämälle.

Lämpimin terveisin

Perheneuvoja Kaisa