Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 26-vuotias nainen, ja seurustellut nykyisen avomieheni kanssa kaksi vuotta. Meillä on hyvä suhde, pystymme puhumaan kaikesta, seksi toimii ja sitä on riittävästi, ja näytämme rakkautemme pienillä arkipäiväisillä teoilla tai kerromme suoraan. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin, tai ainakin olisi paremmin kuin hyvin ellen itse miettisi koko ajan muita miehiä ja pettämistä.

Apua! Miten pääsen eroon tästä haitallisesta käyttäytymismallista ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu?

Becky

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kuvaat hyvää suhdettasi avomieheesi, jossa vuorovaikutuksenne ja seksi toimivat. Kuulostaa mukavalta. Teillä on sanoja ja tekoja. Kuvaat löytäneesi miehen, jonka voit nähdä lastesi isänä ja ehkä myös tulevaisuudessa aviopuolisonasi. Nämä ovat valtavan isoja asioita.

Kerrot kuitenkin miettiväsi jatkuvasti toisia miehiä ja pettämistä. Näin on käynyt ennenkin ja pelkäät, että sama kaava toistuu. Huoli on aiheellinen. Näin voi todella käydä. Osa ihmisitä ajautuu jonkinlaiseen kierteeseen, jossa hakeudutaan kerta toisensa jälkeen uusiin suhteisiin.

Nyt kuitenkin koet tässä suhteessa olevan paljon sellaista, mitä et halua menettää etkä puolisoasi loukata. Olet valmis muuttamaan käyttäytymismalliasi. Jokin muutos sinussa on jo käynnissä!

Kerrot olevasi altis imartelulle ja kehuille ja haluat tuntea olevasi haluttava muidenkin miesten silmissä kuin avomiehesi. Muiden miesten seuraan hakeutuminen voi toimia peilinä nähdä, miten muut suhtautuvat sinuun. Testaatko siinä samalla kuka olet ja millaisena muut sinua pitävät? Tässä on hieno tilaisuus tarkastella miten itsesi näet ja millaisena naisena haluat itsesi nähdä?

Rohkaisisinkin sinua jatkamaan näiden juttujen pohtimista, millainen on itsetuntemuksesi ja mistä itsetuntosi ja omanarvontuntosi rakentuu? Voit pohtia, miten muut sinuun suhtautuvat ja miten sinuun on lapsena suhteuduttu? Oletko saanut olla sellainen kuin olet? Entä missä olet onnistunut ja epäonnistunut, ja miten ne ovat määritelleet sitä, oletko hyvä vai et? Voit myös miettiä, mitkä muut asiat kuin seksi ja flirttailu saavat sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi ja arvokkaaksi?

Kerroit kyllästymisestä ja sen olevan laukaiseva tekijä hypätä toisen miehen lakanoihin. Mitä tarkoitat kyllästymisellä? Oletko tässä suhteessa kyennyt tekemään asioita sen eteen, että kyllästyminen ei etenisi siihen pisteeseen, että hakeudut muiden miesten seuraan? Tästä kannattaa puhua miehesi kanssa. Mitä hän toivoo ja haluaa ja mitä sinä toivot? Voitteko puhua myös tästä kyllästymisestä?

Huudat apua. Siitä tulee sellainen tunne, että olet ikään kuin eläimellisten luonnonvoimien armoilla, jotka ajavat sinua muiden miesten luo. Niin se ei voi olla. Ihminen on paljon monimutkaisempi ”kapistus.” Voit käydä keskusteluja omien ihastumisten tunteiden kanssa seuraavalla kerralla, kun huomaat niitä heräävään. Mistä tunne nousee ja mitä se sinulle kertoo sinusta itsestäsi ja miten tunne suhtautuu tavoitteeseesi elää miehesi kanssa antoisassa parisuhteessa.

Sellainen iloinen puoli tässä on, että intohimon kohde voi olla myös pitkän paisuhteen salaisuuksien etsiminen. Lyhyessä suhteessa ei voi kokea samoja seikkailuja, kuin pitkässä. Nykyinen suhde siis todennäköisesti kätkee aarteita joita et löydä, jos ajaudut aina uusiin suhteisiin. Tämän jo tiedätkin ja olet lähtenyt toimimaan siihen suuntaan.

Kaikkea hyvää tälle matkalle!

perheneuvoja Markku

KYSYMYS: En edes tiedä mistä aloittaa.. Elämä tuntuu olevan nykyään yksi vuoristorata.

Meidän arkielämämme toimii erittäin hyvin, pystymme puhumaan asioista ja teemme sitä erittäin usein. Myös seksielämämme on erinomainen. Vain tämä yksi osa on itseäni valloittava en voi päästä siitä yli. Mitä pitäisi tehdä, olisiko parempi vain jatkaa elämää erikseen. Olisikohan tähän tilanteesseen kenelläkään mitään viisaita sanoja?

Ihmetellen eteenpäin

VASTAUS: Olipa ikävää lukea kirjettäsi. Olet löytänyt suuren rakkauden ja jättänyt tutun elämän taaksesi voidaksesi elää hänen kanssaan vieraassa kulttuurissa. Jo pelkästään muutto ja sopeutuminen uuteen kulttuuriin vievät paljon voimia. Silloin erityisesti kaipaa lähimpien ihmisten tukea.

Ilmeisesti suhteenne toimiikin monelta osin tuen ja läheisyyden lähteenä, mutta luottamus ei kuulosta olevan parhaalla mallilla. Jo pelkästään se, että sinulle tulee ylitsepääsemätön tarve lukea hänen yksityisiä viestejään, kertoo siitä, että suhteessanne ei ole kaikki kunnossa.

Miehesi ei kunnioita suhteenne rajoja, eli sitä, minkä olette yhdessä sopineet olevan sopivaa. Ikään kuin hän ei pohjimmiltaan ymmärtäisi, mikä sinua loukkaan hänen viestittelyssään muiden naisten kanssa. Olet varmaan yrittänyt sitä hänelle selvittää. Hän sanoo ymmärtävänsä, mutta ymmärrys ei pysy hänen mielessään. Tai sitten hän ymmärtää kyllä sinun tunteesi, mutta ei voi itselleen mitään. Oma tiedostamaton tarve pitää yhteyttä monien naisten kanssa voittaa hänen sinua kohtaan tuntemansa myötätunnon. Ihminen on usein myös itselleen arvoitus. Silloin, kun huomaa omien selittämättömien yllykkeiden tuottavan tuskaa läheisille, olisi hyvä hakea apua oman mielensä selvittelyyn.

Myös sinä olet rikkonut rajoja, hänen yksityisyytensä rajaa, lukemalla hänen viestejään. Mikä sai sinut tekemään niin ensimmäisellä kerralla? Epäilys, että kaikki ei ole kunnossa, vaikka arki toimiikin? Luottamus ei ehkä ole suhteessa parhaimmillaan, kun tällainen tulee mieleen. Miehesi väittää sinua mustasukkaiseksi. Oletko aikaisemmissa suhteissasi kokenut jotain samaa? Vai onko vasta tämä suhde herättänyt sinussa epäilevän puolen? On aivan ymmärrettävää olla mustasukkainen, kun pelkää menettävänsä rakkaan ihmisen. Onkohan tämä pelko sinulle tuttua? Joskus me päädymme elämässä uudestaan ja uudestaan samoihin asetelmiin kunnes tunnistamme ongelman ja löydämme jonkin uuden ratkaisun.

Huomaatko, että tämä suhde olisi yhdessä viettämänne vuoden aikana muuttanut sinua? Mieti silloin tarkoin, haluatko tämän kaltaisen muutoksen jatkuvan. Läheisessä suhteessa eläminen muokkaa meitä jokaista. Olisi toivottavaa, että muutos vapauttaisi potentiaaliamme, ei sitoisi sitä lisääntyvällä ahdistuksella. Elämää ei voi rakentaa epärealistiselle odotukselle, että toinen muuttuisi. Kuulostaa siltä, että sinä olet antanut hänelle monta mahdollisuutta ja toivonut parasta. Kerrot, että rakastat häntä. Rakastatko itseäsi kylliksi suojautuaksesi yhä uusilta pettymyksiltä ja loukkauksilta. On hyvin raastavaa ja mieltä kuluttavaa epäillä koko ajan, mitä toinen tekee, kun ette ole yhdessä. Voisitko kuvitella tulevaisuuttasi tällaisessa elämässä?

Kirjeestäsi sain kuvan, että olet rohkea ja itsenäinen nainen. Olethan muuttanut uuteen kulttuuriin ja saanut sieltä nopeasti työtä. Toivottavasti olet löytänyt myös ystäviä ja muuta tukiverkostoa. Heitä nyt tarvitsisit kipeästi. Todellisuudentaju katoaa helposti yksin asioita miettiessäsi etenkin, kun joudut suhteuttamaan asioita vieraaseen kulttuuriin ja toisenlaiseen tapaan ajatella.

Toivon, että löydät lähellesi ihmisiä, jotka arvostavat sinua ja tunteitasi ja auttavat sinua luottamaan itseesi ja elämään!

Parhain terveisin,
perheneuvoja Anne

KYSYMYS: Koettuani jo paljon en olisi uskonut vielä kerran törmääväni nykyiseen päänsärkyyni, pettämisestä toipumiseen. Olen 54-vuotias nainen, eronnut kaksikymmentä vuotta sitten, kasvatin kaksi lastani yksinhuoltajana ja tapasin heidän aikuistuttuaan nykyisen elämänkumppanini kolme vuotta sitten. Jonkun kerran olin seurustellut eroni jälkeen, mutta totta puhuen halusin keskittyä lapsiini ja koin tiiviimmät suhteet enintään lisärasitteena. Eroni jälkeen myös seikkailin, ilomielin, paikkailin itsetuntoani ikuiseksi aiotun liiton kariuduttua.

VASTAUS: Kiitos pitkästä kirjeestäsi. Se valottaa, mitä kaikkea olette yhdessä käyneet läpi, ja ennen kaikkea – millainen prosessi on ollut sinun kannaltasi. Kirjettäsi lukiessa tulee olo, että olet antanut miehellesi lahjan: hän on saanut jakaa oman kipeän tarinansa kanssasi ja tullut siinä hoidetuksi. Olet ymmärtänyt hänen toimintaansa, varmasti myös välillä oman itsesi unohtaen.

Nyt kun miehesi on toipunut, alkavat sinun tunteesi nousta pintaan. Se on sinänsä aivan luonnollista. Se, että olet yrittänyt ymmärtää miehesi tekoja, ei poista sitä, että olet samalla tullut syvästi loukatuksi ja petetyksi hänen taholtaan. Kirjeesi lopussa kuvaat petetyksi tulleen tunteita. Niitä sinä et pääse karkuun, eikä niitä kannatakaan kieltää. Et voi elää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka ehkä haluaisitkin. Tunteet ovat ajattomia, ne on tärkeää tunnistaa, kokea sellaisina kuin ne ovat ja tarvittaessa sanoa ääneen. Vain sillä tavalla ne vähitellen muuttuvat oikean kokoisiksi ja löydät tien takaisin omaan iloiseen itseesi.

Nyt on sinun vuorosi saada mieheltäsi sitä, mitä sinä tarvitset: aikaa, ymmärrystä, lohdutusta näiden tunteittesi keskellä. Samaa mitä sinä annoit hänelle kun pettäminen paljastui. Ansaitset yhä uudelleen kuulla, että sinä olet hänelle se tärkein, kaunein ja rakkain maailmassa. Sillä tavalla luottamuksesi häneen vahvistuu ja syvenee. Sanotaan, että luottamus on helppo menettää, mutta vaikea saavuttaa takaisin. Pettäminen – olkoon sen syy sitten mikä hyvänsä - kouraisee syvältä petetyn omanarvontuntoa. Siitä voi kyllä selvitä yhdessä, mutta se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä, molemmilta osapuolilta.

Kysyt, mikä auttaisi sinua lopullisesti toipumaan miehesi pettämisestä. Vastaus taitaa löytyä keskinäisen suhteenne hoitamisesta ja vahvistamisesta. Kerrot, että oman eron jälkeisen elämäsi kautta voit ymmärtää miehesi tekoja. Ehkäpä miehesi voi ymmärtää tunteitasi oman hylätyksi tulemisen kokemustensa kautta. Mahtoiko hän silloin käydä läpi samantapaisia tunteita kuin sinä nyt? Mitä samanlaista ja mitä erilaista tuntemuksissanne on?

Teidän parisuhteenne on ainutlaatuinen. Kuten kuvaat, siinä on paljon sellaista hyvää, mitä molemmat olette kaivanneet ja arvostatte. Teistä kahdesta riippuu, millaiseksi se muotoutuu. Tehkää siitä teidän näköisenne, sellainen, missä molempien on hyvä olla omana itsenään.

Tälle matkalle toivotan teille viisautta ja rohkeutta.

Perheneuvoja Pirkko

KYSYMYS: Muutama kuukausi sitten mieheni elämään ilmestyi toinen nainen sählyharrastuksen parista. Nainen ihastui mieheeni ja he rupesivat pitämään yhteyttä facebookissa ja tekstiviestitse. Alkuun salaa. Tämä sitten paljastui minulle kun luin salaa miehen viestejä, koska minua vaivasi se että hänellä on jotain salattavaa... Luottamus meni ja sen jälkeen on koitettu puhua, mutta mieheni vain lähentyy tän toisen naisen kanssa ja etääntyy minusta...

VASTAUS: Kiitos viestistäsi ja luottamuksestasi. Kuvaat tilannetta, joka minulle näyttäytyy aika isona ja monipuolisena, mutta myös hyvin stressaavana. Jotenkin teille näyttää käyvän niin, että jostain syystä päädytte rakastumaan/ihastumaan tms johonkuhun suhteenne ulkopuolella. Kun sinulla oli oma juttusi 2012 käsittelittekö asiaa yhdessä puolisosi kanssa? Keskustelitteko asiasta ja lisääntyikö molempien tietoisuus siitä, mitä kaikkea suhteessa oli menossa, mihin toinen mahdollisesti oli tyytymätön, mikä loukkasi, mitä itse ja toinen odottaa suhteelta? Ilmaisitteko tunteitanne niin, että koitte tulevanne ymmärretyiksi ja vastaanotetuiksi? Syntyikö sinulle käsitys, mikä johti sinut rakastumaan/ihastumaan/aloittamaan suhteen liittonne ulkopuolella, vai jäikö se hieman hämmentäväksi episodiksi elämässänne? Lisääntyikö läheisyys välillänne keskustelujen myötä vai kasvoiko etäisyys? Mikä merkitys avioitumisellanne oli aika nopeasti sivusuhteesi jälkeen?

Nyt jotakin on tapahtunut miehesi taholla. Onko sinulle selvinnyt, mitä hän tavoittelee uudessa suhteessa, jota ei ehkä koe saavansa nyt? Oletko voinut puhua siitä, mitä odotatte suhteeltanne ja miltä uuden lapsen syntymä tuntuu? Kaikki ovat isoja ja syvälle luotaavia kysymyksiä. Huoman itsekin vain kyseleväni lisää ja lisää. Miltä tuntuisi ajatus mennä keskustelemaan ja selvittelemään, mitä kaikkea teille kuuluu ja mitä elämältänne tahdotte? Voisiko olla mahdollista, että varaisitte ajan pari- tai perheterapeutilta, perheneuvolasta tai kirkon tai kaupungin perheneuvonnasta?

Lähestyvä synnytys ja ilmeisen ristiriitaiset tai haparoivat ajatuksenne voisivat saada paremmin hahmoa, jos voisitte pohtia niitä yhdessä kolmannen osapuolen kanssa. Jos se ei ole mahdollista, yrittäkää löytää keinoja pysähtyä tilanteenne äärelle ja keskustella siitä mitä teille kuuluu, mitä odotatte ja mitä kaipaatte. Millaiset odotukset itse kullakin on elämällenne ja mitä toisen lapsen syntymä teille merkitsee. Entä mikä pelottaa? Jos molemmat osapuolet eivät halua lähteä hakemaan ulkopuolista keskustelukumppania, usein sekin auttaa, että edes toinen käy selvittelemässä omaa ajatteluaan ja tunteitaan.

Toivotan teille voimia ja jaksamista haastavassa tilanteessa.

Perheneuvoja Iiris

KYSYMYS: Vaimoni petti minua 1,5 vuotta sitten ja teko seuraa minua joka ikinen päivä vieläkin. Mietin mitä kaikkea vaimolla olisi vielä kerrottavana tapahtuneesta ja salaileeko hän vielä jotain tapahtunutta?

Mitä pitäisi tehdä, että voisin jatkaa elämääni siten ettei joka päivä tarvitsisi miettiä tapahtunutta? Nyt tuntuu, että olisi ollut helpompaa heti alussa lähteä pois ja erota. Tuhota kaikki hääkuvat, vaatteet, kengät yms tavarat millä olin hemmotellut vaimoani. Minun on paha olla edelleen tapahtuneen seurauksena. Onko mitään enään tehtävissä? On meillä kuitenkin yhteisiä juttuja kuten kahviloissa ja syömässä käyntejä. Mutta jokin puuttuu.

Petetty mies 42 v.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Toivottavasti osaan antaa sinulle joitakin uusia näkökulmia tilanteeseesi.

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi nimimerkkisi valintaan. Se kertoo kysymyksesi sisällöstä, mutta jäin miettimään, kuvastaako se myös identiteettiäsi tällä hetkellä. Se, että oma puoliso pettää, on aina iso juttu ja kirpaisee varmasti jokaista, mutta kirjeestäsi tulee sellainen olo kuin aika olisi pysähtynyt silloin 1,5 v sitten. Oma mielesi ei ikään kuin pääse eteenpäin vaan pyörittää edelleen samoja kysymyksiä kuin heti silloin pettämisen tultua ilmi.

Kuulostaa hyvältä parisuhteenne kannalta, että vaimosi on osoittanut katumusta ja ilmeisesti pyytänyt sitä anteeksi. Se, että hän on ollut pettynyt itseensä ja masentunut, kertoo, että pettäminen on vastoin hänen arvojaan. Hän on varmasti kärsinyt teostaan paljon ja maksanut kalliit oppirahat kokemuksestaan. Ja mikä tärkeintä, hän on halunnut jatkaa sinun kanssasi ja näin ollen valinnut sinut uudelleen. Se on aina upea juttu.

Luottamus on iso teema, joka luonnollisesti nousee aina tapetille pettämisen jälkeen. Luottamus on kuin lasiesine, joka särkyy herkästi, yksikin kunnon kolaus riittää. Sen kokoonliimaaminen taas on hankalampaa ja hidasta hommaa. Parisuhteessa se kuitenkin on mahdollista. Tuskin mikään suhde selviää niin, ettei jompikumpi (tai molemmat) joskus jotain virhettä tekisi. Tärkeää on tietysti myöntää, että on toiminut väärin puolisoaan kohtaan, olla pahoillaan ja katua sitä.

Luottamuksen palautumisessa molemmilla puolisoilla on oma osuutensa. Sen, joka on teollaan luottamuksen rikkonut, tulee katumuksen lisäksi jatkossa kaikin keinoin pyrkiä olemaan luotettava ja toisen luottamuksen arvoinen. Se näkyy nimenomaan tekemisissä ja tekemättä jättämisissä. Sanat ja lupaukset ovat tyhjiä ilman konkretiaa. Tähän tarvitaan myös aikaa ja kestävyyttä.

Petetyllä osapuolella on myös oma osuutensa luottamuksen jälleenrakennustalkoissa. Hänen tehtävänsä on ensiksikin päättää, haluaako olla niissä mukana, onko valmis pyrkimään anteeksiantoon ja suhteen korjaamiseen. Näkeekö hän suhteella vielä tulevaisuutta, haluaako jatkaa yhdessä? Tässä kohdin hän joutuu valitsemaan suuntansa: ero vai yhdessä yrittäminen. Kun hän on päättänyt haluavansa jatkaa suhteessa, hänen tehtävänsä on yrittää luottaa. Jos vain toinen tekee kaikkensa tilanteen korjaamiseksi ja toinen vetää jatkuvasti mattoa hänen altaan epäilemällä ja osoittamalla epäluottamusta, ennuste ei ole kovin hyvä. Niin tässä kuin muissakin kohdin parisuhde on kahden kauppa. Yksin kukaan ei voi sitä ylläpitää eikä pelastaa.
Kerroit, että sinun on vaikeaa antaa anteeksi vaimollesi. Se onkin joskus pitkä prosessi. Tärkeä kysymys siinä on, haluatko antaa anteeksi. Voisit miettiä, mikä vaimosi teossa oli pahinta. Mikä siinä loukkasi sinua kaikkein eniten? Voi olla, että sitä pohtimalla pääsisit kiinni johonkin tärkeään. Kerrot, että sinun on edelleen puolentoista vuoden jälkeen paha olla ja mietit asiaa päivittäin. On mahdollista, että vaimosi pettäminen on osunut johonkin erityiseen kohtaan sinussa ja sinun elämäntarinassasi. Voi olla, että tämä tapahtuma on nostanut ainakin tunnetasolla pintaan jotain kipeää. Onko omassa historiassasi tapahtynyt kenties jotain samankaltaista joskus? Onko joku muukin, johon olet luottanut, pettänyt luottamuksesi?

Mietin jostain syystä myös sitä, että onko mahdollista, että syyllistät jotenkin itseäsi tapahtuneesta ja rankaiset itseäsi muistelemalla sitä jatkuvasti, antamatta itsellesi lupaa unohtaa. Jos tunnistat tällaista, voisitko antaa jo itsellesi anteeksi? Kukaan meistä ei ole täydellinen ihminen eikä puoliso. Kaikki teemme virheitä ja tyhmyyksiä joskus, vaikka haluaisimmekin olla hyviä. Toivoisin sinulle armollisuutta sekä vaimoasi että itseäsi kohtaan. Hän on jo valinnut sinut uudelleen. Mikäli rakastat häntä edelleen, valitse sinäkin hänet ja anna teille mahdollisuus olla onnellisia yhdessä.

Mikäli omat pohdinnat ja yhteiset keskustelut eivät tunnu vievän tarpeeksi eteenpäin, kannattaa käyttää hyödyksi ammattilaisen apu. Hyviä parisuhdeterapeutteja löytyy [url=www.evl.fi/perheneuvonta]kirkon perheasiain neuvottelukeskuksista[/url] tai Suomen pariterapiayhdistyksen kautta.

Toivon mieleesi vapautta ja sydämeesi rakkautta.

Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen ihastunut työkaveriini joka oli ennen esimieheni mutta ei ole enää. En tiedä pitäisikö antaa ihastukselleni tilaa tai siis miettiä asiaa vai yrittää unohtaa asia? Itse olen naimisissa (minulla pieni poika) ja niin siinä on vain käynyt että olen jollain ihastunut tai haluaisin päästä tästä "tunteesta" eroon jotta tämä ei vaikuttaisi käyttäytymiseeni läheistä työkaveriani kohtaan. Tämä henkilö on itseasiassa johtotason henkilö ja en tiedä olenko ihastunut vain hänen asemaansa vai persoonaan.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kysymyksesi aihepiiri, työkaveriin ihastuminen, koskee aika monia ihmisiä. Vietämme työpaikoilla ison osan vuorokaudestamme. Olemme tekemisissä työkaverimme kanssa päivittäin jopa enemmän kuin puolisomme kanssa. Meillä on yhteisiä projekteja, tavoitteita, onnistumisia tai tukeutumista toisiimme työhön liittyvissä asioissa. Työssä meistä näkyy vähän tai joskus paljonkin erilainen puoli kuin kotioloissa ja läheisimmissä ihmissuhteissa. Ei siis ole ihme, että työpaikoilla syntyy paljon ihastumisia. Osa niistä jää vain ohimeneviksi ihastumisiksi. Osa johtaa suhteisiin - romansseihin, parisuhteisiin, avioliittoihin. Osa johtaa pettämissuhteisiin sekä huonoimmillaan valtaviin parisuhdekriiseihin ja tragedioihin.

Erityinen riski työpaikkasuhteen syntymiselle on jos työkaverit alkavat työn sisältöjen lisäksi jakamaan toisilleen henkilökohtaiseen elämäänsä liittyviä asioita ja huolenaiheita. Jos samanaikaisesti kotona, omassa parisuhteessa, tämä jakaminen on jostain syystä lakannut ja tunneyhteys heikentynyt, niin riski suhteelle kasvaa.

Pohdit viestissäsi ihastumistasi työkaveriisi. Kuulostaa sitä, että et oikein itsekään tiedä mitä ihastuksesi pohjimmiltaan on ja mitä toivoisit tapahtuvan. Mainitset, kuin ohimennen, että olet naimisissa ja pienen pojan isä. Lopuksi ikään kuin kehotat itseäsi unohtamaan ihastuksen ja keskittymään parisuhteeseesi. Tartun tuohon viimeiseen, sillä huomasin viestiäsi lukiessani miettivän parisuhdettasi ja sitä, millainen se mahtaa olla. Miten sinä sen tällä hetkellä koet? Oletko parisuhteessasi onnellinen? Kaipaatko jotain, joka ei tällä hetkellä parisuhteessasi toteudu? Minkälainen yhteys sinulla on vaimoosi? Miten olet kokenut lapsen syntymisen? Onko se vaikuttanut suhteeseenne? Miten? Mitä mielikuvissasi tämä ihastumisen kohde sinulle antaisi?

Meillä ihmisillä on valtava tarve yhteyteen. Joskus, esimerkiksi lapsen syntymisen myötä, saattaa käydä niin, että parisuhdeyhteys puolisoiden välillä alkaa heiketä. Lapsi tulee puolisoiden väliin ja alamme kaivata toisiamme. Joskus miehet kokevat jäävänsä sivuun lapsen ja äidin välisestä tunnesuhteesta. He eivät aina osaa kommunikoida tätä kaipausta yhteyteen puolisolleen, vaan pitävät sen sisällään. Tällaisessa tilanteessa olemme kovin alttiina ihastumisille. Ehdottaisin, että lähestyisit ihastumiskysymystä tästä näkökulmasta. Pohtisit sitä, mikä on se tila ja tarve mitä ihastuminen mahdollisesti täyttää.

Olisiko mahdollista, että lähestyisit vaimoasi yhteydenetsimismielessä? Kysyisit, mitä hänelle kuuluu. Sanoisit, että olet miettinyt teiltä ja sitä mitä teille parina kuuluu. Kertoisit, että ikävöit häntä. Kertoisit mitä sinä kaipaat ja kysyisit häneltä samaa.

Tällaisia asioita viestisi toi mieleeni. Toivotan sinulle hyvää jatkoa!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Elämäni on ulkoapäin katsottuna kunnossa, välillä jopa kadehdittavaakin.

VASTAUS: Kerrot, että elämäsi avomiehesi kanssa on ulkoapäin katsottuna kunnossa. Kuitenkin viestistäsi luen, että pinnan alla on puhumattomia, kesken jääneitä, epäselviä asioita, jotka tuovat epävarmuutta ja turvattomuutta suhteeseenne.

Kerrot, että miehesi petti sinua ja että kävitte tämän jälkeen parisuhdeneuvojalla. Tuliko teille tuolloin ymmärrystä siihen, mitä tapahtui ja miksi? Koitko, että miehesi oli aidosti pahoillaan tapahtuneesta ja ymmärsi uskottomuuden merkityksen sinulle? Miten hän koki tapahtuneen? Millaista teidän yhteinen elämänne ja parisuhteenne on ollut ennen tapahtumaa ja tapahtuneen jälkeen? Kerrot, että olet luonteeltasi hieman mustasukkainen. Mustasukkaisuus liittyy usein epävarmuuden ja turvattomuuden tunteisiin. Kun tällaisessa tilanteessa tapahtuu uskottomuutta, niin se osuu suoraan pelkoihimme. Voinko luottaa? Riitänkö? Kelpaanko? Olenko sinulle tärkein? Jos pari ei löydä yhteistä ymmärrystä tapahtuneelle, ja sen jälkeen korjaavaa, hoitavaa vuorovaikutusta, uskottomuus aiheuttaa parisuhteeseen haavan jota pelkästään aika ei paranna. Kysyt miksi et saa pettämistä mielestäsi. Kuulostaa sitä, että järjen tasolla haluaisit päästä tapahtuneen yli, mutta tunteesi ovat eri mieltä. Tunteet viestittävät edelleen sinulle turvattomuutta. Vasta kun koet olevasi turvassa suhteessasi, tunteesi tapahtuneeseen voivat vähitellen rauhoittua.

Sanot, että haluaisit vielä keskustella asiasta miehesi kanssa. Oletko yrittänyt puhua hänelle? Miten hän suhtautuu? Mitä haluaisit hänelle sanoa tai häneltä kysyä? Voisiko olla hyödyllistä, että kirjoittaisit itsellesi ylös näitä mielessäsi olevia asioita? Tällöin on usein helpompi rauhallisesti tuoda esille ajatuksiaan ja tunteitaan ja toisen on helpompi ottaa niitä vastaan. Joskus pari on yrittänyt keskustella uskottomuudesta, jopa niin, että asia nousee koko ajan esille ja aiheuttaa riitoja. Siksi olisi tärkeää, että asiasta päästäisiin puhumaan uudella tavalla eikä kerta toisensa jälkeen samoja asioita toistellen. Jos keskustelu ei onnistu, voi myös kirjoittaa puolisolleen kirjeen.

Viestisi lopussa on kaksi isoa, yhteisiin unelmiin ja tulevaisuuteen liittyvää kysymystä. Haluaako mies oikeasti lapsen? Miksi hän on vielä kanssasi? Oletko uskaltanut kysyä häneltä näitä asioita? Kuulostaa siltä, että suhteenne kaipaa perusteellista keskustelua kummankin unelmista, toiveista ja yhteisisistä päämääristä ja tulevaisuudesta. Oletko itse miettinyt näitä asioita omalta kohdaltasi muiltakin osin kuin lapsen saamisen kannalta? Tällaiset keskustelut jäävät helposti käymättä, erityisesti jos suhteeseen liittyy epävarmuutta. Joskus näet on niin, että kummankin ajatukset tulevaisuudesta ovat niin erilaisia, että pari joutuu sen kysymyksen äärelle, että onko yhteinen tulevaisuus mahdollinen.

Toivotan sinulle rohkeutta tämän asian selittämiseksi.
Perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen ollut mieheni kanssa naimisissa yli kymmenen vuotta. Meillä on alaikäisiä lapsia. Taloudelliset asiat ovat paremmin kuin hyvin. Mieheni on työnsä vuoksi paljon pois kotoa ja kotityöt ja lastenhoito ovat kaatuneet minun niskoilleni ajan saatossa, vaikka kotirouva en olekaan. Viime ajat ovat olleet hankalia, olen ollut väsynyt. Elämä on viime vuodet mennyt niin, että olen käytännössä elänyt lasten kanssa omassa kuplassani, tehnyt ansiotyöni ja hoitanut kodin. Mies on mennyt omia reissujaan. Olin usein pahoillani, että mieheni ei työpoissaolojensa lisäksi koskaan suunnitellut, mitä voisimme perheenä tai pariskuntana tehdä yhdessä. Olemme molemmat olleet tyytymättömiä, koska aina ei ole ollut näin ankeaa. Mieheni valitti, ettei saa seksiä tarpeeksi. Usein vaan olin niin väsynyt ja mies oli joskus minulle ilkeäkin, ei tehnyt yhtään mieli. En kokenut olevani tippaakaan rakastettu.

VASTAUS: Hyvä petetty. Kirjeestäsi päätellen elätte monella tavalla raskasta elämänvaihetta. Perhe- ja työelämä on imenyt teistä kaiken ylimääräisen. Kerrot, että jo pidemmän aikaa olette molemmat kokeneet tyytymättömyyttä tilanteeseen. Tunteet ovat olleet kuin kuolleet, ei hellyyttä, ei seksiä, vain loukkaavia sanoja. Itse olet pohtinut ulospääsyä mm. miettimällä ulkopuolista suhdetta. Ratkaisit sen niin, ettet kuitenkaan halunnut pettää miestäsi. Miehesi sen sijaan ratkaisi toisin – ja petti sinua.

Pettäminen sai luonnollisesti sinussa aikaan tunnemylläkän. Kerrot, että miltei samalla vimmalla kuin välillä purat raivoasi ilmaiset välittämistäsi ja tämä tunne on molemminpuolinen: olette kuin uudelleen rakastuneita. Pettymys, pelko ja hellät tunteet vuorottelevat. Pettymys siitä, että toinen ei ollutkaan luottamukseni arvoinen. Pelko toisen menettämisestä, ja samalla kaikesta siitä, mitä olette yhdessä rakentaneet. Toisaalta nyt näet kirkkain silmin myös sen, mitä olet viime vuodet kaivannut: rakastavaa ja välittävää miestä.

Ei ole ihme, että mieli masentuu: on vaikea käsittää, miten voi niin syvästi vihata ja rakastaa samaa ihmistä. Siksi mieli suojautuu työntämällä nämä ristiriitaiset tunteet kauemmaksi. Jäljelle jää vain epämääräinen möykky ja ahdistus. Onko tämä siis merkki siitä, että emme sovi toisillemme, olisiko parempi jatkaa eri teitä? Eihän tällaisia tunteita kukaan pysty loputtomasti sietämään.

Tulemme nyt siihen, mitä rakkaudessa on usein niin vaikea ymmärtää. Onko rakkaus vain hyviä ja helliä tunteita? Vai kuuluuko siihen myös täysin vastakkaisia mielialoja: vihaa, mustasukkaisuutta, kateutta, pelkoa ja muita hankalia tunnetiloja? Onko se siis rakkautta, että vihaan ja tunnen syvää kiintymystä toista kohtaan samanaikaisesti?

Yksi parisuhteen kriisikohtia on se, kun huomaa, ettei toinen olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa, joksi hänet on kuvitellut. Silloin joutuu pohtimaan, siedänkö itsessäni sen ristiriidan, ettei toinen ole täydellinen – sen enempää kuin minä itsekään. Voinko siis ”rakastaa renttua” - toisessa ja itsessäni?

Pariterapia auttaa teitä käsittelemään kriisiä ja kuuntelemaan itseänne ja toisianne. Uskottomuudesta voi selvitä – se vain vie aikaa ja voimia. Ja sille kannattaa antaa aikaa. Jos pääsette kriisin yli ja päätätte jatkaa yhdessä, suhteenne on realistisemmalla pohjalla – ja rakkaus entistä syvempää. Tämä on monen parin kokemus uskottomuuskriisin jälkeen.

Antoisaa pariterapiamatkaa!

Perheneuvoja Pirkko

KYSYMYS: Eli nyt kaivattaisiin neuvoja, apuja, mielipiteitä ja vähän muidenkin kokemuksia pettämiseen liittyen. Oma tilanne on siis tämä:

VASTAUS: Kiitos postistasi. Kirjoitit pitkän kirjeen. Jäin ensin miettimään, että mitä tarkkaan ottaen kysyt. Palasin sitten postisi alkuun ja huomasin, että pyydät mielipiteitä, neuvoja ja apuja. Myöhemmin kirjoitat, että et nyt tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisit. Jotakin jäsennystä ja selkeyttä siis tunnut kaipaavan.

Pettämisellä tarkoitetaan eri suhteissa vähän eri asioita. Toisia ihmisiä loukkaa eniten, jos kumppani on harrastanut seksiä sivusuhteessaan. Toiset taas kokevat yhtä loukkaavana henkisen pettämisen, jossa aletaan jakamaan omat tunteet, kivut ja puolisoa koskevat ajatukset salaa kolmannen ihmisen kanssa.

Monet parit yrittävät selvittää pettämisen jälkeen parisuhteen tilaa ja tulevaisuutta. Harvoin suhde päättyy saman tien. Toiset parit pääsevät sivusuhteista yli, toisille se on hyvin vaikeaa. Teidänkin suhteessa on välillä jo erottu ja nyt yritätte ilmeisesti taas löytää paremman yhteyden.

Kumppanillasi on takana kuuden vuoden suhde. Tämä voi olla yksi asia, joka vaikuttaa. Teidän kahden suhde on kestänyt vasta vajaan vuoden, kun nämä ongelmat alkoivat. Laskin teidän kaikkien ikiä myös niin, että kumppanisi on ollut noin 16 vuotias teini-ikäinen ja mies parikymppinen, kun näiden kahden suhde kuusi vuotta sitten alkoi. Nyt teidän molempien tunteisiin vaikuttaa tietysti se, että kumppanisi palasi entiseen suhteeseensa, joka kesti noin kauan ja jonka hän aloitti nuorena. Kumppanisi ei ehkä ole päässyt edellisestä suhteesta irti ennen kuin jo aloitti kanssasi uuden suhteen.

Näet kumppanisi ja hänen entisen miehen sivusuhteen enemmän miehen aiheuttamana. Lopussa, kun kuvaat miestä, hänessä ei ole oikeastaan mitään kelvollista puolta. Kuvaat kumppaniasi jotenkin niin, että hän kyllä on vähän vastuussa tapahtuneesta, mutta mielestäsi mies on enemmän syyllinen. Jokin tämän ajatuksen takana on?

Kuitenkin nuo kaksi, (nyt jo aikuisempaa ihmistä) ovat molemmat vastuussa samalla tavalla tapahtuneesta. Kumppanisi olisi monessa vaiheessa voinut toimia toisin, jos olisi päättänyt toimia. Kirjoitan tästä siksi, että jos määrittelet toisen miehen enemmän syyliseksi tapahtuneeseen, tulet samalla määritelleeksi seurustelukumppanisi jotenkin tahdottomaksi ihmiseksi, joka on toisen johdateltavissa. Näkeekö hän itsensä näin? Vai haluaisiko hän, että hänen päätöksiään pidetään yhtä merkittävänä, kuin miehen päätöksiä. Toisaalta hän tuntuu sinulle selittävänkin asiaa niin, että tapahtumat vain jotenkin etenivät tähän suuntaan.
Tuli myös mieleeni, että vaikuttaako edellisen miehen lapsi jotenkin kumppanisi tunteisiin? Ehtikö heille syntyä kuuden vuoden aikana lämmin side? Jos syntyi, ei sekään ihmissuhde katkea aivan helposti.

Nyt on oleellista puhua riittävästi tapahtuneesta. Tähän ei ole mitään tarkkaa määrää olemassa. Usein petetty osapuoli haluaa kuulla tapahtuneesta enemmän, kuin toinen on valmis kertomaan. On aika tavallista, että osapuoli, joka tuntee tehneensä väärin halua suojata itseään syyllisyyden tunteilta. Ei se ole aina kovin helppoa tunnustaa toiselle omia tekojaan. Teillä on tässä asiassa yhteistä historiaa. Kirjoitat, että kumppanisi on kokenut suhteessanne, että syyllistät häntä, kun hän tekee virheen.

Lopulta kumppanisi on kuitenkin nyt kertonut mitä on tapahtunut. Kuulostaa, että hän on yrittänyt ottaa vastuuta tapahtuneesta. Siitä et kirjoita onko hän pyytänyt anteeksi ja mitä se sinulta vaatisi, että voisit antaa. Anteeksi pyytäminen ja antaminen eivät kumpikaan ole kovin helppoja asioita. Ennen niitä pitää asia käsitellä ja puhua muustakin suhteeseenne liittyvästä, kuin tästä sivusuhteesta.

Tässä on yksi hankaluus. Usein ajatellaan, että parisuhteen tapahtumilla on syy-seuraus suhteita. Kun toinen toimii jotenkin, siihen on toinen antanut jonkin aiheen. Sivusuhteesta on kuitenkin vastuussa yksin hän, joka on pettänyt. Hän olisi voinut toimia toisinkin. Silti tällaisen kriisin kautta on joskus mahdollista päästä puhumaan syvemmin suhteen tilasta ja sen vastavuoroisuudesta. Teidän suhde on todella vielä nuori suhde ja alusta asti siinä on nyt ollut tämmöisiä ongelmia. Mistä kaikesta on todella kysymys? Onko kumppanisi aidosti yhä kiinnostunut edellisestä kumppanista vai onko hän päättämätön vai surullinen jostakin asiasta tässä uudessa suhteesta, jonka kanssasi alkoi?

Pääsettekö puhumaan toinen toisellenne vähän uudelle tavalla? Tavalla, jossa toista ei valmiiksi määritellä kielteisesti. Nyt ajattelet, että kumppanisi on läheisriippuvainen, tahdoton, epävarma ja muiden vietävissä? Näet häntä nyt pettymystesi keskellä tällaisten silmälasien läpi. Mitä jos kysyt avoimemmin toiselta hänen ajatuksistaan, tarpeistaan ja toiveistaan. Miten hän nyt toivoisi, että tässä kriisissä edetään? Voiko vaikkapa olla tällaisia kysymyksiä: Mitä ajattelet…? Kerro lisää siitä mitä nyt kaipaat..? Auta minua ymmärtämään…? Haluaisin kuulla sinulta…?

Kysyn siis näkeekö kumppanisi itsensä aivan samoin, kuin sinä vai kokeeko sinun näkevän hänessä jotakin, mitä ei itse itsessään näe? Joskus omat määritelmät muuttuvat pysyväksi ja ainoaksi totuudeksi ja kumppanin on silloin hankalaa olla oma itsensä.

Teillä kahdella tuntuu olevan paljon yhteisiä unelmia. On lapsihaaveita ja muita isoja haaveita. Yksi tapa voisi olla pohtia aika arkisesti mitä teette saavuttaaksenne tuon yhteisen tulevaisuuden. Jos kirjoittaisit kahden vuoden kuluttua tästä kaikesta ja olisitte kulkeneet unelmien suuntaan ja olisi helpompi hengittää, mitä olisi tapahtunut? Tätä pitää kysyä teiltä molemmilta. Kummaltakin voi olla erilaisia vastauksia ja molempien pitäisi kuulla toista.

Hyvää kevättä!
Perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olemme tuore aviopari ja suhteemme on kariutunut. Meillä on kokoajan riitaa jostain, eikä kumpikaan näe juurikaan omia kavereitaan. Molemmat ovat työttömänä, joten istumme päivät kahdestaan kotona. Mies jäi muutama kuukausi häiden jälkeen kiinni pettämisestä ja tämän jälkeen on vaimo harkinnut omaa asuntoa ja avioeroa. Oman asunnon saamista hankaloittaa kuitenkin luottotietojen menetys. Kumpikaan ei juuri tiedä mitä haluaa, haluaako yrittää vielä ja mennä terapiaan vai lähteä omilleen? Vaimolla on todettu masennus vuosia sitten ja tämä pahentaa asioita kuten päivittäistä riitelyä

_____________________________________________________________________________________

Ota Suhdeklinikka seurantaan Facebookissa!
_____________________________________________________________________________________

VASTAUS: Hyvä aviopari. Kiitos viestistänne! Kirjoitatte tuoreesta avioliitostanne, joka on kariutunut. Viestistänne tulee esille, miten moni asia on vaikuttanut avioliittonne vaikeuksiin. Näitä ovat esimerkiksi riitely, ajan puuttuminen kaverisuhteista, työttömyys, uskottomuus ja masennus. Olette harkinneet avioeroa, mutta luottotietojen menetys hankaloittaa oman asunnon saamista. Viestinne perusteella on vaikea sanoa, mikä kaikki on vaikuttanut mihinkin.

Vaikuttaa siltä, että olette joutuneet ikään kuin noidankehään, jossa monet ongelmat ruokkivat toisiaan. Ehkä juuri tästä syystä ette myöskään itse tiedä, mitä haluaisitte. Rohkaisen teitä hakemaan ulkopuolista apua ongelmiinne esimerkiksi oman lähialueenne seurakunnasta tai perheasianneuvottelukeskuksesta. Ulkopuolisen auttajan näkökulma voisi auttaa teitä ulos noidankehästä.

Mikään kirjoittamistanne ongelmista ei mielestäni ole kuitenkaan ylitsepääsemätön. Päinvastoin. Se, että olette lähteneet etsimään apua suhdeklinikan työntekijöiltä kertoo mielestäni vähintäänkin orastavasta toivosta. Elämänkaaren eri vaiheissa olevat avioparit ovat löytäneet ratkaisuja ongelmiinsa ratkaisemalla ongelman kerrallaan. Haastan teitä pohtimaan, mihin haasteeseen tarttuisitte ensin?

Hyvää kevättä toivottaen
Perheneuvoja Joona