KYSYMYS: Tapasin vuonna 99 miehen ja meistä tuli heti lähes erottomattomat ja vuonna seurustelimme sitten. ja tänään kääntyi sitten kääntyi kelkka ja ja tuo mies sanoi puhelimessa että menen rakastelemaan toista naista ja se sattui syvälle sisimpääni.
VASTAUS: Kirjoituksesi on kovin lyhyt eikä siinä oikeastaan kysytä mitään. Vastaan kuitenkin sen herättämiä ajatuksia kertoen. Olet tavannut miehen vuonna 1999 eli 17 vuotta sitten. Kerrot, että teistä tuli erottamattomat ja aloitte seurustella. Kirjoituksesta ei käy ilmi oletteko kenties asuneet yhdessä ja onko teillä lapsia. Kirjoittaessasi olet juuri saanut kuulla mieheltäsi, että hän aikoo mennä rakastelemaan toista naista. Kerrot, että se sattui syvälle sisimpääsi. Eikä ihme! Olet varmaan shokissa yllättävästä puhelusta.
Luottamuksen pettäminen on niitä eniten satuttavampia asioita parisuhteessa. Se, että hän kertoi sinulle asian puhelimessa, herättää mietteitä. Toisaalta voisi ajatella, että hän ainakin rehellisesti kertoi mitä aikoo tehdä. Toisaalta asian ilmoittaminen tuolla tavalla tuntuu kovin julmalta. Mietin oliko se hänen tapansa lopettaa suhteenne. Joka tapauksessa toivon, että pystytte vielä selvittämään asiaa. Olisi kovin surullista, jos pitkä suhteenne päättyisi tällaiseen eroilmoitukseen (jos se oli eroilmoitus).
Tässä tilanteessa on tärkeää, että sinulla on läheisiä ja ystäviä tukenasi! Myös ammattiauttajaan on hyvä ottaa yhteyttä, jos läheisten tuki tuntuu riittämättömältä. Jos jatkat yhdessä miehesi kanssa, hyötyisitte varmasti pariterapiasta. Yksilöllistä tukea ja tukea parisuhteeseen löydät esim. paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskuksesta.
KYSYMYS: Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi vuotta. Asumme yhdessä. Suhteessamme on alusta asti ollut tiettyjä ongelmia. Mies ei kykene puhumaan tunteistaan, tai mistään. Esitän samat kysymykset yhä uudelleen saamatta koskaan vastauksia. Haluaisin alkaa miettimään jo vakavasti perheen perustamista, ja olen useasti sanonut, etten näe järkeä tuhlata molempien aikaa, jos lapset eivät hänen suunnitelmiinsa kuulu. Edes näin esitettyyn kysymykseen vastaukseksi en saa kuin välttelevää "katsotaan nyt" -mutinaa.
Varsinkin suhteen alkuaikoina riitelimme paljon. Heti vaikean aiheen noustua esiin mies vetäytyy eikä reagoi minuun enää ollenkaan. Muutenkin puhuminen on hänelle varsin hankalaa, kahden keskisinä hetkinämme jäämme usein hiljaisuuteen. Minä olen melko ulospäinsuuntautunut ja temperamenttinen pälpättäjä. Siksi tällainen sulkeutuneisuus hämmentää ja suoraan sanottuna raivostuttaa minua.
Suhteessamme ei ole koskaan ollut minua tyydyttävää määrää seksiä. Jossain välissä lakkasin ruinaamasta, ja suhteen koettua muutamia isoja riitoja ja vaihdettuani ehkäisypilleri-merkkiä, huomasin, etten enää edes halua.
Olen jo useamman vuoden tuntenut miehen, jonka kanssa meillä on ollut jonkinlaista kipinää. Olen jättänyt sen huomiotta, sillä olemme molemmat aina seurustelleet. Olen pitänyt häntä myös naistenmiehenä, koska hän on tehnyt ajoittain varattuna jonkinlaisia aloitteita minua kohtaan. Me pystymme kuitenkin juttelemaan kaikesta, olemme melko samanlaisia ihmisiä ja pidämme samoja asioita tärkeänä. Olemme pitäneet yhteyttä kaiken tämän ajan, ja hänestä on tullut minulle tärkeä.
Meidän molempien suhteet ovat väljähtyneet, hän varsinkin haluaa omasta suhteestaan pois. Yhteydenpitomme on alkanut sisältää lupauksia ja haaveita yhdessäolosta. Emme voi tietenkään tehdä mitään, koska olemme edelleen kumpikin parisuhteessa.
Haluaisin lähteä ja kokeilla, olisiko tässä elämäni mies. En kuitenkaan tiedä, haluanko luopua hyvästä miehestä, joka rakastaa minua. Suhteesta, jossa voisin elää loppuelämäni luottaen, että toinen ei häviä mihinkään. Pelkään ottaa riskiä, mutta vielä enemmän pelkään loukata miestä, jonka kanssa seurustelen nyt.
Olen ajatellut tämän olevan vain vaikea vaihe suhteessa, mutta en usko toimintatapojemme ja luonteidemme muuttuvan. Siksi en myöskään ole varma, että tilanne paranisi.
Tiedän, että teen väärin tasoittelemalla itselleni tulevaisuutta ollessani suhteessa, mutta en pysty vielä lähtemäänkään. Myöskin tämä toinen mies epäilyttää, olisiko hän rinnallani loppuun saakka, kun nytkin salaa toimii samoin kuin minäkin. Onko vika minussa, enkö osaa "tyytyä" "pelkkään" rakkauteen, etsinkö vain rakastumisen tunnetta uudelleen ja uudelleen. Omat suhteeni eivät ole tätä vaihetta pidemmälle kestäneet, molemmilla miehillä on takanaan pitkiä suhteita.
En tiedä, mitä tehdä.
Ahdistunut, 25
VASTAUS: Kirjoitat kaksivuotisesta seurustelusuhteestasi. Asutte yhdessä poikaystäväsi kanssa. Sinua ahdistaa kuitenkin ymmärrettävästi moni asia suhteessanne: puhumattomuus, tulevaisuuden suunnitelmien avoimuus ja esimerkiksi läheisyyden puute. Kirjoitat yrittäneesi ratkaista kysymyksiä keskustelemalla poikaystäväsi kanssa, mitä pidän arvokkaana. Olet joutunut kuitenkin pettymään, koska puhuminen on miehellesi vaikeaa. Et kirjoita tarkemmin siitä, miksi puhuminen on vaikeaa pokaystävällesi. Mietin näkyykö sama vaikeus myös hänen muissa ihmissuhteissaan, vai liittykö se ennemminkin teidän väliseen suhteeseen? Kokemukseni mukaan puhumattomuuden taustalla parisuhteissa on usein pelkoja ja häpeän tunteita, mikä tekee puhumattomuudesta ymmärrettävää. Monet tunteistaan puhumattomat miehet, mutta myös naiset kantavat mukaan haavoittavia kokemuksia. He ovat kenties yrittäneet puhua tunteistaan, mutta eivät ole syystä tai toisesta tulleet kuulluiksi ja vastaanotetuiksi. Kirjeesi saa minut miettimään, millaisia keskustelunne ovat olleet? Kirjoitat olevasi temperamenttinen ja miehesi on luonteeltaan hiljaisempi. Olisiko kohdallanne voinut käydä niin, että ette ole päässeet puhumaan ollenkaan syvemmistä tunteistanne – esimerkiksi miehesi tai sinun peloista? Aavistelen kirjeesi perustella, että olette saattaneet juuttua tuhoaviin keskusteluihin, mikä voisi näkyä esimerkiksi siten, että mitä voimakkaammin tuo esiin pettymystäsi puhumattomuudesta, sitä enemmän poikaystäväsi vetäytyy keskustelusta. Tuhoaville keskusteluille on tavallista, että ne ovat rytmiltään nopeita ja niihin sekoittuu monenlaisia asioita, kuten kinastelua arkiasioista. Usein vielä toinen kumppaneista on korostuneemmin kritisoiva, vaativa ja syyllistävä samalla kun toinen puolustautuu vetäytymällä. Juuttuminen tällaisiin keskusteluihin on turhauttavaa, minkä vuoksi joskus voi käydä myös niin, että kummatkaan eivät yritä enää keskustella, vaan katkaisevat keskusteluyhteyden kokonaan tai kääntyvät jonkun toisen puoleen. Kirjoitat, että sinulle on käynyt myös näin.
Olet löytänyt keskusteluyhteyden toisen miehen kanssa. Sinänsä kaipauksesi tulla kuulluksi omien asioidesi kanssa on ymmärrettävä. Toinen mies vastaakin osaan toiveistasi ja niihin asioihin, joihin olet tyytymätön seurustelusuhteessasi. Teillä on ollut toisen miehen kanssa jo muutaman vuoden jonkinlaista kipinää. Ymmärrän kirjeestäsi, että sinulla on ollut siis koko seurustelusuhteesi ajan ikään kuin kaksi miestä. Toisen kanssa olet seurustellut ja toisen kanssa keskustellut. Pohdit, olisitko onnellisempi tämän toisen miehen kanssa. Kysymykseen on vaikea vastata, koska emme voi tietää etukäteen tulevaisuudesta. Kirjoitat kuitenkin realistisesti, että suhteessasi kummankin miehen kanssa on paljon hyvää, mutta myös haasteita. Olet vakuuttunut, että seurustelukumppanisi rakastaa sinua ja olisi valmis sitoutumaan yhteiseen elämäänne. Tuntemasi miehen kanssa pystyt keskustelemaan.
Kysyt kirjeesi lopussa onko sinussa jotakin vikaa? Vastaan, että ei. Ymmärrän hyvin tarpeesi keskustella ja suunnitella tulevaisuutta. Suurimpana haasteena näen sen, että yrität ratkaista seurustelusuhteessa olevaa kysymystä jonkun toisen kautta. Pidän realistisena, että voisitte oppia keskustelemaan poikaystäväsi kanssa kumpaakin tyydyttävällä tavalla. Tarvisitte siihen kuitenkin apua. Rohkaisen teitä olemaan yhteydessä oman alueenne perheasianneuvottelukeskukseen ja varmaan ajan parineuvotteluun. Voisitte hyötyä keskusteluista, joissa ulkopuolinen keskustelukumppani auttaa teitä ymmärtämään keskusteluidenne taustalla olevia vaikeuksia. Luen kirjettäsi ennen kaikkea toiveikkaana: teillä on poikaystäväsi kanssa paljon mahdollisuuksia niin halutessanne.
KYSYMYS: Olen ihan hukassa itseni kanssa enkä tiedä kuinka jatkaa eteenpäin. Minulla on taustalla monen vuoden kärsimykset ja katkeruus, sillä minulla ei ole ollut rakastavaa kotia ja olen joutunut tekemään paljon sen eteen, että olen saanut huomiota. Minulla ei ole myöskään ollut onnea parisuhteissani vaan ne ovat ennen pitkään päätyneet eroon ja lähinnä sen takia, että olen ollut epävarma itseni suhteen ja olen ahdistunut suhteessa.
Tällä hetkellä mieltäni vaivaa eniten se kuinka annan itseni olla hyväksikäytetty, jotta olisi rakastettu olo? Kahden viimeisen vuoden sisällä olen ollut kolmesti "toinen nainen". Kaksi viimeistä miestä ovat olleet naimisissa ja perheellisiä. Suhteet ovat heränneet eloon yhteisten illanistujaisten päätteeksi, humalassa, ja kyseessä on aina ollut työkaveri ja työkaverin aloitteesta tapahtunut. Olen tuntenut jokaista näitä miestä kohtaan tiettyä kemiaa jo ennen tapahtumia ja olemme tulleet hyvin toimeen. Kyseessä on ollut minua n. 15vuotta vanhemmista miehistä. Salasuhteet kestivät noin 2 kuukautta ja ne loppuivat muuttooni ja toiseen työryhmään siirtymisen myötä. Tällä hetkellä minulla on vielä meneillään salasuhde työkaveriini ja tätä on kestänyt 1,5 kk. En tajua miksi annan itseni tehdä näin, sillä aikanaan vanhempani erosivat juuri toisen naisen takia ja tunsin suurta inhoa ja vihaa tätä naista kohtaan. Ja nyt olen itse käytännössä se sama hirveä ihminen! En hyväksy pettämistä, mutta yhden salasuhteen myötä pettänyt itsekin silloista kumppaniani. Sen jälkeen en ole pystynyt ajattelemaan muuta kuin näitä moraalittomia tekojani ja sitä mikä minut ajaa jatkuvasti etsimään miesten huomiota ja antamaan itsestäni täysin näille miehille. En osaa tyytyä yhteen.
Nykyiseen salasuhteeseen liittyy molemmin puoleisia tunteita, mutta mies on sanonut rakastavansa vaimoaan eikä halua tälle mitään pahaa. Mieltä painaa myös lapset ja yhteiset lainat, vaikka suhde on täysin onneton. Mies saa sitten minulta tarvitsemansa tyydytyksen ja pääsee hetkeksi pois arjen velvotteista. Minustakin tämä vaikutti hyvältä diililtä, sillä asun uudella paikkakunnalla eikä minulla ole täälle tuttuja. Miehen kanssa olen tuntenut itseni pidetyksi ja on ollut joku erityinen ja jolle jakaa salaisuuksia ja elää tätä yhteistä salailua. Kuitenkin minusta tuntuu, että annan enemmän kuin saan ja olen henkisesti ihan uupunut. Siinä hetkessä miehen kainalossa kaikki tuntuu hyvältä, mutta kun alan miettiä asioita en tajua miksi teen itselleni näin ja satutan vain itseäni entisestään. Itsearvostukseni on kadonnut ja alan jo tyytyä siihen ajatukseen, että olen ainainen kakkonen eikä minulle ole suotu onnea miesten kanssa. Pelkään jääväni yksin, vaikka viihdyn hyvin itsekseni.
Miehelle olen puhunut tuntemuksistani ja yrittänyt pitää pienempää profiilia. Mies kertoo kuinka haluaisi jatkaa ja saada minut vakuuttumaan, että tämä on hyvä juttu ja voimme mennä päivä kerralla minun ehdoilla. Minusta kuitenkin tuntuu, ettei mies ajattele asioita minun kannalta, sillä hän on myös tuonut esiin kuinka mustasukkainen on minusta työpaikalla muille miehille eikä pidä siitä, jos minulla olisi muita... Minun tulisi aina mukautua miehen aikatauluihin, kun hän ilmoittaa voivansa tulla käymään ja samalla valehtelee vaimolleen keksien syyn lähteä.
Minulla on joitain tunteita tätä miestä kohtaan tai ainakin se on se kemia välillämme. Mies kertoi myös tunteneensa välillämme tietyn kemian ja siten uskaltautui lähestyä minua. Tilannetta vaikeuttaa se, että näemme lähes päivittäin työpaikalla. En kuitenkaan voisi kuvitella seurustelevani tämän miehen kanssa. Minusta myös tuntuu, etten nauti tästä suhteesta yhtä paljon kuin mies ja välillä jopa on tuntunut vastenmieliseltä, mutta silti olen mukana ja elän siinä hetkessä ajatellen, että olen tärkeä ainakin hänelle tässä ja nyt.
Mikä minussa on vikana ja miksen saa vierelleni miestä, jonka kanssa oikeasti haluaisin olla ja saisin tuntea itseni rakastetuksi?
Eksynyt, 24
VASTAUS: Kiitos koskettavasta kirjoituksestasi! Tuntuu hyvältä, että olet miettinyt asioita näin paljon. Viimeiseen lauseeseesi tekee heti mieli sanoa, että sinussa ei ole mitään sellaista vikaa ettet voisi saada vierellesi miestä, jonka kanssa haluat olla ja jonka kanssa tunnet itsesi rakastetuksi!
Kirjoituksessasi on paljon ulottuvuuksia. Työpaikkasuhteet jo itsessään ovat jännityselementistään huolimatta usein stressaavia. Ne vievät osapuolten fokuksen työnteosta aivan muihin asioihin ja voivat vaikuttaa paljonkin yleiseen työilmapiiriin. Salasuhteeseen liittyvä mainitsemasi ”yhteisen salailun eläminen” vie kovasti energiaa teiltä molemmilta. Onnen hetket ovat lyhyitä, salaisten tapaamisten toteutus voi pahimmillaan tuntua pikaiselta syyllisyyden kyllästämältä hetkeltä. Kuten kuvasit, vapaa osapuoli mukautuu varatun osapuolen perheen aikatauluihin ja varattu osapuoli yrittää riittää kahdelle kumppanille ja lapsille siinä onnistumatta. Asetelma ei ole luonnollinen: suhteesta ei voi iloita avoimesti eikä esitellä kumppania ystäville ja läheisille.
Mieleeni tulee paljon kysymyksiä, joita voisin kasvotusten esittää. Mietin kiehtooko sinua jokin erityisesti 15 vuotta itseäsi vanhemmissa miehissä vai onko vain sattumaa, että heitä on ”tarjolla” työpaikoilla? Puhut huomionhakuisuudesta ja siitä, ettet osaa tyytyä yhteen kumppaniin. Miltä tämä miesten huomio sinusta tuntuu ja miksi sitä tarvitset? Mitä tarkoitat sillä, ettet osaa tyytyä yhteen? Mietin onko tasapainoisen suhteen mahdottomuudessa eli siinä, että miehet ovat varattuja, myös jotain turvallista? Ehkä jo alussa oletat suhteen kestävän vain lyhyen hetken eikä vaarana ole suhteen loppuminen syihin, joihin koit aikaisempien suhteittesi loppuneen? Ajattelet aikaisempien suhteittesi loppuneen epävarmuuteen itsestäsi ja ahdistuneisuuteesi suhteessa. Salasuhteen loppumisen syyksi kelpaa molemmille varatun kumppanin parisuhde.
Väkisinkin tulee mieleen 24 vuoden ikäsi huomioiden, että ehkä et ole vielä kohdannut sinulle sopivaa henkilöä. Ehkä et myöskään ole ollut valmis pitkään parisuhteeseen johtuen erinäisistä henkilöhistoriaan liittyvistä asioista. Kerrot, että sinulla on takana monen vuoden kärsimykset ja katkeruus siitä, että sinulla ei ole ollut rakastavaa kotia. Vanhempasi ovat eronneet isäsi salasuhteen vuoksi. Inhosit aikanaan isäsi toista naista ja nyt olet pettynyt itseesi päätyessäsi itse toiseksi naiseksi. Se, kuinka pystymme päästämään toisen ihmisen lähellemme ja turvautumaan toiseen ihmiseen parisuhteessa, kytkeytyy lapsuudessa kehittyneeseen kykyymme kiinnittyä muihin ihmisiin. Jotkut ihmiset ovat kiintymyssuhteeltaan esimerkiksi takertuvasti kiintyneitä ja toiset välttelevästi kiintyneitä. Sillä, millaiseksi toinen ihminen saa sinut tuntemaan itsesi, on merkitystä. Tarkoitan sillä pysyvämpää tilaa, kuin ihastumiseen liittyvää ”kemiaa”, joka vie ihmisiä yhteen. Joidenkin ihmisten kanssa on vain yksinkertaisesti hyvä ja helppo olla. Suhteessa voi tuntea itsensä hyväksytyksi, arvokkaaksi ja rakastetuksi omana itsenään. Vuorovaikutussuhteessa, jossa osapuolet pystyvät riittävästi tukeutumaan toiseen, mainitsemasi epävarmuuden ja ahdistuksen tunteet helpottuvat, mutta parisuhteen avulla pelkästään ei voi ”hoitaa itseään.” Ihminen on pääosin itse vastuullinen omasta hyvinvoinnistaan.
Tiedostat selvästi, että salasuhde varattuun mieheen enemmän hänen halustaan ei tee sinulle hyvää. Mies sanoo haluavansa jatkaa suhdetta päivä kerrallaan sinun ehdoillasi, mutta sinusta tuntuu, että hän ei ajattele asiaa sinun näkökulmastasi. Mustasukkaisuus sinusta työpaikalla kuulostaa toisaalta siltä, että hänellä on vahvoja tunteita sinua kohtaan, mutta toisaalta kovin omistushaluiselta tilanne huomioon ottaen. Mielestäni sinulla ei ole velvoitetta olla uskollinen varatulle työkaverillesi. Sinulla ei ole myöskään mitään velvollisuutta pitää häntä onnellisena olemalla suhteessa, jossa tunnet itsesi hyväksikäytetyksi. Lauseet, joissa sanot, ettet voisi kuvitella seurustelevasi tämän miehen kanssa ja että yhdessäolo tuntuu välillä jopa vastenmieliseltä, kertovat paljon. Kannattaa miettiä onko hyvä sitoutua suhteeseen, joka ehkä pienellä aikavälillä tuntuu tilanteeseen uudella paikkakunnalla sopivalta, mutta osaltaan estää myös mahdollisuuksia tavallisten suhteiden solmimiseen. Suhteen lopettaminen on varmasti aluksi hankalaa, koska kohtaatte työpaikalla, mutta hankalaa se on nytkin. Mitä kautta voisit tutustua työpaikan ulkopuolisiin ihmisiin? Mitä harrastusmahdollisuuksia siellä on? Onko sinulla ystäviä, joita voisit kutsua luoksesi ja lähteä yhdessä viettämään aikaa uudella paikkakunnallasi? Ystävän kanssa voisi samalla myös keskustella ihmissuhdeasioista.
Kerrot olevasi hukassa itsesi kanssa ja että itsearvostuksesi on kadonnut. Pohdit miksi annat itsesi olla hyväksikäytetty, jotta tuntisit itsesi rakastetuksi. Mietin oletko joskus ollut jonkun ammattiauttajan avun piirissä? Olet tai et, nyt olisi erittäin hedelmällinen hetki jatkaa pohdintojasi turvallisessa terapeuttisessa suhteessa! Ammattiauttajan kanssa sinulla on mahdollisuus työstää kokemiasi vaikeita asioita ja myös suunnata tulevaisuuteen. Parhaimmillaan opit arvostamaan ja rakastamaan itseäsi enemmän. Nämä asiat auttavat sinua onnistumaan myös tulevissa parisuhteissa. Voisit hakeutua esimerkiksi oman paikkakuntasi Perheasiain neuvottelukeskukseen saamaan apua tilanteeseesi.
Olet 24-vuotias ilmeisen viehättävä nainen, koska miehet työpaikalla tuntevat vetoa sinuun ja mukava, koska tulet toimeen ihmisten kanssa. Sinulla on koko elämä edessäsi! Ansaitset enemmän kuin lyhyitä onnen hetkiä varatun miehen kainalossa. Tulet tapaamaan mielenkiintoisia vapaita miehiä. Uskon, että löydät sen turvallisen kainalon, kun löydät tiesi pois eksyksistä, ”hukasta” sanojasi lainaten. Löytääksesi tien tarvitset nyt tukea, jota me kaikki ihmiset tarvitsemme hetkittäin elämämme poluilla.
Voimia hyvinvointiasi tukeviin ratkaisuihin ja kaikkea hyvää elämääsi toivoen
KYSYMYS: olemme olleet 33vuotta naimisissa 3 aikuista lasta pariviikkoa sitten selvisi että vaimoni on pettänyt. minä romahdin täysin luotin häneen 100%. nyt en tiedä miten saan asian pois mielestäni. olen minäkin loukannut vaimoani useita kertoja ,mut eritavalla ja pyytänyt anteeksi hölmöilyjäni ja vaimo on antanut anteeksi.mut nyt vaimo kun ei ole edes halunnut pyytää anteeksi eikä ilmeisesti kadukkaan vaikka minä olen itse mielessä miettinyt ,että mun on pakko antaa anteeksi ja unohtaa tämä,mut kun se vaan kaivaa sydäntä koko ajan.Minun hölmöilit oli kaljan kansa tissuttelu,mut enää en tissuttele. Muuten meillä on mennyt parisuhteessa ihanhyvin. Miten voisin saada itseni luottamaan vaimooni,kun sitä miettii että milloin on seuraava kerta.ite olen ollut luotettava 100%pettämisen suhteen mut kuten sanoin muuten olen pahottanut hänen mielen esim kännissäajamisesta josta olen kärsinyt virheeni joka ei toivottavasti toistu enää koskaan. lapset kyllä tietää nämä asiat ,vaimo suuttu kauheasti että menin kertomaan lapsille tästä,mut minun mielestä perheen jäsenten täytyy tietää nämä meidän ongelmat. lasten kansa meillä on välit ihan hyvät,mut kyllä lapset oli aika yllättyneitä (ei olis voineet uskoa koskaan) EN haluas erota tämän takia ,uskosin pystyväni antamaan anteeksi ,mut unohtamaan tuskin milloinkaan.
Seppo58
VASTAUS: Kerrot pitkästä avioliitostanne, johon on mahtunut monenlaista. Kuvaat avoimesti omia alkoholiin liittyneitä hölmöilyjäsi, jotka vaimosi on antanut anteeksi. Nyt kävi ilmi, että vaimosi on pettänyt, etkä tiedä, onko hän edes pahoillaan.
En tiedä, millaiset keskustelutavat teillä on ollut, mutta tässä olisi puhumisen paikka. Oliko tämä vaimollesi yhden illan juttu vai pitempi suhde? Onko hänellä tunteita tätä henkilöä kohtaan? Sanot, että teillä on sinun aiempaa tissutteluasi lukuun ottamatta mennyt liitossanne ihan hyvin. Vastaisikohan vaimosi samalla tavalla? Jos arvailemaan lähden, voisin kuvitella, että hänelle olisi jäänyt pitkässä suhteessanne pettymyksiä hampaankoloon. Joskus käy niin, että loukkaantumiset annetaan nopeasti anteeksi ja päätetään mennä eteenpäin vanhoja miettimättä. On tietysti hyvä, että ei jumituta kaivelemaan menneitä, mutta anteeksiantaminen tarvitsee usein seurakseen keskustelun siitä 1) mitä pääsi tapahtumaan 2) miltä se kummastakin tuntuu ja 3) miten tästä mennään eteenpäin. Sitä myötä loukkaantumisen ja pettymyksen tunteet hälvenevät ja puolisoiden on mahdollista ymmärtää toisiaan entistä paremmin.
Tässä kohdassa voisitte toimia vaikka niin, että istutte ihan rauhassa alas, ja kysyt vaimoltasi, mikä hänet johti pettämään. Ota hänen vastauksensa vastaan äläkä heti riennä kertomaan omaa näkökulmaasi, vaan kuuntele rauhassa ja yritä ymmärtää. Kysy sitäkin, millaiseksi vaimosi on kokenut teidän suhteenne. Puhukaa siitä, mikä teitä yhdistää, mikä on mukavaa, mikä toimii välillänne. Entä mitä haluaisitte parantaa suhteessanne? Näistä asioista pääsee parhaiten puhumaan pitämällä itsensä rauhallisena. Älkää syytelkö ja loukatko. Tarvittaessa voi ottaa aikalisän ja mennä viereiseen huoneeseen viilentymään, jos tunteet nousevat pintaan sellaisella tavalla, että suusta olisi tulossa sammakoita.
On selvää, että olet loukkaantunut ja vihainenkin. Ne ovat ymmärrettäviä tunteita ja niitä saa ilmaista. Jos kuitenkin haluat jatkaa yhdessä vaimosi kanssa, vihaan ei kannata takertua vaan pyrkiä kaiken keskellä myös ottamaan askeleita eteenpäin. Vihaan juuttuminen katkeroittasi sinut itsesi. Anteeksipyyntöä et ehkä saa vaatimalla, vaan se voi tulla osana keskustelua vaimollesi luontevalla tavalla.
Omien loukkaantumisen tunteittesi kanssa pääset eteenpäin keskustelemalla vaimosi kanssa, jotta ymmärtäisit tapahtunutta hänenkin kannaltaan, huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi, syömisestä, nukkumisesta ja siitä, että päiviisi sisältyy sellaista tekemistä, joka vaatii keskittymistä ja vie ajatuksesi muualle tästä jutusta. Jos mahdollista, puhu asiasta jonkun luotettavan ystävän kanssa. Lasten kanssa sinun ei ehkä kannata jatkaa keskustelua aiheesta. Vaikka he ovat aikuisia, he ovat teidän lapsianne, välittävät teistä ja haluavat pitää hyvät välit teihin molempiin. Voisitte sanoa heille, että te vanhemmat keskustelette tämän asian keskenänne, eikä heidän tarvitse huolehtia siitä enempää.
Alussa pettämismielikuvat ja järkytys pyörivät koko ajan sinulla mielessä, mutta vähitellen ne hälvenevät ja harventuvat. Aika ja asian selvittäminen auttavat pääsemään niistä irti. Et varmaan koskaan unohda tapahtunutta, mutta käsittelemisen ja anteeksiantamisen kautta sen muisto menettää voimaansa. Se asettuu yhdeksi tapahtumaksi elämässänne olematta useinkaan mielessä ja herättämättä voimakkaita tunteita. Vaikka nyt tuntuu todella pahalta, sinä et tule jäämään tällaiseen olotilaan. Sinä toivut kyllä!
Voimia ja avoimuutta teille molemmille! Päivi, perheneuvoja
KYSYMYS: Olen ongelmissa enkä löydä ja osaa tilanteesta ulospääsyä. Toivottavasti tuleva puolisoni oli viikonlopun töissä ja minä lapsien kanssa kotona. Olemme asuneet yhdessä kolme ja puoli vuotta. Avopuolisoni tuli maanantaina kotiin ja minä tietysti töissä. Kun tulin kotiin hän kysyi että kenen nämä ovat ja roikutti naisten housuja kädessään.
Tästä on nyt muutama kuukausi aikaa eikä minulla ole edelleenkään mitään käsitystä mistä kyseinen vaatekappale on tai kenen ne ovat.
En ole pettänyt puolisoani enkä todellakaan ole tuonut ketään kotiimme. Enkä näinollen pysty antamaan juuri muunlaista vastausta kysymykseen. Puolisoni mielestä suhtaudun asiaan liian kevyesti vain vastaamalla niinkuin kaikki pettäjät "en tiedä mitkä ovat, en ole pettänyt sinua".
Tilannetta ei auta oma turhautumiseni koko asiaan. En ole edes viettänyt viikonloppua poissa kotoa josta housut olisivat mitenkään voineet mukana tulla.
Miten minun pitäisi asiaan suhtautua jotta en suhtautuisi siihen liian kevyesti? Puolison mielestä asiasta pitäisi keskustella, mutta keskustelu jää aina hiukan tyngäksi koska minulla ei ole juuri materiaalia mistä keskustella johtuen siitä etten yksinkertaisesti tiedä asiasta mitään.
Puolisoni mukana housut eivät missään nimessä ole hänen mukaansa voineet meille tulla.
VASTAUS: Ymmärrän tilanteen hankaluuden. Naisten alushousut ovat ilmaantuneet asuntoonne vaimosi ollessa poissa. Keskusteleminen aiheesta on vaikeaa, koska et tiedä, mistä vaatekappale on peräisin. Käytännön tasolla mietin, tietäisivätkö lapset asiasta jotakin. En tiedä, minkä ikäisiä he ovat, mutta käyvätkö he ehkä leikkimässä kavereiden kotona tai pyykkinarujen lähettyvillä? Kokemus perhe-elämästä on opettanut, että sukkia ja alusvaatteita katoaa välillä mystisesti kotona sijaitsevaan Bermudan kolmioon - ja yhtä lailla oudosti tupsahtelee aika ajoin esille sieltä.
En tiedä, mahtaako tapahtumaan koskaan löytyä järkevää selitystä, mutta pohdin sitä, miksi asia herättää näin voimakkaita tunteita. Onko parisuhteessanne aiemmin ilmennyt mustasukkaisuutta ja epäluottamusta? Onko tämän tapaisia selittämättömiä asioita tapahtunut aiemmin? Onko jommallakummalla ollut aiemmassa suhdehistoriassaan tilanteita, joissa itsellä tai silloisella kumppanilla on ollut sivusuhde? Mennyt on mennyttä, mutta mikäli tällaista kokemusta on, se saattaa tässä alushousutilanteessa nousta vahvana pintaan. Jos vaikkapa avovaimosi on aiemmassa suhteessaan tullut petetyksi, pienikin epävarmuus siihen suuntaan voi iskeä suoraan hänen vanhaan traumakokemukseensa ja aktivoida siihen liittyviä tunteita.
Avovaimosi toivoo keskustelua. Mitä jos jättäisitte alushousuasian sivuun ja keskustelisitte rauhassa suhteestanne? Mihin suhteessanne olette tyytyväisiä? Mikä puolisossa tuottaa iloa? Mikä aikoinaan sai sinut rakastumaan avovaimoosi? Entä hänet rakastumaan sinuun? Mikä suhteessanne toimii hyvin? Mitä kuuluu puhumiselle, hellyydelle ja seksielämälle?Mitä alueita haluaisitte kehittää? Jos suhteenne tuntuu kummankin mielestä riittävän toimivalta (täydellistä suhdetta ei olekaan), voisi olettaa, että tila ulkopuoliselle suhteelle olisi varsin pieni. Kehittämistarpeet ja -toiveet teidän välillänne eivät puolestaan ole mikään todiste ulkopuolisesta suhteesta, vaan mahdollisuus rakentaa välillenne vieläkin parempi ja avoimempi yhteys.
Voisiko alushousuongelma siis muuttua sysäykseksi parempaan? Ehkä se kutsuu teitä pitämään huolta yhteydestänne ja osoittamaan entistäkin enemmän huomiota toisillenne. Sanoit toivovasi, että avopuolisosi on tulevaisuudessa vaimosi. Uskon, että voitte yhdessä toimia siihen suuntaan osoittamalla luottamusta ja olemalla sen arvoisia. Jos tämä ongelma kaikesta huolimatta jää hiertämään, suosittelen pariterapiaa. Terapeutin avulla keskustelu voi onnistua paremmin ja jumittumatta.
KYSYMYS: Olen 38-vuotias kahden kouluikäisen lapsen äiti. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta parikymmentä vuotta. Meillä on tuttu ja turvallinen suhde ja elämä on ollut tasaista ylä-ja alamäkeä. Luulin kaiken olevan ok, kunnes vähän aikaa sitten sain tietää että mieheni on pettänyt minua vuoden päivät toisen naisen kanssa. En ole aavistanut yhtään mitään,joten minusta tuntuu siltä että matto on vedetty kokonaan jalkojen alta.
Yritän jaksaa lasten takia, mutta olen aivan väsyksissä. Mieheni katuu tekoaan ja on luvannut minulle että hän ei ole minkäänlaisessa yhteydessä tähän toiseen naiseen vaan haluaa panostaa perheeseen. Silti,kun esimerkiksi olen tietokoneella,olen huomannut että mieheni on hakenut hänen sivujaan Facebookista vaikka mieheni itse ei edes ole siellä! Eli nyt mieheni on siis tavallaan uskoton edelleen tunnetasolla vaikka fyysinen suhde onkin loppunut. Mieheni vannoo,että hän ei ole ollut naiseen yhteydessä. En halua enkä voi tarkastaa hänen puhelintaan. Haluan luottaa!
Meillä on juuri ollut ihana kahdenkeskinen viikonloppu ja taas! Maanantai-aamuna hakuhistoriasta löytyy hänen nimensä! Miksi?
Kysymykseni siis kuuluu kuinka paljon aikaa minun täytyy antaa miehelleni unohtaa tämä toinen nainen? Vai pitääkö aikaa antaa ollenkaan? Itse tarvitsen tämän sotkun selvittämiseen todella paljon aikaa enkä tiedä selviääkö edes koskaan, mutta perheeni takia haluan yrittää.
Tarvitseeko ja pitääkö miehelle antaa aikaa?
Kuurankukkanen
VASTAUS: Kerrot pitkäaikaisen puolisosi ja lastesi isän jääneen kiinni pettämisestä, jota oli kestänyt vuoden. Asia tuli sinulle täytenä yllätyksenä. Miehesi on katunut tekoaan ja luvannut olla olematta yhteydessä tähän toiseen naiseen. Kuitenkin hän on etsinyt facebookista naista lupauksensa jälkeen. Haluaisit luottaa mieheesi. Kysyt kuinka kauan sinun on annettava hänelle aikaa unohtaa toinen nainen ja toisaalta mietit tarvitseeko aikaa antaa ollenkaan.
Kerrot, että sinulta on vedetty matto jalkojen alta ja olet aivan väsyksissä. Se on täysin ymmärrettävää! Yllättäen paljastunut uskottomuus on hyvin raskas tilanne sen kokeneille. Kriisissä on yleensä vaiheensa, shokkivaiheen tunteesta ”tämä ei ole tapahtunut meille” tilanteen käsittämisen kautta sen miettimiseen, mitä nyt voi tehdä. On luonnollista olla loukkaantunut ja tuntea raivoa, pettymystä ja lopulta ehkä surua tilanteesta.
Kirjoituksestasi ei käy ilmi, kuinka paljon olette keskustelleet tapahtuneesta. Joskus uskoton osapuoli ei halua puhua asiasta uudelleen ja uudelleen, koska pelkää satuttavansa toista vain lisää. Asiasta on vaikea puhua myös siihen liittyvän syyllisyyden vuoksi. Yleensä jossain vaiheessa uskoton osapuoli väsyy jatkuvaan keskusteluun eikä enää suostu siihen. Hän haluaa siirtyä eteenpäin, keskittyä tulevaisuuteen, mutta petetyn mieli on kiinni tapahtuneessa. Oletteko puhuneet avoimesti asiasta? Koetko, että olet saanut riittävästi tietoa tapahtuneesta? Selvisikö keskusteluista se, millaista tarvetta toinen suhde palveli hänen elämässään? Miten hän onnistui salaamaan suhteen sinulta vuoden ajan? Onko hän tuntenut syyllisyyttä rinnakkaissuhteen aikana? Onko hän pelännyt kiinnijäämistä vai kenties halunnut kertoa sinulle asiasta? Kerroitko hänelle, että olet nähnyt facebookin hakuhistoriassa naisen nimen?
Uskottomuuden syitä on useita. Joskus uskottomuuden syitä yksinkertaistetaan ajattelemalla, että kyse on seksistä ja jännityksestä. Yksi näkökulma on ajatella, että uskottomuus liittyy ulkoisten olosuhteiden sijaan ensisijaisesti tyytymättömyyteen itsessään. Itseensä ja elämäänsä tyytymätön ihminen on altis tilaisuuksille olla uskoton. Ongelmia lähdetään kumppanille avautumisen ja häneen tukeutumisen sijaan ratkomaan rinnakkaissuhteella. Suhde tarjoaa huomiota, jota ei ehkä ole saanut vakituisessa parisuhteessaan. Usein uskottomat kertovat yksinäisyydestä ja siitä, että eivät koe itseään arvostetuksi ja halutuksi parisuhteessaan.
Uskottomuus voi olla joillekin sen kokeneille katastrofi ja traumaattinen kokemus. Joillekin ero on ainoa vaihtoehto uskottomuuden paljastuttua. Silloin kun perheessä on lapsia, asia ei ole niin yksinkertainen. Useat parit päättävät jatkaa yhdessä ja pystyvät asian työstämisen ja ajan myötä hyväksymään ja ehkä jopa anteeksi antamaan puolisonsa teon ja suuntautumaan tulevaisuuteen. Uskoton osapuoli joutuu kohtaamaan tekonsa seuraukset eli toiselle tuotetun tuskan ja erouhan. Uskottomuuskriisi antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden tutkiskella itseään ja arvojaan. Se on tilaisuus myös oppia itsestään ja toimia jatkossa eri tavalla.
Luottamuksen takaisin saaminen on pitkä prosessi. Kerrot, että et halua tarkastella miehesi kännykkää. Mukavaa se ei toki ole. Monesti kuitenkin selviytymisprosessiin kuuluu se, että petetty osapuoli väkisinkin tarkistelee puolison tekemisiä ja menemisiä ja saa sitä kautta pikku hiljaa luottamusta takaisin. Asiasta on hyvä sopia avoimesti. Usein uskoton osapuoli joutuu hyvittelemään tekoaan, osoittamaan teoillaan rakkauttaan ja sitoutumistaan suhteeseen. Uskottomuuden myötä suhde väkisinkin muuttuu jollain tavalla. Uudenlaisen suhteen rakentamisen avulla puolisot parhaimmillaan kokevat hyviä, korjaavia kokemuksia ja ovat tyytyväisempiä suhteeseensa kuin ennen uskottomuutta.
Kirjoitat, että perheen vuoksi haluat yrittää. Perhe on arvokas asia ja sen hyväksi kannattaa tehdä töitä! Jos keskustelut kotona eivät onnistu tai miehesi kieltäytyy puhumasta aiheesta yhä uudelleen, olisitteko valmiita pariterapiaan? Joskus tarvitaan myös yksilökäyntejä. Yhdessä hyvä miettiä tapahtuneen lisäksi sitä millä tavalla parisuhde on muuttunut vuosien myötä. Millä tavalla olette hoitaneet ja vaalineet parisuhdettanne? Onko tapanne huomioida, koskettaa ja kääntyä toistenne puoleen huolinenne muuttuneet vuosien saatossa?
Hyviä keskusteluja ja voimia elämäntilanteeseenne!
KYSYMYS: Kaipailisin mielipiteitä ja neuvoja miten tästä tilanteesta voi päästä eteenpäin.
Olen seurustellut mieheni (tai siis nykyisin ex-mies) kanssa noin vuoden ja muutin pari kuukautta sitten mieheni omistamaan asuntoon. Ongelmamme alkoivat nostaa päätään samoihin aikoihin. Minä kipuilin hieman muuttoa ja saatoin (humalassa) sanoa asioita joita en tarkoittanut sillä olin peloissani elämänmuutoksesta.
Miehelläni on takanaan vaikea avioero, josta on aikaa nyt noin 2 vuotta. He ovat exänsä kanssa hyvissä väleissä edelleen ja minulla oli suhteen alkuaikoina hieman sulattelemista asian kanssa, mutta saimme keskusteltua asiasta. Miehestäni paistoi kuitenkin ettei hän ollut käsitellyt kaikkea eroonsa liittyviä asioita, vaikka koitti näin minulle vakuuttaakin. Yhteenpaluuta hän ei miettinyt, mutta ex-vaimon loukkaukset yms. olivat jättäneet häneen syvät jäljet.
Pari viikkoa yhteenmuuton jälkeen mieheni paljasti humalassa, että on ihastunut työkaveriinsa. Menin tiedosta totta kai shokkiin, luulinhan meidän olevan onnellisia ja uuden yhteisen elämän alussa. Puhuimme asiasta seuraavana päivänä ja molemmat halusivat kaikesta huolimatta jatkaa suhdettamme. Mies lupasi lopettaa yhteydenpidon työkaveriinsa. Seuraava viikko oli meidän molempien mielestä yksi parhaimmista viikoista ja miehin on jälkikäteen sanonut olleensa tuon viikon todella onnellinen. Kuitenkin viikon päätteeksi pikkujouluissaan hän päätyi pettämään minua tuon samaisen työkaverinsa kanssa. Mies kertoi asiasta itse kotiin palattuaan. Minä lähdin pois yhteisestä kodistamme. Mies kuitenkin aneli ja rukoili minut takaisin. Sanoi katuvansa ja haluaa vain minut. Menin takaisin, ehtona että vähentää juomista ja menemme juttelemaan tilanteesta ulkopuoliselle.
Seuraava kuukausi meni olosuhteisiin nähden hyvin. Mies ei pitänyt kuin pakollisissa työasioissa yhteyttä tähän tyttöön. Minulla oli kuitenkin paha olla, koska epäilin koko ajan. Pelkäsin hänen viestittelevän sille tytölle joka kerta kun hänellä oli puhelin kädessään. Mieheni yritti kyllä voittaa luottamustani takaisin ja meillä oli oikeasti todella hyviäkin hetkiä. Tilanne alkoi kärjistyä noin viikko ennen joulua. Molemmilla oli paljon menoja jossa käytettiin alkoholia ja iltamme päättyivät aina riitoihin, jossa riitelimme tästä kolmannesta osapuolesta. Minä nostin myös eron usein esille, mutta peruin puheeni aamun tullen.
Viimeinen isku tuli uudenvuoden tienoilla kun miehin oli viettämässä iltaa kavereidensa kanssa. Tämä tyttö oli sitten lyöttäytynyt seuraan ja he olivat suudelleet. Jotenkin vain tiesin jo illalla ettei kaikki ole hyvin ja kysyinkin heti miehen palattua olivatko fiilikseni oikeassa ja olivathan ne. Pakkasin tavarani siltä seisomalta ja lähdin vanhemmilleni.
Nyt aikaa on kulunut noin puolitoista viikkoa. Olemme miehen kanssa edelleen joka päivä viestitelleet. Hän ei tiedä vieläkään mitä haluaa. On tavannut muutaman kerran tätä työpaikan tyttöä työajan ulkopuolella, mutta kertoo myös rakastavansa ja ikävöivänsä minua. Molemmat ovat sitä mieltä, että suhteessamme ei ollut ennen tätä mitään vikaa. Arki on ollut miehen mielestä erinomaista ja niin minunkin. Sen takia mietinkin, pelkääkö mies niin paljon hylätyksi tulemista. Pelkää että kaikki tämäkin hyvä päättyy, joten teki sen sitten itse, ennen kuin minä ehdin? Olemme myös keskustelleet siitä olisiko tämä ihastuminen ”vain” seurasta hänen omasta identiteettikriisistään ja käsittelemättömistä asioista. Mies on myöntänyt että hänellä niitä on, mutta sanoo myös että vaikka ajattelee minua koko ajan on myös tämä toinen mielessä silloin tällöin. Hän ei enää halua satuttaa minua.
Olen erostamme aivan rikki. En pysty syömään enkä nukkumaan. Myönnän painostavani miestä tekemään ratkaisuja, nyt hän roikottaa minua löysässä hirressä, vaikka olemmekin virallisesti erossa. Rakastan häntä sydämeni pohjasta ja jos kyse on ”vain” hänen kriisistään jonka seurauksena on mennyt näin pihalle omasta elämästään, haluaisin tukea enkä hylätä häntä. Mutta mistä tiedän etten vain satuta itseäni entistä pahemmin? Nämä ovat olleet elämäni pahimmat viikot, en pysty lopettamaan yhteydenpitoa vaikka järki sanoo, että se olisi paras ratkaisu.
Neuvoton, 30
VASTAUS: Olette seurustelleet vuoden, olleet avoliitossa kaksi kuukautta ja nyt erossa puolitoista viikkoa. Yhteen muuton jälkeen nuori parisuhteenne on joutunut ikävään pyöritykseen. Hyvällä syyllä mietit, mistä ihmeestä on kysymys ja miten tilanteesta voi päästä eteenpäin. Sanot, että kyse on ”vain” hänen kriisistään, jonka seurauksena hän on mennyt näin pihalle omasta elämästään. Olet varmaankin oikeassa. Miehesi aiemmat rankat kokemukset vaikuttavat hänen reagointiinsa. Olisiko kuitenkin myös niin, että kummallakin teistä on oma osuutenne parisuhteenne tilanteessa. Kokemukseni mukaan kovin harvoin parisuhteen tilanne on vain yksipuolisesti jomman kumman aiheuttama.
Miehelläsi on takana vaikea avioero ja ex-vaimon loukkaukset ovat jättäneet häneen syvät jäljet. Tosin kuvaat, että he ovat tästä huolimatta hyvissä väleissä, mikä oli sinulle alussa hieman hankalaa. Sanot, että sinä kipuilit yhteenmuuttoa ja pelkäsit elämänmuutosta. Miksi yhteenmuuttaminen oli sinulle vaikeaa? Mitä olivat konkreettisesti ne asiat mitä sinä kipuilit, epäröit, pelkäsit? Onko niin, että et pystynyt puhumaan peloistasi tai epävarmuuksistasi vaan ne näkyivät niin, että sanoit miehellesi asioita, joita et tarkoittanut? Onko siis niin, että loukkasit häntä kuten hänen ex-vaimonsa oli tehnyt? Eli satutit häntä mahdollisesti näihin vanhoihin haavoihin? Pystyittekö kunnolla käsittelemään näitä asioita vai jäivätkö ne vaikuttamaan suhteeseenne? Sillä parin viikon kuluttua miehesi kertoi ihastuneensa työkaveriinsa. Siitä on alkanut sopimisen, yrittämisen, pettämisen sekä riitelyn kierre, jossa kumpikin on satuttanut ja loukannut toisiaan.
On selvää, että näin jatkamalla aiheutatte lisää tuhoa itsellenne ja toisillenne. Eräs asia mihin kiinnitin tarinassasi huomiota on, että asioita tapahtuu ja sanotaan humalassa. Oletteko itse pysähtyneet miettimään mihin tarvitsette noin humalahakuista juomista ja mikä on alkoholin osuus parisuhteenne tilanteissa? Mikä vaikutus mahdollisesti olisi sillä, että lopettaisitte, edes toistaiseksi, kaiken juomisen? Miehesi ei tällä hetkellä tiedä mitä haluaa. Hän pitää yhteyttä teihin molempiin. Sinä et pysty irtautumaan tuosta kuviosta vaikka järkesi sanoo, että se olisi paras ratkaisu. Mieleeni tulee ainakin kolme vaihtoehtoa:
1. Haette keskusteluapua yhdessä ja yritätte ulkopuolisen avulla päästä ymmärtämään uudella tavalla mitä välillänne oikein tapahtuu. Tämä on hyvä vaihtoehto siinä tapauksessa jos kumpikin teistä näkee toivoa yhteisessä parisuhteessanne. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että mies katkaisee ainakin toistaiseksi yhteydenpidon tähän kolmanteen osapuoleen.
2. Mies hakee keskusteluapua yksin. Tällöin hän voi rauhassa pohtia omalta osaltaan sitä mistä on kyse ja mitä hän pohjimmiltaan haluaa. Tämä vaihtoehto edellyttää sitä, että mies on motivoitunut pohtimaan asioitaan.
3. Sinä haet keskusteluapua yksin. Tällöin pystyt saamaan tukea ahdistukseesi. Ulkopuolisen ihmisen avulla pystyt tarkastelemaan sekä omaa osuuttasi että yhteistä suhdettanne. Tämä voi auttaa sinua uudenlaiseen vuorovaikutukseen miehesi kanssa tai tekemään lopullisen eropäätöksen.
Kun tilanne parisuhteessa menee riittävän solmuun se tarkoittaa usein sitä, että parin on hyvin vaikea kahden kesken irrottautua huonosta kuviosta ja päästä keskustelemaan asioista uudella tavalla. Asiat pyörivät vain samoilla radoilla ja irrottautumisyritykset voivat syventää loukkauksia ja epätoivoa. Kun parisuhteessa on tapahtunut loukkauksia puolin ja toisin, on myös tärkeää päästä yhdessä keskustelemaan niistä tavalla, joka mahdollistaa uudenlaisen turvallisuudentunteen rakentumisen. Tämä on edellytyksenä sille, että suhde voi rakentua turvalliselle perustalle.
Kuulostaa siltä, että välillänne on paljon hyvää ja toimivaa. Parisuhteestanne on puuttunut kuitenkin luottamusta ja turvallisuutta. Ilman niitä mikään parisuhde ei voi olla onnellinen.
Hyvää jatkoa teille, yhdessä tai erikseen, toivottaen Perheneuvoja Helena
KYSYMYS: Olen 37-vuotias sinkkunainen. En ihastu kovin helposti ja jokin aika sitten tapahtui jotain mitä en ole kovin usein kokenut. Työpaikallani on naimisissa oleva mies jonka kanssa en tee töitä mutta olemme firmamme virkistystoiminnassa mukana molemmat... Pientä flirttiä lukuunottamatta välillämme ei ole tapahtunut mitään enkä ole häntä oikeastaan ajatellutkaan muuna kuin kaverina. Kuitenkin hyvinkin kostean illan päätteeksi päädyimme suutelemaan intohimoisesti ja pitkään ja se vei jalat alta molemmilta. Puhuimme asiasta seuraavalla viikolla lyhykäisesti ja ja painoimme asian villaisella ja päätimme että ei oteta tavaksi. Tämän jälkeen välillämme on ollut hyvin voimakas jännite ja firman pikkujouluista homma repesi jälleen ja suutelimme pitkin iltaa aina kun tilaisuus vain oli. Seksiä emme kuitenkaan harrastaneet.
Päätimme että menemme lounaalle ja puhumme asian kunnolla halki. Kävimme lounaalle ja pystyimme puhumaan avoimesti. Hän on ollut 20 vuotta naimisissa ja on kaksi lasta. Hän on kunnollinen mies eikä mikään häntäheikki. Hän ei ole ikinä ennen tällaista tehnyt. ja itse en tällä lailla kovinkaan usein ihastu. Päätimme kuitenkin yhteistuumin ettemme jatka tätä pidemmälle. Hän ei kuitenkaan halua rikkoa perhettään ja itse en halua olla perheenrikkoja. Kuitenkin olen nyt aika vahvasti ihastunut tähän mieheen ja haluan uskoa että hänkin minuun. Jotain välillämme selvästi on.
Joten haluaisin tietää voiko näin voimakkaita tunteita hallita loputtomiin vaikka toinen on naimisissa? Ja voiko tällaiset tunteet olla missään tilanteessa ainoastaan yksipuolisia.? Ja miten pääsisin näistä tunteista eroon vaikka joudun häntä aina välillä näkemään koska en halua haikailla ihmisen perään jota en mahdollisesti koskaan voi saada?
VASTAUS: Kerrot ihastumisestasi työpaikallasi olevaan naimisissa olevaan mieheen. Keskusteluissanne olette päätyneet siihen, että hän ei halua rikkoa perhettään etkä itsekään halua olla perheenrikkoja. Olette päättäneet, että ette jatka suhdettanne pidemmälle. Nyt kuitenkin kysyt, itseasiassa tosi vaikeita kysymyksiä. Voiko voimakkaita ihastumisen tunteita hallita loputtomiin? Voivatko voimakkaat ihastumisen tunteet olla tilanteessanne yksipuolisia? Miten ihastumisentunteista pääsee eroon kun joutuu olemaan toisen kanssa tekemisessä?
Sanot itsestäsi, että et ihastu kovin helposti. Oletko miettinyt miksiköhän et? Olet jo 37-vuotias. Se sai minut miettimään sinun parisuhdehistoriaasi. Oletko ollut pitkiä aikoja yksin, ilman parisuhdetta? Oletko odottanut, toivonut löytäväsi jonkun? Suurimmassa osassa meistä elää kaipaus yhteyteen toisen ihmisen kanssa. Joskus tämä kaipaus on jopa piilossa itseltämme. Kun sitten joudumme sattumalta olosuhteisiin, jossa tämä kaipuu löytää kohteen, olemme hyvin alttiita ihastumaan. Kuvaamissasi tilanteissa alkoholi todennäköisesti madalsi kynnystä ihastumiselle, mahdollisesti molemmilla teistä. Kun kaipuumme on löytänyt kohteensa, ihastumisentunne saattaa tulla hyvin voimakkaana ja siitä ei haluaisi millään päästää irti, vaikka järki sanoisi mitä.
Ihastumisen kohteesi elämäntilanne on erilainen. Hänellä on pitkä parisuhde ja lapsia. Mutta johonkin tarpeeseen ja kaipuuseen sinä hänessä osuit. Hänen tilanteensa on kuitenkin monimutkaisempi kuin sinun. Hän ei ole vapaa sitoumuksista kuten sinä olet. Hänellä on todennäköisesti vähemmän tilaa ja varaa päästää ihastumisentunteitaan valloilleen. Hänellä on enemmän pelissä.
Ihastuminen, joka ei saa täyttymystään, lienee tuttu asia meistä suurimmalle osalle. Ja suurin osa meistä suostuu kohtaloonsa, pystyy suremaan menetyksen pois ja jatkamaan elämäänsä. ”Elämä on luopumista”. Saattaa olla, että tällaisesta toteutumattomasta rakkaussuhteesta jää joskus parempi kokemus ja muisto, kuin siitä, että ryhdymme suhteeseen, jossa on paljon epävarmuutta ja rikkovia tekijöitä. Jos oikeasti ja aidosti haluaa lopettaa ihastumisen, on tehtävä aktiivisesti töitä sen eteen ja lakattava ruokkimasta ihastumista. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ei pidä yhteyttä ihastumisen kohteeseen enempää kun mitä se työasioiden hoitamisen kannalta on välttämätöntä. Tämä tarkoittaa myös keskustelujen sisältöjä. Se tarkoittaa myös sitä, että pykii välttämään riskitilanteita, esim. epävirallisia tilaisuuksia joissa nautitaan alkoholia yhdessä. On pyrittävä aktiivisesti suuntautumaan uuteen. Teidän tilanteessanne on erityisen tärkeää sinulle, että pidät huolta itsestäsi etkä jää turhaan odottamaan ja sido itseäsi tunteillasi kiinni varattuun mieheen. Jatkuessaan se todennäköisesti tekisi sinut onnettomaksi ja estää myös sinua löytämästä jotain uutta ihmistä elämääsi. Kuten itsekin sanoit ”En halua haikailla ihmisen perää jota koskaan voi saada”.
On täysin mahdollista, että ihastumisen tunteet haalistuvat ajan mittaan. Joskus saattaa jopa jälkikäteen ihmetellä, että mitä oikein hänessä näin. Usein on myös niin, että ne ihmiset, joihin olemme kohdistaneet voimakkaita tunteita, jäävät meille erityisiksi vaikka itse ihastuminen lakkaisikin. Joskus käy niin, että tapaamme ihmisen joka osuu meihin tavalla, jota emme voi ohittaa, vaikka ulkoiset tekijät ja järki käskisivät tekemään jotain muuta. Silloin täytyy olla valmis kantamaan kaikki seuraamukset sekä vastuu tilanteesta ja valinnoistaan.
Toivotan elämääsi kaikkea hyvää ja rakkautta, mistä ikinä sen löydätkään!
KYSYMYS: Elän avoliitossa miehen kanssa jota rakastan enemmän kuin ketään muuta koskaan.
Sain selville muutaman mutkan kautta että mieheni hakee netistä vakituista seksiseuraa sukupuoleen katsomatta.
Hän itse kieltää kaikki epäilykseni ja yleensä suuttuu kun otan edes vitsinä pettämisen puheeksi.
Olen aikanaan alkanut seurustella uskollisen ja rehellisen miehen kanssa mutta sitähän tämä elämä ei kyllä ole.
Mies ei juurikaan kerro tunneasioistaan,myötäilee kyllä kun itse kerron rakastavani.
Saimme tänä vuonna kolmannen lapsemme ja arki on työntäyteistä,puheista huolimatta,teen lähes kaikki kotiaskareet.
Seksi on välillämme vähentynyt ja kilahtamiset lisääntyneet.
Mistä ja mitä apua tähän tilanteeseen?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Tulin surulliseksi, kun luin sitä. Teillä on ihana perhe, kolme suloista lasta ja rakastat miestäsi syvästi. Nyt sinulle on kuitenkin noussut vakava epäluottamus miestäsi kohtaan.
Kerroit saaneesi tietää miehesi seksiseuran hakemisesta ”muutaman mutkan kautta”. Se kuulostaa vähän epämääräiseltä. Onko kuitenkin niin, että uskot sitä tietoa enemmän kuin miestäsi, joka kieltää epäilyksesi? Onko niin, että olet itsekin jo epäillyt jotain tai sinun on jostain syystä helppo uskoa sen olevan totta?
Luottamus on välillä vaikea asia. Se on parisuhteen vankka pohja ja perustuu sille, että voimme uskoa todeksi sen, mitä toinen meille sanoo. Oikeassa elämässä se ei kuitenkaan aina ole näin yksinkertaista. Moni ihminen kertoo joskus muunneltua totuutta, turvautuu valkoiseen valheeseen tai valehtelee järjestelmällisesti. Valehtelun syynä voi olla pyrkimys suojella itseään tai puolisoa sellaiselta tiedolta, joka satuttaisi ja/tai aiheuttaisi ongelmia parisuhteeseen. Joskus pienestä epärehellisyydestä kutoutuu iso verkko, johon valehtelija sotkeutuu. Pyrkiessään välttämään hankaluuksia tai pahaa mieltä, voikin huomata joutuneensa alkuperäistä asiaa paljon pahempaan sotkuun. Siinä vaiheessa tunnustaminen voi tuntua yhä mahdottomammalta.
Moni puoliso kykenee antamaan anteeksi yksittäisen väärinteon, jos tekijä sitä aidosti katuu. Järjestelmällinen valehtelu taas syö parisuhteen sisäistä luottamusta siinä määrin, että puolison voi olla vaikeaa luottaa sen jälkeen mihinkään, mitä toinen sanoo.
Kuinka paljon sinä itse tällä hetkellä luotat puolisoosi? Uskon, että saamasi informaatio, oli todenperäistä tai ei, vaikuttaa vahvasti sinun suhtautumiseesi häneen. Jos hänellä on profiili seuranhakusivustolla, hän luultavimmin tuntee siitä niin paljon syyllisyyttä ja häpeää, ettei hänen ole ihan helppoa sitä sinulle aiemman kieltämisensä jälkeen tunnustaa. Hän saattaa myös pelätä, miten kestäisit tällaisen tiedon ja mikä sen vaikutus parisuhteeseenne ja perheeseenne olisi.
Se, että miehesi olisi tällaiseen pettämiseen ryhtynyt, saa minut miettimään, millaisessahan tilanteessa/kriisissä hän juuri nyt oman elämänsä kanssa on. Pienten lasten perheessä isää tarvitaan kipeästi kotona. Seksielämän hiljentyminen ja hermojen kireys on hyvin tavallista, vaikka ne eivät mukavia asioita olekaan. Jostain syystä miehesi on nyt lähtenyt hakemaan vaihtelua ulkopuolisista seksisuhteista. Joskus tämä voi olla myös keino paeta ahdistusta. Ymmärrän hyvin, että se loukkaa sinua syvästi. Nyt ehkä enemmän kuin koskaan tarvitsisit häntä rinnallesi olemaan sinua varten ja jakamaan yhteistä elämäänne kaikkine siihen kuuluvine osa-alueineen.
Yksi hämmentävä seikka saattaa olla myös se, että miehesi on tämän myötä paljastunut biseksuaaliksi. Se uskollinen ja rehellinen heteromies, johon aikanaan rakastuit, näyttäytyykin nyt aivan toisenlaisena ihmisenä. Ei olisi ihme, vaikka kaikki tämä herättäisi sinussa myös turvattomuutta.
Tarvitsette ilman muuta nyt ulkopuolista apua tähän tilanteeseenne. Uskon, että saatte apua kirkon [url=evl.fi/perheneuvonta]Perheasiain neuvottelukeskuksesta[/url]. Olisi tärkeää, että löytäisitte sellaisen perheneuvojan, joihin myös miehesi voisi luottaa. Joskus miesten on helpompi puhua miespuoliselle perheneuvojalle, mutta se ei ole välttämätöntä. Kerro miehellesi, että olet huolissasi parisuhteestanne, perheestänne ja omasta jaksamisestasi ja siksi toivot hänen lähtevän kanssasi perheneuvontaan. Jos miehesi on vaikeaa puhua näistä asioista sinun läsnäolessasi, voisi ajatella aluksi erillistapaamisia. Mikäli hän ei millään suostu tulemaan mukaan, voit toki mennä yksinkin, sekin on parempi kuin ei ollenkaan.Olisi kuitenkin tärkeää, että pääsisitte yhdessä puhumaan luotettavan ja puolueettoman ulkopuolisen ihmisen kanssa neutraalilla maaperällä näistä vaikeista asioista.
Toivon sydämestäni, että saatte asiat selvitettyä ja rakkaus voittaa nämäkin vaikeudet. Paula, perheneuvoja
KYSYMYS: Minulla on ollut aivan ihana suhde hieman nuorempaan mieheeni kohta reilun vuoden. Alkuun meillä oli seksiä riittävästi, mutta aika nopeasti se lopahti. Minulla oli kyllä halut mutta miehelläni ei ollut. Tästä seurasi epäilyjä enemmän ja vähemmän,mutta varsinaisia riitoja ei ollut. Epäilyni loppuivat kyllä sittemmin kun alkoi seksiäkin taas olemaan. Sain tietää kihlojen jälkeen että mieheni oli pettänyt minua ihan suhteemme alussa kerran ja sitä oli edeltänyt jonkin aikaa kestänyt tekstiviestittely. Sain myös tietää kihlojemme jälkeen että miehelläni oli ollut tekstiviestisuhde vanhaan hoitoonsa joka oli kestänyt suunnilleen koko meidän suhteen ajan. Oli tosin jo alkanut ennen meidän suhdetta. Fyysistä suhdetta ei meidän yhdessäolo aikana heillä ollut. Minua on loukannut syvästi että ovat viestitelleet ja nauttineet toisistaan viestien välityksellä ja kuvilla ja vieras nainen on lähetellyt miehelleni videoita itsestään joita mieheni on ihaillut. Minua on loukannut se että olen itse ollut puutteessa pitkiä aikoja kun mieheni on nauttinut näistä "muista suhteista".
Mieheni oli lopettanut ennen kihlautumistamme tekstiviestisuhteensa koska oli päättänyt että vain minä olen hänelle se oikea ja minun kanssani haluaa elää ja olla lopun elämäänsä. Oli päättänyt että kertoo minulle asiasta "jossain vaiheessa".
Olen ollut masentunut, rikki, poikki, aivan saatanan paskana tämän jälkeen. Olen ollut niin umpikujassa etten itsekään tiedä miten tästä olisi ollut fiksuinta jatkaa eteenpäin. En pystynyt alkuun nukkumaan kunnolla ja näin painajaisia silloin kuin nukahdin. Olen paennut opiskeluihin ja töihin näitä asioita, koska siellä ei tarvitse puhua kenenkään kanssa kun kukaan ei tiedä mun mustasta helvetistä.
Sittemmin on tullut arvostuksen puutetta itseeni ja ulkonäkööni vaikka ei siinäkään ole vikaa. Saatan lamaantua yhtäkkiä ja kaikki tuntuu silloin niin turhalta. Mieheni ei ole jättänyt minua yksin missään vaiheessa ja on ottanut vastuun tekemistään asioista ja valinnoistaan. On aidosti pahoillaan ja on katunut. Mieheni on halunnut että menemme yhdessä keskustelemaan asioista ammattiauttajalle jos ei omin avuin päästä yli, mutta minä en ole halunnut. En haluaisi jakaa näin inhottavaa asiaa kasvotusten kellekkään.
En myöskään haluaisi enää jumittaa tässä asiassa vaan mennä eteenpäin, en vain tiedä miten. Olen miettinyt myös sitä että tuoko meidän tulevat vihkiäiset paineita toipumiseen. Vihkipäivä sovittiin kihlapäivänä. Mieheni on aivan ihana ja loistava ja ottaa minut huomioon kaikessa ja ymmärtää minua. En voisi toivoa parempaa miestä kelleen naiselle. Jokainen aamu olen saanut kahvit sänkyyn ja suudelmaherätyksen. Huomion osoituksia pitkin päivää. Näitä huomion osoituksia on ollut koko suhteen ajan. Me huomioimme toisiamme koko ajan sanoin ja teoin.
Miten tästä voi mennä eteenpäin?
Päätin etten halua lopettaa suhdetta, koska mieheni on ottanut vastuun itse tekemisistään.
Mieheni alkuun pelkäsi että lopetan suhteen ja sitäkin käsittelimme.
Voiko mies toipua ulkopuolisesta ihailun tunteesta vaikka kuinka rakastaisin?
Meillä on niin paljon ollut rakkautta, huolenpitoa, hellyyttä ja kunnioitusta suhteesamme alusta lähtien ja edelleenkin että minut vetää ällikälle että noin on voinut tapahtua!
Rikki, loukattu ja rakastettu, 42
VASTAUS: Nimimerkistäsi Rikki, loukattu ja rakastettu tulee hyviin esiin tuntemuksiesi ristiriitaisuus. On hyvin ymmärrettävää, että olet ihmeissäsi ja yllättynyt tilanteesta. Ymmärrettävää on myös se, että olet ”masentunut, rikki, poikki ja paskana” tilanteesta. Kerrot reilun vuoden kestäneessä suhteessanne olleen paljon rakkautta, huolenpitoa, hellyyttä ja kunnioitusta alusta lähtien. Ihanan alun jälkeen miesystäväsi halut seksin suhteen kuitenkin loppuivat joksikin ajaksi. Kihlautumisen jälkeen sait tietää, että miesystäväsi on pettänyt sinua suhteen alussa. Hän oli myös jatkanut tekstiviestisuhdetta naiseen, jonka kanssa hänellä oli ollut fyysinen suhde ennen sinua. Vaikka seksisuhde ei miesystäväsi mukaan ole jatkunut teidän suhteenne aikana, sinua luonnollisesti loukkaa kovasti se, että miehesi on nauttinut toisen naisen kuvista ja videoista. Näet tämän syynä siihen, että seksi loppui teidän väliltänne. Ajattelet miesystäväsi olleen ulkopuolisen ihailun tarpeessa. Kysyt onko hänen mahdollista toipua tarpeesta sinun rakkautesi avulla. Haluat myös tietää miten tilanteessa pääsee eteenpäin.
Kerrot miehesi olevan pahoillaan, katuneen tapahtunutta, hyvittäneen tekojaan ja ottaneen vastuun tilanteesta. Hän olisi myös valmis hakemaan ulkopuolista apua tilanteeseen. Nämä kaikki ovat oikein hyviä asioita luottamuksen rakentamisen ja eteenpäin jatkamisen kannalta! Kerrot, että et ole halukas hakemaan apua, koska et haluaisi jakaa näin inhottavaa asiaa kasvotusten kenellekään. Terapeutit ja muut ammattiauttajat ovat nähneet ja kuulleet huoneissaan monenlaisia tarinoita. Uskottomuus on hyvin yleinen syy hakeutua pariterapiaan. Ammattiauttajan tehtävänä ei ole kauhistella eikä tuomita. Kerrotut tarinat jäävät niiden seinien sisään. Ulkopuolisen tehtävänä on auttaa teitä keskustelemaan vaikeasta tilanteesta ja tunteista siihen liittyen.
Kirjoituksestasi ei käy ilmi asutteko yhdessä. Joskus pariterapia ei ole järkevää tilanteissa, joissa vasta seurustellaan. Seurustelevien parien kohdalla pariterapialla voidaan lujittaa jotain, joka ei ole hyväksi parisuhteen osapuolille. Joskus on järkevämpää keskustella erikseen yleensä niin, että molemmilla on oma terapeutti. Näin molemmat saavat tilaa ja rauhaa miettiä asiaa vapaasti omalta kannalta. Joskus sama terapeutti voi kuulla puolisoita erikseen paritapaamisten ohella.
Jos voisin haastatella miesystävääsi, kysyisin häneltä mikä sai hänet jatkamaan aiempia suhteitaan. Oliko hän yhtä rakastunut sinuun kuin sinä häneen? Yleensä rakastunut ihminen haluaa keskittyä vain rakastumisen kohteeseensa. Muiden ihailu ei edes tunnu hyvältä. Oliko hän valmis sitoutumaan teidän suhteeseenne heti alussa vai tapahtuiko sitoutuminen vasta myöhemmin? Jos parisuhteen ulkopuolinen huomio on hänelle tärkeää, miksi se on tärkeää? Millaiseksi huomio saa hänet tuntemaan itsensä? Onko hän ollut uskoton aiemmissa suhteissaan? Kysyisin myös hänen käsitystään siihen, miksi seksielämäänne tuli taukoa. Millainen on hänen suhteensa seksiin? Tarvitaanko siihen erityismausteita ja jännitystä vai voiko yhden kumppanin kanssa seksin harrastaminen olla riittävää? Kokeeko hän teidän suhteenne nyt riittäväksi? Miksi hän haluaa naimisiin juuri sinun kanssasi? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja niistä keskustelu voi olla helpompaa yksin terapeutin kanssa ainakin alkuun.
Sinun kanssasi olisi hyvä miettiä pystytkö sitoutumaan mieheen, joka on ollut uskoton sinulle ja johon et ehkä pitkään aikaan pysty luottamaan. Miksi haluat sitoutua juuri tähän mieheen? Pystytkö tukeutumaan ja turvautumaan häneen? Kysyisin sinulta aikaisemmista suhteistasi ja laittaisin miettimään millaisen parisuhteen haluat. Tässä vaiheessa miesystäväsi huomioi ja hyvittelee sinua paljon. Mitä tapahtuu kun arki tulee suhteeseenne? Suhteenne on vielä kovin nuori. Kerrot olevasti 42-vuotias. Suunnitteletko lapsen hankintaa miesystäväsi kanssa?
Parisuhteessa puolisoiden välinen rakkaus ja luottamus ovat hyvin tärkeitä asioita. Toista kovasti rakastamalla ei ainoastaan voi saada toista sitoutumaan tai tehdä hänet onnelliseksi. Jokainen joutuu kohtaamaan ja työstämään tiettyjä asioita yksin. Tämän jälkeen on valmiimpi tasapainoiseen parisuhteeseen. Luottamuksen takaisin saamisen menee aikaa. Teille on tapahtunut asioita nopeasti. Olette seurustelleet reilun vuoden. Nyt olette kihloissa ja myös hääpäivä on sovittu. Onkohan vauhti teille molemmille liian nopea tapahtunut huomioon ottaen? Pariterapian tai yksilökäyntien avulla saisitte ehkä mietittyä tätäkin huolella.
Rohkeutta avun hakemiseen ja rauhaa keskusteluihin toivoen,
