Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 63-vuotias nainen. Nyt olen eläkkeellä, mutta harrastuksia on ihan mukavasti. Se vaan ei tunnu riittävän. Kotona on mies, joka on suurinpiirtein aina kotona. Olen ehdottanut hänellekin harrastuksia, mutta häntä ei tunnu kiinnostavan oikein mikään. Masennuksesta ei ole kysymys. Alkoholia kuluu joka ilta vaihtelevia määriä. Tuntuu, että meillä ei ole mitään yhteistä. Lapset elävät omaa elämäänsä, heitä kyllä näemme säännöllisesti. Olemme kuin kämppäkavereita, joilla on kyllä yhteinen menneisyys. Haluaisin kuitenkin paljon muuta. Ei ole ollut läheisyyttä enää vuosiin. Siihenkin johti aikoinaan alkoholin liikakäyttö muunmuassa. En vaan halunnut.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot viettäväsi suhteellisen aktiivista eläkeaikaa, mutta yksin. Miehesi on jumiutunut kotiin. Häntä ei tunnu kiinnostavan mikään ja alkoholia kuluu joka ilta. Alkoholi on ollut syynä myös läheisyyden loppumiseen ja nyt liittonne tuntuu lähinnä kämppäkaveruudelta. Tämä kaikki on ilmeisesti saanut sinut etsimään virikkeitä kodin ulkopuolelta. Nyt sinulla on suhde nuorempaan mieheen. Et varsinaisesti kysy mitään kysymyksen muodossa, mutta arvelen sinun haluavan pohdintaa siitä jatkaako avioliitossa vai aloittaako alusta uuden miehen kanssa.

Ilmeisesti puolisosi ei tiedä suhteestasi toiseen mieheen. Olet kuitenkin ollut myös öitä poissa, voisiko hän epäillä jotain? Jos hän saisi tietää suhteesta tai kertoisit hänelle siitä, miten hän mahtaisi reagoida? Lähtisikö hän taistelemaan suhteenne puolesta, haluaisiko erota tai jotain muuta? Jos miehesi haluaisi pelastaa suhteen, olisitko valmis yrittämään? Löytäisitkö vielä kenties piilossa olleita rakkauden tuntemuksia häntä kohtaan? Lähtisitkö hänen kanssaan pariterapiaan? Pariterapiaan sitoutuminen tarkoittaisi sitä, että joutuisit lopettamaan sivusuhteesi. Jotta pariterapia olisi tuloksellista, asioista tulisi puhua avoimesti. Sinun pitäisi kertoa tyytymättömyyden aiheiden lisäksi uskottomuudesta. Uskottomuuden tuomasta kriisistä voi selvitä, mutta nopeasti luottamus toiseen ei palaudu. Uskottomuuden paljastuminen voi alkushokin jälkeen olla ”hyvä herätys” parisuhteen parantamiseksi. Parhaimmillaan ihmiset onnistuvat luomaan uuden, molempia tyydyttävän parisuhteen kriisin jälkeen.

Ajatuksesi sen suhteen erotako vai ei, ovat varmasti ristiriitaisia. Uusi suhde tuntuu ihanalta. Olet ehkä rakastunut ja saat rakastumisesi kohteelta paljon huomiota. Tapaamiset ovat mukavia, innostavia hetkiä ilman arkisia hankaluuksia. Aviomiehesi kanssa teillä on taas takana pitkä historia yhteisine lapsineen ja elämänkuvioineen. Kuten totesit, joku tulee todennäköisesti kärsimään. Todennäköisesti myös sinä joudut kärsimään, tapahtui niin tai näin. Vaikka uusi alku olisi suunniteltuna, erot eivät ole koskaan helppoja. Samaan aikaa voi olla tosi surullinen liiton päättymisestä ja sen mukana tuomista muutoksista ja toisaalta tuntea helpotusta pois pääsystä. Ympäristön reaktiot eivät välttämättä ole ratkaisua tukevia. Aikuiset lapsetkin reagoivat vanhempiensa eroon.

Joskus tyytymätön osapuoli ei uskalla lähteä liitosta, koska pelkää puolison romahtavan eron jälkeen. Monelle miehelle, jotka eivät ole tottuneet puhumaan huolistaan muille, ero tuo tullessaan juomisen lisääntymistä ja/tai masennusta. Miehelläsi olisi hyvä olla tukiverkkoa turvanaan jos eroatte. Joskus erossa aloitteellinen puoliso tuntee pitkään syyllisyyttä ratkaisusta ja myös sääliä jätettyä osapuolta kohtaan. Monet alkavat hoivata entistä puolisoaan, mitä on uuden kumppanin usein vaikeaa kestää.

Puolisolle kertomisen ja päätöksen tekemisen lisäksi on toki sekin vaihtoehto, että jatkat entiseen malliin kahta suhdetta. Kuinka kauan pystyt siihen? Se vaatii varmasti stressaavia järjestelyjä ja selittelyjä. Salaisuuksien pitäminen on aina raskasta. Vaarana on aina, että suhde paljastuu ikävällä tavalla. Varmasti miehesi arvostaisi sitä enemmän, että kuulisi asiasta sinulta.

Kirjoittamaani lukiessa huomaan haluavani sanoa sinulle, että kannattaa olla rehellinen kaikille osapuolille mitä tahansa päätätkin. Toivon sinulle voimaa ja rohkeutta avoimeen keskusteluun ja päätöksentekoon!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Miten luottamuspulasta toivutaan? Olen 29 vuotias nainen ja ollut mieheni kanssa 9 vuotta. Vuosien saatossa kykyni luottaa häneen on hävinnyt kokonaan. Hänellä on tapana tehdä kaikki päinvastoin kun pyydän. Kerron hänelle hyvinkin henkilökohtaisia asioita pyyntöjen taustalta ja toivon aina että nämä asiat lähentäisivät meitä. Olen ollut kiusattu peruskoulussa ja kiusaaminen on ilmennyt erityisesti ulkopuolelle jättämisenä ja hyljeksimisenä. Tällöin opin ulkopuolisuuden tunteeseen koulussa, mutta kotona onneksi noin täydellistä hyväksyntää omana itsenäni. Kuitenkin toistuvasti mieheni jättää minut ulkopuolelle suhteestamme tai ihan kirjaimellisesti muittenkin seurasta. Petyn suunnattomasti enkä luota että mieheni haluaa minulle hyvää elämää ja uskon ettei hän hyväksy minua tällaisena kuin olen. Tuntuu että minun pitäisi olla täysin erillinen. Luottamuspulaa aiheuttaa myös se että hän valehtelee minulle käytännössä kaikesta, koska on päättänyt joskus että valehteleminen minulle suututtaa minua vähemmän. Lisäksi on ollut myös uskottomuutta hänen puoleltaan, jonka myös koin osaltani suuresti. Riittämättömyyden tunnetta on paljon. Voinko luottaa tähän mieheen että hän haluaa minulle hyvää?

VASTAUS: Kirjoitit luottamuspulasta, jota koe suhteessa mieheesi. Mietit haluaako hän sinulle hyvää.

Kun luin kirjeesi, jäin miettimään saatko kumppaniltasi lainkaan arvonantoa, kunnioitusta ja rakkautta. Kerrot että koet toistuvasti ulkopuolisuutta suhteessanne. Sinun on vaikea luottaa mieheesi ja siihen, että hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Kerroit myös, että hän on ollut sinulle uskoton. Kerroit vielä että olet yrittänyt toimia niin, että lähentyisitte toinen toisianne. Kaiken kaikkiaan kirjeesi perusteella kuulostaa ettei suhteessanne ole sellaista vastavuoroisuutta ja tasa-arvoisuutta, joka saisi sinut voimaan siinä hyvin. Sain vaikutelman että sinä olet ainoa joka panostaa suhteeseen ja koettaa ”puhaltaa siihen henkeä”. Mahtaako asia olla näin? Mitä kumppanisi tekee suhteenne eteen? Onko teille mahdollista keskustella asiasta?

Voisiko olla hyvä miettiä, mitä hyvää suhteessanne on? Mikä saa sinut pysymään yhdessä kumppanisi kanssa? Osoittaako hän millään tavalla välittävänsä sinusta, kunnioittavansa ja rakastavansa sinua? Ainakaan kirjeessäsi et kerro mistään sellaisesta. – Mietin sitäkin, että joskus ilmaisemme välittämisemme eri tavoin ilman että hoksaamme sitä: toiselle kotitöiden tekeminen on tapa osoittaa, että välittää toisesta, toinen taas kaipaa enemmän sanallista viestintää. Voiko teidän suhteessanne olla tämäntapaista vuorovaikutuksen erilaisuutta?

Kerroit myös uskottomuudesta: kertomasi perusteella ymmärsin että sekin satuttaa sinua suuresti, enkä yhtään ihmettele! Parisuhde on ihmissuhde, jossa meidän pitäisi voida kokea olevamme turvassa ja rakastettuja omana itsenämme. Jos toinen rikkoo luottamuksen pettämällä toista, satuttaa se kipeästi ja traumatisoi petetyn osapuolen. Miten olette käsitelleet asiaa? Millä tavalla kumppanisi on alkanut rakentaa rikkomaansa luottamusta? Katuuko hän tekoaan? Onko hän pyytänyt anteeksi? Uskottomuus on parisuhteessa suuri kriisi ja ammattiapu on useimmiten tarpeen.

Jos haluatte jatkaa yhdessä niin, että kumpikin voi suhteessanne hyvin, on molempien sitouduttava siihen. Parisuhde ei voi rakentua sen varaan, että vain toinen rakentaa sitä. On tärkeää pysähtyä keskustelemaan asiasta kumppanin kanssa. Ilman vuorovaikutusta ei synny ymmärrystä. Ilman ymmärrystä ei synny yhteyttä. Toisen käytöksen, tekojen ja puheiden ymmärtäminen on parisuhteessa erityisen tärkeää.

Mietin, kannattaisiko teidän hakeutua ulkopuolisen avun piiriin? Kun omaa parisuhdetta tutkailee kolmannen näkökulmasta, voi kumpikin osapuoli havahtua uudenlaiseen vuorovaikutukseen. Voi syntyä jotain uutta. Toisaalta voi pitää mielessä senkin vaihtoehdon, että huonoon suhteeseen ei tarvitse jäädä. Voit miettiä esimerkiksi mitä sinä haluat elämältä? Mitä haluat parisuhteestasi? Onko se taakka vai voimavara? Mitä menettäisit ja mitä saisit tilalle jos lähtisit suhteesta? Näitä kysymyksiä voit miettiä itseksesi, mutta on hyvä muistaa että esimerkiksi perheneuvontaan voi hakeutua yksinkin. Joskus jo toisenkin osapuolen tekemät löydöt voivat tönäistä parisuhteen dynamiikan aivan uudelle uralle.

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Voiko tästä enää selvitä?

Vastaustanne odottaen

Toiveikas 30v

VASTAUS: Kiitos kysymyksestä. Jos yritän heti vastata ensimmäiseen kysymykseesi ”voiko tästä selvitä?”, niin varmasti voit. Vielä en tiedä millä tavalla asiat selvenevät, mutta osaat pohtia parisuhteenne tilannetta monelta kantilta ja olet lähtenyt hakemaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Silloin yleensä jotakin alkaa tapahtua.

Pohdit miehesi viestejä, jotka tuntuvat ristiriitaisilta. Puheet ”viimeisen ratkaisun” tekemisestä tuntuvat viittaavan lopulliseen eroon, mutta sitten hän samalla haluaa olla kanssasi ja osoittaa nyt hellyyttä. Varmasti onkin aika ristiriitainen olo. Pohdit, että kumpi viesti on aidompi ja todellisempi. Molemmat viestit ovat tärkeitä. Hyvä, että olet kuullut ne molemmat. Miehesi olo taitaa myös olla aika ristiriitainen.

Kerrot, että olet tajunnut, että teit virheen. Virheitä voi elämässä yrittää korjata ja sitä nyt teetkin osoittamalla rakkauttasi ja kertomalla halustasi jatkaa. Tämä asumusero on ollut iso päätös. Joskus etäisyys auttaa näkemään tilannetta tarkemmin. Jäin miettimään, että miten miehesi on kokenut erillään asumisen. Miten voisit kysyä mitä oivalluksia hän on puolen vuoden aikana tehnyt. Voitko kertoa hänelle, että saat häneltä ristiriitaisia viestejä ja kysyä miten hän näkee ja tuntee tilanteen nyt olevan.

Sivusuhteista voi päästä eteenpäin. Yleensä on tarpeen kertoa riittävästi siitä, minkälainen suhde sinulla on ollut. Kerrot tässä viestittelystä. Ehkä miehelläsi on oikea kuva tapahtumista, kun hän on viestit nähnyt. Toisaalta on hyvä, että hän nyt tietää minkälainen suhde on ollut. Joskus nämä viestit jäävät kuitenkin ”kaikumaan mieleen”. Yksi tapa purkaa asiaa voisi olla kysyä, että mitä miehesi miettii viesteissä tai tapahtuneessa eniten? Mikä on hänestä tuntunut kaikkein vaikeimmalta? Onko jokin kohta, johon hänen ajatuksensa palaa uudestaan ja uudestaan. Siinä olet oikeassa, että viestittely saattaa tuntua kumppanista yhtä vaikealta, kuin fyysinen suhde. Olet alkanut kertoa tunteistasi jollekin muulle, kuin omalle kumppanillesi.

Asian käsittely on joskus hankalaa sen vuoksi, että sinun kannaltasi olisi tärkeää puhua myös menneistä asioista, siitä miten koit jääväsi suhteessanne yksin. Se saattaa kuulostaa puolustautumiselta, ikään kuin sinulla olisi ollut oikeus toimia näin. On tärkeää sanoa, että toimit väärin, vaikka sinulla oli hankala olla teidän suhteessa. Olisit voinut yrittää ratkoa ongelmia muuten, kuin aloittamalla viestittelyn. Silti olisi yhä tärkeää, että miehesi kuulisi kaipuusi. Hän on nyt myöntänyt, että tunteiden osoittaminen ja näyttäminen olisi ollut tärkeää. Tässä teillä on yhteinen mahdollisuus edetä. Koittakaa nähdä tässä oivallus joka voi viedä teidät lähemmäs toisianne! Ihmiset oppivat parisuhteessa toisiltaan ja tekevät yhdessä näitä löytöjä. Joskus polut eteenpäin löytyvät tällaisten kriisien kautta. Niissä on mahdollisuus molempien oppia ja muuttua.

Oletko pyytänyt anteeksi mieheltäsi tekoasi, siitä et tarkasti kerro? Anteeksi pyytäminen ja antaminen eivät ole aina nopea tai helppo juttu. Olisiko miehesi vielä miettimässä, kadutko todella tai voiko tämä uusiutua, kun olet seuraavan kerran tyytymätön johonkin. Onko hän pohtimassa, että pystyykö hän itse kääntymään kohti sinua, kun hän kerran tietää, että hänelle on ollut vaikeaa osoittaa tunteita ja nyt on loukattu olo. Mies tarvitsee myös tiedon siitä, että viestittely on loppunut.

Luottamuksen palautuminen vie joskus aikaa. Jos päätätte yrittää, pitää molempien päättää yrittää. Onko niin, että molemmat odottavat toiselta jotakin ”takuita”, jos palaisitte yhteen. Sinun pitäisi tietää, että et palaa suhteeseen jossa tunteita osoitetaan vain hyvin niukasti ja miehesi odottaa jotakin muuta? Mitä kaikkea? Lopulta ihan varmaa takuulappua on vaikea antaa. Voi luvata tehdä parhaansa ja sitten pitää heittäytyä ja kokeilla pääsisittekö lähemmäs toisianne. Kuulostaa siltä, että ainakin sinulla on halua ja mahdollisuuksia palata. Sinulla saa yhä olla myös omia tarpeita ja oikeuksia, vaikka olet toiminut väärin.

Lasten merkitys on varmasti iso. Heistäkin voi ja kannattaa edelleen puhua. Ei sekään aina ole lasten etu, että ollaan yhdessä pelkästään heidän vuokseen, jos aikuisten suhde on hyvin kylmä, riitaisa ja etäinen. Silti on niin, että lasten vuoksi kannattaa tarkasti tutkia vaihtoehtoja edetä yhdessä. Lapset taitavat olla vielä aika pieniä? Heissä on hyvä syy teillä molemmilla yrittää löytää toisenne ja suhteenne uudella tavalla. Tätä miehesi tuntuu myös pohtivan. Jos nyt tuntuu siltä, että lapset ovat hyvä syy olla yhdessä ja tavata, niin onhan sekin iso viesti teille molemmille. Yhteinen vanhemmuus on iso side. Tunnutte siitä nauttivan ja siinä on paljon yhteistä ”maisemaa”.

Toivon kipinöihin saa tarttua.

perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Erosimme lapseni äidin kanssa noin vuosi sitten kun haksahdin vahingossa toiseen naiseen ja valehtelin ex puolisolleni aika paljon. Olen yrittänyt sanoa että voin muuttua ja lopettaa valehtelemisen hänelle mutta luotytamus on mennyt todella pahasti ja hän ei oikein halua enään luottaa minuun. Yritän muuttua kaiken aikaa ja en saa siihen keneltäkään minkäälaista tukea ja yksin jaksaminen tuntuu todella haastavalta. Olen valmis tekemään kaiken jotta voisin saada lapseni äidin kiinnostumaan minusta uudestaan. tarvitsisin pikaisesti apua ja neuvoa kuinka toimin. Olen kaikki keksimäni keinot käyttänyt ja lapseni äiti on edelleen se kenen kanssa tahdon olla ja saada perheeni takaisin jonka omieni toilailujeni takia menetin. Pyydän apua, auttakaa minua. Pelkään että exäni löytää uuden miehen ja minä jään kokonaan sivuun vaikka olen hänelle sanonut kuinka kaipaan häntä ja yhteistä tytärtämme todella paljon ja rakastan exääni edelleen mutta hän ei halua noteerata enää mitenkään minun tunteideni osoituksia, hän lähestulkoon vain nauraa minulle.

-TAHDON PERHEENI TAKAISIN-

VASTAUS:"TAHDON PERHEENI TAKAISIN" on vahva viesti ja osoitus siitä, että kuinka vakavissasi olet. Olet ymmärrettävästi tuskainen ja hädissäsi kun et saa tällä hetkellä jakaa elämääsi rakastamasi naisen ja tyttäresi kanssa. Kirjoitat olevasi tilanteessa kovin yksin. Onkohan sinulla ystäviä tai sukulaisia, jotka voisivat kulkea rinnallasi tässä elämänvaiheessa?

Kirjoitat, että olet valmis muuttumaan, mutta kaipaisit siihen tukea. Suosittelisinkin sinua hakemaan keskusteluapua omalta terveysasemaltasi, opiskelijaterveydenhuollosta, työterveyshuollosta tai yksityiseltä ammattilaiselta (psykologi / psykiatri / psykoterapeutti) . Muuttuminen ei tapahdu hetkessä vaan on prosessi. On tärkeää, että otat vastuun menneistä tapahtumista ja käsittelet niitä yhdessä ammattiauttajan kanssa. Se vaatii työtä ja vaivannäköä, mutta on iso satsaus tulevaisuuteesi.

Kokonaan toinen kysymys on ex-puolisosi menettämä luottamus ja sen mahdollinen palauttaminen. Itse käytät ilmaisuja "vahingossa haksahtaminen" ja "toilailu", mutta exäsi on voinut kokea asian paljon kipeämmin. Uskottomuus ja valehtelu ovat varmaankin loukanneet häntä syvästi. Luottamuksen uudelleenrakentaminen vie aikaa eikä sitäkään prosessia voi oikein jouduttaa. Vielä kolmas kysymys on se, että mitä ex-puolisosi tahtoo. Siihen kysymykseen voi vastata vain hän itse.

Parisuhteen jatkaminen uskottomuuden jälkeen on mahdollista, jos molemmat sitä tahtovat ja ovat valmiita tekemään töitä luottamuksen palauttamiseksi. Prosessi on pitkä eikä oikotietä onneen ole. Pariterapia voi olla tässä tilanteessa avuksi: auttaa löytämään yhteisen ymmärryksen siitä, mitä teille tapahtui. Anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen prosessit ovat keskeisiä tällaisessa parisuhdekriisissä.

Jatkuipa teidän matkanne yhdessä tai erikseen, teillä on yhteinen lapsi, jonka vuoksi kannattaa yrittää löytää jonkinlainen sovinto. Mitäpä jos kirjoittaisit ex-puolisollesi kirjeen, jossa kertoisit, kuinka pahoillasi olet. Mitään vaatimatta, vain omista tunteistasi kertoen. Se voisi olla ensimmäinen askel kohti muutosta.

Rohkaisevin terveisin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa seurustelleet reilu 4 vuotta, minulla on aiemmasta liitosta 2 lasta. Koko suhteemme ajan olen ollut varovainen onnistuuko menevän nuoren miehen ja uusperheen yhdistäminen. Pitänyt sitä henkistä takaovea auki. Mies vannoo aina rakkauttaan eikä minulla ole ollut syytä epäillä uskottomuutta.

Onko meillä tulevaisuutta? Pystynkö enää luottamaan? Ilmapiiri kotona on muuten mukava, turhanpäiväiset riitelyt loppuivat kuin seinään kun lainasta ei tarvitse enää jankuttaa. Lapset rakastavat miestäni ja jossain tuolla kaiken valheen alla on se mies johon rakastuin. Toivoisin todella että voisin unohtaa tämän kaiken.

Pettynyt, 30

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Kuvat siinä, monin tavoin, sitä ristiriitaa, joka syntyy toisaalta halusta luottaa ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja toisaalta niistä epäilyksistä, jotka sinua ovat alusta asti vaivanneet.

Oikeastaan melkein ensimmäinen lauseesi tavoittaa ongelman ytimen, kirjoitat, että "epäilet onnistuuko menevän nuoren miehen ja uusperheen yhdistäminen". Ja kysymyksesi edetessä tavallaan vastaat siihen itse. Monet asiat eivät toteutuneet haluamallasi tavalla, eivätkä siinä ajassa, kuin olisit tahtonut. Toisaalta kuvailet niitäkin asioita, jotka ovat onnistuneet. Päällimmäisenä yhteinen lapsi ja vanhemmuus laajemminkin: kerrot, että lapsesi ovat kiintyneet mieheesi. Voisi siis ajatella, että vanhemmuuden saralla on tapahtunut hyviä asioita, onnistumisisa.

Parisuheteen saralla olet joutunut kokemaan pettymyksiä. Sinua on loukattu ja olet menettänyt luottamuksesi. Olette myös riidelleet paljon. Oli ilahduttavaa lukea, että varasitte pariterapia-ajan. Minulle jäi kuitenkin mielikuva, ettette menneet vastaanotolle. Olisiko teillä nyt paremmat valmiudet sen aloittamiseen, ainakin aika paljon on vaakalaudalla.

Kirjoitat siitä, miten pahoin olet voinut, psyykkisesti ja fyysisesti. Se kertoo varmaan siitä, miten syvälle loukkaus on osunut. Kysyt myös, pitäisikö sinun vain unohtaa ja antaa anteeksi. Ajattelen, ettemme voi väkisin unohtaa mitään. Joistakin asioista on puhuttava, on päästettävä tunteet ulos, etteivät ne myrkyttäisi sisintämme. Samoin on anteeksiannon laita, emme voi pakottautua antamaan anteeksi. Sen aika on vasta sitten, kun oma loukkaantumisemme ja pettymyksemme ovat voineet tulla kuulluksi ja käsitellyiksi. Luulen, että pariterapia voisi olla paikka joissa voisitte käsitellä, sekä omia, että yhteisiäkin pettymyksiä ja odotuksia.

Jotain voisi arvella siitä, että miehesi koki asuntolainan ahdistavaksi tai että hän oli sinulle "virtuaalisesti" uskoton. Ne voisivat kertoa, vaikka siitä, että hänelle on lyhyessä ajassa tapahtunut paljon. Hänen elämänsä täyttävät nyt uudenlaiset velvollisuudet ja tehtävät. Ei ole aina helppo luopua entisestä, vapaammasta elämästä. Anna hänelle aikaa. Tai pikemminkin antakaa toisillenne aikaa. Tarvitsette paljon läheisyyttä ja puhumista, että luottamuksenne palautuisi ennalleen. Mutta jos haluatte molemmat sitä, uskon, että se on mahdollista.

Kaikkea hyvää!
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Sain tietää avomiehen syrjähypyistä esikoista odottaessani.

Tulevaisuus pelottaa, ei pelkästään taloudellisesti vaan myös henkisesti. Pikkuvauva-aika on rankkaa yhdessä tai yksin, mutta kummassa päästäisin itseni helpommalla?

Kipeitä päätöksiä pikaisella aikataululla

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Sinua on satutettu kipeästi. Uskottomuus iso kriisi parisuhteelle. Se rikkoo luottamuksen, joka on niin olennainen osa parisuhdetta. On hyvin tärkeää työstää asiaa ja sen herättämiä tunteita, etteivät ne jäisi käsittelemättä – näin riippumatta siitä, jatkatteko yhdessä vai päädyttekö eroon.

Kirjeestäsi sain käsityksen, että asian käsittely on vielä kesken: ymmärsin että puolisosi pikemminkin vetäytyy siitä. Sinä taas yrität löytää itsestäsi keinoja rakentaa luottamus uudelleen. On ensiarvoisen tärkeää, että puolisosi kantaa vastuun teoistaan ja osoittaa sen myös käytännössä lähtemällä työstämään asiaa yhdessä kanssasi.

Uskottomuuskriisin purkamisessa on puolison oltava avoin ja rehellinen, jotta ”paraneminen” voi alkaa: että haavasi saisivat hoitoa ja että ymmärtäisitte kumpikin miten tähän kriisiin on ajauduttu. Kerroit että puolisosi ”osoitti olevansa pahoillaan käytännössä olemalla poissa kotoa”. Eikö olisikin parempi tehdä pikemminkin päinvastoin: ryhdyttävä keskustelemalla etsimään yhteyttä ja luottamusta? Mietit myös millaisin konkreettisin keinoin voisit rakentaa luottamuksen uudelleen. Yksin et siihen pysty. Puolisosi tulee olla mukana täysipainoisesti. Jos hän ei sitoudu ”paranemisprosessiisi”, luottamus ei rakennu uudelleen. Pienikin ele, joka herättää epäluottamista (ja jonka ei edes tarvitse liittyä uskottomuuteen) voi laukaista sinussa samat tunteet kuin silloin, kun sait tietää uskottomuudesta. Myös puolisosi itsensä kannalta on tärkeää että käytte asiaa läpi – mieluiten ammattiauttajan kanssa. Kipusi, surusi ja pettymyksesi on saatava tulla kuulluksi.

Sanoit puolisosi uskottomuuden syyn olleen seksin tarve. Seksuaalisuus on erottamaton osa jokaista ihmistä. Joskus on kyse riippuvuudesta, joka näkyy seksuaalisuuden alueella – mietin voiko puolisosi tapauksessa olla kyse riippuvuudesta? Joka tapauksessa hänen työnsä luonne (matkatyö) siis herättää sinussa pelkoa uskottomuuden toistumisesta. Olisiko hän ollut uskoton, jos työ ei olisi vienyt häntä pois kotiympäristöstä? Mikä vaikutus on työyhteisön kulttuurilla suhteessa uskottomuuteen? Voisitko luottaa häneen paremmin, jos hän ei olisi matkatyössä?

Kiinnitän vielä huomiota nimimerkkiisi ”Kipeitä päätöksiä pikaisella aikataululla”. Tulkitsen sen niin että lapsen syntymän ja pikkuvauva-aika painaa päälle ja koet että joudut siksi tekemään päätöksen nopeasti. Luottamuksen rakentuminen ja uskottomuustrauman käsitteleminen vaativat kuitenkin aikaa. Oletteko hakeneet ulkopuolista apua ammattiauttajalta? Koetko että vielä voisi olla mahdollista käsitellä puolisosi uskottomuutta siten, että yhteys ja luottamus palautuisivat välillenne?

Haavasi ovat syvät. Jos kuitenkin pääsette käsittelemään kriisitilannettanne ja pääsette siitä yhdessä eteenpäin, suhteenne voi parhaimmillaan syventyä ja parantua. Työtä on kuitenkin tehtävä sen eteen ja suosittelen teitä ottamaan prosessiinne mukaan ammattiapua!

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen erittäin psykologisesti mieltä askarruttavan asian edessä, ja haluaisin kuulla kommentteja siihen. Tapasin mieheni runsas 2v sitten, tapailimme ensimmäisen vuoden tiiviisti ja sovimmekin melko alussa ettemme tapaile muita. Jo tutustuessamme mietin miksi niin superkomea ja hyväkäytöksinen, huomaavainen, positiivinen, keskustelutaitoinen ja sympaattinen bisnesmies on sinkku. Sellainen joka naisen unelma. Se jotenkin herätti epäilyjä jatkuvasti, ja se että hän oli välillä hieman ailahtelevainen. Hänellä pitkä suhde takana ja siitä myös lapsi. Ekan vuoden olinkin todella varuillani, joten etenimme hyvin rauhassa ja tutustuimme kunnolla. Toisen vuoden alkaessa aloimme seurustella vakavasti, muutimme yhteiseen asuntoon, mietimme taloa, lapsia, naimisiinmenoa. Suhteemme oli muodostunut täydelliseksi! Hän oli jopa ottanut tyttäreni kuin omaksi lapsekseen. Meillä aina synkannut kaikki, samalla aaltopituudella oltu ja niin onnellisina odotimme loppuelämäämme yhdessä. Seurustelumme alussa ekat puoli vuotta hän suorastaan vaati luottamusta, että olemme loppuelämämme yhdessä, ei enää muita, hän on suhteessamme 200%sesti. Että minun pitää luottaa. Puhuimme asioista hyvin syvällisesti, koska halusin olla varma hänestä. Hän vaati myös 7v tyttäreni luottamusta. Aloin pikkuhiljaa luottaa ja mietinkin aina mikä onni minua oli potkaissut! Tuollainen mies tullut elämääni ja rakastamme toisiamme niin palavasti. Lupauduimme viettämään loppuelämämme yhdessä. Olin maailman onnellisin.

Minulla meni täysin usko/luotto ihmisiin. En luota varmaan enää ikinä kehenkään. Kaiken lisäksi hän haluaisi vielä korjata välit ja asiat. Ehkä yrittää puhtaalta pöydältä uudelleen. Aivan järkyttävää.

D'amour, 30

VASTAUS: Viestisi luettuani ajattelin, että halumme ja tarpeemme rakastaa on joskus niin suuri, että se tekee sokeaksi rakkautemme kohteelle. Jatkamme rakastamisesta, vaikka unelmamme loittonee yhä kauemmaksi todellisuudesta. Sinäkin sanot, että rakastit ja rakastat edelleen häntä syvästi. Mitä hänessä rakastat? Mikä siitä on totta ja mikä toivetta? Vain huonoissa elokuvissa pahikset ovat vain pahoja. Tosielämässä ihmisestä löytyy aina muitakin puolia. Me haluamme uskoa hyvään, joskus silloinkin kun sitä on kovin vähän näkyvissä. Mutta ne ei-hyvät puolet ihmisessä ovat vähintään yhtä totta. Halu luottaa ja uskoa hyvään on kuitenkin myös hyvä asia. Ilman sitä olisimme epäileviä ja meidän olisi vaikea liittyä muihin ihmisiin.

Jos tuo kaikki mitä viestissäsi kuvasit, olisi ollut elokuvaa, niin katsojat olisivat jo alun pienistä merkeistä, katseista, sanoista, eleistä lukeneet vaaran merkkejä. Tässä ei ehkä käy hyvin. Sinäkin luit niitä. Sanoit, että oli asioita, jotka herättivät epäilyn. Joka naisen unelma. Täydellinen parisuhde. Koko elämä yhdessä. Liian hyvää ollakseen totta. Mutta kun meissä on vahvana halu ja tarve rakastaa, niin me emme halua uskoa vaaran merkkejä, joita ulkopuolisen on joskus helpompi nähdä. Kunnes meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin katsoa ja uskoa.

Miehen käyttäytyminen, kuvaamiesi asioiden perusteella arvioituna, kuulosti kyllä hyvin huolestuttavalta. En puutu siihen sen enempää, sillä tässä kohdassa olennaisempi kysymys sinun kannaltasi on, että miten pääset yli, eteenpäin. Odotatko hänelle edelleen lasta? Jos odotat, niin se tarkoittaa sitä, että sinun on todennäköisesti tavalla tai toisella löydettävä tapa olla yhteydessä hänen kanssaan lapsen asioihin liittyen. Kun on tullut petetyksi, menettänyt luottamuksen toiseen ihmiseen ja hänen kykyynsä rehellisyyteen, niin yhteydenpito ei tule olemaan helppoa. Saatat tarvita ulkopuolisen ihmisen tukea ja ikään kuin toiset objektiiviset silmät, jotka auttavat sinua selviämään eteen tulevista tilanteista.

Sanot, että sinulla meni luotto ihmisiin täydellisesti. Et luota enää ikinä keneenkään. En yhtään ihmettele. Silti ajattelen, että meissä ihmisissä on vahvana halu ja tarve rakastaa, löytää joku johon voi luottaa ja jonka kanssa on turvassa. Tämä on eteenpäin vievä voima. Ja onneksi suurin osa ihmisistä on luottamuksen arvoisia. Toivon, että sinun on jossain kohtaa mahdollista kohdata tällainen ihminen.

Kaikkea hyvää syksyysi,
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen parikymppinen. Sain kuulla 3 kuukautta sitten, että mieheni petti minua pikkusiskoni kanssa. Olemme olleet 4 vuotta yhdessä, asuneet yhdessä 10 kuukautta ja kihloissa reilu 8 kuukautta. En jättänyt miestäni kun sain tietää heidän suhteestaan vaikka se oli lähellä. Suutuin ihan järjettömästi. En puhunut hänelle viikkoon mitään ja itkin eikä ruokakaan maistunut. Hän itse myönsi pettäneensä ja näin heidän viestinsä jotka mieheni näytti minulle (ne sisälsivät kehuja, flirttailua, sydämmiä, suukkoja, sovittuja tapaamisia yms). Siskooni pistin välit poikki enkä pysty hänelle antamaan ikinä anteeksi. Samaa olen alkanu epäilemään miestäni kohtaan. En ole 2 kuukauteen tuntenut enään surua, pikemminki vihaa. Olemme suunnitelleet omakotitaloa ja lapsia, rakastan miestäni enemmän kuin mitään ja haluaisin ja haluankin olla hänen kanssaan mutten tiedä pystynkö ikinä antamaan täysin anteeksi hänen tekoaan. En myöskään unohda sitä. Mietin tuota asiaa joka päivä ja tunnen vihaa miestäni ja siskoani kohtaan. En oikein tiedä mitä minun tulisi tehdä muutakuin antaa itselleni aikaa tämän asian käsittelyyn muttakun se alkaa vaivaamaan minua tulevaisuuden suunnittelussa ja saa minut miettimään kaikenlaista. En voi puhua asiasta miehelleni koska tämä ei millään suostu puhumaan tästä aiheesta vaikka olen yrittänyt kaikkea. Olen umpikujassa.

Tikru

VASTAUS: Olet tullut petetyksi ja satutetuksi kahden läheisen ihmisen taholta, joiden pitäisi rakastaa sinua, haluta sinulle hyvää ja joihin sinun pitäisi voida luottaa. On helppoa ymmärtää, että olet järkyttynyt, vihainen, pettynyt sekä epävarma tulevaisuuden suhteen. Tuollainen, jos joku, vie pohjan pois elämältä pitkäksi aikaa. Kertomasi perusteella kyse ei ole yksittäisestä tapahtumasta vaan systemaattisemmasta pettämisestä johon liittyy yhteydenpitoa, tapaamisia ja viestittelyä. Tämä syventää tapahtuman satuttavuutta.

Kerrot olevasi parikymppinen ja olet ollut miehesi kanssa yhdessä neljä vuotta eli noin 16-vuotiaasta. Siskosi on sinua nuorempi. Miehesi ikää et kerro. Oletan, että olette kaikki nuoria. Nuoruudestanne huolimatta olitte jo suunnitelleet miehesi kanssa yhteistä tulevaisuutta - lapsia ja omakotitaloa. Kun parisuhteen alkuvaiheessa tapahtuu jokin iso, traumatisoiva tapahtuma, se väistämättä järisyttää niitä perusteita, joille yhteistä parisuhdetta ja tulevaisuutta pitäisi rakentaa. Mikäli tapahtumaa ei pystytä käsittelemään ja saamaan yhteistä ymmärrystä sille, en usko, että parisuhde voi jatkua ilman, että tapahtunut vaikuttaa merkittävästi suhteen turvallisuuteen ja läheisyyteen sekä sitä kautta jatkoon. Sanot, että miehesi ei suostu puhumaan aiheesta. Miksi ei? Onko hän omalta osaltaan yrittänyt löytää selityksiä sille, miksi kaikki tapahtui? Onko hän ollut pahoillaan, pyytänyt anteeksi? Haluaako hän edelleen olla kanssasi Onko hänellä edelleen samanlaisia yhteisiä haaveita lapsista, omakotitalosta, kuin mitä aiemmin teillä oli? Emme voi tietää miksi kaikki tapahtui. Todennäköisesti selityksiä on useampi kuin yksi. Mietin myös, että onko niin, että miehesi ei kuitenkaan ollut vielä valmis siihen tulevaisuuteen, jota hän suunnitteli kanssasi? Se ei kuitenkaan vielä yksistään selitä näin satuttavaa tekoa.

Siskosi osuutta pohdin kovasti ja se tuntuu erityisen pahalta. Minkälaiset välinne olivat ennen tapahtunutta? Entä mikä oli siskosi elämäntilanne? Onko hän mahdollisesti ollut kateellinen sinulle elämästäsi tai jostain muusta? Hän on kovin nuori mutta ei niin nuori, ettei ymmärtäisi, että näin toimimalla hän satuttaa sinua syvästi ja aiheuttaa tuhoa perhesuhteille. Onko siskosi ollut pahoillaan tapahtuneesta ja pyytänyt sinulta anteeksi? Onko hän omalta osaltaan yrittänyt löytää ymmärrystä sille miksi toimi niin kuin toimi? Mitä tämä tapahtunut on tarkoittanut perheenjäsentesi välisille suhteille?

Oletko voinut puhua tapahtuneesta kenellekään? Toivon, että sinulla on joku ihminen, paikka johon voit tukeutua ja joka ymmärtää tuskasi. Tällaisesta toipumiseen tarvitaan aikaa mutta pelkkä aika ei yleensä riitä. En usko, että tällaisessa tilanteessa ihmisten välisten suhteiden korjaantuminen on mahdollista, elleivät osapuolet ole valmiita käymään keskusteluja joissa pyritään saamaan ymmärrystä tapahtuneelle. On myös tärkeää, että sekä miehesi että siskosi ilmaisevat sinulle anteeksipyyntönsä ja sen, että he ovat aidosti pahoillaan tapahtuneesta. Et voi pakottaa heitä anteeksipyytöön tai keskusteluihin. Saattaa olla, että et ole itsekään niihin vielä valmis. Toivon kuitenkin että löytäisit jonkun ihmisen, jonka kanssa voisit käsitellä tapahtunutta, sen merkitystä sinulle ja sitä, miten jatkat tästä eteenpäin.

Toivotan sinulle voimia,
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen erittäin kimurantin tilanteen edessä, loukattuna ja nöyryytettynä. Minulle selvisi toissapäivänä, että avomieheni (kihlattuni) on pitänyt peliä erään naisen kanssa jo vuoden. Kyseisenä aikana he ovat nähneet kerran, mies kutsunut tämän naisen hotellihuoneeseen aikomuksenaan, no, kaikki ymmärtävät. Humalassa. Nainen on kuitenkin ilmeisesti lähtenyt pois ennen aktia. Sen jälkeen kuitenkin mieheni on vongannut tältä naiselta huomiota ja seksiä, tapaamisia jne.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kerrot miehesi pitäneen peliä toisen naisen kanssa vuoden verran ja tämän selvinneen sinulle pari päivää sitten. Mies on kosinut sinua ja hääsuunnitelmatkin ovat ilmeisesti jo aika pitkällä. Ei ihme, että tunnet olosi surulliseksi ja loukatuksi.

Viestissä haet vastausta siihen, mitä tästä tilanteesta kuuluisi ajatella ja mitä olisi tehtävissä? Arvailet syitä miehen uskottomuuteen. Miksi hän valitsi tämän tavan toimia Tärkeitä kysymyksiä, kyse on todella hänen valinnastaan. Syyt voivat olla näitä mistä kirjoitat, tai monia muita. Toisille sivusuhde on hätähuuto suhteen tilasta, toisille kosto, itsetunnon paikkaus tai keino tuntea itsensä riippumattomaksi yksilöksi, osa etsii hetken nautintoa. Voi olla muitakin syitä ja läheskään aina uskoton osapuoli ei itsekään tiedosta miksi on näin toiminut. On tässä joka tapauksessa paljon nyt selvitettävää teidän kahden välillä. Luottamuksesi on mennyt ja silloin avioliiton aloittaminen ei ole nyt tukevan tuntuisella pohjalla. Häiden siirtämistä olet ilmeisesti jo ajatellutkin Olette kihloissa miehesi kanssa ja kuvaat, että tämä on sinun ja miehesi välinen suhde ja te tiedätte omat rajanne uskollisuuden ja uskottomuuden välillä. Oletteko näistä rajoista keskustelleet? Tämä tapahtunut voi olla myös keskustelun avaaja siihen, mikä teille molemmille on suhteessa tärkeää. Saatteko suhteessanne rakastaa ja tulla rakastetuksi, koetteko itsenne arvokkaaksi, saatteko liittyä toisiinne ja olla itsenäisiä? Kerrot miehesi katuneen tekojaan ja haluavansa olla vain sinun kanssasi ja parantaa tapansa. Millä tavalla miehesi katuu tekojaan ja minkälaista anteeksipyyntöä tai hyvitystä odotat?

Onko miehesi valmis käsittelemään asiaa? Huolestuttaa tässä tuokin, jos tunnet miehen olevan sellainen jonka ”egoa sinun pitää valella” ja pidät häntä itsekeskeisenä. Näistä asioista pitäisi puhua myös. Haluatko parisuhteeseen, jossa tilanne säilyisi samanlaisena. Sinun osasi olisi palvoa ja tukea itsekeskeistä puolisoa?

Jos päädytte korjaamaan tilannetta, se ei yleensä tapahdu hetkessä. Ei ole olemassa ”pikaliimaa”, joka korjaa rikki menneen luottamuksen. Kerrot rakastavasi miestäsi ja hänen rakastavansa sinua. Millä tavalla näytätte toisillenne rakkauden ja millä tavalla haluaisitte sen näytettävän? Ehdota miehellesi nyt aivan uudenlaista tapaa puhua näistä asioista. Puhukaa siitä miten rakkaus näkyy ja tuntuu parisuhteessanne sanoissa, teoissa, yhteisessä ajassa ja läheisyytenä? Mitä konkreettisia päätöksiä kaipaisit nyt Huomaat kyllä haluaako ja osaako hän kääntyä pois itsekeskeisyydestään kohti sinua? Uskon kyllä, että pääset ”järjissäsi” eteenpäin, vaikka nyt kumppanisi on loukannut sinua.

Hyvää kesää.
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen 26-vuotias nainen, intohimoinen, menevä, nauravainen, toiset todella huomioonottava ja tiedän että ihmiset kunnioittavat ja pitävät minusta. Itsevarma, määrätietoinen... Ei, ei enää.. Nykyään olen surullinen varjo entisestä. Sain aikamoisia uutispommeja puolen vuoden sisään ja asunnonmenetyksen myötä selvisi myös että puolisoni on pettänyt minua. Romahdin sijoiltani ja vaikka mies väittää ettei ole erehtynyt kuin kerran humalapäissään.. Se kerta tapahtui vuosipäivänämme romanttisen illallisen ja kalliin kaulakorun jälkeen, kun olin reilu ja päästin hänet juhlimaan kaveriensa kanssa vaikka oli "päivämme". Hän päätyi pettämään minua kaverinsa tyttöystävän kanssa ja jäi siitä minulle kiinni 8kk takaperin vahingossa kun hänen entinen ystävänsä avautui asiasta.

Tarvitsen selviytymisoppaan.

Lamaantunut

VASTAUS: Kuvaat itseäsi elämänhaluiseksi, empaattiseksi, pidetyksi ja itsevarmaksi naiseksi. Nyt kuitenkin puolen vuoden sisällä olet saanut uutisia, jotka ovat saaneet perusturvallisuutesi järkkymään ja elämänhalusi katoamaan. Yksi uutinen on puolisosi kiinni jääminen pettämisestä. Kuvaat käsitelleesi uskottomuutta pari kuukautta ja yrittäneesi jatkaa suhdetta tästä solmusta huolimatta. Kauhukuvat ja pakkoajatukset palaavat mieleesi kuitenkin jatkuvasti. Sinun on myös vaikea kuvailla kuinka musertunut todellisuudessa olet. Kyselet nyt opasta, että selviäisit tilanteesta. Tässä on jo ensimmäinen toivon merkki, kun nyt sait aikaiseksi tämän kysymyksen. Olet jo alkanut selvittää näitä solmuja. Hyvä alku!

Kokemuksesi on ollut traumaattinen ja kuvailemasi perusteella kuulostaa siltä, että tarvitsisit nyt jonkinlaisen hengähdystauon. Mikä auttaisi sinua pois koiran roolista, jossa et halua elää? Joillakin auttaa etäisyyden ottaminen tai jokin muu tauko, jonka aikana saisit mietittyä tilannettasi. Joskus jonkinlainen etäisyys auttaa näkemään. Kuvaat miten sinulla on ollut voimia vaikka mihin. Eivät ne voimat ole kokonaan kadonneet. Nyt naurusi ja valtasi päättää elämästäsi ovat jääneet musertuneen olosi alle. Postista saa kuvan, että olet pidetty ihminen ja sinulla on ystäviä. Selviytymisoppaassa voisi olla oma luku ystävistä ja läheisistäkin. Heistä voi olla paljon tukea ja heidän seurassaan vietetty aika voi virkistää, vaikka ei parisuhteen ristiriitoja heidän kanssa jakaisikaan.

Lamaantuneisuus ja aloitekyvyttömyys viittaavat pitkään jatkuneeseen ahdistuneeseen oloon ja voivat olla masennuksenkin merkkejä. Työssäkin huomaat jo voimattomuutta. Voisitko hakeutua työterveyteen kertomaan tilanteestasi? Sitä kautta voi myös saada apua. Olet kokenut paljon ahdistusta ja surua ja kuulostat eläväsi jatkuvassa pelossa. Näiden tunteiden käsittelyyn on mahdollista saada tukea.

Sitten on erikseen mietittävä onko sinulla voimia keskustella puolisosi kanssa lamaantuneesta ja ahdistuneesta olostasi ja siitä miten nyt parisuhteenne voi? Asiat eivät selvästikään ole lähteneet kohentumaan tällä tavalla ja tilanteen jatkuessa näissä tunnelmissa. Puolisosi kuvaa halunsa olla kanssasi, mutta kuvaa olevansa kännipäissään erilainen ja hakevansa muilta naisilta seuraa. Nämä eivät ole asioita, joita tarvitsee hyväksyä. Kyse on miehen päätöksistä.

Pohdit myös suhteenne tulevaisuutta. Uskottomuudesta ja muista parisuhteen kriiseistä on mahdollisuus selvitä. Mitä selviäminen on kohdallasi? Onko se uudenlainen ote tässä parisuhteessa vai tästä suhteesta irti päästäminen? Jatkaaksesi tarvitsisit nyt miehestäsi aidon keskustelukumppanin. Huomaat kyllä, onko hänellä tahtoa ja halua muuttua. Puolen vuoden sisään tuli monta pommia. Mitä pitäisi nyt tapahtua, että seuraavan puolen vuoden jälkeen sinulla olisi parempi olla?

perheneuvoja Markku