Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen nainen iältäni47v, mieheni on 36 vuotias. Olemme olleet yhdessä nyt 4 vuotta. Kesti kolme vuotta ilman riitoja lukuunottamatta minun mustasukkaisuuttani, miehelläni on paljon naispuoleisia ystäviä joihin hän on yhteydessä netin välityksellä. Lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta riitti. Suhdettamme on rasittanut minun luottamus mieheeni, luottamus koki kolauksen suhteemme alussa, tein väärin kun luin mieheni keskustelun naispuoleisen ystävän kanssa, viestin sisältö oli hyvinkin seksistinen. Olin aivan rikki. Mies perusteli sen olevan huumoria.

Tämän vuoden maaliskuulla suhteemme rakoili, taas kävin lukemassa yhden keskustelun, sen sisältö tuntui pahalle ja parisuhdettamme loukkaavalle. Mieheni käytös muuttui huhtikuussa, hänestä tuli hyvin etäinen, kaikki yhteinen tekeminen loppui, lämpö, läheisyys ja seksi loppui. Yritin puhua, kysyä missä mennään, kaikki oli kujlemma hyvin. Kävimme kesälomalla ulkomailla, kaipasin läheisyyttä, siitä tuli riitaa, puolet matkasta meni pilalle. Kotona sain taas tilaisuuden tutkia mieheni puhelimen, järkytyin. Tajusin että hänellä oli ollut seksisuhde naiseen jonka minäkin tiedän. Suhde oli alkanut huhtikuussa. Tapailuja oli useampia, viimeisin yhteisen matkamme jälkeen elokuussa, he olivat viettäneet yön mieheni kaverin mökillä. Olen ihan rikki, mies ei osaa sanoa syytä teolleen, ei oikein suostu puhumaan mitään. Alussa kielsi kaiken. Miten tästä voin selvitä, kumpikaan ei halua erota. Puhuminen ei luonnistu. Minä haluan puhua, mies sanoo että asia on jo käsitelty hänen osaltA. En saa miehestäni mitään irti. En pysty luottamaan. Mies on tapaillut tätä naista töidensä lomassa, mies betoni alalla. Pelkään että he lankeavat taas toisiinsa ellei suhteemme piristy. Nainen asuu keskustassa, miehelläni alkaa 2 kk työt keskustassa. Pelkään, haluan jatkuvasti tietää missä mieheni kulkee, jos hän on kotona päivän, minä työssä, olen rauhallinen mutta kun mies lähtee töihin, olen levoton. Tarvitsen neuvoja.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot neljän vuoden suhteessasi kokeneesi lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta, mutta myös luottamuspulaa ja mustasukkaisuuden tunteita. Miehelläsi on naispuolisia ystäviä, joihin hän pitää yhteyttä netin välityksellä. Jo suhteen alussa järkytyit luettuasi miehesi keskusteluja naispuolisen ystävän kanssa. Huhtikuussa miehesi kirjoittelu toisen, sinulle tutun, naisen kanssa eteni seksisuhteeseen. Miehesi on lopettanut suhteen, mutta sinä pelkäät sen jatkuvan. Ette kumpikaan halua erota. Miehesi on haluton käsittelemään tapahtunutta. Pyydät neuvoja tilanteeseen.

Vaikka nykyajan some- ja nettimaailma tarjoavat oivia tilaisuuksia suhteen ulkopuoliseen virikkeiden hakuun sitä haluaville, pariskunnat harvoin sopivat pelisääntöjä muiden ihmisten kanssa viestittelyyn ja chattailuun. Usein asia tulee yllätyksenä toiselle osapuolelle ja sitten on pähkäiltävä mitä se tarkoittaa parisuhteen kannalta. Toki joissain suhteissa on sopivaa kirjoitella yksityisviestejä ja chattailla muiden kanssa kokematta sitä omaa suhdetta uhkaavana. Usein kuitenkin pitkäaikainen ulkopuoliselle ihmiselle uskoutuminen ja/tai flirttailu kirjoittelemalla koetaan hyvin loukkaavaksi, joskus jopa pahemmaksi uskottomuudeksi kuin yhden yön seksiseikkailu.

Suhteenne alussa miehesi kuittasi sinun mielestäsi seksistisen kirjoittelun huumoriksi. Jäätyään kiinni seksisuhteesta, hän ei ensin myöntänyt pettäneensä. Myönnettyään tapahtuneen hän ei ole halukas asiaa käsittelemään. Koet ettet saa miehestäsi mitään irti. Se on varmasti turhauttavaa ja raskasta. Sinun näkökulmastasi asian käsittely on kesken ja olet jäänyt asian kanssa yksin. Ei ole mukavaa epäillä, kontrolloida ja pelätä mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Sinun luottamuksesi uudelleen rakentumisen kannalta olisi tärkeää, että miehesi ottaisi vastuun teostaan, kykenisi osoittamaan myötätuntoa sinua kohtaan ja ehkä jollain lailla hyvittelemään tapahtunutta. Luottamuksen voi saada takaisin perinpohjaisten keskustelujen ja uusien, hyvien luottamusta herättävien kokemusten avulla. Jotta voisitte jatkaa parisuhteessa tyytyväisinä, asiasta on vaan keskusteltava. Parempaa keinoa ei ole keksitty. Asian sivuuttaminen ei toimi. Luottamuksen takaisin saaminen vie aikaa. Ihmiset toki ovat yksilöllisiä sen suhteen miten selviytyvät kohtaamistaan vaikeuksista, mutta yleensä uskottomuus jää työstämättömänä vaivaamaan hyvin pitkään. Petetyksi tulemisen kokemuksella on yleensä vaikutuksensa myös mahdollisiin tuleviin ihmissuhteisiin.

Kerrot, että kumpikaan ei halua erota. Mietin mikä pitää teitä yhdessä? Mitkä ovat ne suhteenne hyvät puolet, jotka saavat sinut jatkamaan suhdetta tämän kolauksen jälkeen? Kirjoituksesta ei käy ilmi onko teillä lapsia tai yhteistä omaisuutta, jotka yleensä saavat ihmiset yrittämään yhdessä uskottomuuden jälkeen. Jos keskustelisimme kasvokkain, kysyisin sinulta mitä kaikkia tunteita miehesi uskottomuus sinussa herättää. Kerrot, että olet ollut ”rikki.” Kirjoitat myös pelosta. Kerrot pelkääväsi, että miehesi lankeaa tähän naiseen uudestaan jos suhteenne ei piristy. Lauseesta minulle tulee sellainen olo, että koet jotenkin syyllisyyttä tapahtuneesta. Mietin oletko pystynyt tuntemaan vihaa tai kiukkua tapahtuneen johdosta? Kerrot, että hän ei osaa sanoa syytä käytökseensä. Keskusteluissanne ei ilmeisesti selvinnyt miksi miehesi kokee tarvetta kirjoitella seksuaalissävytteisesti muiden naisten kanssa. Ja miksi hän oli uskoton juuri tämän naisen kanssa. Se, että sinäkin tiedät naisen, tuntuu sinusta varmasti erityisen pahalta. Joskus uskoton osapuoli perustelee tekoaan parisuhteen toimimattomuudella tai suoraan toisen tekemisillä tai tekemättä jättämisillä. Uskoton osapuoli on kuitenkin yksin vastuussa tekemästään toista loukkaavasti teosta.

Kirjoitat suhteenne piristymisen toiveesta. Oletteko yhdessä miettineet suhteenne piristämiskeinoja? Olisiko hän valmis puhumaan niistä ensin ja sitä kautta voisitte päästä pohtimaan suhteenne tilaa ennen uskottomuutta ja puhumaan tapahtuneesta? Voisiko miehesi suostua pariterapiaan, rauhalliseen keskusteluun ammattilaisen avulla? Jos hän ei suostu keskustelemaan asiasta kotona tai pariterapiassa, suosittelen sinulle käyntejä yksin jollain ammattiauttajalla. Myös ystäviin on hyvä tukeutua tässä tilanteessa.

Voimia ja tilanteen helpottumista toivoen
Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen 33 vuotias nainen ja minussa piilee jokin vika mitä en saa millään korjattua, en saa itseäni muuttumaan ja usein tunnen olevani oravanpyörässä. Olen ollut uskoton jokaista poikaystävääni kohtaan joita on ollut nyt 3 kappaletta. Ensimmäsessä parisuhteessa olin hyvin nuori 16 vuotias elimme yhdessä 10 vuotta siihen 10 vuoteen mahtui paljon yhden illan juttuja niin paljon että en ole pysynyt laskuissa mukana. Minun ja silloisen poikaystävän suhde oli myös itsessään hyvä seksin ja rakkauden ja hellyyden suhteen. Ensimmäisen kerran kun häntä petin painoi se mieltäni erittäin paljon mutta ajan myötä en tuntenut minkäänlaista katumusta tai pahaa mieltä. Jätin ensimmäisen poikaystäni julmasti ja kylmästi hyppäämällä seuraavan poikaystäväni matkaan, tähän mieheen ihastuin valtavasti ja tunsin itseni todella onnelliseksi hän sai minut hekumman partaalle joka kerta ja läheisyyttä oli erittäin paljon. Mutta myös häntä petin useasti aina humalassa. Tämä mies joutui muuttamaan ulkomaille ja hyppäsin siitä suhteesta taas suoraan uuteen. Viimeinen poikaystäväni olikin yksi niistä jonka kanssa petin edellistä. Tunteeni häntä kohtaan olivat vahvat ja rakastavat yhdessä olimme n 5 vuotta siinäkin suhteessa petosta tapahtui hyvin paljon. Kaikille poikaystävilleni olin kuitenkin rehellinen ja kerroin tapahtuneista useinmiten.

Nyt 33 vuotiaana olen ensimmäistä kertaa elämässäni sinkku, enkä voisi enempää vihaa tätä tilannetta yksin oltaessa mieleeni tulvii kaikki pahat asiat hermostun ja mietin mitä tehdä, olen kuin hukassa oleva lapsi, yleensä ratkean juomaan tai textailemaan kaikille tuntemilleni ihmisille. Ainoa asia mikä helpottaa yksinäisyyden tunteeseeni on olla töissä, kavereiden tai miesten kanssa. Olen myös edelleen yhteydessä exiini. Olen itse hyvin rakastava nainen tykkään koskettaa ja hymyillä olla onnellinen. välillä tuntuu että olen antanut itseni petikumppaneilleni vain ja ainoastaan sen takia että he eivät tunne itseään huonoksi tai pelatuksi tuleelta, yleensä olen myös se tyydyttäjä en itse saa seksistä näitten tuntemattomien kanssa paljon mitää jos minulla tunteita tulee peliin niin tarraudun näihin miehiin ja yleensä siitä alkaakin jo uusi suhde. Tarvitsen apua en tiedä miten rauhoittaa tätä mieskeskeistä pyöremyrskyä päässäni!

Suhdeaddicti

VASTAUS: Sinun olisi varmaan viisasta ryhtyä pohtimaan sitä, mitä tarvetta koitat tyydyttää yhden illan suhteilla. Usein pettämisen takana ei välttämättä ole se, että olisi itse kuolettavasti ihastunut johonkin. Pikemminkin voi olla, että se tuntuu vaan niin hyvältä, kun joku on ihastunut minuun. Eräs mahdollisuus on, että ihminen on lapsuudessaan jäänyt vaille sitä huomiota, mitä me vanhemmilta tarvitsemme, ja yrittää korvata sitä etsimällä huomiota muilta. Mahdollisuuksia on kuitenkin monia, ja sinun voi olla vaikea selvitä pohdinnoistasi yksin. Sanoitkin, että tarvitset apua mieskeskeisen pyörremyrskyn rauhoittamiseen. Suosittelisinkin, että hankkisit itsellesi ammattiapua. Psykoterapia voi vaikuttaa kalliilta ja isolta satsaukselta, mutta se voi olla sen arvoista, jos lopputuloksena on tyytyväisempi loppuelämä. Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta hakeutua intensiiviseen yksilöpsykoterapiaan, voit koittaa saada apua paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskuksesta.

Terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen 20-vuotias nainen ja luottamus rakoilee poikaystäväni kanssa. Olemme seurustelleet vasta vajaan vuoden, ja suhteemme eteni hyvin nopeasti. Meillä molemmilla on useamman vuoden seurustelusuhde taustalla. Olemme molemmat tulisia luonteeltamme ja siksi parisuhde on vaatinut hyvin paljon joustoa molemmilta tahoilta.

Kuitenkin tämä asia vaivaa minua yhä, enkä koe saaneeni oikeutta, vaikka hän pahoittelikin tapahtunutta. En tiedä kuinka luottaa häneen, kuinka päästä eteenpäin ja unohtaa tapahtunut. En tiedä kuinka saisin turvallisuuden ja luottamuksen tunteen takaisin. Kaipaan häntä vierelleni, ilman epäilyksiä ja pelkoa.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet seurustellut vuoden poikaystäväsi kanssa. Kuvaat parisuhdettanne kahden tulisen luonteen intohimoiseksi, rakastavaksi ja arjessa leppoisaksi suhteeksi. Poikaystävälläsi on naispuolisia kavereita, joista yksi, Annaksi kutsumasi henkilö, on myös poikaystäväsi aiempi seksikumppani. Ajattelit, että olet sinut asian kanssa, mutta humalainen episodi, jossa poikaystäväsi on puristanut Annaa takapuolesta, on saanut sinut tuntemaan luottamuspulaa poikaystävääsi kohden. Kerrot, että olet hammasta purren sopinut asian poikaystäväsi kanssa. Et pysty unohtamaan tapahtunutta. Haluaisit saada turvallisuuden ja luottamuksen tunteen takaisin.

On hyvin ymmärrettävää, että luottamuksesi on horjunut tapahtuneen johdosta. Samana iltana sinun piti viettää iltaa hänen kanssaan, mutta hän lähtikin kavereiden kanssa ulos. Loukkaannuit ensin siitä ja myöhemmin sait kuulla tapahtumien kulusta ystävältäsi. Keskustelu asiasta poikaystäväsi kanssa oli hankalaa, koska hän sanoi, ettei muista mitään. Poikaystäväsi on haluton myös puhumaan asiasta jatkossa. On haastavaa sopia asia ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä poikaystäväsi anteeksipyynnöstä ja lupauksista huolimatta. Sinulle iso asia tuli käsiteltyä kovin pikaisesti.

Voi tosiaan olla, että poikaystäväsi ei muista tapahtunutta. Ystäväsi kuvasi hänen olleen hyvin humalassa. Se, että ei muista tekemisiään, tuntuu yleensä pelottavalta. Toki humalaa ei voi käyttää toistuvasti syynä mokailuille. Voisiko se, että poikaystäväsi ei halua palata enää asiaan johtua hänen syyllisyydestään ja häpeästään asian suhteen?

Poikaystäväsi on luvannut, että näin ei enää tapahdu ja että hän ei enää ole yhteydessä Annaan. Hän ilmeisesti haluaa sitoutua sinuun ja suhteenne on hänelle tärkeä. Valitettavaa keskusteluhaluttoman poikaystäväsi kannalta on se, että todennäköisesti sinun on saatava vielä puhua tästä asiasta. Hedelmällistä olisi, että hän voisi kuunnella rauhassa sinua, kun kerrot hänelle tuntemuksistasi tapahtuneen johdosta. Asia ei tule ”valmiiksi” parilla keskustelulla. Keskustelujen aikana hän todennäköisesti syyllistyy asiasta, mutta joskus se on vaan kestettävä. Syyllisyys on muutoksen kannalta myös tervetullut tunne. Jotta luottamus voisi pikkuhiljaa palautua, sinä tarvitset tunteen, että hän on aidosti pahoillaan ja pystyy asettumaan sinun asemaasi. Tässä satutetussa tilassa sinä tarvitset siis ymmärrystä ja tunteittesi huomioimista. Luottamus palautuu vähitellen myös uusien, hyvien kokemusten myötä parisuhteessanne.

Hyviä keskusteluja teille toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Me olemme pian seurustelleet 7vuotta, josta 1v naimisissa.

Minä olen itse pienenä joutunut hyväksikäytön uhriksi, voiko se olla minun ongelmani huomion hakemisessa muualta?

Avun tarpeessa, 26

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot, että olette molemmat pettäneet toisianne 7-vuotisen suhteenne aikana. Tällä hetkellä koet ongelmaksi huomionhakuisuutesi miehiltä humalassa ollessasi. Kun olette yhdessä juhlimassa, miehesi käyttäytyy aggressiivisesti sinua kohtaan ja on kerran lyönytkin sinua. Mietit johtuuko huomionhakuisuutesi lapsena kokemastasi hyväksikäytöstä.

Kirjoittamaasi lyhyeen tekstiin mahtuu paljon isoja, useimmiten traumaattisia tapahtumia, kuten uskottomuus, väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Minulle tulee vahvasti sellainen olo, että Suhdeklinikan vastaus ei ole riittävä apu tilanteeseenne. Kysymykseesi vastatakseni tarvittaisiin paljon lisätietoa. Kuinka olette käsitelleet tapahtuneet uskottomuudet? Liittyykö miehesi aggressiivisuus tilanteisiin, joissa esimerkiksi flirttailet muille miehille juhlimassa ollessanne? Millaista sinuun kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut ja miten sitä on hoidettu?

Väkivalta parisuhteessa ei ole koskaan oikeutettua. Ensiavuksi tilanteeseenne olisi hyvä tehdä sopimus siitä, että toista ei lyödä. Järkevää on myös välttää tilanteita, jotka altistavat aggressiiviselle käytökselle. Jos menette yhdessä ulos, voisitteko esimerkiksi sopia kuinka paljon voitte juoda tilanteen kärjistymättä, mitä juotte (väkevät / miedot alkoholijuomat) ja kuljetteko baarissa yhdessä vai erikseen.

Suosittelen teille lämpimästi ulkopuolisen avun hakemista! Apua löydätte esimerkiksi asuinkuntanne perheasiain neuvottelukeskuksesta, jossa tilannetta arvioidaan tarkemmin ja ohjataan tarvittaessa muiden palveluiden piiriin. Jos paikkakunnallanne on väkivaltatyöhön erikoistunut yksikkö, sen avun piiriin hakeutuminen voisi olla vielä parempi vaihtoehto.

Turvallisempaa ja tasaisempaa parisuhdetta toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen viisissäkymmenissä ja mieheni muutaman vuoden vanhempi. Naimisissa olemme olleet lähes kolmekymmentä vuotta.

Onko tässä enää mitään toivoa?

Miten selvitä yrityskeskeisessä liitossa?, 47

VASTAUS: Kerrot avoimesti pitkästä liitostasi. Jo suhteen alusta asti siinä on ollut mukana ”kolmas”, nimittäin miehesi yritys. Se on vienyt hänen aikansa ja voimansa, myös sinä olet ollut siinä mukana. Myöhemmin mukaan on tullut muitakin kolmansia, niin sinun kuin miehesi puolelta.

Tietenkin on luonnollista, että elämässä on muutakin kuin parisuhde. Suhteen alussa tosin tuntuu, että maailmaan mahtuu vain me kaksi. Niin pitääkin olla, sen pohjalle voi sitten rakentua kestävä suhde, joka kestää suhteen ”kolmannet”. Parisuhteen hyvinvoinnin kannalta suhteen pitäisi kuitenkin olla ykkönen: se ei voi kehittyä, ellei sille anna aikaa ja mahdollisuutta. Jos mikä tahansa muu – työ, raha, harrastus, toinen ihmissuhde – menee parisuhteen edelle, se on se ”kolmas”, joka alkaa nakertaa suhdetta. Suhde alkaa vuotaa, siihen pääsee yhä helpommin mukaan muitakin kolmansia osapuolia.

Kerrot, että sinulla ja miehelläsi on erilaiset seksuaaliset tarpeet. Sinä haluaisit seksiä huomattavasti useammin kuin puolisosi. Monissa parisuhteissa haasteena onkin seksuaalisen halukkuuden epätasapaino: toinen haluaa enemmän kun toinen. Jokainen pari joutuu etsimään molempia riittävästi tyydyttävää ratkaisua tähän tilanteeseen. Ratkaisuja on yhtä monta kuin pariakin – tähän kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Teidän ratkaisunne on ollut se, mitä kuvaat kirjeessäsi. Mitä ajattelet; oletteko ajautuneet siihen vai onko se riittävästi yhdessä keskusteltu ja päätetty? Onko tilanteenne sellainen, jonka molemmat voitte hyväksyä? Jos molempien vastaus on kyllä, asia on ok. Jos taas jompikumpi ei ole tyytyväinen, vaan haluaisi jotain muuta, mitä se olisi? Olisiko mahdollista löytää sellainen ratkaisu, jonka kanssa voisitte yhdessä elää hyvää ja tyydyttävää elämää?

Omalta osaltasi toteat, että sinulla on eettisiä syitä sekä eron puolesta että sitä vastaan. Olet ainakin mielessäsi listannut ja punninnut näitä syitä varmasti lukuisia kertoja. Sinulla on unelma hyvästä parisuhteesta; yritätkö toteuttaa sitä tässä suhteessa vai lähdetkö hakemaan sitä muualta? Vuosien kokemuksella tunnut olevan pessimistinen sen suhteen, että unelmasi voisi toteutua nykyisessä suhteessasi. Oletko tietoinen, mistä miehesi unelmoi – ja voiko se toteutua teidän suhteessanne?

Teidän olisi nyt syytä tehdä yhdessä välitilinpäätös: laittaa vaikka paperille, mikä suhteessanne on kummankin kannalta ollut hyvää ja tyydyttävää, mikä haasteellista ja epätyydyttävää. Myös unelmanne voisitte kirjata: mitä kumpikin haluaa suhteelta ja mitä ei. Sitten olisi yhteisen ratkaisun paikka: mihin voitte sitoutua, mihin ette. Ja mitä siitä suhteenne tulevaisuuden kannalta pitäisi ajatella.

Toivon, että löydätte molempia tyydyttävän ratkaisun tilanteeseenne.

Perheneuvoja Pirkko

KYSYMYS: Olen seurustellut yli 2,5 vuotta. Yhdessäkin olemme asuneet pitkään ja myös kihloihin ehtineet. Mieheni on lähes täydellinen: kiltti, luotettava, huomaavainen ja hän tekee minut onnelliseksi. Suhteessamme ei ole ongelmia, ja haluan pysyä siinä enemmän kuin mitään muuta. Ongelma on se, että en pääse yli eräästä typerästä teostani, vaikka se on sovittu ja käsitelty moneen kertaan.

Tapahtuma on välillä pitkään pois mielestä, ja sitten se palaa taas. Joka kerta pyöritän sitä mielessäni, ja tulen lopulta tulokseen, että mitään ei tapahtunut, sillä tapahtuma oli tarkoitettu opetukseksi minulle, ja sain uuden tilaisuuden toimia oikein. Hetkeksi se helpottaa, kunnes epävarmuus palaa taas. Kysymykseni on siis se, että miten voin antaa tämän itselleni anteeksi ja jatkaa oikeasti eteenpäin?

22

VASTAUS: Pohdit, miten voisit antaa itsellesi anteeksi teon, jolla tiedät loukanneesi rakkaintasi. Vaikka asia on teidän kesken sovittu, et pääse eroon piinaavasta syyllisyyden tunteesta. Et, vaikka tiedät, ettei mitään peruuttamatonta tapahtunut.

Olet miettinyt tapahtunutta perusteellisesti. Tiedät, että riita poikaystävän kanssa sai sinut tuntemaan itsesi hylätyksi ja se yhdessä vahvan humalatilan kanssa vaikutti siihen, että ehdotit seksiä kaveripojalle. Oma käytös nolottaa jälkikäteen, varsinkin, kun et itse muista mitä tapahtui, vaan olet joutunut kuulemaan sen toisten kuvaamana. Tunnistat, että toki joskus käy mielessä ajatus, millaista olisi seksi jonkun toisen kuin oman kumppanin kanssa – ja sellainen ajatus on sinänsä luonnollista. Mutta tiedät, että selvin päin et haluaisi loukata kumppaniasi olemalla hänelle uskoton – et edes puheen tasolla.

Olet edennyt asian käsittelyssä oikean suuntaisesti: Et kieltänyt tapahtunutta, vaan halusit kohdata sen. Et halunnut salata sitä myöskään seurustelukumppaniltasi, vaan kerroit ja pyysit anteeksi. Miettiessäsi asiaa huomaat, että se oli tärkeä opetus siitä, miten et halua toimia. Mikä sinua siis vielä vaivaa tässä tapahtumassa? Onko se tunne häpeä, joka ei vain jätä rauhaan? Oma töppäily hävettää, sitä on vaikea antaa itselleen anteeksi, kun on loukannut käyttäytymisellään rakkaintaan. Nyt mietit, mitä muut sinusta ajattelevat. Häpeä saa aikaan sen, että tekisi mieli painua maan alle.

Häpeä on suojaava tunne. Terve häpeä estää meitä ylittämästä yhteisesti sovittuja ja omaa persoonaa suojaavia rajoja. On tervettä hävetä käyttäytymistään, jolla voi olla vahingollisia seurauksia sekä itselle että myös muille. On oikein sopia asiat niiden kanssa, joille ne kuuluvat. Mutta kaikesta tästä huolimatta häpeä voi myös jäädä päälle. Sinulle on tainnut käydä niin. Häpeään sekoittunut syyllisyys piinaa sinua. Tehtyä et saa tekemättömäksi, sen tiedät ja tunnustat. Olet pyytänyt ja saanut anteeksi kumppaniltasi, mutta jäljelle on jäänyt sellainen koko olemustasi koskettava häpeä, mikä estää sinua antamasta itsellesi anteeksi. Koet olevasi niin huono ja epäluotettava, ettet ansaitse kumppanisi rakkautta.

Rakkautta ei voikaan ansaita. Syvintä rakkautta on se, että sinusta välitetään sellaisena kuin olet, ilman ehtoja, että kelvatakseen pitäisi olla jotenkin toisenlainen. Olisiko mahdollista, että alkaisit katsella itseäsi yhä enemmän rakkauden silmälasien läpi? Olet tehnyt sellaista, mitä häpeät ja jota olet pyytänyt anteeksi, ja olet sen myös saanut anteeksi. Sinun ei tarvitse enää rangaista itseäsi teostasi, se on jo selvitetty ja sovittu. Olet edelleen se sama hyväksymisen ja rakastamisen arvoinen ihminen kuin ennen tapahtumaa. Me kaikki teemme virheitä, joiden seurauksia joudumme kantamaan. Sen tiedostaminen tekee meistä inhimillisiä ihmisiä. Mutta arvoamme ihmisinä tekomme eivät vähennä. Jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, myös itsensä hyväksymäksi ja rakastamaksi.

Toivon, että saat rauhan sisimpääsi – ja uskallat jälleen antautua rakkaudelle.

Perheneuvoja Pirkko

KYSYMYS: Mieheni on pettänyt useasti. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä mutta en halua luovuttaa. Miten unohtaa ja antaa anteeksi? Miten vähentää riitoja samoista turhista aiheista? Miten oppia taas katsomaan häntä niinkuin katsoin suhteen alussa?

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Se herättää mielessäni paljon lisäkysymyksiä. Mikähän saa miehesi pettämään? Onko hän sitoutunut sinuun ja suhteeseenne? Miten hän voi omassa elämässään ja sinun kanssasi? Haluaako hän ylipäänsä sitoutua yhteen kumppaniin vai elää vapaassa suhteessa? Mitä olette keskenänne sopineet suhteenne rajoista? Joskus käy niin, että toinen pitää parisuhteen uskollisuutta sanomattakin selvänä asiana, mutta toiselle asia ei olekaan ollut näin.

Jos suhteenne lähtökohta on uskollisuus puolisoiden välillä, miehesi rikkoo pettämisellään yhä uudelleen tätä sopimusta ja loukkaa sinua. Miten hän mahtaa itse selittää toimintaansa? Onko hän pahoillaan ja pyytää kerta toisensa jälkeen anteeksi vai vähätteleekö hän sinulle aiheuttamaansa pahaa mieltä? Miten uskottomuudet ovat tulleet sinun tietoosi - hänen itsensä kertomina vai löytämiesi merkkien (toisen lisääntyvät poissaolot, viestittelyt, etääntyminen teidän välisestänne läheisyydestä yms.) kautta?

Oletteko keskustelleet asiasta? Tietääkö mies, miltä sinusta tuntuu ja oletko itse kuullut hänen näkemyksiään tilanteestanne? Lupaako hän yhä uudelleen, ettei pettäminen toistu vai olettaako hän sinun olevan vain välittämättä mokomista pikkujutuista? Heittelen kaikkia näitä arvauksia ja vaihtoehtoja lähinnä siksi, että olisi tärkeää, että puhuisitte kaikesta tällaisesta keskenänne. Kysyt, miten vähentää riitoja. Avoin ja syyttelemätön keskustelu kaikesta mieltä painavasta on tärkeintä. Keskustelua varten olisi hyvä miettiä myös kaikkia niitä hyviä puolia, joita toisessa näkee, ja aloittaa niistä. Sanotaan, että yhtä kielteistä palautetta kohti ihminen tarvitsee kolmesta viiteen myönteistä. Jos sitten keskustellessa jommankumman tunteet alkavat kuumentua ja puhe muuttua syyttelyksi, kannattaa ottaa aikalisä ja jatkaa vasta kummankin rauhoituttua. Joskus kirjoittaminen toimii hyvänä alkuna. Kirjoittaessaan voi rauhassa miettiä, mitä haluaa oikeasti sanoa. Kun vielä nukkuu yön yli ennen viestin lähettämistä, voi siivota pois mahdolliset loukkaavat sanat.

Pohdit, miten voi unohtaa ja antaa anteeksi. Anteeksiantamiseen liittyy se, että loukkaava asia käsitellään riittävästi. Kun tapahtunutta on käsitelty ja ymmärrät jotenkin, mitä on tapahtunut ja mitkä seikat siihen ovat johtaneet, voit antaa anteeksi vähitellen ajan myötä ja miehesi tuella. Anteeksiantaminen alkaa päätöksestä, mutta tunnetasolla se on pitkä prosessi.

Sinun on syytä myös miettiä vakavasti, mitä tällainen suhde antaa sinulle. Kuinka monta kertaa kannattaa antaa anteeksi? Jos toinen kerta toisensa jälkeen rikkoo lupaukset, hänen toimintansa alkaa vaikuttaa hyväksikäytöltä tai joltakin hänen syvemmältä ongelmaltaan, jonka kantajaksi sinä joudut. Ero voi olla varteenotettava vaihtoehto, jos muutosta ei tapahdu.

Pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi ja elä täysipainoista elämää!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme olleet pitkään avioliitossa. Parikymmentä vuotta asiat tuntuivat olevan hyvin mutta viimeiset kymmenen vuotta on ollut vaikeaa. Jollakin tavalla mies alkoi salata asioita tai sanoi ettei meidän tarvitse kaikkea tietää toisistamme ja emme enää puhuneetkaan asioista kuten ennen. Välillä epäilin häntä uskottomuudesta ja näinkin FB kirjoituksia, joissa hän viestitteli minunkin tuntemilleni naisille flirttailevia viestejä ja muutaman kerran hän pahemminkin. Seksiä alkoi olla vähemmän ja vähemmän, enkä kokenut että olismme kumpikaan enää nauttineet siitä. Asioista alkoi olla hankalampi ja hankalampi puhua. Kaksi viikkoa sitten katsoin hänen puhelimensa kautta s-postin, jossa olikin viesti toiselta naiselta. Viesti ei jättänyt mitään epäselväksi. Vaadin selitystä ja olin melkoisessa shokissa. Nyt kun kysyin, haluaako hän olla minun kanssani hän vastasi että haluaa mutta, onko meistä siihen. MIes sanoi rakastuneensa ja olleensa imarreltu koska häntä rakastettiin.

Olemme välillä selvitelleetkin tätä asiaa mutta välillä emme puhu uskottomuudesta. Nukun huonosti, olen tosi väsynyt mutta nnukahdettuani herään ja asiat pamahtavat mieleen heti, käytän rauhoittavaa lääkettä päivittäin. Mietin voiko tästä enää seurata mitään hyvää, voiko mieheen enää luottaa, voiko meidän yhdessäolo jatkua. Rakastan miestäni ja haluaisin jatkaa hänen kanssaan mutta tälläista salaelämää en kestä. En voi puhua asiasta oikein kenenkään kanssa. Naisystäväni kyllä varmaan kuuntelisi mutta hän on yhteinen ystävämme, enkä haluais asettää häntä hankalaan tilanteeseen. MInun on vaikea aloittaa puhumista, halauisin kyllä mutta alan itkeä eikä järkevästä keskustelusta tule oikein mitään. Olo on tunnelissa vaeltamista, eikä loppua näy.

Nimimerkki 62

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Luettuani kirjoituksesi, aloin miettiä, mitä suhteessanne on tapahtunut kymmenen vuotta sitten. Se aika on ollut vaikeata ja siihen on liittynyt salaisuuksia. Onko tuolloin tapahtunut jotain loukkaamista, loukkaantumista tai ainakin etääntymistä teidän välillänne? Sittemmin on käynyt ilmi miehesi viestittely toisen naisen kanssa, rakastuminenkin.

Ymmärrän, että tilanne on sinulle hyvin vaikea ja raskas. Olette keskustelleet ja se kuulostaa hyvältä. Ehdotan, että keskittyisitte keskusteluissa vähitellen yhä enemmän puhumaan teidän kahden välisestä suhteesta. Mitä kumpikin on vuosien varrella kokenut suhteessanne? Onko ollut aikoja ja tilanteita, joissa jompikumpi on pettynyt tai loukkaantunut, kokenut yksinäisyyden tai hylätyksi tulemisen tunteita. On hassua, että usein molemmat saattavat kokea parisuhteessa yksinäisyyttä samaan aikaan. Silloin fyysinen ja henkinen etäisyys on jotenkin estänyt etsiytymästä toinen toisensa seuraan, vaikka kaipausta on kummallakin ollut. Entä millaista tulevaisuutta haluaisitte? Mitä kumpikin haluaisi tehtävän jatkossa toisin? Mitä toiveita teillä on toisianne kohtaan? Keskustelunne voisivat vähitellen siirtyä yhä enemmän nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Tuntuu hyvältä, että miehesi sanoo haluavansa olla sinun kanssasi, mutta ei tiedä, onko teistä siihen. Se merkitsee, että motivaatio on olemassa. Kaipaus on olemassa. Niin puhumista kuin fyysistä läheisyyttä voidaan opetella uudelleen. Se merkitsee uudelleen tutustumista ihmiseen, joka on jossain vaiheessa käynyt itsestäänselvyydeksi ja sitä myötä etääntynyt.

Tässä kohdassa ammattiapu olisi teille hyödyksi. Sitä kautta keskustelut voisivat avartua eivätkä jumittuisi vanhoille urille. Voi toki olla, että onnistutte siinä keskenännekin, mutta noin pitkään suhteeseen kannattaa satsata kaikki tarpeellinen.

Näen suhteessanne toivoa!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen ymmälläni meneillä olevaan suhteeseen mieheen, jonka kanssa seurustelin joskus teininä. Nyt keski-iässä aloimme yllättäen kirjoittelemaan tiiviimmin, jota kestänyt nyt noin neljä kuukautta. Kirjoittelu on ollut kaikkien vuosien varrella enemmän ystäväpohjaista kuulumisten vaihtoa kerran pari vuodessa, sillä molemmilla on kulkeneet omat perhe-elämät ja opiskelut tahoillaan lähes samaa kaavaa. Samoin molempien syvällinen kyky keskustella asioista ja molempien erot ex-aviopuolisoista ovat tuoneet molemmille vertaistukea vaikeassa elämäntilanteessa ja pitänyt meidät yhteydessä.

Miltä tämä keitos ulkopuolisen silmin vaikuttaa? Osaisiko joku mies vastata miksi mies käyttäytyisi näin?

Uusioneiti 41v.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot olevasi 41-vuotias uusioneiti (hieno uussana!), joka on tällä hetkellä päivittäisessä ”kirjoittelusuhteessa” teini-iän poikaystävään. Vuosien varrella kirjoittelu on ollut kaverillista kuulumisten vaihtoa ja viime vuosina olette toimineet toisillenne vertaistukena erokriiseissänne. Nyt olette tavanneet muutaman kerran ja kiltit poskisuudelmat ovat vaihtuneet suudelmiin. Olisit kiinnostunut katsomaan voisiko suhde vanhan poikaystävän kanssa onnistua, mutta sinua häiritsee se, että mies on tahollaan ”tapailusuhteessa” toiseen naiseen. Epäilet miehen suhteen olevan syvemmän kuin mitä hän antaa ymmärtää ja hänen jopa osittain asuvan naisen kanssa. Mies välttelee suoria keskusteluja asiasta ja teidän suhteenne määrittelystä. Epämääräisyyttä lisää facebookissa ollut kihlakuva, joka on poistettu. Olet yrittänyt rajata yhteydenpitoa ja antaa tilaa miehen toiselle suhteelle ja olet selkeästi ilmaisut, ettet ole aktiivinen hänen suhteeseensa. Mies kuitenkin haluaa olla yhteydessä sinuun ja onkin päivittäin keksien aina jotain keskusteltavaa.

Kysyt osaisiko joku mies vastata siihen, miksi mies käyttäytyy näin. Tällä viikolla vastausvuorossa ei ollut miesperheneuvojia, mutta toivottavasti mietteeni edistävät pohdintaasi. Miesten kommentteja saat toivottavasti nettikeskustelun kautta. Se, että mies pitää yhteyttä päivittäin sinuun, on mielestäni aika selkeä merkki siitä, että mies on kiinnostunut sinusta eikä ole kunnolla sitoutunut toiseen suhteensa. Jokin häntä kuitenkin pitää siinä suhteessa. Yhteisiä lapsia suhteesta ei ole eivätkä miehen lapset puhu sukulaisille isänsä suhteesta tähän naiseen. Kovin julkiselta parisuhde ei tämän tiedon valossa vaikuta, mutta toisaalta facebookin kihlakuva kertoo jotain muuta. Kovin rohkeasti hän näyttäytyy sinun kanssasi julkisilla paikoilla, jos hän on vakiintuneessa parisuhteessa.

Heittelen tässä joitain ajatuksia siitä, mistä vastaavissa ”epämääräisissä suhdetilanteissa” yleensä on kyse. Voisiko olla niin, että hän ei uskalla lopettaa suhdetta ennen kuin on varma tunteistaan sinua kohtaan ja sinun tunteistasi häntä kohtaan? Tai jos hän kokee jollain tavalla olevansa sidottu huonovointiseen parisuhteeseensa, hän ehkä hakee suhteen ”pientä viatonta piristystä”, joka auttaa jaksamaan parisuhdearjessa Kerrot, että hän ei vaikuta pettäjätyypiltä. Oletteko keskustelleet yleisellä tasolla uskollisuudesta parisuhteessa? Mitähän hänelle tarkoittaa käsite ”tapailusuhde?”. Mietin onkohan hän tällä hetkellä etsimässä vakavaa suhdetta vai haluaako vain kirjoitella tai tapailla ihmisiä? Kirjoitteleekohan hän muiden kanssa? Mietin milloin ja mistä syystä mies on eronnut lastensa äidistä. Olisiko erosta jäänyt jotain vaikeutta sitoutua uuteen suhteeseen? Kaikkein tärkeimpiin kysymyksiin eli mitä hän tuntee sinua kohtaan ja miten hän määrittelee teidän suhteenne, mielestäni ansaitset vastauksia! Vastaamatta jättäminen tai kiertely asiassa ovat usein pahimpia tapoja reagoida toisen kysymyksiin. Jopa sen sanominen ääneen, että hän ei ole varma tunteistaan tai epävarma sen suhteen mitä haluaa, todennäköisesti helpottaisi sinua.

Sinuun liittyen mieleen tulee myös kysymyksiä. Onko sinulla ollut muita suhteita kolmen vuoden sinkku-aikana? Oletko miettinyt minkälaisen miehen haluat? Mihin teinisuhteenne aikoinaan loppui? Mikä tässä miehessä kiehtoo sinua? Oletko sinä rakastunut häneen? Mikä teitä yhdistää erokokemusten lisäksi? Olet hienosti ja järkevästi asettanut omat rajasi. Olet kertonut hänelle ettet aio olla aktiivinen hänen suhteensa, niin kauan kuin hän tapailee tätä toista naista. Jatkat yhteydenpitoa, koska se sopii sinkkuelämänvaiheeseesi ja tuntuu mukavalta. Oletko miettinyt kuinka kauan aiot hyväksyä tilanteen tällaisena? Kuinka pitkälle olet valmis etenemään eli mitä tapahtuu seuraavilla treffeillä? Mitähän tapahtuisi jos sanoisit, että et aio enää tavata etkä kirjoitella hänen kanssaan, koska et halua olla ns. toinen nainen? Muuttaisikohan se asetelmaa jotenkin tai edes avaisi hänen sanallista arkkuaan?

Toivottavasti saat selkoa tilanteeseen! Mukavaa kesää sinulle jarrut päällä tai kaasua painaen, sinkkuna tai parisuhteessa!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen seurustellut yli 16- vuotta mieheni kanssa ja meillä on 3 lasta. Suhde on ollut ihan hyvä, mutta minusta se tuntui välillä pelkältä kämppäkaveruudelta ja ehkä kasvoimme erilleen toisistamme. Mieheni jäi kiinni pettämisestä jota oli jatkunut kuukausia ja hän jätti minut ja lapset. Hän asui kuitenkin koko ajan meidän kanssa, mutta pyöri illat naisen kanssa. Minä hoidin talon ja lapset. Mies ei välittänyt mistään. Tämä nainen jonka kanssa mieheni seurusteli oli naimisissa ja hänen mies teki meidän elämästä hankalaa. Tekemällä lastensuojeluilmoituksia, tappouhkailuja ym ja tämä nainen oli mukana niissä. Mieheni ei tosin uskonut. Mieheni palasi kuitenkin takaisin luoksemme, mutta jäi kiinni taas valehtelusta ja siitä että oli yhteydessä edelleen tähän naiseeen.

Mies on valehdellut paljon minulle suhteemme aikana ja loukannut minua. Viestittelemällä ja soittelemalla muille naisille salaa ja vei yhden myös ajelemaan. Hänellä oli myös pakkomielle pornon katseluun. Nämä kaikki ja nyt tämä pettäminen on tehnyt elämästäni vaikeaa. En pysty luottamaan häneen enkä pysty nukkumaan kunnolla. En saa asioita mielestäni eikä hän puhu tilanteesta kanssani vaikka haluaisin. Emme puhu suhteestamme tai tapahtuneesta mitään. Rakastan häntä kyllä, mutta en tiedä miten jatkaa. Pelkään että petyn taas.

Susi, 36

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet ollut miehesi kanssa suhteessa 16 vuotta ja teillä on kolme lasta. Kerrot kämppäkaveruudelta tuntuneen tilanteen muuttuneen hurjaksi miehesi jäätyä kiinni uskottomuudesta. Erositte toisistanne, mutta jäitte asumaan yhdessä. Miehesi tapaili tätä toista naista, joka oli myös tahollaan varattu. Naisen aviomies teki teidän elämästänne hankalaa mm. tekemällä lastensuojeluilmoituksia ja uhkailemalla tapolla ilmeisesti miestäsi. Päätitte yrittää uudelleen, mutta miehesi jäi kiinni yhteydenpidosta naiseen. Kerrot, että pitkän suhteenne aikana hän on viestitellyt muille naisille ja tavannutkin ainakin yhden naisen. Lisäksi hänellä on pakkomielle pornoon. Luonnollisesti suhteessanne on suuri luottamuspula etkä saa asioita mielestäsi.

Ensin mieleeni tuli kysymyksiä koskien lapsianne. Miten he voivat tämän sopan keskellä? Tietävätkö he asiasta? Onko heillä ihmistä, johon he voivat tukeutua tarvittaessa? Miten itse olet jaksanut tämän kaiken keskellä? Mistä olet saanut voimaa? Kerrot, ettette puhu asiasta mitään. Miksi ette? Haluaisiko jompikumpi puhua? Uskottomuudesta selviytymiseen, kuten muihinkin parisuhteen ongelmiin, ei ole parempaa hoitoa keksitty kuin asiasta keskustelu. Olisitteko valmiita pariterapiaan? Akuutin tilanteen lisäksi pariterapiassa keskustellaan suhteenne tilasta ennen uskottomuutta. Keskusteluissa ei syyllistetä ketään vaan yritetään saada ymmärrystä asioihin. Aloittaminen ns. puhtaalta pöydältä menneet unohtaen ei todennäköisesti onnistu. Aika yksin ei myöskään paranna kaikkia haavoja. Tästäkin tilanteesta voi selviytyä eteenpäin, mutta se vaatii motivaatiota ja rohkeutta perusteellisiin keskusteluihin teiltä molemmilta.

Kerrot, että rakastat miestäsi. Mitä rakastat hänessä? Miltä ajatus elää hänestä erikseen vanhemmuutta hoitaen tuntuu? Toivon, että otat asiat rohkeasti puheeksi kertoen omista rajoistasi ja peloistasi uudelleen yrittämisen suhteen. Myös toisen vaihtoehdon eli eron pohtiminen yhdessä ja erikseen on hyväksi. Eron miettiminen vaihtoehtona herättää yleensä tehokkaasti ajatuksia siitä, mitä haluaa ja mitä ei ainakaan halua.

Suosittelen siis lämpimästi teille pariterapiaa esimerkiksi paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksessa. Sieltä saatte keskusteluapua myös lasten kannalta mahdollisimman rakentavan eron tekemiseen, jos teistä tuntuu, ettei edellytyksiä yhdessä jatkamiseen enää ole.

Voimia raskaassa tilanteessa koko perheelle!

Perheneuvoja Nina