Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Aika paljon oon saanu juuri sitä, mitä olen halunnutkin. Viimeisin ei tuntunutkaan voitolta tai saavutukselta, lähinnä tyhjältä.
Miten voikaan olla niin ontto olo, vaikka on saanut haluamansa? Ihan kuin olisi arvioinut asiat täysin pieleen eikä niillä olekaan sitä arvoa, jonka niihin liitti.
Ilmeisesti lähdin hakemaan jotain, mitä halusin joskus aikaisemmin. Nyt sillä ei enää olekaan painoarvoa samassa mittakaavass akuin menneisyydessä.
Erehtyväisyys on tästä kaukana. Taisin huijata itseäni :(
Jätin tänä aamuna alakerran ilmoitustauluun kirkkaankeltaisen viestin:
"Hei naapuri,
joka eilen kovaäänisesti esittäydyit rappukäytävässä "saatanan huoraksi", hauska tutustua ja hyviä bisneksiä! :)"
Ai niin, eihän se elävä aivokuollut välttämättä osaa lukea. Siinä tapauksessa mun hieno heitto menee siltä täysin ohi... :(
Mies ja nainen. Baari.
M: Mä haluaisin tutustua suhun *jaarittelee pitkän itsestään kaikennäköistä pätemistä ja leuhkimista*
N: Kiitos lähestymisestä, mutta mulla on aavistus, ettet ole sellainen ihminen joka sopisi minulle. Hyvää jatkoa.
M: No just joo, arvasin et sä oot just tollanen. Turha selittää sulle mitään ku et kuitenkaan tajuis.
N: Kiitos, että todistit aavistukseni oikeaksi.
M: Ihan sama mulle, mulla on kuule jo kaikkea mitä voin tarvita eikä mua kiinnostakaan tuhlata aikaani suhun!
N: Ja edelleen sä vaan "tuhlaat aikaasi", vaikka mä "en ymmärrä". Hyvää jatkoa sulle äläkä tule puhumaan mulle enää! *poistuu paikalta*
Kello on yli 20, rappukäytävän automaattilukitus meni päälle eli ilman avainta ei voi kuin ulista ulkona. Olin juuri menossa ovesta sisään, kun takaa kuului: "Vau!" ja hetken päästä "Odota!"
Ensiksikin, mun nimi ei ole "Vau". Toisekseen, en ota käskyjä keneltäkään. Satuin vilkaisemaan taakseni ja näin löysähkön, isomahaisen, noin metrin pituisen, rumanaamaisen ruhon omituisissa rääsyissä kirmaamassa sikspäkki kädessä nurmikon yli.
En mä todellakaan tuollaisia odota! :D Sitä paitsi joku roti senkin suhteen, kenet viitsii päästää rappukäytävään, täällä päin kun liikkuu joskus hyvinkin epämääräistä porukkaa, ja lisäksi tunnen kaikki pienen talomme naapurit. Menin siis sisään enkä pitänyt ovea auki, äärettömän epäkohtelias kun olen.
Tyyppi ehti huutaa vielä: "Vittu!", sitten kolisteli avaimia ja pääsi itsekin rappukäytävään. Ilmeisesti uusi asukas tai jonkun todella kaikkiruokaisen naisen uusin valloitus.
Päästyään sisälle tyyppi alkoi laulaa, mikä tosin kuulosti enemmän kidutettavalta nuhaiselta varikselta: "Vitun huoorrrraaaaa! Saatanan huorrrraaaaa!" Mä olin edelleen epäkohtelias enkä vastannut esittäytymiseen. Hyvä kuitenkin tietää uuden naapurin nimi :D
Nuori, kaunis, menestyvä, hyväpalkkainen nainen, joka saa epätasapainoisissakin tilanteissa elämänsä nopeasti hallintaan ja analysoi itseään ja tekojaan jopa psykoterapeutin mielestä tarkasti ja osuvasti - huorako? Tottakai - rantapallomahaisen, löysän, rääsyihin pukeutuvan ilmiselvästi no-life -kaljankittaajan mielestä :)
Vittu mä hajoon. Sain toooodella terveen meilin, jossa joku ventovieras pervo setä (se muuten vasta olisikin tervettä, jos tuntisin hyvin tuollaisia setiä) selittää, miten panisi isolla munallaan mua isoon perseeseeni ja samalla puristelisi mun isoja tissejä.
Ihan kiva idea sedän runkkumatskuksi varmaan, mut kun ei mulla oo edes mitään muuta isoa kuin ego. Kuten tuskin on sedälläkään.
xD
Mua pyydettiin ulos tänään. Siis niinQ treffeille. Siis silleen todella kohteliaasti ja samalla vähän pahapoikamaisesti. En osaa selittää tarkemmin. Todella hyvännäköinen mies, siis todella, todella todella namu. Fiksunoloinen ja hauska ja ystävällinen ja asiallinen.
Istuin tässä naureskelemassa jotain tyhmää nettikuvajuttua, kun rakas ex soitti hetki sitten ihan asiasta, ja kysyi ohimennen miksi oon niin hyvällä tuulella, onko mua pyydetty ulos tai jotain? Ilmeisesti mun äänestä kuulsi vielä nettikuvanauru. Vastasin, että itse asiassa olen menossa ulos miehen kanssa.
Hell broke loose. Rakas ex hermostui ja suuttui, ei siis mulle vaan kuulemma yleensä, tilanne on vaikea käsitellä ja vituttaa eikä osaa selittää tarkemmin.
Ei oo yhtään kiva olo enää :(
En enää ikinä koskaan lue yhtään deitti-ilmoa!
...ainakaan ennen huomista.
Jos et ole varma mitä tehdä, älä tee mitään.
Niin, teoriassa helppoa mutta käytännössä vaatii itsekuria. Onnistuminen tulee pienin askelin ja nekin tuntuvat olevan vaikeita tehdä, vaikka palkitsevatkin. Pitkän pinnan kasvattaminen on kivuliasta.
Ota askel kerallaan, muuten häviät.
Jälleen mun lyhytjänteisyys nostaa päätään. Mä pyrin tekemään, sanomaan, elämään. En vain aina muistaa, etten aina voi olla aktiivinen osapuoli, jos/kun on kyse toisen ihmisen elämästä ja päätöksistä.
Ilmeisesti sisäinen lapseni, emootio, sai itkupotkuraivarin; sisäinen vanhempi "moraali/kontrolli", ei saa tätä kuriin ja sisäinen aikuinen, "järjen ääni", nukkuu tai lähti lomille.
Mä haluan olla karhu ja nukkua talviunta.
Kiitos, että olit.
Kiitos, että olet. Toistaiseksi. Huomisesta en enää tiedä enkä jaksakaan ajatella niin pitkälle.
Mulle riittää päivä kerrallaan. Enempään en juuri nyt kykene.
I know you think that I shouldn't still love you
I'll tell you that
But if I didn't say it
Well, I'd still have felt it
Where's the sense in that?
I promise I'm not trying to make your life harder
Or return to where we were
I know I left too much mess
And destruction to come back again
And I caused nothing but trouble
I understand if you can't talk to me again
And if you live by the rules of "It's over"
Then I'm sure that that makes sense
And when we meet
As I'm sure we will
All that was then
Will be there still
I'll let it pass
And hold my tongue
And you will think
That I've moved on
Well I will go down with this ship
And I won't put my hands up and surrender
There will be no white flag above my door
I'm in love and always will be
