Dia's diaries

"No miten sä oot voinut?"

Mitä tuohon voi vastata? Etten enää itke päivittäin? Että henkinen kasvu hajoittaa välillä pään palasiksi, saa kokemaan suunnatonta häpeää ja sen kautta myös vihaa ja turhautumista?

"Vaihtelevasti", hymyilen toisella suupielellä, surullisesti.

Kiitos, että soitit toissapäivänä ja pyysit käytöstäsi anteeksi. Ymmärsin tosin hyvin, miksi raivostuit ja miksi toit sen niin vahvasti esiin. Toivottavasti ymmärsin oikein etkä pyytänyt anteeksi mun suutelemista. Se oli nimittäin kaikesta hämmentävyydestä huolimatta samanaikaisesti sekä ajatukset sekoittava että kirkastava teko.

Kiitos siitäkin, että soitit eilen ja kerroit siitä, että tuntui pahalta kuulla mun sanat "jostakin toisesta". Toivon, että välillämme alkaa vihdoin vallita aito ymmärtäminen kaikkien päätelmien ja harhaanmenemisten sijasta.

Ei juurikaan yllättävää, että neuvojaan ja mielipiteitään pyytämättä suorastaan tuputtanut ihminen joutuu estolistalle. Mielenkiintoista, että sen jälkeen hän alkaa kirjoitella siitä, että ihmiset ovat kaukaa viisaita mutta läheltä tyhmiä, kun eivät ota vastaan muiden neuvoja.

Neuvoja kannattaa antaa vain silloin, kun niitä pyydetään. Pyytämättä annetut neuvot eivät useimmiten pääse perille tajuntaan asti, koska ihminen ei ole valmis vastaanottamaan tietoa. Tätä ei tuputtaja tunnu ymmärtävän.

From the moment that we met
I knew that we would connect
Your eyes had told me that somehow
We shared a history
Feeling fearless I took a chance
Couldn't let the moment pass
I felt that fate had played a hand
And brought you here to me

But happiness can be short-lived
And pain can bring you to your knees

Don't think that I'll get over you
Don't know if I can make it through
My darkest days without you in my life and I
Don't think that I can face the pain
I'll never see your face again
I close my eyes and wonder when
Will it ever end

Get as close as we could be
Felt that you could see through me
You read my mind you knew my life
Became a part of me
Took for granted precious time
Thought we had it on our side
By some cruel twist of fate
I had to watch you fade away

I can't keep on lovin' you
One foot outside the door
I hear a funny hesitation
Of a heart that's never really sure
Can't keep on tryin'
If you're looking for more
Than all that I could give you
Than what you came here for

Gonna find me somebody
Not afraid to let go
Want a no doubt be there kind of man
You came real close
But everytime you built me up
You only let me down
And everybody knows
Almost doesn't count

Maybe you'll be sorry
Maybe you'll be cold
Maybe you'll come runnin' back, baby
From the cruel cruel world
Almost convince me
You're gonna stick around
But everybody knows
Almost doesn't count

So maybe I'll be here
Maybe I'll see ya around
That's the way it goes
Almost doesn't count

Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä - usein puolisosta, lähimmäisestä tai asiakkaasta. Läheisriippuvuus on tärkeää erottaa terveestä riippuvuudesta, jota ovat mm. yhteenkuuluvuuden tunne ja sitoutuminen.

Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen. Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Tällainen ihminen miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.

Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä. Hän huolehtii ja auttaa pakonomaisesti, kantaa vastuuta toisista ihmisistä, mutta ei omasta hyvinvoinnistaan. Hän uhraa elämänsä toisille.

Läheisriippuvuuden taustalla ovat usein heikko käsitys omasta itsestä ja huono itsetunto. Pelätessään hylätyksi tulemista läheisriippuvainen ei pysty sanomaan toisille ei. Siksi häntä voidaan käyttää hyväksi joko ihmissuhteissa tai työssä. Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa. Tärkeimpänä tekijänä ovat emotionaaliset ongelmat. Läheisriippuvuudesta kärsivän on vaikea tiedostaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Siksi hän usein masentuu, stressaantuu tai menettää elämänhalunsa.

Läheisriippuvuuden kehittymisen taustalla voi olla lapsuudenaikaisia kokemuksia hylätyksi tulemisesta, turvattomuudesta, tuen ja rohkaisun puutteesta, vanhempien liiallisista vaatimuksista tai sitomisesta tai toisaalta liiallisesta sallimisesta. Läheisriippuvainen voi olla päihdeongelmaisen lapsi tai puoliso. Usein hän työskentelee hoitoalalla.

Toipumisessa pyritään löytämään terve aikuisuus, johon kuuluvat hyvät vuorovaikutussuhteet, kyky kieltäytyä toisten painostuksesta sekä toisten huomioonottaminen ja hoitaminen kuitenkaan itseä uhraamatta. Siihen kuuluvat elämän tarkoituksellisuus, terveet valinnat ja vastuullisuus. Tärkeä on myös tunne siitä, että pystyy itse vaikuttamaan tapahtumiin omalla käyttäytymisellään.

Oleellisinta on identiteetin selkiytyminen: käsitys omasta minästä, ominaisuuksista, tarpeista ja tunteista. Toipumisessa kohdataan oma sisäinen lapsi (aitous, herkkyys, luovuus, haavoittuvuus). Siinä vahvistuvat itsen kuunteleminen, hoitaminen ja arvostaminen sekä hengellisyys. Toipumisen myötä lisääntyy kyky hyväksyä elämän kulku sellaisena, kuin se on ollut. Opetellaan tulemaan toimeen omien puutteiden kanssa.

My intuition tells me that this relationship's not working
But we pretend we're better off not knowing
Only to realise we can't go on.

Tried to tell you but you didn't wanna listen to me,
Say things we don't wanna admit to,
But it's no good cause it's time to walk away.

I can't explain my reasons anymore,
The talking is over and now I'm out the door...

And if I don't look back
Then I won't see how much I hurt you... I really hurt you,
And if I don't look back
It doesn't mean I didn't love you... I didn't love you.

Please don't ask me,
Cause I can't take the way you're looking at me
Everytime we touch it makes me feel so guilty,
And I can't do this anymore.

I can't explain, I've said it all before
And I won't be persuaded, I'm half way out the door...

And if I don't look back
Then I won't see how much I hurt you... I really hurt you,
And if I don't look back
It doesn't mean I didn't love you... I didn't love you.

Just like I predicted, we're at the point of no return
We can go backwards, and no corners have been turned
I can't control it, if I sink or if I swim
'Cause I chose the waters that I'm in

And it makes no difference who is right or wrong
I deserve much more than this
'Cause there's only one thing I want

If it's not what you're made of
You're not what I'm looking for
You were willing but unable to give me anymore
There's no way,
You're changing,
Cause some things will just never be mine,
You're not in love this time...but it's alright.

I hear you talking, but your words don't mean a thing
I doubt you ever put your heart into anything
It's not much to ask for, to get back what I put in
But I chose the waters that I'm in

And it makes no difference who is right or wrong
I deserve much more than this
'Cause there's only one thing I want

If it's not what you're made of
You're not what I'm looking for
You were willing but unable to give me anymore
There's no way,
You're changing,
Cause some things will just never be mine
You're not in love this time...but it's alright.

What's your definition of the one?
What do you really want him to become?
No matter what I sacrifice it's still never enough.

Just like I predicted
I will sink before I swim
'Cause these are the waters that I'm in

If it's not what you're made of
You're not what I'm looking for
You were willing, but unable to give me anymore
There's no way,
You're changing,
'Cause some things will just never be mine
You're not in love this time.

Oh, if it's not what you're made of
You're not what I'm looking for
You were willing, but unable to give me anymore
There's no way,
You're changing,
'Cause some things will just never be mine
You're not in love this time
You're not in love this time
You're not in love this time...

Sulje silmäsi ja kuvittele, missä kehosi osassa sijaitsee kipu.
Rinnassa ja kurkussa.

Mitä se tekee?
Estää hengittämästä, puristaa kipeästi keuhkoja.

Kuvaile, millainen on kivun aiheuttaja.
Paksu leveä raskas valurautavanne.

Minkä värinen se on?
Musta.

Voiko sitä liikuttaa tai avata?
Sen takaosassa on hakaset. Pystyn avaamaan ne.

Mitä sen jälkeen tapahtuu?
Siirrän vanteen pois ympäriltäni.

Mitä näet yläpuolellasi? Värejä, muotoja?
Kirkas auringonpaiste ja kuulas taivas.

Mitä voit tehdä vanteelle, voitko päästää sen poispäin itsestäsi?
Yritän siirtää sen pois ympäriltäni.

Miltä nyt hengittäminen tuntuu?
Vapaammalta.

Mitä haluat tehdä vanteelle?
Haluan hakata sen muodottomaksi, tuhota sen.

Pystytkö muuttamaan ajatuksissasi sen muotoa?
Voin hajoittaa sen pieniksi palasiksi, teräviksi sirpaleiksi.

Voitko muuttaa vanteen painoa ja väriä?
Se pysyy mustana, mutta kevenee.

Voitko kuvitella vanteen kappaleiden kohoavan painottomiksi ja poistuvan kehostasi?
Voin.

Mitä tunnet?
Kipua.

Missä vanne on nyt?
Suureksi osaksi poissa.

Voitko kuvitella vanteen palaset hajoamassa kehosi ulkopuolella yhä pienemmiksi kappaleiksi ja poistumassa ylöspäin, valon suuntaan?
Voin.

Mitä tunnet?
Hengittäminen helpottuu.

Voitko kuvitella vanteen palasten katoavan ylös ja ilmaan?
En, pelkään sen muuttuvan taas raskaaksi ja putoavan alas.

Se on mahdotonta. Vanne katoaa auringonvaloon ja siirtyy muihin ulotutuvuuksiin, joista ei ole paluuta. Mitä tunnet?
Helpotusta.

"Kiitos avusta ja tuesta."
"Sinä teit sen ihan itse."

Eka kerta, kun en saanut päänsärkyä itkettyäni pitkin päivää.

--
"Letting go is the part of grace that sucks."
Olen vihdoinkin valmis päästämään irti.

Rakkautta?
Ei ainakaan enää.

Oleellisia kysymyksiä:
Olinko osallinen valintaani?
Kyllä.

Olenko valmis kantamaan vastuuni seurauksista?
Kyllä.

Olenko valmis käsittelemään asiaa?
Kyllä.

Olenko valmis antamaan itselleni anteeksi omat virheeni?
Toivottavasti pian.

Olenko valmis antamaan toiselle anteeksi hänen virheensä?
Toivottavasti pian.

Olenko itselleni vihainen?
En.

Opinko tästä arvokkaita asioita?
Kyllä.

Olenko vihainen toiselle?
Jonkin verran, enemmän koen kyllä ymmärtämisen kautta sääliä ja surua.

Luuletko, että hän oppii tämän kautta jotain arvokasta?
Toivon, mutten näe ainakaan toistaiseksi aihetta uskoa siihen.

Fyysisyyttä?
Kyllä.

Henkisyyttä?
Yritystä ainakin oli. Yksipuolisesti.

Luopumisen ja uuden kohtaamisen pelkoa?
Kyllä.

Tunne, että antoi liikaa saamatta edes osaa takaisin?
Kyllä.

Kipua siitä, ettei ollutkaan arvostettu?
Kyllä.

Kipua siitä, ettei ymmärtänyt toisen olevan hyvin erilainen kuin miksi hänet kuvitteli?
Kyllä.

Don´t call it love. Don´t lie to yourself.

Uusi kämppä löytyi. Loppukuusta on muutto edessä, turha odotella enempää kun en ole tänäkään yönä kotona. Sänkykin menee vaihtoon pian.

Vanhat seinät huokui muutenkin jo liikaa muistoja viiden vuoden ajalta. Rakas ex pääsi paljon helpommalla kun muutti pois samantien eron jälkeen ja palasi lapsuudenkotiinsa. Nyt mä luon itselleni uuden maailman.

Parempi mieli. En sitten dokannut enkä nussinut ventovieraita, se taitaa olla jonkun toisen tyyli. Sen sijaan ajattelin hyvin paljon, päänsärkykin tuli.

PS. Kiitos, rakas ex, että raivostuit mulle tänään puhelimessa. Juuri tuollainen käytöksesi ajoi mut kauemmaksi susta aikaisemmin ja nyt vain nopeuttaa välinpitämättömyyden astumista kuvioihin.

Kiitos, rakas ex. Kaikesta.