Dia's diaries

Muistin tässä äsken ihmiset, joilla on tylsää ollessaan itsekseen. Voisin lainata heille aivojani vaikkapa päiväksi, nimittäin muuten ajatusralli saattaa aiheuttaa pian oikosulun.

Oikosulusta tulikin mieleen sähkötyöt. Sähkötöistä tulikin mieleen remontti. Remontista tulikin mieleen kalustetilaus. Kalustetilauksesta tulikin mieleen pintamateriaalit, joista löysin tarjouspyynnön voimassaoloajan viimeiseen päivään (huominen) vievän synapsin ja... *naps*

Oh my. Ollapa rauhassa pinnallinen bimbo edes päivän ajan, voisi buranat säästyä.

Pimahdin tänään K-Raudassa. Ihan liikaa valinnanvaraa ja aikarajana 60 minuuttia. Tein sen silti, ehdin valita kaiken olennaisen koristekaakeleista allaskaappiin ja wanhanaikaistyyliseen retrosuihkukokonaisuuteen.

Nyt pitäisi vielä piirtää kuva insinöörille hyväksyttäväksi.

Ihan. Liian. Lyhyt. Pinna.

Mulla on epävirallisella linjalla pidettävä tilanteen uudelleenarviointipalaveri. Tänään. Ja mä kun pelkäsin, että päivästä tulee tylsä tai että vapaa-aikaa ois vahingossa jäänyt täyttämättä tekemisellä.

"Naiset vaihtavat mielipidettään useammin kuin alusvaatteitaan." Näinhän helposti ailahtelevaisuus on jo pidemmän aikaa määritelty sukupuolisidonnaiseksi asiaksi.

Hyvä poikkeus ko. sääntöön tuli ilmi eilen myöhään illalla. Ainakin 15 vuoden ajan erästä asiaa ajava ja muille tuputtava mies sai vihdoin tahtonsa läpi. Viime metreillä, kun asiakirjoissa on jo puumerkit ja sopimussakkovakuus on maksettu osana kauppasummaa, mies perääntyykin diilistä vedoten siihen, ettei hän ole kuuna päivänä tuollaista lupausta antanutkaan. Hyvähän hänen on se tehdä, kun vakuusrahat eivät ole hänen taskustaan.

Eikä tästä opita, että miehet olisivat kusipäitä. Ehei, tästä ei opita edes sitä, että ko. mies olisi kusipää (se nyt on tiedetty jo kauan). Tästä opitaan vain se oma tyhmyys, kun menee luottamaan johonkin ihmiseen, joka on ennenkin heittäytynyt hankalaksi viime metreillä vain voidakseen näin tuoda esiin oman tärkeytensä ja pönkittää omaa heikkoa egoaan yrittämällä laittaa muut ihmiset hyppimään ympärillään.

Onneksi plan B ja plan C on valmiina. Hermosoluja paloi hiukan ja rahaa saattaa palaa vähän suunniteltua enemmän, ei onneksi mitenkään ratkaisevan paljon. Testi on kuitenkin suoritettu ja lähipiiristä poistuu vauhdilla taas yksi turha tyyppi. Niitä näköjään löytyy ihailtavasti ihan verisukulaisistakin.

Koska heräsin 17 aikaan ja ei, syynä ei ole viimeöinen biletys eivätkä edes mut valveillapitäneet fantasiat eräästä... nevermind, ette kuitenkaan halua turskauttaa iltakahvejanne ruuduille. :D Se on tosin nyt todettu, että arkiöiden unikiintiö jäi tältäkin viikolta pahasti jälkeen. Viisi tuntia ei vaan riitä.

"Paina kovempaa". Näin jokseenkin sandramarinsmaisesti pyysin aveciani tekemään yön riennoissa, tosin kyse oli viattomasta niskahieronnasta. Hyvää käytöstä osoittaa sekin, että siirtyessämme paikasta A paikkaan B useammassa erässä olin passittamassa aveciani jo 1. lähtöerään, vaikka itse lähdin vikassa erässä. Ja unohtelin vähän väliä, että kyseessä oli avecini. Ja olin ihan selvinpäin, mitä nyt high on life ja sokerikännissä. :D

Nyt sitten istun miettimässä, vastaanko erääseen yölliseen kysymykseen poliittisesti korrektisti vai annanko tulla koko laidallisen ajatuksia, joita olen pyöritellyt jo muutaman viikon. Ihan itse olen syypää siihen, että koko asia on ylipäätään nostettu esiin. Olenhan ihan totaalisen yliflirtti, olen kuullut sanottavan.

Tätä voisi sanoa jo henkiseksi krapulaksi. Luulisin.

Valmistauduin iltaan huolella, mm. tein ihan itse niin lahjat kuin mekonkin. Lähdin säädyllisessä seurassa säädyllisen pituisessa mekossa säädylliseen illanviettoon.

Havahduin ensin parvekkeelta/terassilta huutamasta neljän muun naisen kanssa totuuksia miehelle, joka lopulta myöntyi ainakin osittain siihen, että olemme oikeassa. Pari tuntia myöhemmin havahdun baarista em. miehen niskahierottavana. Oho. Siis oho. Plussaa tietty siitäkin, että niskat voi vähän paremmin.

Sokerihumala yhdistettynä krooniseen univelkaan tuottaa selvästi alkoholihumalankaltaisia tiloja ja ehkä jopa hallusinaatioita tai ainakin minulle hyvin epätyypillisiä käytöspiirteitä.

Taustabiisistä tulee tän illan jälkeen mieleen Antis. :)

Iso kiitos kaikille osallistuneille. Loved the party <3

Juoruilu on aika tasapuolisesti molempien sukupuolten edustajien harrastus-/elämäntapalistalla.

Pari päivää sitten kaveri bongasi mut sattumalta yhden miespuolisen kaverin seurassa. Herrat eivät ole tavanneet toisiaan aiemmin, eikä kummankaan kanssa ole ollut tai ole nyt mitään viritelmiä, jotka saattaisivat aiheuttaa ylimääräisiä ajatuksia kenellekään. Platoninen linja siis.

Jo seuraavana päivänä eksälleni oli raportoitu, missä, milloin ja kenen seurassa mut oli nähty. Eksääni ei siis voinut vähempää kiinnostaa.

Hei kamoon hei. Juoruämmät on passé, uusi juttu on juoruäijät.

Pikavilkaisu cityn etusivulle sai aikaan tyrskähdyksen:

Näistä puhutaan

Ihmiset on perseestä
Rakkaus näkee syvemmälle

Sanoja, lisää sanoja ja jossain vaiheessa ihan liikaa sanoja. Niin paljon ja niin liikaa, että ilmenee ristiriitoja ja epäjohdonmukaisuuksia aikaisempien ja myöhempien sanomisten välillä.

Lisätään sekaan vähän väitteitä, oletuksia ja faktoina esitettyjä luuloja. Mikäli sekään ei riitä, voi aina kokeilla pippurista hyökkäävyyttä dissauksen ja sarkasmin muodossa. Asioista voi puhua asiantuntevasti tietämättään niistä juuri mitään, heitellä mutua sinne tänne ja osoitella syyttäjänsormella kaikkialle paitsi itsensä tai peilin suuntaan.

Jossain vaiheessa soppa alkaa haista niin pahalle, että siitä haluaisi perääntyä, muttei voi, koska silloin joutuisi syömään sanansa ja sekös vasta kismittäisi, kun pitäisi julkisesti myöntää olleensa väärässä - onhan se helvetin hankalaa, kun muutenkin on taas kerran yksin koko ilkeää maailmaa vastaan!

Joinakin päivinä on vaikea uskoa ihan fiksun ihmisen suusta tulevaa ääntä tai näppikseltä irtoilevaa tekstiä tämän omaksi tuotoksekseen. Mikäli kuitenkin näkemäänsä uskoo todeksi, on edessä uudelleenarvioinnin paikka.

Seuransa on hyvä valita tietoisesti.