Scrapbook. Kuvapäiväkirja. Niin simppeliä ja niin mahtavan ilahduttavaa!
Muutama päivä sitten iski minulle epätyypillinen harvinaisen tylsä hetki. Yleensä ideoita ajanviettoon työn ja treenien oheiselle ajalle on niin paljon, että ne pitää kirjoittaa ylös jotteivät unohdu toistensa alta.
Tylsänä hetkenä ei kuitenkaan huvittanut lähteä museoon tai näyttelyyn eikä frendien seuraksi kaupungille, joten kävin vihdoin läpi kirjoituspöydän ja lipaston laatikot. "Vihdoin", koska suunnittelin tekeväni tämän jo alkukesästä, mutta, well... oli menoa ja tekemistä. Elämä vie ja minä nauran ilosta mennessäni. :D
Selailin vanhoja kortteja, kirjeitä, leffa-, teatteri- ja muita event-lippuja, eri maista mukaan tarttuneita seteleitä ja kuitteja, lentolippuja kaukomatkoilta frendien kanssa, suloisenkomealta juniorilta saadun treffiruusun kuivattuja terälehtiä, rakkaan ystävän pieniä muistilappusille kirjoittamia hyvän toivotuksia, ja pikkuhiljaa kehitin idean kuvapäiväkirjan tekoon. Olen vuosia säilyttänyt tunnearvoa sisältävää matskua, ja nyt sen kaiken voisi yhdistää yksien nättien kansien väliin, kirjoitella kuvateksteiksi avainsanoja tai inside-juttuja, ja lopulta kaunistaa kokonaisuutta pitsinauhoilla tai vaikka värikkäillä tarroilla.
Askartelu ei ole lasten, käsityötaiteilijoiden, eläkeläisten tai Sinellin työntekijöiden yksinoikeus eikä velvollisuudeksi sitä voisi sanoakaan, vaikka moni väsynyt vanhempi saattaisi olla eri mieltä. (Saavat olla mitä mieltä vaan, en tuhlaa aikaani kinasteluunkaan.)
Ah miten ihanaa onkaan katsella menneisyyden huippuhetkiä ja muistella suloisia, hauskoja, sydämen lyöntitahtia kiihdyttäviä tapahtumia paperisivuilta, kauniissa raameissa ja kuvitettuina. Kuvien ja lippulappusten kautta oma menneisyys esiintyy konkreettisempana, sen muistamisen arvoiset hetken nousevat pintaan ja hymyilyttävät, liikuttavat, ihastuttavat, saavat tajuamaan omien saavutusten ja elettyjen tähtihetkien upeuden.
Vaikeina tai ikävinä päivinä skräppäriä voi selailla mielennostatusmielessä ja muistutuksena, että harmaissakin päivissä on vain vakiomäärä tunteja, ja seuraavan päivän voi täyttää taas mahdollisuuksilla. Hyvistä päivistä skräppäriin taas saa lisää matskua.
Aikuisten värityskirjat löivät itsensä läpi vuosi tai pari sitten. Käsityöt, askartelu, tärkeiden kokemusten muistaminen ja vaaliminen ovat kaikki nekin erittäin suositeltävä harrastus kenelle vaan, ja niin on myös ihan vain lipaston ja kirjoituspöydän laatikoiden ajoittainen läpikäynti. Jos ei laatikoista löydy ikuistamisen arvoisia aarteita, niin tuleepahan ainakin siivottua tylsistyneenä paikallaan istumisen sijaan, ja siivoillessaan tavaroitaan voi samalla tulla tuuletetuksi ajatuksiaankin. ;)
