Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Somaliteinit huutelivat toisilleen "Fuck you!" ja "Fuck you too, nigga!". Mietin ihan ohimennen, että voidaankohan toi laskea rasismiksi.
Näin tänään Remun naistenvaateosastolla katselemassa leninkejä. Herra selaili hengareita ja katseli kolttuja mietiskellen, kävi välillä sivummalla ja palasi vaaterekille uudelleen.
Eräs tarina sai mut miettimään taas kerran ihmisten tilannetajua ja suhteellisuudentajua.
Mies hakee vuokraliikkeestä X edellisenä päivänä varattua esinettä. Esineen varauksen on tehnyt miehen naisystävä omalla nimellään tai työnantajansa nimellä. Liikkeen aspanainen ei löydä varausta kirjoista/koneelta ja kertoo tämän miehelle. He kinaavat hetken asiasta, koska miehellä on kiire ja aspanainen on huonolla tuulella.
Lopulta mies tokaisee myyjälle: "Miks sä oot tollanen kyrpänaama?" ja soittaa varauksen tehneelle naisystävälleen, joka puhuu myyjän kanssa ja siinä sitten selviää, että varaus oli kirjattu edelliselle päivälle, jolloin se oli tehtykin, eikä noutopäivälle. Tätä ei myyjä ollut hoksannut katsoa.
Palauttaessaan esineen käytön jälkeen liikkeeseen miehen naisystävä onkin tekemisissä liikkeen omistajan eikä em. aspan kanssa. Omistaja kertoo naiselle, että aspa pahoitti mielensä saatuaan kuulla olevansa kyrpänaama. Omistajan mielestä sana oli loukkaava. Naisen mielestä taas aspanainen on käsittänyt tilanteen ihan väärin, eihän häntä ole haukuttu.
Kuultuani tarinan en mennyt sanattomaksi. Kysyin kertojalta (naisystävä), onko sana "kyrpänaama" hänen mielestään asiallista kieltä, jota voi käyttää jokapäiväisessä kommunikoinnissa vieraiden ihmisten kanssa. Hänen mielestään oli ja on kuulemma myös hänen miesystävänsä mielestä, koska aspanainen oli "vähän hankala".
Hetken teki mieli soveltaa käänteispsykaa ja kysyä tältä naisystävältä, miksi hän on tuollainen kyrpänaama - ja sitten (todennäköisesti saatuani voimakkaan vastareaktion) kertoa, että hei, sehän on ihan normisana sellaiselle, joka on "vähän hankala" eikä esim. ymmärrä "vähän hankalan" ja "kyrpänaaman" välistä merkityseroa. :D
Mutta tyydyin vaan toteamaan: "Aha". Kyseinen naisystävä kun ottaa hyvin herkästi pulttia pienistäkin asioista, vaikka sanoo hyvin voimakkaasti ympärillään olevia ihmisiä vaikka kyrpänaamoiksi, jos kokee heidät hankaliksi - omasta näkövinkkelistään.
Onneksi seuransa voi valita. :)
Laitoin tänään useammalle kaverille ja ystävälle tekstiviestin:
"Siirryin maksullisiin miehiin.
[Tähän väliin useampi tyhjä rivi.]
Kävin nimittäin tänään niska- ja selkähieronnassa!"
Aika moni ei osannut lukea viestiä loppuun asti, minkä huomasi reaktiostaan. Vain yksi reaktio jäi mietityttämään:
"Siirryin maksullisiin naisiin. Kävin tänään huorissa!"
Sitten tietty yritettiin kuittailla tosikkohuumorilla. En usko, se on niin mun genre eikä sitä hallitse monikaan muu.
Menin sänkyyn tavallista aikaisemmin, jo 01:08. Epäilyttävää, blexin sanoja lainaten. Nukahdin melkein samantien ja tietysti se olikin liian hyvää ollakseen totta.
Heräsin kerralla maahan romahtaneen sateen huminaan ja hetken ihmeteltyäni katsoin kelloa: 01:30. Perhana. Kävin tsekkaamassa kaikki avoimet ikkunat ja suljin ainakin parvekelasit: tiedä mikä märkä lintu sieltäkin muuten pöllähtäisi suojaan. (Joo, olen julma, pidän vain oravista.)
Juuri kun olin liukumassa dreamlandiin, ukkonen jyrähti. Perkele. Kävin katsomassa millä tuulella lemmikit ovat mutta mitään sydänkohtauksia ei ollut havaittavissa, elukat tapittivat mua närkästyneen oloisina ja käänsivät selät merkiksi siitä, että olen vapaa lähtemään häiritsemästä, kun en ruokaakaan ollut tuomassa. Nice.
Kolmas yritys. Yeah right. Tällä kertaa muutama salama varmisti, etten ihan heti saanut silmiä kiinni. Sen verran kuitenkin koitin kansantaruston rajoja, että katsoin puolipimeässä huoneessa sängyn vieressä olevaan peiliin. Siellä olin minä eikä kauhuleffojen kuvatus. Vihdoin nukahdin.
Aamuherätyksen jälkeen vilkaisin ulkona asfalttia pitkin vierivää tulvaa ja ihmettelin, onko kumisaappaille vihdoin käyttöä. Ei ollut. Sain kyydin ovelta.
Nothing like the rain. Sen mukana taisi huuhtoutua jotain muutakin kuin pölyt asfaltilta. Ainakin aamulla ei ollut enää läheskään yhtä haikea olo kuin ennen. Päätä tosin pakottaa. Ajatteleminen sattuu.
"Seksi sun kanssa on upeaa ja sä oot mulle tärkeä, mutta en mä sun kanssa ala seurustelee enkä tiedä miten fiksua on jatkaa tätä kuviota näin, koska sä vaan satutat itsesi."
Ton luulisi olevan ihan tarpeeksi selkee viesti. Paino sanalla luulisi.
Vaikka mä miten välttelen parhaani mukaan ikäviä asioita, jotka eivät suorastaan liity muhun, niin silti osa niistä löytää mut.
Pieni, noin viisivuotias poika harhaili keskustassa. Naapurimaan lastenkodin kasvatti. Karkumatkalla, omien sanojensa mukaan "huvittelemassa".
Tässä on taas kerran hyvä paikka muistaa, miten etuoikeutettu itse onkaan.
Muistiarkisto kaivoi esiin lyhyen ajatustenvaihdon muutaman päivän takaa. Kehotin erästä kaveriani menemään nurkkaan häpeämään ja hän kysyi, jos tulen mukaan, koska yksin häpeäminen on kuulemma tyhmää. Vastaus tuli ku apteekin hyllyltä:
- En osaa kokea häpeää ja kieltäydyn feikkaamasta, edes säälistä. ... Hei nyt tajusin miksei mulla oo poikaystävää! :D
Ja sit istuin hiljaa ja ajattelin, kunnes päähän alkoi sattua.
Kiitti vaan Franny. :D
Nyt tiedän aika tarkkaan monetko kengät mulla on. Aika tarkkaan siksi, etten uskalla laskea niitä, jotka on yläkaapissa. Laskin vain ne, jotka näin.
Mut hei, olihan joukossa kahdet juoksukengätkin.
Edit. Niin jä noihin ei oo ees laskettu mukaan ne seitsemät joita sovitan nyt.
...koska yhdet ei vaan riitä kattamaan tällaista päivää.
Eilinen reissu valvotti sen verran, että aamulla oli keskittymisvaikeuksia kellon ymmärtämisen kanssa. Onnekseni kusipäänaapurit aloitti vaihteeksi remppamelun tavallista aikaisemmin, joten heräsin siihen - ja ikkunasta tulevaan röökinsavuun. Alakerran pissiksille on ilmeisesti perseensäkin koosta päätellen hasteellista hilautua kymmenisen metriä poispäin rappukäytävän ja avoimien ikkunoiden edestä.
No, en valita enempää. Keuhkot toimii hyvin. Otin aamulla hienon spurtin dösikselle, 300 metriä korkkareilla ja kerkesin jopa ennen dösää, vaikka se oli jo liikennevaloissa.
Otsikon mukaisesti Snoop Doggyn tuontanto soi päässä. Very nice indeed.
