Dia's diaries

Lähdin eilen aamulla töihin hienossa kermanvärisessä coctailmekossa, koska oli ihan liian kuuma sää alusvaatteille. Tästä saattaa tulla paha tapa.

Talviturkkikin lähti: käytiin tyttökaverin kanssa pulahtamassa suolaveteen ja nautittiin iltaseiskan auringosta. Tosin ensi kerralla otan biitsille kanaverkkoa muutaman metrin verran ja korvatulpat. Eipä ole häiriötä kiljuvista ja hiekkaa juoksunsa aikana ympärilleen potkivista lapsukaisista. :)

Mainitsin eilen ohimennen työkaverille, että Porvoossa olisi kiva käydä - ja illalla tuli puhelu, josta sukeutuikin iltareissu Porvooseen: kiertoajelu maisemareittiä pitkin, vaniljajäätelöä, vanhan hienon puutalon näyttökierros sekä muuta maalaisromanttista tarjontaa.

Fiilistelymusa ja kovemman luokan kehu kruunasivat yöksi muuttuneen illan. Lisäksi olen kuulemma jumalasta seuraava. Paha kommentoida näin agnostikkona. :D

Ihanaa unta näin taas aamulla, kun olin ensin herännyt kellon huutoon ja torkuttanut hetken.

Omat häävalmistelut menossa kova vauhtia. (Wtf, en todellakaan oo menossa naimisiin. Ever.)

Hääpukuni oli verenpunainen. (Now we're talking!)

Sulhasesta ei tietokaan. (Ei ihmekään, olenhan itsekeskeinen ja saatoin olla peräti menossa naimisiin ihan vain itseni kanssa.)

Lähetin meiliä jumalalle ja se vastasi. (Wtf2, olen agnostikko.)

Tuleva yhteinen kotimme (kotini?) oli lapsuudesta tuttu ihana iso turvallinen talo, vuonna 2008 kuolinpesäksi muuttunut, jota oli siivoiltu niin hyvin, että se oli taas avara ja siellä oli helppo liikkua. (Tämä talo toistuu unissa vähän väliä.)

Dösässä pari nuorta (arviolta 14-15-vuotiasta) jannua jutteli kovaan ääneen naisista.

Jannu1: - Vittu toi (naisen nimi) on rasittava, soitti äsken ja tivas vieläkö oon sen (toisen naisen nimi) kanssa.
Jannu2: - No ootko?
J1: - No en todellakaan, sehän on arabi! Niiden kaa ku hengaa, niin on kohta koko vitun suku niskassa kiinni!
J2: - Jätitsä sen?
J1: - No joo, jätin.
J2: - Oliko paha?
J1: - No ei, se oli niin kiva, kärräs mulle aina kahvii ja sellaista. Eihän sellaiselle viitti olla vittumainen.*
J2: - Joo tiäkkö, sit (kansallisuus) naisten kanssa ei kannata olla, ne on kaikki huoria.** Faija meni sellaisen kaa naimisiin, niin se muija otti ja eros faijasta muutaman vuoden päästä. Kelaa mikä huora!
J1: - Joo vittu naiset on pahoja.

* Note to self, ladies: muistakaa kärrätä miehelle kahvia ja sellaista, niin hän ainakin jättää vähemmän vittumaisella tavalla.
** Ihan siis kaikki, eihän 15-vuotias maitoviiksi voi olla väärässä. :)

Noin viisikymppinen rouvashenkilö kailottaa dösiksellä kahdelle ystävättärelleen tai vastaavalle:

- Niin ja voitteko kuvitella, että meidän naapuri Lauri Hakkarainen (nimi muutettu, of course) maksoi kesämäkkinsä remontin Stockmannin osakkeilla! Siis kuvitella, Stockmannin osakkeilla! Kesämökkinsä remontin! Lauri Hakkarainen!

Samaa litaniaa rouvashenkilö hoki vielä muutaman kerran papukaijamaisesti, jotta asia tulisi selväksi ihan varmasti jopa pysäkille.

Teki ihan hetken ajan mieli seurata rouvaa kotiinsa ja kertoa tämän naapurille, herra Hakkaraiselle, miten kiinnostava elämä hänellä on ja ihanko totta hän maksoi kesämökkinsä remontin Stockmannin osakkeilla.

Ymmärrän vielä omien asioiden huutelun. Ymmärrän jotenkuten vielä toisten asioista kertomisen edes nimellisellä anonymiteetillä varustettuna: kaveri sanoi, yks tuttu teki etc. Tätä en enää oikein ymmärränyt.

Sopivat 8h unet ja herääminen auringonvaloon.
Valtsun kirppari, Frendit-peli ja ostosten kantaja.
Weeruska, pizzaa ja viilentäviä jääpaloja tuskastuneen kuumalla iholla.
Lintsi, kostea Sumujen silta ja jäätelöä.
Iso mansikkapehmis, nurmikolla loikoilu ja taivaan tuijottelua korkeiden puiden latvojen läpi.

Aiemman, suunnitellun, ohjelman odottamaton peruuntuminen.

Korkkarikävelyä metsäpolulla ja jyrkähköillä kallioilla.
Laakea kiviranta, pikkuruisia kolmipiikkejä ja jalkojen uittamista viileässä vedessä.
Auringonottoa vaatteet päällä ja tiirojen tarkkailua sammakkoperspektiivistä.
Auringonlasku, viltti ja kivien lämmönhehkua.
Kyyti kotiin ja teekupillinen ennen nukkumaanmenoa.

Oon ollut tietämättäni käymässä erään ihmisen unessa, jossa keikahdin veneestä veteen eikä mua voinut pelastaa. Itse oon nähny viikon sisällä jonkin verran sekavia ja monipuolisia unia, mm. ennustajaeukosta, kuoleman tunnelista ja vielä jostain yhtä erikoisesta, mutta toissaöinen vei voiton: olin Henna Kalinaisen isosisko.

No further comments.

Molemmissa on puolensa ja puutteensa. Molempien kanssa voisin pienellä säädöllä tulla hyvin toimeen. Toisaalta sen pitäisi olla sillai fiksusti heti valmis eikä korjattava versio. Korkeintaan hienosäädettävä ja pintakiillotettava. Valita ei oo tietenkään pakko mut molempiakaan ei oikein pysty samaan yhtälöön ymppäämään jos meinaa pitää päänsä kunnossa.

En nyt jaksa päättää yhtään mitään. Onneksi ei tarvikaan. Lopulta joku päättää taas mun puolesta ja saan olla vastuuttomasti rauhassa ja rauhassa vastuuton.

Hei nyt löytyi ihan uusi! Ja vielä yks! Ja vielä yks! .... Mä hajoon kohta :D

Voi vee että ihminen voi saada ihan itse itsensä vainoharhaiseksi tai sekaisin kahdessa sekunnissa, kunhan ajattelee tarpeeksi psykedeelistä asiaa. (Kaksi sekuntia siis riittää siihen, että saan ajattelemisesta päänsärkyä.) Tietysti toisin kuin jotkut yritteliäät luuserit, mä tiedän miten saada tulos aikaan nopeasti ja tehokkaasti. Sisäpiiritieto on avainsana.

Noh. Eilen erään lapsukaisen huomio kiinnittyi kotini sisustuksen detaljeihin ja hän alkoi laskea, montako tietynkuosiosta esinettä huoneesta löytyy. Samalla kiinnitin huomioni siihen, että pari pientä koriste-esinettä näyttää puuttuvan. (Kyllä, minä muistan about kaikki hankkimani koriste-esineet ja jotkut olen jopa nimennyt. en sentään puhu niille. Kaikille. Vielä. Päivittäin.)

Menen nyt kellariin penkomaan bokseja, joissa on vuorotteluvapaalla olevaa sisustuskrääsää. Mikäli figuurit ovat täysin kateissa vielä muutonkin aikoihin, jolloin viimeistään pengon kunnolla läpi kaiken omaisuuteni, luulen tietäväni tasan tarkkaan, minne ne katosivat. (Tätä kirjoitellessani erään luihun, moukkamaisen, ammattitaidottoman ja kunniansakin jo kertaalleen kuulleen kiinteistönvälittäjän korvien pitäisi palaa paloautonpunaisina.)

Tämä ei taas liity em. asiaan juuri mitenkään, olipahan joskus osana sisustusta myös mentyään rikki. Mentyään toistamiseen rikki siitä oli pakko luopua ihan yleisen turvallisuuden vuoksi.

Ihmettelin tänään yhtä asiaa pitkän tovin, kunnes käänsin kelkkani ja aloin miettiä, miksi ihmeessä ihmettelen sitä asiaa. Tulin siihen tulokseen, ettei siinä asiassa ole mitään ihmeellistä eikä ihmeteltävää(kään). Sama asia on mullekin ja monelle muullekin tuttu, suhtaudun vaan siihen eri tavalla kuin ihminen, jonka tapaa siis ihmettelin.

Mun tekis kauheesti mieli kysellä lisää ja ymmärtää ja ehkä jopa jollain tavalla vaikuttaakin tai edesauttaa tai edes auttaa - mutten tee niin, koska kukaan ei oo pyytänyt ja tuputtaminen on ärsyttävää muidenkin kuin omasta mielestäni. En toista samaa vanhaa tyhmyyttä, en tällä kertaa enkä yleensäkään enää niin paljon kuin ennen. Ei mun tarvi pelastaa ketään miltään ja miksi ihmeessä mä edes luulen, että mun sekaantuminen asiaan muka auttaisi?

Sitä paitsi oishan mulla omiakin juttuja hoidettavana, vaikka tiskit.

Aika paljon tuli tehtyä, nähtyä ja kuultua.

Isaac Hayesin biisin musiikiton karaokeversio soi päässä, halusin tai en. En sano ettei tunnu missään mutta ei haittaa yhtään, päinvastoin. Muutenkin huumorilinjalla mentiin about kaikkien rajojen yli ja hyvä niin, koska yhtään eriävää mielipidettä ei kirjattu edes lautasliinoihin.

Hienosti painui mieleen Kiss my fist -lavastus, silmätipat ja viskibassolla kuiskittu: "Tämän ei tarvitse olla raiskaus". Ihan hyvällä muistelen, kun itsekin käytin useitakin kertoja sekä tippoja että lainia - onnistuneesti, I guess, koska muistikuvia ei jostain syystä ole nimeksikään mutta lukuisat neliväri- ja välillä jopa viisivärikuvat avasi mulle ihan uusia maailmoja seuraavana aamuna. :D

Hyttysenpuremien laskemisen lopetin 26. kohdalla. Ihan vain siksi, etten osannut laskea pidemmälle ja laskukoneesta on akku finito. Kännykkä on taas niin sekaisin ottamistani kuvista etten uskalla käyttää sitä mihinkään vaikeisiin hommiin ainakaan ennen maanantaita.

Olin kuulemma neljän fisun jälkeen pitänyt kehityskeskustelunkin. Itse en asiaa muista, mutta ei ole lainkaan harvinaista, etten kuuntele omia juttujani. Mulle riittää vaatimattomasti ihan sekin, että olen äänessä. :D

Hauskuus ei onneksi lopu tähän. Illemmalla on tiedossa vielä bj ja aikuisviihdettä - siis Ben&Jerry's-jäätelötonkka ja Bad teacher -leffa. You pervs :D