Joku F saattaa pää punaisena lukea, kun arvostettu tutkija ja professori arvottaa ohimennen naisen menestyksen, saavutuksen - Naisen Paikan.
Kai Laitinen asettelee Järnefltin sisarussarjan menestystarinan puihin ja puitteisiin. Kaikista tulee Jotain, myös siskosta - säveltäjänero Sibeliuksenvaimo !
Arvidista tuli kirjailija, Armaksesta orkesterijohtaja ja lopulta hovikapellimestari Tukholmaan, Eerosta taidemaalari, ja perheen tyttärestä Ainosta tuli Jean Sibeliuksen puoliso.
-Suomen kirjallisuus 1917-1967, Kai Laitinen, Otava 1970.
Aino Järnefelt-Sibelius (kuva WP)
Pitäs olla homo vähintään tai jotain, että olis jotain. Semmoseks on menny. Ei saa enää kontaktia kehenkään jos on tavallinen: - Ei kiinnosta! torjuvat.
Hyvä jos lihatiskin myyjä ees viittii vaivautua palvelemaan, jos kinkkua kyselet.
Pitäs varmaan tehä Gargantuan temput: kusasta kirkon katolta ihmisten päälle, jotta mainittas. Kai kaverin muistat?
Kummalliseksi on maaliman pyörän ratas naksahtanu!
Mutta yritetään mahtua silti mukaan, josko se siitä.
Pitää tästä lähteä kirkkoja kiertämään.
Hyvät vuoden jatkot Sinulle, silti!
tuus Lennu
Kiitosta kiitosta, Lennu, sieltä kirjaston kulmilta. Koitahan potkiskella taas nousna vuosi!
Toki minä Gargantua-jätin tunnen ja tuon mihin Lennu viittaa: tämä hurja kiipesi Notre Damen katolle, irrotti kellot helkkymään tammansa aisakelloiksi taikka kaulakulkusiksi kun ratsain oli liikkeellä, mutta ennen sitä riisui 'astalonsa' esiin ja lasetteli vetensä niin että alapuolella olleet pariisilaiset hukkuivat; mitä niitä nyt menehtyi: yksinlaskien 260 418. Olisiko tuo Tampereen verran? Lapset ja naiset säilyivät hengissä.
Eli melkoista hevosenleikkiä meinaa uutena vuotena Lennu leikkiä. Ei siitä koskaan tiedä. Kysys ees ensin kuten urologi Kivi telkussa hädissään kyseli näin.
Olisipa varsinainen uroteko!
Nuorempi roskapoliisi, vanhempi roskapoliisi, yliroskapoliisi, komisarioroskapoliisi, ylikomisarioroskapoliisi, roskapoliisitarkastaja, apulaisroskapoliisipäällikkö, roskapoliisiylitarkastaja, roskapoliisipäällikkö, roskapoliisijohtaja ja roskapoliisiylijohtaja.
Siinä koko roska!
Niin ettäkö mistä tässä on kysymys?
Poliisiylijohtaja Kolehmaisen lausunnoista? Poliisien moninaisista ristiin puhumisista ja tulkinnnoista uudenvuoden käpälöintiaallon sekä katupartiotoiminnan yhteydessä?
Vuoden poliisi (1987) Aarnion oikeudenkäynnistä?
Ei vaan näistä 10 roskapoliisinimityksestä, joista Vantaan Energia sunnuntain (10.1.2016) Hesarissa ilmoitti.
Tai siis arvelu siitä, mitkä ylennykset tätä roskasakkia odottavat, kunhan virkavuosia karttuu, mikäli oikeiden poliisien hierarkiakaavan mukaan ylenevät.
Ristikkoon palataksemme, nimenomaan Aulikseen, joka perjantaisin Hesarissa työntyy kaikkine kotkotuksineen vaivoiksi. Vasta kysyttiin vastausta sanaan KALOINA.
Vastatkaapa, please.
Vastaussanan on aina oltava perusmuodossa, eikä Google-herra suostunut vastausta heruttamaan. E-ei!
Eikä edes ratkaisijan paras kaveri Ratkojat aina auta; nyt jälkikäteen näkyy tosin jo sinne laitetun. Puhumattakaan Sanaristikot-keskustelupalstasta, jossa perusporukka ärhäkkänä nokkimaan, jos joku sattuu toista jelppimään.
Vedä taikka työnnä: Apua verkosta ei tipu!
Mutta onneksi on verkkojen verkko - se aito ja alkuperäinen:
Lankomies koki talviverkkonsa Pietun kanssa hyisenä pakkaspäivänä, kantoi sitten vastauksen taasassa perille aivan tuohon rappujen eteen =
.
ps
oishan tuon asian voinu Aulis vielä vaikeammaksikin tehä, asettamalla syöttisanaksi JOUKOINA!
Pakkashuuruinen laskutuSiihenTähän aikaan kun autot hyytyvät
Ei yksin se että Eevan [lue IEVA] auton pakoputkensavut vain risteyksessä pölähtivät, kun kokka kääntyi kohti maailmallisia, vaan se ettei pakkanen hyydyttänyt akkua, väräytti ilolla.
No jopas jostain kun miehemme Paratiisissa, siis tämäpä aito ja alkuperäinen Onni Rentner, reaalimaailman lähes tyystin hylännyt miehemme, iloitsee maallisista, vieläpä siis teknillisistä!
Siitä kun auto viikon tulipalopakkasissa seisottuaan pörähti ensheppuulla käyntiin. Ja varsinkin kun se auto ei ollut oma - silti mikä ilo!
Kunhan ei olisi iloinnut yksinjäämisenrie.... tai no pois kaikk' eppäilyt.
Joka tapauksessa tuon auton akku oli jo toista vuotta sitten käyttökelvottomaksi tuomittu, vaikkei koko autoa sen vuoksi korjaamolle edes oltu ajettu. Liki vuosikymmenen oli aina muutaman hehkutuksen jälkeen startannut nöyrästi ruplattamaan, niin auto kuin kuski. Korjaamon pojat olivat omin päin ja piuhoineen mitanneet arvot ja Ievaa säikäyttäneet:
- Akku vaihtoon ja sassiin! Semmoset on lukemat.
Onnin oli pitänyt puuttua asiaan ja topakasti toppuutella: - Usko sie nyt nuita kauppamiehiä.
Ja eipäs nyt sitten ihmekään, pakkasmittarin yhä ja aina jököttäessä lähempänä kolmeakymmentä, jos Onnia vähän hymyilytti risteyksestä maailman melskeisiin päin kääntyvä auto ja auton tuprutus.
Helepotuksen huokaus lähti hyvin syvältä.
Hyvä ettei aimo miesi vilkuttanut ja leperrellyt akkunan takaa pimeään maisemaan ennen kuin sai pötkähtää petilleen kaikessa rauhassa lempikissan viereen. Sillä rauhaa jos jotain on Onni aina arvostanut.
Se on mielelle ja miehelle hyväksi. Rauha. Pax.
Ihan aiguisten oigeesti. Putin soittaa kilautti Niinistölle. Silti jääkiekon nuorten MM-kulta Suomeen - jatkoajalla. Kasperi Kapanen ratkaisi vanhanaikaisella.
PARIT PUHELUT
Soitettiin. Putin: - Parempi voittakoon! Sauli: - Voittakoon!
Voitettiin.
P: - Lähti lapasesta!
S: - Tähti Kapasesta!
Päätettiin.
Pelaa SaPKossa!
*
**
*** 20 ja 16 tai 16 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2016 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Siis ei sano mitään, ei yhtikäs mitään Ja kun ei sano niin pelottaa että: Ihan pihalla ollaan! Ulalla. Hölmönä tässä, kun kuitenkin lehden tärkeimpänä uutisena. Ja koko Suomen kansa surree?
Ja noita on paljon pitkin vuotta, varsinkin musiikkipuolella.
Tuokin Klimmeri, vai mikä Kilmister se, joku Lemmy - samoja ikäluokkia. Pitäisi olla kuullut. Silti täysin tuntematon!
Täytyisihän tuo tietää, kun noin iso juttu keskellä etusivua - pääjuttu.
Piti kilauttaa muusikolle, jotta tiedätkö.
Joskus on kuulemma nimen kuullut muttei yhtään kipaletta tuntenut.
Helpotti.
Mutta silti jäi vaivaamaan että Jokuhan se täytyy olla, jos ulkomaalaisena suomalaisen lehden pääuutiseksi asetetaan.
Vai olisiko sittenkin uutispulasta kysymys?
Eivät ole Vesa ja Matti muistaneet tarpeeksi ryypätä ...
- Kuolinsyy selvisi
Vuodemiehiä olisi pilvin pimein tyrkyllä, mutta ei niistä tähän valintaan ole, kyvyttömiä kerrankin ovat. (tosin taitaisi a.o. uroista yksi siinäkin skabassa olla aika peto)
Kolme on kovaa seuloutunut esiraadin kynsistä loppupeleihin: Alexander Stubb (s.1968), Ilkka Taipale (1942) ja Panu Rajala (1945).
Kolmelta kantilta heitä tutkittakoon ja hutkittakoon: A) Kirjoittajana B) Urheilijana C) Poliitikkona
C) Poliitikkona ylivertaisin ja -mielisin mieskolmikosta on Alexander - nimikin tsaristinen tällä nyky-Suomen rajojen sisällä syntyneellä sankarilla, jonka isä Göran, HIFK, syntyi suuremman Suomen puolella, Käkisalmessa.
1 pääministeri, 2 ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri, 3 ulkoministeri, 4 europarlamentaarikko.
Siinä pointit.
Eivät pysty kanssakilpailijat paremmaksi panemaan kuin korkeintaan sotilasuralla tälle korpraalille, eikä armeijan käymätön Taipale siinäkään. Kuitenkaan käytännön yhteiskunnallisena toimijana ja aikaanssajana Taipalelle Stubb ei pärjää alkuunkaan, vaikka Ilkka kansanedustajana jäikin takarivintaiteilijaksi.
Panu on luutnantti, mutta siinäpä kaikki ansio tähän pykälään.
B) Urheilussa Stubb on niin ikään pelkkää rautaa: teräsmieskisoissa alle 10 tunnin menijä.
On Taipalekin maratoneja taivaltanut, tosin siellä Arkangelissa kesken kilvan miliisi käskytti ja korjasi hitaasti keskellä katua etenevän orpopirun autokyytiin.
Rajalasta ei tällä saralla mieheksi ole alun ei perin.
C) Kirjoittajana suupaltti Stubbilla ei ole mitään jakoa näille kahdelle vastaehdokkaalle.
Alaston totuus nimittäin on se, että Alaston totuus - The Naked truth and other stories about finns and europeans, jota on saatavilla joistakin divareista, on AS:n ainoa huomionarvoinen julkaisu.
C-osion haltija on absolutely, muttei absolutisti, Sillanpää-tuntija Panu Rajala, joka tosin meni mainettaan pilaamaan Finlandia-ehdokasromaanilla Intoilija: 100 sivun plagiaattisyytös.
Panulla on ollut elämänjanossa jono koekaniineja, ts. puputyttöjä, joista sitten on saanut aihetta moneen 'lauluun'; mm. Katri Helena, Lavatähti ja kirjamies sekä Elina Ylivakeri, Enkeli tulessa, ovat joutuneet tarkkaan syyniin, siis kirjoihin ja kansiin luupitetuiksi.
Kolmannelta kamppailijalta eli Ilkka Taipaleelta ilmestyi syksyllä vallan mainio 111-tarinainen muistelukirja maailmalta: Venäjä mon amour. Mutta. 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta on teos joka on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle, ja sitä käytetään jopa oppikirjana joissakin Kaukoidän maissa. Sillä kirjalla Ilkka pesee koko sortin sakin ja on näin ollen primus inter pares.
Joten: Vuoden Mies 2015 on poliitikko, lääkäri, pasifisti ja kansalaisaktivisti, professori yms. Ilkka Taipale.
Näin edellinen Vuoden Mies on saanut seurakseen entisaikojen yhteisen pidätetyn.
Siis.
RANKING
1. Ilkka Taipale, mielisairaiden, vankien, köyhien ja yksinäistenmiesten ystävä.
2. Alexander Stubb paremman väestöosan puolustaja.
3. Panu Rajala naistenmies.
III - II - I
(PS mahd. protestit vuoden loppuun mennessä..)
Inhimillinen tekija: Vappu ja Ilkka Taipale, katso!
Yhtään kunnonpotin lottovoittajaa en ole ikinäni tavannut. Enkä mielipuoluebidékyselyihin osallistujaa. Niinpä jo ajattelin, että tuulesta tempaavat tutkimustuloksensa, aivan samalla tavalla kuin Pate-kollega, joka muka junahaastatteluja teki kasvatustieteen cumuunsa.
Koiran kikkelit!
Pitkän matkan aikana kirjoitteli omiaan puhuttamatta yhtä ainoaa matkustajaa.
Vaan mitä vielä!
Aune koputteli yhtenä iltana verannan oveen ja kainosti kyseli josko ois aikaa. Tuttu oli niin oli. Aikaa.
Aune laski läppärinsä keittiön pöydälle ja aloitti: onko metsä Suomen helmi? onko euro hyvä asteikolla 1-5? mitäs mieltä siitä ja tästä, entä tuosta?
22 min. Läppärin kannet kiinni ja kynä pöydälle.
Lähtiessä sitten siellä verannan ovella pääsi suusta se Iso Paha Moka.
Sammakko: - Oot sie ikinä nähnyt yhtään lottovoittajaa?
Ei ollut. - Ootkos ikinä ollu mukana tai nähnyt ketään joka ois osallistunut puoluekannatusta mittaaviin kyselyihin? Mie en oo.
Kahto karjalaisittain pitkään. Kahoin takasin. Ilkikuriselta näytti Aune. Sanoiksi tuon virkki:
- Ite asiassa Sie just ite osallistuit ko. kyselyyn.
Ja tässä juuri tänä päivänä, uskokoon ken taitaa, ite en oikein vieläkään, ponnahti tulos läppärin ruutuun: Taloustutkimuksen tekemässä tutkimuksessa tehtiin 1 012 henkilökohtaista haastattelua. Tutkimus: Euroa ei hylätä, vaikka se haittaisikin taloutta
Eipä ihme jos joulun väri naamalta ei hevin häviä.
Varsinainen ovensuun kysely!
Jokapaikan höylä ja joka paikassa käynyt.
Siltä ainakin tuntuu kun lukee Ilkka Taipaleen (s.193242) muistelopätkiä menneiltä ajoilta ja aivan tämänsyksyiseltäkin.
Energian määrä loppumaton, ystävien määrä samoin. Ihme kyllä: kavereita piisaa, vaikka suu ja kieli leikkaavan gillettemäinen.
Arkangelin yliopiston kunniatohtori kaikessa kom...
Venäjä mon amour, Into 2015, on nimeltään siinä mielessä oikea että suuri osa Taipaleen jutuista ja matkoista tapahtuu Venäjällä ja siellä juuri niissä paikoissa minne tavan turisti ei eksy eikä pääse eikä ehkä haluakaan mennä: mielisairaaloissa, vankiloissa, vankileireillä, isojen patujen kuin myös korkeasti koulutettujen vieraana.
Koko ajan Ilkka on hyvää sanomaa viemässä, vilpittömästi asioita tekemässä tai tekevinään monenlaisista vastoinkäymisistä ja kommervenkeistä huolimatta.
Monissa tapauksissa asioiden eteenpäin viemistä ja sujuvuutta kummasti edistää laaja tuttavaverkosto. Esim. Vorkutan vankileirin lakon muistotilaisuuden jälkeisellä kaupunginjohtaja Shumeikon vastaanotolla alkuun oli hankalaa ja muodollista, mutta annas olla kun selvisi pikkuserkku Pentti Arajärven presidentillinen tausta: "Silloin rupesi tapahtumaan. Kaupunginjohtajan sihteeri ryhtyi kantamaan lautasia lautasten jälkeen pöytään."
Kirja koostuu 111 parinsivun pituisesta tarinasta - Kullervon sotaanlähdöstä Marskin ja Marxin maljaan - lähinnä idästä, mutta myös muista maailman maista, minnne Taipale on tarjonnut apua ja asiantuntemustaan.
Eloisia ovat jutut. Kertojan poikkeilut ja harhailut asian vierestä sen kuin lisäävät lukijan löylytystä, punainen lanka kun muutenkin ajoittain hukassa.
Päällimmäisenä jäivät mieleen isojen asioiden rinnalla pienet postimerkit ja neuvo, miten merkkien kanssa on meneteltävä, jotta edes pieni mahdollisuus jäisi korttien perillemenoon; Vorkutan 15 postikortista tosin 'yksikään ei tullut perille, ei edes Penan vaimolle'.
Näin meille on Vapun kanssa käynyt kolmasti aiemmin, Mosambikissa, Bangladeshissa, ja Guatemalassa. Olemme oppineet, että postimerkit on käytävä itse leimauttamassa postikonttoreissa. Käyttämätön postimerkki on monissa kehitysmaissa dollarin eli päiväpalkan hintainen.
