Traumatisoiva uutinen 2.
Venäläisillä näppinsä tässäkin pelissä.
MM-jääkiekkojoukkueella kotiinlähtö, onneksi köpelösti kävi ruotsalaisillekin: Hejaa Sverigekin hävisi venäläisille!
-
-
Yksi ISO TSEKKI pudotti Suomen
Pahoilla mielin nielin
karvaan kalkin
- eikä juottaja ollut Malkin.
Venäläistet tuomarit kumminkin ja - JaGRRRll!
Voi PRRRkl!!!
---
***
**
* 20 ja 15 tai 15 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2015 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
"Viis Sipilöistä sun noista muista, jatkoiko ne vai olivat jatkamatta. Tai Krrrreikan kriisi. Samaa paskanjauhantaa. Mutta että BB loppuu!
Syksyä ei tule. Elämää ei ole ilman Taloa! Talollisten puuhailua. Öin ja päivin.
Tylsistyn.
Auta!!
Kerro mitä teen."
Heittäytyiskö tässä lukijaa - ja itseäni - traumatisoivassa tilanteessa terapeutiksi, taikka hei! köyhän miehen Walteriksi. Ja vastaisi itselle ja Lukijalle fraasilla: 'Hanki elämä!'
Toinen vaihtoehto on varteenotettavampi, siis mikset turvautuisi Tubeen: suomeksi, albaniaksi tai muilla mualiman kielillä tuijottaa toljottaisi.
Eivät lopu ei - ikipäivinä.
***
**
* 20 ja 15 tai 15 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2015 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Mitä nykyisin?
Ei juuri ehdotonta valistusta näy. Tupakka on turmiollista, mutta viinaa ei niinkään. Siinä trendi.
Ei Liimatainenkaan voi moista alkoholihyysäämistä ja paapomista käsittää.
Viinimessuilta kohtaus:
"hienompikin herra vetäisee viinanhimossaan suihinsa sylkykupin, johon muut olivat räkineet maistamansa viinin"
tai
"tastling-tilaisuuksia, joissa naiset aluksi hienostelivat pikkurillit sojossa, mutta loppujen lopuksi heitä talutettiin paikalta, kun jalat eivät kantaneet".
Otteet ovat Merja AsikaisenTommi Liimatainen - Kaasu Pohjassa -paljastusskirjasta (Otava 2015), jossa 28-vuotias alkoholinrakastaja lopettaa juhannuksena kertalaakista viinan kanssa läträämisen; näin ollen hän juhlii tulevana juhannuksena 10-vuotisraittiuttaan.
Oli viimeinen hetki mieli pelastua alkoholismilta eli taloudelliselta, henkiseltä ja fyysiseltä rappiolta. Tommista ei tullut Turmiolan Tommia vaan työtä paiskiva parempi ihminen.
Ei, älkää luulkokaan että Tommi itseään muita parempana pitäisi ja sillä kehua retostelisi - so. parempi ihminen aikaisempaan itseensä verrattuna.
(ja Katri Helenalla on nyt entistä raittiimpi mies, luk. lis.)
Liimatainen käy läpi lapsuuden ankeudet alkoholistiperheessä kaikkine mutkineen, kuinka vanhin veli joutuu ottamaan vastuun veljistään ja omasta selviytymisestään pikkupoikana surkeissa oloissa. Mutta huolimatta vihasta viinaa kohtaan, hän huomaa vähän vartuttuaan olevansa pian alkoholisti kolmannessa polvessa, jos ei stoppia tulisi.
Kirja on lyhyt, ytimekäs ja tarpeellinen, raittiusvalistuksellinen, kipakka.
Ehkä sillä tavalla avoimen naiivi että, kuten odotettua, heti sen kimppuun käyvät kyyniset mattieskohytöshyeenat Ex-dokut ovat tylsiä -tyylisillä pilkkakirjoituksillaan, koska itse eivät pysty lopettamaan.
Näitä miesalkoholistikirjoja ei koskaan ole liikaa, eivätkä nämä lopu koskaan, koska ei viinakaan juomalla lopu - tulee Hellsteniä, Vuorista, Seppästä sun muita. Perusohra löytyy Gunnar MattssoniltaGunnarissa ja täältä lisää.
Liimatainen örveltämisjuttujen sijasta keskittyy enemmän tunne- ja valistamispuolelle.
Kylmäksi ei jätä kuvaus oman isän raitistumisesta 2007 oman raitistumisen 2005 jälkeen eli Mission impossible:
"Puhelimessa tuli hetki hiljaista. Isä alkoi itkeä. Ei kai tässä muukaan enää auta, kuului luurista.
En ollut uskoa korviani."
... mm. paha tuuli, etova olo, tms. voivat viedä etukumaraan, jolloin pystyssä pysyminen hankaloituu ...
Pahan tuulen varoitus
1. Ei mitään takeita
sataako räntää vai rakeita.
2.
Simaa jos juo
maistuu tippaleipä.
Väkevämpätä
- niin eipä eipä.
***
**
* 20 ja 15 tai 15 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2015 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Siinäpä sitä täksi illaksi ja ensi yöksi (Klitshko klo 04.00 alkaen, Madison Square Garden) askaretta, ja kädentyötä.
Opeaikoina ei olisi ollut kanttia tunnustaa; talkkarillekin piti sanoa luikauttaa, että miten tyhmä urheilulaji nyrkkeily on. Vaikka oli meillä opehuoneen seinällä pressan kuvan paikalla Idi Aminin kuva ikään kuin piiloviestinä suvaitsevaisuudesta, jottei tässä keitään Kososia olla.
No muut kamppailulajit - Krav Maga (K16), Defendo (K16), Kickboxing (K13), MMA vapaaottelu (K14), Brasilian Ju Jutsu (K15) - kyllä vielä toistaiseksi mennä huiskivat ihan oikeasti yli ymmärryksen, vaikka eihän sitä tiedä milloin pehmenee niin että nuokin mokomat ottaa omakseen.
Kuuden jälkeen aloittavat aivoriihen: ensimmäinen hakkaus klo 18.15 Välisarja, 4 erää Olavi Hagert - Juris Ivanovs (Latvia) Kevytsarja, 4 erää Lassi Seppälä - Dawid Knade (Puola)
jne.
aina Evaan ja Tatliin saakka.
Hra Alzheimeri kaukana tältä jässikältä, joka muistaa kaiken jonka on nähnyt tai kuullut. Turboahdettu työmuisti. Futiskentän kokoinen, kun se tavan tallaajalla tuskin räkäisen nenäliinan.
Kymppivuotiaana ala-asteen erityisopetuksesta suoraan yliopistoon - ja 12-vuotiaana kohti tohtorin tutkintoa.
Amerikassa of course.
Totta kaikki!
Kristine Barnett kertoo kirjassa Ihmeellinen mieli, Otava 2013, autistisen poikansa Jaken (26.5.1998) tarinan.
On siinä lukijalla nikottelemista pojan kehitystä tiiraillessa. Ei kengännauhaakaan onnistu poika solmimaan, mutta laskepa kaveri astrofysiikan maailmaan laskettelemaan, niin johan natsaa ylivertaisesti. Jakelle suhteellisuusteoria, pimeä aine, säieteoria, kvanttikenttäteoria, biofysiikka, spin Hall-ilmiö, gammapurkaus - joko riittää? - ovat lastenleikkiä.
Oiottuna Jaken älykkyyden pohja:
Jake näkee kuvina kaiken, pystyy luettelemaan piin desimaalit kuinka pitkälle tahansa, koska hän näkee ne aivan samoin jos me luettelisimme numeroita paperilta. Jaken visuaalis-spatiaalinen hahmotuskyky on uskomaton. Muut tiedemiehet tarvitsevat kaavioita varten kansioita ja muistitikkuja, Jake kaivaa kaiken omasta päästään, aina mukana kulkevasta muististaan. Samalla tavoin kuin me kerran opitun pyörällä ajamisen tasapainon!
Mutta kuten sanottu ei autistisen lapsen elämä helppoa ole ollut, perhe on joutunut monesti puun ja kuoren väliin muutenkin kuin pojan vuoksi.
Niistä vaikeuksista ja selviytymisistä äiti Kristine kertoo Jaken tarinan ohella.
Potkut - avioero - pakeneminen.
Kolme pointtia Katariina VuorenPula-ajalla-romaanin, Nordbooks 2015, ideaksi ja sisällöksi.
Nainen on toimittaja, joka elää varakkaan miehen siivellä. Mikko löytää uuden. Nainen jää tyhjän päälle. Vuokra-asunnon postiluukku työntää virallisia, alistavia ikkunakuoria, jotka lopulta avaamatta jäävät.
Karkuun! Maalle!
Pötkii pakoon.
Luonnon huomaan, luonnon helman suremaan. Pula-aikaa elämään. Ruohon syöntiin.
Leikkimään!
Nii-in, sieltä mökin vintiltä löytyvät kolmenkymmenen vuoden takaiset lapsuuden barbit. Barbi ja Ken olkoot nytkin terapeutteja, niille voi kertoa kaiken! Ihan vähän kuin lapsena leikkiä niillä: Ottaa mukaan veneeseen katiskalle, pitää kunnon bileitä vintillä. Kertoa miten vähäpätöisestä syystä päätoimittaja antoi potkut: kirjoitti jonkun silmäätekevän nimen väärin! Kertoa kuinka mielettömästi rakasti Mikkoa, yhä.
Vaikka ei elämä todella mitään lastenleikkiä ole.
Katariina Vuori on kirjoittanut potkitun naisen tarinan päiväkirjaksi, jossa lukija oppii syömään naisen mukana, kun muuta ruokaa ei koko kesässä ole, kaikki mahdolliset luonnonruohot, juuret sekä marjat lahnanläpyköiden lisäksi. Käy kuolemakin monta kertaa mielessä, liippaa liki viimeistään siinä vaiheessa kun nainen ottaa leipäveitsen esille, repii kymmenen paperilappua.
Viiteen lappuun kirjoittaa KUOLEMA, viiteen ELÄMÄ.
Päivämäärämerkinnät vähitellen unohtuvat, kun akku kännykästä loppuu ja läppärin mokkula ei toimi. Mutta tarina jatkuu.
Mielenkiintoisesti osaa Vuori pyörittää ahdistavaa tarinaa puitteiden supistuessa.
Vaikka aluksi tympäisi tuon Kenin ja Barbin mukana raahaaminen, mukaan kirjoittaminen, niin lopulta hyväksyy ne naisen seuralaisiksi, ovat välttämättömiä symboleja, aikaperspektiivin tuojia naisen historiaan: lapsenleikkiä sittenkinkö koko tämä turkanen elämä - vaiko tosi tiukkaa vääntöä, vaiko kumpaakin?
Sanalinkoon tai sanasadetukseen altistuu lukija Vuoren tekstin kimpussa ja oppii siinä sivussa melkoiseksi yrttien tuntijaksi, juurakkojen repijäksi, poimulehtien poimijaksi, marjastajaksi - mieskin, vaikkei mikään marjanpoimija olisikaan.
