hikotusta ... sivumerkkejä

Parhaat korintekijät eilen Suomen Korisliiga-matseissa

Etteikö muka vierastyövoimaa tarvita!
Kysymys kuuluu:
Kuinka monta suomalaista löydät kuvasta?

Lennun avoin kirje Alexanderille ja Carlelle, pää- ja puolustusministerille. Vetoomus.

HV
Hj
kauttasi

Arvoisat ministerit.
Nyt järki käteen ja realiteetti huomioon!
Geopoliittinen sijaintimme ja kokomme huomioiden: parempi puristaa kättä kuin heristää nyrkkiä. Naapureista sentään kysymys.
Toki tiedän ja hyväksyn universaaliset ajatuksenne, mutta: 'elämä on'. Itsesuojeluvaisto missä?
Sassiin, siltä Kimmoltakin, jalat maahan, katse kengänkärkiin ja anteeksipyyntö paikallaan, että haihateltu on. Sillä ikiaikainen kansanviisaus pätee yhä:
Minkäs se tuuli kivelle mahtaa.

tuus
Lennart Järvi

Oikein kuvan kera Lennu liikkeellä. Ai kun söpöä symboliikkaa!
Että Kekkosta vailla? No pian tulee Väyrynen, jos Sipilä suo.
Kelvannee?
Kyllä se siitä sitten lutviutuu.

Jo on aikoihin eletty!
Kanttori ei saa soittaa eli lukkari olkoon aina vain se lusikka suussa.
Päiväkotiin musahetkeen ei pian menemistä lain!
Vaikka 12 vuotta ja 3 kuukautta on saanut.

Toi Andy McCoy vissiin saisi, mutta kylälukkari ehdottomasti ei: traditioiden ei siis soisi soivan.
Kuinkahan olisi Raittis-Eeron laita?

Semmoinen on nykypäivä.
Siinä nielemistä uskonnottomillakin.
Olisiko suvaitsevaisuuskasvatuksen paikka?

Nimittäin kanttori-Äijä kertoo suun loksahtaneen eilen muskarimeiningin jälkeen ammolleen:

Oli esimies sanonut kuulemma niin, että papin ja kanttorin vierailut päiväkodissa eivät ole enää toivottavia. Kysymys on kuulemma uudesta varhaiskasvatuslaista.

Eipä siihen ollut paljoa sanomista. Mitä nyt vähän pala kurkkuun nousi.

Ei muuta kuin pillit pussiin ja pois, kunhan ensin: "Sitten laitoin kitaran koteloon, ja lapset ovat koko 12 vuoden ajan halunneet sulkea sen ja napsauttaa lukot kiinni."

Illalla kun Pietarin kirkot oli kierretty ja palmusunnuntaipajunkissakimput katunaisilta ostettu, alkoi livetyttää.
- Leningrad Dixieland Jazz Band, sanoi Raimo.
- Simsalabim, sanoimme me sen kummemmin kuitenkaan innostumatta.
- Ne on esiintyneet Pori Jazzeilla, sinne ei huonoja valita. Kerran oon kuullu, ette pety, jatkoi Raimo.
- Vanhat äijät soittaa vähemmän nukuttavaa jatsia. Ei mee liian vaikeeks, jatkoi Raimo toisen kerran.

No kun Sirkuskin remontissa ja Puskinin laatat nähty niin:
- Sinne! vastasimme me.
- Sinne, vastasi moni muu.
Kävelymatkan päässä Zagorodnyi prospect, 27

Satoi kun tulimme pois yönkahjossa.

Ei haitannut, pantiin juoksuksi ulitsalla:
jo-tenkin
sa-ma rytmin na-pu-tus
kengis-tä
lä-h-ti
kuin sisällä koko illan.

Puhalluttikin kuin noita vaskisoittajia ikään.

*********
ps
taskuvaras

... mikäs sen mukavampata kuin hiihtely hangilla hiljokseen - jos ois ...

HIIHOT HIIHETYT

Hyvä olis Hoon hiihellä
jos
hanki ois Hoon alla.

Yheksänsattaa yhteensä,
kilsoa,
vaikk' ain' ei hankee alla ollu!

***
**
*
20 ja 15 tai 15 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2015 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

- Sydämentahdistajia älkää kytkekö pois päältä, muut kojeet on suljettava.

Tuosta lähti liikkeelle näytelmä, joka oli kuin matikka: koko ajan käsistä karkaamassa. Toisaalta tuo varoitus oli hyvä, sillä siinä selvisi tulevan puolitoistatuntisen vakavuusaste. Tragikomiikkaa tuleman piti.
Heti tiesi että katsoja voi taiteilla naurulla ja putoilla naurun vierelle.

Kolme vanhan liiton orkan jäsentä ja yksi uudempi monroe käyvät läpi oman The Everlast Bänd -yhtyeen menestymätöntä historiaa - ronskein puhein, tietysti. Naislaulusolisti, hymyilee minkä naamioltaan pystyy poikaraukoille, hymähtelee ja säälittelee; kaukaisuuden Idols-voittaja muuten tämä naissolisti Simone Päiväperhonen, ajoilta jolloin niitä kisoja ei vielä järjestettykään.

Istumme Joensuun kaupunginteatterin näytelmässä Orkesteri, jonka on ohjannut teatterinjohtaja Vihtori Rämä Okko Leon kässäristä. Molemmat ovat olemassa, vaikka jälkimmäistä nimeä vähän epäilin orkesterin yhdeksi hahmoksi Jasen, Hallan, Ranen ja Timin kylkiäiseksi. Olemme heti kättelyssä päässeet backstagelle, nuuhkimaan orkesterin 'poikain' verhontakaisia juttuja, kinaa ja syyttelyä - yhteishengen nostatusta siis sen karskin kielen kera. Värikkään verhon takana olemme kaikin: koska tahansa saattaa esirippu aueta ja olemme suosion huipulla tv-kameroiden ristitulessa! Mistäpä sen tietää.

Puolitoista tuntia puhetta ilman väliaikaa - on näillä vankka rutiini, pistipä ne mihin virkaan hyvänsä, näillä teatterin staroilla Jämsén, Heimo, Heikkilä. Paavilainen, se suurisuu pitkäletti monroe ui sulavasti messiin. Paketoituneena Päiväperhosena Virtanen paketoi pelin.

On siinä ulottuvuutta, nokko - ja orkesterin poikien kulahtaneen elämän kuvaus ns. kohillaan, mitä nyt orkesterin pojilta olen kuullut.
Pois lähtiessä partnerille tosin tosissani toimitan jotta: - Saattaa enin into ja hymy hyytyä sellaiselta joka ei ole ennen teatterissa pistäytynyt.

kilibailut
Rämän potkut
http://yle.fi/uutiset/taiteilijapiireissa_poyristellaan_joensuun_teatterinjohtajan_potkuja/7960906

• table diving
oli huvittavin Ylämyllyn-pojan neuvoista, joilla selviää maailmalla.
• dumpster divingille, keräävälle dyykkaukselle, oiva vaihtoehto jos on huutava nälkä ja haluaa ohimennen tyydyttää nälkänsä.
Ei kun kärppänä paikalle ja ravintolan pöydille jääneiden jämien kimppuun!

Eilen Karon kanssa rikastuimme, tänään Tomin kanssa köyhdymme. Semmoista vaihtelua elämä tarjoaa.

Kauppatieteiden kandidaatti Tomi Astikainen, I was born in Finland in 1981, kolusi nelivuotisella reissullaan Euroopan, Turkin, Marokon ja Väli-Amerikan mailit ja kilsat vailla sentinlatia. Palkkana ystävyyssuhteita pilvin pimein ja näkemys että ihmisestä on sittenkin olemaan ihmisiksi, kunhan omaan napaan tuijottaminen vähenee. Niin monenlaisiin napoihin ja vähään tyytyviin ja auttaviin yhteisöihin hän matkallaan tutustui.
Ainoastaan kolme kertaa henki oli katkolla, kun meri oli nielaista miehen, kun ripuliin söi antibioottia ja kun humaltuva mies viilteli kebabveitsellä selkäpiihin avohaavaa.

Ei Tomi mikään vötkyilijä matkoillaan ollut, vaan tavallaan ihan 'tuottavaa' työtä tekevä reissaaja, joka ei palveluksistaan palkkaa halunnut, koska vastapalveluina jossain muualla jossain muussa muodossa korvauksia sai monin verroin vastaanottaa: ruokaa, vettä, vaatteita, liftikyytiä, kattoa päänsä päälle, terveydenhoivaa ja ennen kaikkea ihmissuhteita - yhteisöllisyyttä yksin tai 'tytsin' kanssa vaellellessaan!
Noista perusasioista Miten elää ilman rahaa, Into 2015, melkeinpä tuossa tärkeysjärjestyksessä kertoo.

Kirja antaa vinkkejä ja vihjeitä maailmalle aikoville ihan käytännössä, termit tulevat tutuiksi ja kirjan nettilinkit auttavat tulevia matkaajia yhteyksien solmimisessa. Meille jotka emme maailmalle peukalolla aio matkustaa kirja lainaa rillit katsella reppumatkaajan silmin, miltä siellä mualimalla näyttää.
Mielenkiintoista, kieltämättä. Mutta myös tarpeeksi vaivalloista laiskalle löhööjälle, länsimaiselle elämän tuhlaajakuluttajalle, paitsi muutamille kansanurhokkaille.

Vuodet 2010-2014 maailmalla muovasivat uuden miehen ja mielen: "Vaikeinta paluussa on kuitenkin hyväksyä se valemaailma, jossa useimmat elävät."
Nyt elämä - ja ura! - jatkuu aika jännnän paikan ja tittelin turvin:
Toimitusjohtaja: Tomi Astikainen, omistaja: Keksintösäätiö.
*
**

**
*
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/miten-elaa-ilman-rahaa/

Nyt käsissä on varsinainen aarre verraton, tämän kirjan jälkeen köyhyys on muisto vain:

VAROITUS:
oppaan lukeminen voi vaarantaa varattomuutesi
lukee sen kyljessä.

a) Pistä euro säästöpossuun, niin voit jossain vaiheessa ostaa itsellesi autonrottelon.
b) Pistä euro osakkeisiin, niin voit jossain vaiheessa ostaa itsellesi bemarin, mersun tai rinkelimersun.
Simsalabim!
Et voi välttyä vaurastumiselta jälkimmäisellä metodilla pitkällä aikavälillä.
Simsalabim!
Niin yksinkertaista se on. Paitsi että jne.

Karo Hämäläinen, nykyinen Parnasson vastaava tuottaja, on kirjoittanut selkeän oppaan, jonka jälkeen jokainen kipinkapin osaa painaltaa pankkiinsa eli netissä näpelöimään itselleen arvotilin. Siitä hetkestä alkaa armoton pörssääminen, joka on kaukana törssäämisestä, ja vaurastuminen ja lopulta turbulenssimainen rikastuminen on edessä - ei sille mittää maha!

No ei nyt sentään, eihän noin voi käydä kuin noille yössä rikastuneille itäisille oligarkeille.
Mutta kuitenkin vähän sinne päin.

Pörssisäätiö on painattanut rikastumista haaveileville kansalaisille selkeän oppaan, jossa ei suinkaan noin vauhdilla vaurastuta, mutta joka poistaa pelot ja jakaa neuvot kuinka aloittaa käytännössä osakekauppa ja -säästäminen, tavoitteellinen elämäntapa tyyliin ei heti huonoa hankintaa, vaan myöhemmin parempi.

12-vuotiaana viikkorahoista osakesijoittajaksi ryhtynyt Karo Hämäläinen konkretisoi tien jos ei nyt taivaisiin niin helpompaan 'myöhempiin aikoihin' - osakesalkku kädessä.
Ja ihan vain muutaman euron alkupääomalla - tai no joo viissatasen alkupääomasta puhuu.

HV
Hj
Yhdysvaltain ilmavoimien hävittäjiä saatetaan nähdä Suomen ilmatilassa kuluvan viikon aikana järjestettävän koulutustapahtuman aikana.
Kertoo YLE.

Mikähän metakka maailmalla, ja Suomessa, jos kyljessä RA!

tuus
Lennu(jaam)

Eipäs ukonhoperö lisänny vielä ja: tähti, sirppi ja vasara.
Anna mun kaikki ystävät kestää!

Pelleilyä: joku pikkupoika tuotu opettajan pieksettäväksi.

Maistuikohan edes VIP-pöydissä liha? Saman verran ylikypsää well-donea kuin kehässä.
Enää puuttui että 62 sekunnin jälkeen olisikin nostettu lattiassa kontanneen unkarilaisen käsi.

No Meronen ja Rajalin olivat taas hyviä, just tuon kaltaista selostusta, rupattelua, kaipaisi jääkiekkomökäselostusten paikalle. Tunnelma tulee huutamattakin, asiantuntijoiden eläytyvällä keskustelulla.

Höynäytetty olo jäi huoneeseen leijumaan kun minuutin ja kahden sekunnin jälkeen kaikki oli ohi, tietokonepiuha telkusta irti ja valot sammuivat olohuoneesta. 14,90 € pulitettu. Puoliyössä silmät sikkarassa. Samanlainen kuin silloin kun Helenius voitti Chisoran. Peen maku. Silloin hävinnyt voitti. Nyt taas vastustaja oli päätä lyhyempi jo ennen matsia.

'Pehmeä alku' kuten joskus ekaluokalle tulijoilla, lyhennetty työviikko.
Sitten alkavat tosi toimet.

Näinköhän Robbe vielä tulee kahden tuhlatun parhaan miesvuoden jälkeen ...

Nyrkkeilyasiantuntija lyttää