Kommenttiloota pursuaa palautetta. On pakko karsia.
Mielelläni en laske muita kommentoimaan eli hämmentämään pottuni (po. pottani) sisältöä kuin voksin (po. Fox) ja pystiksen (po. Pystykorva E), sillä molemmilla mainituilla on vainu kunnossa. Johtuneeko kummankin eläimellisyyteen vivahtavasta nomen omenista (lat. ilmaisu), kenties kisas.
Nuo Omalyt, Nicelolot, Preciusgirlit on kylmän viileästi henkselöitävä, jotta Paratiisin luostarimainen rauha säilyisi, mikä tarkoittaa että yksillä rattailla täällä istutaan ja yhellä härj.hevosella täällä ajellaan ja kynnetään.
Eli asialliset hommat hoidetaan, muihin en sormellakaan koske vaikka miten näppejä poltteleis ja vaikka miten kommenttilaatikko täyttyisi kutsumattomista vieraista.
Vakuudeksi
eli
englannos asiallisista hommista ja ellun kanoista luutnantti Koskelan suuhun Jouni Hynysen laittamana:
We work our way to Tipperary. Offroad we thirst for Bloody Mary.
ps
muuten helekkarin hyvä biisi menossa, kuunnelkaas alta:
Nuutinpäivänä vanha kansa lopetteli joulun vieton. Eilen oli Nuutinpäivä. Vanhaa kansaa on ystävämme Onni Rentner jos kuka.
Ja koska vieläkään ei porraspieleen ole kuusta kantanut, on oletettavaa että viimeiseen hengenvetoon tahtoo nauttia Paratiisin mies juhlista jaloimmasta.
Niinpä pääsemme kurkistamaan, ulkoseinälle lämmönpitimiksi Onnin työntämää lunta tallattuamme ja kuuraa lasiruudusta raaputettuamme, akkunan raosta, mitenkä miespolo juhlansa lopettelee; päivän jos myöhässä on niin hätäkös tuossa. Kynttilät ainakin yhä loistavat joulupuussa.
Ettei vain, kyllä kyllä, pientä hyrinääkin ruudun läpi kantautuu, joku huokuu: ... ja liekit loistavat joulupuusta ... kun joulu on ... kun jouluuu ooonn...
Ja silleen.
Kas kas, kuusta tuijottelee ja hyrisee, katse kiertää kynttilöissä, latva tähdessä, hopein kultavöin kiedotussa prameassa ihmeen hyvin neulasensa säilyttäneessä joulupuussa. Herkkä on hetki kuin Iivolla illalla oli telkkarissa, silläpä Niskasen Iivolla kun vuoden urheilijaa valittiin ja entäpä Sammalvuolla!
Nielee liikutustaan katseen koristeita kiertäessä.
Nyt -
nypät pysähtyy! Katse.
Ojentaa käden kuusta kohti. Tarttuu oksaan kiinni. Pistelee. Irrottaa otteen. Puhaltaa sormiin. Ojentaa käsivarren uudelleen, ja hellästi, hellin sormin, empien heilauttaa palloa puussa. Eikä mitä tahansa palloa, vaan palleroa jonka itse tehnyt on. Koreinta kaikista koristeista. Pehmeintä, lämpimintä.
Itse kansakoulussa villalangasta väännettyä, pahvikiekolle pyöriteltyä, karhurihmalla niputettua, opettaja-Maijan, sen maailman parhaimman opettajan ikinä, pahvilta irrotuksessa auttamaa, tupsua sumein silmin tuijottaa.
Poistumme, ei oo mei'än paikka. Jätetään mies palloansa puristelemaan, tottahan päivän mittaan saa kuusensa vihonviimein ulos kannetuksi. Aikuinen mies.
HV
Hj
Ihan kahelia porukkaa nuo urheilutoimittajat. Ei mitään mieltä ei hurpaa. Tyhjänperässä kulkevat ja mölyävät. On niillä nyt antaa kansalle uusi Jeesus, paimensauvoineen! Kekanneet Uuden Vapahtajan. Mailanheiluttelijan, jonka maila on kuin taikasauva konsanaan, oikea maalimaila.
Vissiin viini kielellään jo odottavat että pian sauvallaan veden viiniksi muuttaa.
No myönnettäköön: on siinä vähän Elviksen näköä ja karismaa.
Mutta maalinmättökö elämässä noin suuri asia, melkein elämän tarkoitus. Voi elämän kevät! Je suis Charlie Jésus. Jessus sentään!
Aamen.
Ymmärtänet että arvostan, mutta joku tolkku ihmisen ylistämiselläkin!
Hyvää tätä vuotta! tuus Lennu
wp
Jopas lähti - aidon urheilumiehen suusta!
Eihän tuossa mitään pahaa, hyviä tekoja Teemu täynnä. So. esikuvaksi kelpaava kiekkomies - raatelija-Radulovin vastakohta.
Tosin en ymmärrä NHL-tulosten lukemisintoa aamun uutislähetyksissä. Moniko kohderyhmästä vielä ylösnoussut aamutuimaan?
Alkaa hajanainen reissumme maalaiselämään olla päätöksessään, on loppukylvyn aika.
Matkamme maalle alkoi lanelpaidasta heinäkuun lopulla viime vuonna; puolen vuoden matka siis takana, joten eiköhän 'city-kaninkin' mielenturkkiin ole takertunut ripaus raikasta landelaisuutta.
Ja missäs muualla sen makoisammat jälkilöylyt ropsautettavissa kuin savusaunassa, jonka Käkriäisen pentue lämmittää.
Keitäs näitä nyt jälkipolveen kuuluu: Malakias, Ananias, Topi ja Jopi poikapuolelta, Saara, Leja, Sanelma, Repekka ja Ester hameväkeä
ja, ai niin, lullassa vielä Luukas.
Yksin lukien 10 - ja lisää tulossa kun ei Aapeli Muttisen morsmaikku, lapseton Lyygiakaan pysty estoneuvoja jakamaan, vaikka ihan sitä tehden utelulle on Rosina jättäytynyt loppulöylyihin, kahden kesken kylyyn kylpemään.
Kun tuohon henkilögalleriaan lisätään vielä Kypänäiset, Mauno ja Pertta Saaroineen, niin siinäpä koko suku, ja Putkinotkon kesäinen päivä on saatu iltaan, porukka 'kylvetettyä' jos jollain lailla - pää-Juutas houkuteltua viinankeittoon puolipakolla. Ei kun Rotokollaan kamppeet ja keittovehkeet ja soutamaan luolastoon.
Vastedes ei leivännuusaa Käkriäisillä kärsitä - mene ja tiedä? Sillä palamisenpolte persiessä lie joka hetki läsnä.
Siinä koko stoori, yhden kesäisen päivän kertomus Savon sydämessä, sen Tottin linnan liepeillä, minne yhä kerma kerääntyy kesäiseksi kuukaudeksi kiljuntaa kuuntelemaan, tai lauleloa - miten sen nyt ottaa; vähän samalla laillako huudoksi välillä yltynee kuin putkinotkolaisten kylpiessä tulisessa saunassa? Joel Lehtosen(1881-1934) mestariteos, 500-sivuinen Putkinotko(1919-20), velipuolen pesueesta, elämisestä puutteessa jos kurjuudessakin, on valmis, Aleksander Muhonen on muuntunut Juutas Käkriäiseksi, hänen akkansa Otteljaana Rosina Käkriäiseksi. Löytyypä romaanista Joelin pikkuisena ojaan hylkäämä äitivanhakin, Karoliina Heikarainen, äksy ämmänräyhä.
Käykääs paikka tsekkaamassa kunhan uusi kesäinen päivä koittaa! Siellä se Putkinotko yhä rinteessä järven poukamassa sijaitsee Inhan tilalla -
Savonlinnaa liki.
Jos vaikka korpijoonikin olisi jo juotavissa, kirja kun loppuu jytyjuoman valmistelupuuhiin:
Liivasse asub Juudas Käkriäinen kaevama hauda tôrrele, kuhu viin pannakse imalduma ja peidetakse puuokstega.
Loput kuvitelkaa itse, kun edessänne nyrkinkokoinen koiranpentu, shetlannin pörrö.
Jälkeläinen oli käynyt hakemassa Jälkeläisen.
Tuossa se sitten huojuili, kukkatelineen taakse varjoon valolta kumpsahti, kyljelleen kerälle, vartin tirsoille rapisteltuaan, juuri ja juuri jaloillaan parketin lakkapinnalla pyristeltyään.
Kohta jo taas oli valloittamassa vuoria ja ihmisiä, kapuamassa emäntänsä jalkojen yli tabletin kulmaa järsimään.
Kuivinapa olivat vessapaperit lattialla, Hesari siellä, Karjalainen täällä; eivät olleet vielä saaneet ruiskausta erkkolaiset, ei Yrjökään, otsalleen tai otsikoilleen.
Arveli Jälkeläinen, vissiin, ettei tuoreita lehtiä kannata tärvellä. Uusinta uutista niihin keltaisella mahanalustussilla pyyhkäistä.
Sisällä 25 astetta. Ulkona -15.
Lähdönaika. - No eikö niitä enää kiinnostakaan? kummastellee J.
Näytetäänpä niille. Vielä yksi temppu ja päälle toinen, eivätköhän lopullisesti sula, otettuja ole.
Kaappaa emäntä kanasensa kainaloon, laskeudumme portaat alas ja ulos. Tassujen alla hanki ja jää. Vatsakarvat maata viiltävät. Livettää. Paleltaa. Valuttaa. Jälki jää.
Pienen pieni pissin liraus vauvan kämmenen kokoinen läikkä kengän vieressä.
Hyvä hyvää! hurraavat. - Vaan katsokaapas tätä!
Kaksi pienen pientä kikkaretta lunta vasten penkan kylkeen vääntää. Vipeltää kohti kaitsijaansa. - Bravo! Bravo! kajahtaa hämärissä pakkasessa.
Tänään pistämme, vaikka vuoden viimeisen päivän kunniaksi, Kolme Kovaa Konkaria paremmuusjärjestykseen, valitsemme Vuoden Miehen. Keskisillä ja Nykäsillä ei mitään jakoa tässä skabassa; he lienevät enemmän Vuodemiehiä.
Alustukseksi: a) Ansioitunein näyttäisi olevan Erkki, tuo mikrofonin tuulisuojus - olkoon mittari mikä tahansa. 3000 metrin esteetkin mies on juossut alle 11 minuutin. Maraton < 3 h b) Voittajan paremmalla puolella, oikealla!, seisoksinee lastenkirjojakin! kirjoittanut Esko-Juhani. Potkinut jalkapalloa III divisioonan tasolla: Karihaaran Tenho/Rovaniemen Reipas. c) Sylkykupiksi käytävälle jää kai Lokalahden Leiskun verkkareissa aikoinaan urheillut Ilkka kirjallisen tuotannon vähäisyyden takia. Tosin ihan kunnioitettavat pisteet 10-ottelussa: 5377 pistettä, 400 metriä 52,2, 400m aidat 58,2 jne.
Henkilökohtaisesti olen tavannut Erkin Helsingissä Akateemisen kirjakaupan porraspielessä jakamassa Kirjavinkkejä-kirjaansa vaalien alla. Ilkan olen tavannut kokoomuksen nuorten sisäpiiritilaisuudessa Joensuussa opiskeluaikoina, korvasi yksin kiireiset, paikalle lupautuneet Juha Rihtniemen ja Juha Vikatmaan!
Esko-Juhania en ole ikinä tavannut. Valitettavasti.
Voittajasuosikki Erkki on demari. Hopeapallisti Esko-Juhani on SKDL, oma, Deva sekä Vas eli kommari mikä kommari, pronssia hamuileva Ilkka on mitä vakain ja vankin kok.
Poliittisestihan Esko-Juhanilla ei ole mitään sijaa näiden kahden uraministerin rinnalla, museokamaa, kuten E-J itse määrittelee eli arvelee puhemies Sauli Niinistön mietteet tämän kulkiessa 80-vuotisen kahvilapöydän, E-J:n kantapöydän, ohi eduskunnan kuppilassa: "Varmaan hän haluaisi minutkin Museoviraston suojeluun." /Toppari Arkadianmäellä -kirjassa.
Siis.
RANKING (kirjallinen tuotato lopulta ratkaisi miesten paremmuuden.)
1. Erkki Tuomioja. Helsingin Jyry 2006 Tieto-Finlandia-palkinto Hella Wuolijokea käsittelevästä, alun perin englanniksi kirjoitetusta teoksesta Häivähdys punaista.
2, Esko-Juhani Tennilä. Karihaaran Tenho, lak. > 20 kirjaa, joukossa lastenkirjojakin!
3. Ilkka Kanerva. Lokalahden Leisku. Ei kirjoja, runsaasti tekstiviestejä - pääasiassa naishupakoille.
Joulukorttikalenterin yhteenveto:
Häverikkiä ei tullut. Luvuin 24-21 voittoon päättyi joulukorttitaisto, mikä merkitsee voittoprosenttia 14%.
Veristä taistelua tälläkin rintamalla, siis.
No pilapilaahan tämä kaikk'. Toki.
Aivan niinkuin Eläkeläiset-yhtyeen jäännöskaksikoksi irronneelle Tekramütisch-duolle laulanta. Koko joulun ajan on suoranaiseen nauruun tuontuostaan pyrskäyttänyt kaksikon jouluinen laulusuunnitelmaesitys: 'On ryijyn alla mämmi'.
Niinhän se eläkeläisillä tahtoo olla, lipsahtaa puurot ja vellit sekaisin.
Joskus.
Vanhin serkku Lapista laittoi tuon viimeisenä tulleen, mutta ensimmäiseksi arvostamani joulutervehdyksen.
Hyvin siellä menee, minkä nyt Kaamosta tuntuu riittävän mitä lie kaikkiaan parit kuukaudet; jalkoja kolottaa - jos iskiaskin kiskottelee, runnakossa rumelehtii. Eikä siellä missään pussin perällä olla ja elellä; kovin tuntuu matkustelevan nuorempi väki maailmalla, Honolulut, Meksikot, Japanit - jopa enemmän kuin toinen Lapin asukas, tämäpä maallisen joulun päätähti, harmaajapsi eikun hapsi Joulupukki.
Niin eläväisesti kertoo serkku'tyttö' maailmanmenosta, jotta pieni lainaus on räntättävä julki, mikä ei murtane intimiteettisuojausta eikä aiheuttane estoja eloisaan kirjeenvaihtoomme vastaisuudessa:
'Antti OK paitsi kuulo meni toisesta korvasta Syvärillä 18-vanhana ja nyt menossa loputkin. TV täysillä ja Ahkulla korvatulpat.'
Jakelee ahku ohjeitakin ja varoittelee bensanhakijoita:
'Pysyis vain Putinin porukka rajan takana. Niin lähellä ryssät on teitä. Lapsuuden kesät haisi savulle ja sodan jylinä kuului kuin ukkonen.'
Otetaan opiksi ja ollaan varovaisia - eiköhän se tästä taas arki ala ja rauha maassa pysy jos hyvä tahto päällimmäiseksi nostetaan.
"Rikkaita emme ole, varakkaiksi emme tule, olkaamme siis köyhiä."
Lause on Ämeriäkkylän uuden kunnanjohtajan puheesta, jolla hän kiitteli kuntaan juuri myönnetyn kunnallisneuvostittelin saanutta Vasemmanliiton kunnanhallituksen puheenjohtajaa ja tämän myötävaikutusta näin käyneessä asiassa - kepupoikien jäädessä nuolemaan näppejään ja kärkkymään pienempiä titteleitä.
Eikä totuuden lausumiseen mitään Arwidssonia siis tarvittu. Yhdymme onnitteluihin.
Mikäs meidän näin on ollessa ja porskutellessa kun tavan kuntalaisina seuraamme terveydenvaalijamme, sen Attendon, esimerkkiä verojenkierrossa hakemalla bentsiinit, tupakat sun muut polttoaineet rajojen takaa.
Ykköspallille päästäksemme kannattaa harkita toimeksiantoa, jolla terveyden- sekä soisaalihoidon jo hoitava hoivapalvelu Attendo ottaisi hoitaakseen loputkin kunnan tehtävistä eli vielä jäljellä olevan koulutoimen.
Myös kunnan päätäntävalta kokonaisuudessaan tulisi delegoida hoivapalvelulle. Sieltä kyllä löytyisi päteviä kunnanjohtajia sun muita virkailijoita.
Joulukorttikalenteri täydentyy aika mukavasti. Aletaan olla pian omillaan. Kortteja on tullut ihan kahmalokaupalla.
Hetkinen: kahmalokaupalla!
Kahmalo - minkähänmoinen mittayksikkö? Peräti SI-järjestelmässä?
Kohmelonkin suuruuden vielä ymmärtäisi - vaan kahmalopa jo nikotuttaa. Peukalonhangallinen myös on vielä jotenkuten käsitettävissä, vaan jotta kahmalo!
Jotain positiivista sen täytyy olla, ainakin saman verran paremmalla puolella viivaa kuin mitä kilpaileva kohmelo on huonommalla.
Mutta ennen kuin Nykäseen turvaudutaan, käsitellääs omat NHL-tulokset eli päivän korttitilanne:
Sitten viime näkemän niitä on nyt yksinlukien 1 +3 + 4 + 9 = 17.
Enää 4 miinuksella!
Yksi ylläri tuli eilen.
Kaikista ilahduin, mutta yllärikortin panin ylitse muiden, kuvankin päällimmäiseksi kuvaan ylle. Ilovaaran, sen menneiden lumien koulun, fasilitaattori oli asialla. Pus! ja puspus.
Vieläpäs oli mieleen juolahtanut, vuosien jälkeen!
Ilahdutti kovin, sydänkin virkosi taas muutamaan ylilyöntiin, hyvä ettei tuonne, ansioluettelossakin mainittuun, KYKSin katetriablaatioon taas olisi vietättänyt!
Vaan mitä vielä; eihän se toki sydänkään ilosta väärille rytmeille riennä, surusta pikemminkin sekaisin menee kuten silloin kun Ilovaaran koul ... Pah! Vaan sinnepä ei enää palailla. Kylmillään jäätyköön.
Kahmalokauppaan palataan ja Nykäseen, Mattiin ja kohmeloonkin, jos tarve vaatii.
Nykänen on vanhan ajan Google-herra. Siitä kun katsoo niin kohta jo tietää. Nykänen on nimittäin noiden ammattisanaristikkoratkaisijoiden slangissa Nykysuomen sanakirja.*
_ _ _
*kahmalo = yhdessä olevat kourat; kahden kouran täysi, kahmalollinen.
*kohmelo= päihtymyksen jälkitila, pohmelo.
- - -
Eli korttitilanne on siis mitä valoisin: mitään kahmaloita ei enää tarvita. 4 korttia niin omilla ollaan. Eikähän mittatappioprosentti enää nytkään ole kuin 19 %.
Silti jos, varmuuden vuoksi, ja kuitenkin - ihan pieni ja kaino suhaus:
- pliisss...
***
**
* 20 ja 14 tai 14 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
