hikotusta ... sivumerkkejä

Tässä kirjoituksessa käsittelemme kahdenlaisia lahjoja: älyn ja joulun.

Istuu Onni Rentner, tuo paratiisilainen, Tupasensa pöydän äärellä ja lukee lehteä. Onni on kova poika lukemaan; tiedetään, tiedetään!
Nyt käsiin on osunut varsinainen nimike: Viisas Raha.

- Voiko raha muka olla viisas? pohtii. - Koira voi olla, hevonenkin, ja Lempi nyt ainakin. Mutta raha! Ja jos raha niin mikä rahoista. Rupla nyt ei ainakaan, luisuu vaikkei luntakaan.

Ihminen tuskin voi olla vaikka ihan homona (homo sapiens) vaeltaa. Paitsi: Jääkiekkoilija voisi olla ja onkin, ainakin Tammisen mielestä:
- Neron syöttö!
- Älykäs laukaus!
- Viisas, einsteinlaisen viisas veto!

Poliitikko ei voi olla, viisas - ei ainakaan ministeri. Vai oletteko kuulleet asiantuntijalausuntoja:
- Vau mikä Stubbin nerokas ratkaisu!
- Ou mikä Rinteen älykäs leikkaus!
- Grahn-Laasoselta upean huikea ilmiömäinen suoritus!

Löytää Onni kirja-arvostelunkin VR:stä: Emilia Kullas & Ninni Myllyoja Nainen ja rikastumisen taito. Talentum 2014.
Nainen, hanki vaurautta, älä mieti leppoistamista!
Kavahtaa Onni otsikkoa, koska Onnin aatos on päinvastainen. Onnihan on liki downsiftaaja.

No, eipähän hän nainen olekaan. Siirtää pöytäliinan helmaa. Varmistaa. Iloitsisi jos uskaltaisi näinä aikoina egoansa nostaa, huudahtaisi: - Enpäs ole!
Nyt ei huudahda, on vaiti ja hiljaa, sentään hyreksii kun oven takaa ei kuulu liikuntoa, sen Ievukan.

Siirtyy ajankohtaisempiin asioihin Nordean tutkimukseen:
311 euroa suomalainen käyttää tänä jouluna joululahjoihin, vuonna 2013 tuhlattiin 323 euroa. sitä edellisenä vuonna summa oli 330.
Summa laskee kuin lehmänhäntä. Itäsuomalaiset käyttävät 245 €, etelän porhot 357.
Tasan eivät käy nekään lahjat!

Niinpä pöydän ja lehden takaa kuulemmekin tuhinat: -Pah! ja - Epistä!
Ja jos ei Kaislaa vitseineen olisi, niin jäisi karvas maku tuon lukijaraukan suuhun, nyt ei jää:

Mitä joulupukki tekee loppuaattoillasta monen kotikäynnin jälkeen?
- Menee kontilleen.

ps
Joulukorttitilanne: 8-21, tappio% 62

Joulukorttikalenteri pomppien täydentyy

Hyvältä näyttää: omia ei vielä kirjoitettu ja neljä jo saatu.
Netottu 4! (kahteenkymmeneenyhteen on vielä matkaa)

Ylioppilasta muistuttavan koiran jälkeen tuli tuhti lumiukko toisena, kälyn ja langon laittamina. Köpötteli Paratiisin vartijaksi portille olemaan - olemaan kuin Haanpään yhä löytymätön sotamies - sopivasti lyhtyjä puhdistelemaan. Eipähän pääse paha maailma joulurauhaa rikkomaan.

Kolmas kortti, tuo taakankantaja tonttu - munkkiveljestön nimityksiä muunnellen - tuo kontteineen levon ja luonnonrauhan mukanaan, hymyn ja hyvän mielen. On ilmeinen tonttujen Assisilainen, F, Jumalan pieni köyhä, lintujen ruokkija. Serkku haluaa tiedottaa tällä noin, ilmeisesti.

Neljäs kortti tulee neljäntenä, tietty!
Siinäpä levollista vipinää! Ja mikä mukavinta, se täytyy itse maksaa, ja mielelläänhän maksaakin jos ilon voi jakaa kylän lapsien kanssa.

10.12.- 24.12. Kaksi viikkoa jäljellä. Och julen igen!

Jos tasaista tahtia, yks per päivä, mennään niin tietää viittätoista.
No, sitä luokkaa, sitä luokkaa se on ollut.
Saas nähä.

Ei hassumpi avaus. Varsin ilahduttaa tuo kirjekuoren päällä hiihtänyt tonttujoukko, johon on helppo samaistua ja mukaan hypätä hinkkaamaan.

Tämä ensimmäinen tuli siltä Yheltä (+perh.), jonka kanssa oli kiva aina otaltaa töissä kun tiesi että sai vastusta eikä tarvinnu pelätä että toinen alakynteen jäisi. Jotkut opehuoneen läpikulkijat jo luulivat ja pelästyvät äänen kohottua, jotta ne pian ryysyihin tarttuvat, vaikka asioitahan siinä vain setvittiin, pantiin vähän kovemmalla volyymilla kondikseen.

Kaipaan.
Myös perhettä. Sitäkin pojanvilikunaa, joka keväisin ja syksyisin liittyi puolimatkassa pyöräletkaan, jonka kaksi miesopettajaa muodosti; oli sitten entistä rattosampi polkea loppukymppi koululle.

Eikä me välitetty, taikka viis veisattiin, kyläläisten puheista ja supinoista, jotta 'Nyt niilä homoloila on jo laps!'.
Silloinhan se oli huvittavaa pilkkaa, nyt ois kunniaks jos oltas ja ajettas - homoja ja polkupyörällä.
Vaan kun ei olla.

Jotta tämmönen rauhallinen lupsaus, tämä eka, jäämme tokaa oottamaan analysoitavaksi.

Matkaopas maalle 8.

- Tanssivat ruudulla päättäjät. Vaan annas olla kun arki koittaa, niin johan suut mutruun menevät ja nuo juuttaat juutaksilta ovat valmiit nyhtämään viimeisenkin ihokkaan. Samoja stubbeja soinit, rinteet, sipilät.
Niinistöllä kemut käynnissä, vaikka äiti viikolla kuollut. Vaateloistoon on tukehtua Selin.

Just just.

Katsoja katsoo minkä katsoo, kunhan ei vähän kettuna pihlajanmarjoja vahtaisi, vähän nyreissäänkin. Lukijaksi muuttuu kun huomaa tilansa, ei ylety ei, ja hamuaa sitten käsiinsä Putkinotkon, jota on jättänyt taakseen jo neljätsadat sivut.
Enemmän kaltaistensako joukkoon muka näin luulee pääsevänsä?

Lukee, miettii, välillä vilkaisee, että tuleeko se Räty keihäsmiesten kanssa, onko se saanut pukunsa vielä mahtumaan, sen joka päällä jonkun Bean kanssa kerran sisään marssi.

Itsenäisyys se Juutas Käkriäistäkin houkuttelisi, vaan on tuo samperin Aapeli Muttinen, joka omistaa nämä maat ja tämän asumuksen. Nyt on tullut rouvansa kanssa tepastelemaan tänne pihamaalle, kukkoilemaan. Pelottaa Juutasta, jos pois laittaa kun ei ole tullut mökkiä laitettua eikä muitakaan kontrahtivaatimuksia täytettyä.

Jos tämän omistaisi niin laittaisi - mitä sitä nyt toisen omaa!
Muuta omaa ole kertynyt kuin lapsilauma.

Vaan Aapelillapa asiat toisinperin: omaa ja omaisuutta on kyllin; sitä on täällä ja kaupungissa. Lyygiakin on, tuo joka katselee Käkriäisten välkkysilmä Repekkaa ihaillen:
"Voi kuinka tuo Repekka on kaunis ... kuin pieni enkeli."

"Niin se on kuin renessanssin enkeli" on Muttisenkin myönnettävä.

Ei ole Lyygialla eikä Aapelilla tämmöistä omaa, ja suremaan sekin saa niin kuin koko maailma:
'... paha se on, eikä siitä muutu ... Tullut yhä surullisemmaksi, kun hän vanhenee.'
Ei jatku Muttisten suku, sillä mitä varten elämisen taakkaa vielä jälkeläisille siirtäisi.

Niin miettien katselee Aapeli mökin harmaita rakennuksia. Varsinkin läävä näyttää rappeutuvan ... paitsi nyt tupaa. Mutta ... rappeutukoot. Harmenee hänen tukkansakin.

- No jopas jotakin, ärsyyntyy Lukija ja Katsojaksi muuttuu, iloisempiin asioihin siirtyy sillä hetkellä kun Kanerva keltaisen Kiikkonsa kanssa parketilla pyörähtelee.

Die Fahne hoch!
Näinä EU-aikoina itsenäisyyspäivän kunniaksi aloittakaamme kansainvälisesti, vaan ei Kansainvälisellä, tervehdyksellä ja onnen toivotuksella. Ennen asiaa.

Eipä siinä ollut ukoilla paljon virkaa, jos ei niin virtaakaan. Nuo sydämen sisällä olevat rönsyilevät naiset tämän teatterin tekivät.
Kenties olivat oikein voimavirtaan kytkettyinä?
Ja jos miehet mielin kielin korrektisti yrittivät ollakin, niin naiset eivät - akat, en paremmin loihe lasumahan.

Hella Wuolijoen naisten kimpussa tässä; Hella siinä missä Minna Canthkin on kangennut vahvoja naisia esiin, nyt Harmaalahden kartanoon, joka vielä tämän päivää sijaitsee Enossa. Maan mainiotunnelmainen Louhiteatteri esittää näytelmää, josta voisi sanoa vaikkapa 'vertaansa vailla'.
Paitsi noiden rehevien naisten takia, myös hirsiseinäisen esitysmiljöön ja kotoisan sydämellisesti kutsutuksi tulemisen tunnun vuoksi; kahviakin tarjoiltiin väliajalla personkuppikaupalla.

Semmoinen satakunta vierasta oli halvalla hintaa, vaan ei halpahintaisina, kutsuttu näille kalaaseille vieraiksi mukaan selvittelemään Harmaalahden kiemuroita, kun Laamanni rouvineen palaa sukukartanon isännäksi, parinkymmenen vuoden jälkeen.

Yllätyksen poikanen odottaa palaajaa: piika Justiinan kanssa aikanaan muhinoitu Olavi.

Tiedon siirto laamannittarelle tapahtuu ruustinnan supinasuulla.
Hitto minkä raivarin tämä saa! Siitä on oksat pois.
Mahtavaan roolisuoritukseen yltää Minna Keränen-Kultanen. Siinä kurvaillaan välillä farssin puolella, vaikka vakavasta lehtolapsiasiasta onkin kysymys.

Senaattorska Harmelius on sisäolento, jonka perintöä tässä käsitellään. Vasta nyt miehensä kuoleman jälkeen on erakoituneen rouvan aika inhimillistyä. Kutkuttavasti inhimillistyykin Tuija Hirvonen-Puhakan kuorissa.
Ja se kolmas vahva nainen on itse Justiina, jonka ote pitää ja jonka Miia Keränen pitää taidolla linjassaan.
Neljäskin nainen on heikkoudessaan vahva, tämäpä ulkokullattu ruustinna, Saara Väänänen, joka vetää osansa niin että mieli tekee vieläkin huokaista, jotta 'Piru hänet periköön'.

Miehistä ei tässä sen enempää, ihan mukiinmeneviä olivat; miehet kestäkööt naisten aiheellisen ylistyksen.

Ja otsikosta: Katsomossa istui etupenkissä muuan äänekkäästi nauraa rähähtelevä kainalosauva-Pesonen, hänen johdollaan viimeistään vakavampikin osasi nauraa oikeissa paikoissa ja oikeaan aikaan - kunhan ei vain olisi ollut maksettu ja kutsuttu niin kuin Uutisvuodossa on tapana. Ei häirinnyt. Sopi jotensakin hyvin fiilariin.

huom! Sisältää vetoomuksen.

Muistanette kansanedustaja Hakkilan? Minä en muista mutta olen kuullut naurettavan jutun, joka jotenkin sukupuolista siveyttä sivuten oli tapahtunut sekä eduskunnassa että navetassa.

Nyt kun pitkiin aikoihin ei ystäväni Lennu ole suvainnut ottaa yhteyttä, niin yllättäen toinen todellinen ja ihka oikea ystävä M lähestyi mailitse - ettei vain olisi ollut hakkilointi mielessä. Ja se kuuluu kokonaisuudessaan näin:

Mitä hittoa ne näpertelevät siellä eduskunnassa ihan pikkujuttujen kanssa. Montakohan tuo koskee tuo homoliittojen virallistaminen? Hä! Vaan minäpä ehdotan kansalaisaloitetta moniavioisuuden hyväksymiseksi! Koskee varmasti kymmenkertaisesti enempi suomalaisia kuin homolaki.
Olisi se mukava, kun olisi monta eukkoa ukoilla. Saisi olla kuin ukkomehto. Toiset ottaisivat tietysti kovin kirjaimellisesti ja tapella jytistäisivät keväät siivet levällään ja kesän nuolisivat haavojaan. Talvet murjottaisivat havumetsien siimeksissä muuten matalammalla profiililla.
Saisihan sitä eukoillakin olla ukkoja ihan useampikin. Ei minunkaan tarvitsisi joka perjantai mattoja puistella. Ja mikä mukava, jos olisi itsellä muutama ylimääräinen puoliso. Yksi kävisi hyväpalkkaisessa työssä, ja toisen kanssa olisi leppoisa panna raha haisemaan. Vot!
Tässäpä perusteluja kerrakseen, jotta eikun adressin keruuseen.
Pistätkö nimesi paperiin?

Pistän pistän. Yhdyttehän toki tekin? Yhdyttehän.

Kynttilän poltot ja muut rituaalit vielä ymmärtää vaan yli ymmärryksen käy pääsiäisretki joulun alla.
Eli

ON SE NYT KUMMA!
.
.
HOOsiannaa hoilattava: – Ho-ho- hoosi-annaa!

Ratsastaa Jerusalemiin -
vaikkei viel' o syntynykkään!!!
- Suss siu.nak.koon!

***
**
*
20 ja 14 tai 14 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Aikoinaan, muodin mukaan, öljykriisin jäljiltä muovitettiin yksi huone ohjeita noudattaen. Huomenissa siunaillaan jälkiä ...
.
..
...

pe-Pelottaa ja jä-Jännittää

re-Remontoijat
huoneeseen astuvat
- kastuvat?

Remontoivat,
nostavat sillan.
HOMEEN löytää voivat
tai
- kuivan villan.

liite 1
liite 2
***
**
*
20 ja 14 tai 14 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Jo pitemmän aikaa ystävämme Onni Rentner (ei kuvassa) Paratiisista on halunnut tehdä järjestelyjä paratiisissaan motolla Muutos on mahdollisuus.

Vaihtelun vuoksi siis ja ehkä jopa lisääntymis/laajentumismielessä.
Uutta koristetta ja kalustoa ja verta, nähkääs - ja sitä rataa.

Jotenkin nuo tuon Lerynin kuin myös tuon Valerie-tyttösen hauikset sekä naamataulut ovat saaneet ajoittain ärsyyntymään: sitä samaa harjoituksen hikeä ja puhketta. Myös eläinkannan lisäys Jannu Hortikan (yläkuvassa) ja Lempin (ei kuvassa = hiiriä pyydystämässä) kaveriporukkaan virikkeiden antajaksi ja luojaksi ei pahaa tuntuisi tekevän.

Simsalabim!

Niin eikös, juutas, päivänä muutamana käy satumainen onni. Ensin kuvien vaihdon myötä, sitten ihan aikuisten oigeesti:
!
Pena, yökukkuja, lähettää kuvan ja Onni vastaa kuvalla. Ja siitäkös enää pitkä matka toteutukseen: Onnin Paratiisi saa kaksi uutta elävää asukkia Nigeriasta sillä ehdolla, että tarpeen vaatiessa, Onnin on oltava valmis lainaamaan omaa bodyguardiaan, Hortikkaansa, rauhanomaisiin tehtäviin Lieksa-nimiseen kaupunkiin, missä tuntuu kummallinen koulutaksikapina olevan kytemässä.

Näin, kenties, paratiisisanoma, rauhanomainen rinnakkaiselo, on vähitellen leviämässä, jos ei nyt kulovalkean tavoin niin kuitenkin hiljalleen kydeten, pitkin maakuntia. Ja joutavanpäiväinen ihmisten välinen säpinä on jalostumassa onnelliseksi olotilaksi, alkuperäiseen aatami&eeva-elämään muuallakin kuin Onnin mailla.

Varsinainen spektaakkeli edessä:

Klitshko.
Vladimir. Steelhammer. Ukrainasta.
Ottelupalkkio 7 milliä + höystöt (tv-näkyvyys > 170 maata)
Pulev.
Kubrat. Kobra. Bulgariasta. Köyhä pugilisti.
Ottelupalkkio vaivainen 1 milli-€.

Kubrat on tuotu teuraaksi, häräksi areenalle aikansa poukkoilemaan ennen kuin tainnuttava vasaranisku viidennessä erässä isästalinin kädestä on kumahtava. Verinen värivaloshow päätöksissään.
Sitten rävähtää. Kumahdus kuuluu ja näkyy, on käyty kuoleman lähellä, vapaaehtoisesti.

TV-katsoja muina miehinä, ikään kuin mitään sen kummempaa ei olisi tapahtunutkaan, vaihtaa maksukanavan maksamattomalle, Totalin Teemalle, jossa laiha kuikelo pöllii ohikulkijoiden kelloja ja lompakoita.

Mustavalko Taskuvaras imaisee kanavanvaihtajan otteeseensa vielä imakammin kuin tuo hiukan naiivi nyrkkeilyotallus, jossa kuuluttaja-selostaja Rajalin totesi mukana mumisevalle Aminille, kommentaattorille, jotta tuntuu siltä kuin Jumala olisi ilmestynyt näyttämölle.

Miesvoimalle ei nykyisin enää käyttöä muuhun.
Siinä sen spektaakkelin sanoma.

Yöpuulle asettuessaan teeveehentuijottaja pelkää pahinta: Jumalan rangaistusta. Ihan oikeesti, hei. Painajaisia siis unikuviksi.

Ja niitähän tulee.

Kevyemmästä päästä se kun yöpyjän unista katoaa ulkomailla rinkka, joka sisältää kaiken omaisuuden; hammasharjasta passiin pankkikorttiin on hävinnyt, vaikka kuinka nukkuja haroisi kädellään vuoteensa vierustaa niin poissa on. Pöllitty.

Hätähän siinä suur'.
Paniikin poikanen vuodekaverina pyörimässä - ennen heräämistä.